Minkä kirjan löytäisin hyllystäni Helmet 2019 -haasteen kohtaan 17? No, ensimmäiset mieleen tulleet kaksoset olivat Vihervaaran Annan lapsia, ja minulla on kirjojen valinnassa periaate, että ensimmäisenä mieleen tullut vaihtoehto on paras vaihtoehto.
Anne of Ingleside (suom. Annan perhe, 2002) on Annan elämästä kertovan tarinan kuudes osa, mutta se on kirjoitettu kahdeksasta kirjasta viimeisimpänä. Alkuteos julkaistiin vasta 1939, kun kuusi ensin kirjoitettua kirjaa julkaistiin vuosina 1908 - 21. Minulla on tästä kirjasta vain italiankielinen versio, La grande casa.
Minulla oleva laitos ei kirjana ole erityisen houkutteleva. Kannen kuvitukseen olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota... Eivätkä kaikki Anna ja Gilbert Blythen lapset ole punatukkaisia. :) Kaksoset Anne (Nan) and Diana (Di) ovat kirjan alussa noin viisivuotiaita. Diana punatukkaisena muistuttaa äitiään, mutta Annella on ruskeat silmät ja hiukset.
Sivuhuomio: Kuten kirjan lopussa olevista luetteloista näkyy, Italiassa julkaistaan vielä paljon vanhoja nuortenkirjaklassikkoja sekä lapsillle ja nuorille tarkoitettuja versioita antiikin mytologiasta, keskiajan runoudesta yms.
Anna-sarjan sankari on siis englanniksi Anne ("with an e"), suomeksi puhutaan kai aina Annasta, mikä tavoittaakin alkuperäisen idean hyvin. Italiassa kirjasarja tunnetaan nimellä "Anna dai capelli rossi" (siis "punatukkainen Anna"), mutta tässä minulla olevassa käännöksessä (vuodelta 1992) puhutaan Annesta. Pidän tässä laitoksessa myös siitä, että alaviitteissä kerrotaan (italialaiselle) lukijalle englanninkielisen maailman historiasta, ruokaperinteistä, kirjallisuudesta, jne. ja selitetään sanaleikkejä, esim. sanojen Blythe ja blight välillä.
Anna-sarjan juoni lienee useimmille tuttu tai löytyy helposti netistä. Tässä vaiheessa Anne ja Gilbert ovat muuttaneet isompaan taloon. Kirjassa kuvataan kuusilapsisen perheen vilkasta elämää. Anna kuulostaa täydelliseltä äidiltä, hän on aina ymmärtäväinen, viisas, hellä... ja kauniskin. Taloudenhoidosta vastaa suurelta osin kodin hengetär Susan, joka valmistaa maukkaita ruokia joka tilanteeseen.
Kirjan alussa kuvataan perheen elämää yleisemmin, esimerkiksi miten selvitään hankalan tädin pitkästä vierailusta. Varsinkin isoimpien lasten (Jem, Walter sekä kaksostytöt) seikkailuista kerrotaan yksityiskohtaisemmin. Huomio kiinnittyy siihen, kuinka Blythen lapset, jotka ovat kotonaan tottuneet aina totta puhuviin ihmisiin, joutuvat usein vilpillisten koulu- tai muiden kavereiden huijaamiksi. Onneksi mitään liian kamalaa ei kirjassa satu, mutta monilta harmeilta olisi vältytty, jos lapset olisivat puhuneet vanhempiensa kanssa mieltä askarruttavista asioista. :) Jopa täydellisen parin, Annan ja Gilbertin, liitto uhkaa säröillä, kun puhuminen ja toisen huomaaminen on hetkeksi unohtunut.
Kirja on viihdyttävää luettavaa aikuisellekin, mutta ei kirjasarjan paras. Siinä missä Montgomery parhaimmillaan tekee tarkkoja huomiota ihmisluonnosta, tässä kirjassa esimerkiksi Naisyhdistyksen tilaisuudessa juorutaan 12 sivun verran yhteen menoon, mikä minusta oli aika puuduttavaa luettavaa.
Anna on aikuisenakin sukulaissielumme. :) Hän rakastaa puutarhoja eikä Gilbertin mukaan voi olla ostamatta kirjaa, jonka nimessä on sana "puutarha". Luontoa ja maisemia kuvataan kauniisti, kuten Montgomeryn kirjoissa on tapana. Kirjan alussa Anna vierailee rakkaassa Avonleassa...
Lì ogni luogo le evocava un gradito ricordo. E nei giardini della memoria fiorivano le rose dei mille ieri.
Oi, ihanuutta! Etsin yllä olevaa kohtaa englanniksi ja Project Gutenberg tarjoaa meille luettavaksi koko kirjan! Wikipedian L. M. Montgomery -artikkelin yhteydessä on linkkejä myös äänikirjoihin.
Every spot she looked upon had some lovely memory. There were haunted gardens here and there where bloomed all the roses of yesteryear.
Vihervaaran Anna on aina ajankohtainen. Vuonna 2017 ilmestyi ensimmäinen kausi uudesta "Anne"-sarjasta (myös nimellä "Anne with an E" ja suomeksi "Anna, A lopussa"), josta Netflixissä on nähty kaksi kautta ja kymmenosainen kolmas kausi ilmestyy tänä vuonna. On sanottu, että "Anne" on "the most stylish adaptation ever" ja alussa minäkin olin siitä aivan innoissani. Joidenkin arvioiden mukaan sarjasta on kuitenkin tehty liian nykyaikainen, liian "raflaava"... ja toisaalta poliittisesti korrekti tavalla, joka ainakin minua hieman ärsyttää. Näyttelijävalinnat ovat tietysti kiinnostava keskustelunaihe. "Matthew" ja "Marilla" ovat minusta hyviä, samoin Annan ystävä "Diana" on sopivan herttainen. :)
(Netflixistä puheen ollen, kehuttu "Juhlat" ("Russian Doll") viittaa usein Montgomeryn toiseen tunnettuun hahmoon, Uudenkuun Emiliaan, mutta tästä aiheesta en jatka sen enempää, koska jaksoin katsoa sarjaa kaksi jaksoa, mutta kolmas jäi jo kesken...)
Anna-kirjojen tapahtumapaikka Prinssi Edwardin saari (Kanadan itärannikolla) on kuvauksista päätellen ihastuttavan kaunis paikka. Koska se on tunnettu, paitsi Annasta ja Emiliasta, myös lupiineista (googlettakaa "prince edward island lupins" tai "lupines" :)), lisään tähän postauksen loppuun lupiinikuvia. Ne ovat vuodelta 2017. Se oli hyvä lupiinivuosi, kun taas vuosi 2018 ei ollut.
Olen ollut niin "Italian puutarhoissa" -sarjan lumoissa, että eilen illalla, kun vilkaisin ikkunasta ulos, hämmästyin kun ulkona ei ollutkaan vihreää vaan aivan lumista. Nyt melkein tuiskuttaa.
