Keittiömuistoja-haaste

 

Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesän säistä. 

Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jälkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisääntyneen tässä pihan ympäristössä. Kielon sanotaan leviävän tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikä voi olla ongelma pienessä puutarhassa, mutta meidän laajassa ja metsäisessä pihapiirissämme ne saavat levitä aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttävyydestään. Meidän nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistä tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!

Tällä postauksella osallistun Näpertelijän ihanaan keittiöhaasteeseen. Kesäkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. Tähän postaukseen olisin mielelläni liittänyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiä ja skannata niitä. (Koetan lisätä ne tähän postaukseen joskus myöhemmin.)

Lapsuudenkotini keittiö, kuten tämä nykyinenkin, oli (ja on muuten vieläkin) suunnilleen länteen eli järvelle päin. Varsinkin kesällä se oli hyvin valoisa varsinkin iltapäivällä ja illalla, vaikka kodin ja rannan välissä kasvoikin (ja kasvaa vieläkin) isoja koivuja.

Ensimmäiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jääkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) Pidän väriyhdistelmästä edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vieläkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestämään. 

Liedestä muistan elävästi sen, kun äitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressä odottamassa niin innokkaasti, että pelkäsimme hänen yrittävän työntää tassunsa kattilaan. Varmaan hänet nostettiin siitä turvallisempaan paikkaan. :)

Kyllä, tämä kissamme oli "hän". Eräs henkistyneimmistä sukulaisistamme sanoi, että M. oli sielu eikä vain kissa, ja samaa mieltä olemme edelleen. 

Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytä mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jäivät hyvin mieleen, onhan niistä valokuviakin. Pöytä oli täynnä äidin laittamia perinteisiä jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönä ja silti saa pitää kiirettä, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlämpöisinä pöytään oikeaan aikaan. :)

Tässä kuvassa näkyy yhtä lapsuudessamme käytettyä pöytäliinaa. En ole raskinut sitä käyttää, ainakaan toistaiseksi.

Oivoi, huomaan, että yllä oleva kuva on aika epätarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankäsittely on entistä hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta. 

Ajastan tämän postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nähdä mihin aikaan se näkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni päivittyi näkymään vasta vuorokautta myöhemmin. Tämä Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen päivän lehtiä, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitä ei vielä näykään. Usein on...

Mikäli laskurini paikkansa pitää, jouluun on kaksisataa yötä. Tässäpä joulun väreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)

Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tänä vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellään.

Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillä ne kasvavat niin metsäisessä ympäristössä, etteivät ne yllä suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.

Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama päivä sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemästä vaatteillani. En ollut huomannutkaan, että terassilaattojen päällä ja välissä kävi aikamoinen kuhina. 

Liian lähellä taloa! Meillä on perinteisesti käytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. Tämä ei ole mainos. Pidän tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen määrää syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin näytti siltä, etteivät muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tässä niitä nyt on baarin asiakkaina. :)

Luontoa on kyllä mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hämärässä näyttää vaaleanruskealta pöllöltä. Tarjoilisin sille mieluusti pieniä jyrsijöitä. Ainakin yksi nimittäin käy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiä ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnäkijän todistus. :)

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltana. Lämpöennätys parin päivän takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystä harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten päättää, pidetäänkö ne itsellä vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillä on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)

Kirjamaanikko täällä kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistä on tässä. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!

💚 Kiitos kaikille blogin lukijoille! 💚

🤗 Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 🤗

📖 Olen terassilla lukemassa.📖

(Satu)aarteita

 

Oikein hyvää huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. Yläkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.

"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi täältä. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tähti", joka perustuu Topeliuksen isän isoisän isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtäläisyyksiä nykyäänkin.

Enpä vieläkään osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivät välttämättä rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtä paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.

Tästä kirjasta jäi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.

Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltäjä oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennäköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitä itse ääneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne näyttävät minusta aivan Merriltä ja Frodolta. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestävät paremmin melko satunnaista hoitoa. Joulutähdenkin kastelupäivä unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettä saatuaan. Ehkä se myös pitää siitä, että juttelen sille usein ja kehun, että sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)

Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileämmässä huoneessa kevättä ja istutusta ulos. Auringonvalon lisääntyessä nämäkin kaipaavat vettä yllättävän paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.

Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jälkeen hidastunut. Jos ne pysyvät elossa kesäkuuhun asti, istutan ne ulos. 

Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta katsokaa mikä vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniä matalaan foliovuokaan. Ne itivät alle viikossa... ja koska niitä on paljon, vaativat kastelua aika usein, nämäkin. Pääsiäisruohoksi täytyy ehkä kylvää toinen erä. :)

En ollut tiennytkään, että chia on salvia, Salvia hispanica... enkä sitäkään, että se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tärkein ravintokasvi maissin ja papujen jälkeen.

Chiansiemeniä täytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistä. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisältävät melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkä vuoksi niitä ei suositella nautittavan yli 15:tä grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) päivässä.

Minulla oli eilen hauska iltapäivä. Ensin tein tällaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittänyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt näistäkin on osa jo syöty. Siispä lähdin metsään kävelylle.

Avoimilla paikoilla oli vielä lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 

Tervetuloa, kevät!

Helmet 2024 - Lukemani kirjat

Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen kirjat omasta kirjahyllystä. :)

1. Kirjan nimessä on erisnimi

2. Kirjassa tehdään taikoja

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja: Anita Brookner: Rantahotelli (Hotel du Lac)

4. Kirjassa on presidentti

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle

7. Kirjassa rakastutaan

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen

9. Kirjassa joku karkaa

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)

12. Lastenrunokirja

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

14. Kirjassa harrastetaan

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää

16. Kirjassa on valokuvia

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru

19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

21. Kirjasta on tehty TV-sarja

22. Kirjaa on suositellut kirjailija

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)

26. Kirjan nimessä on sana kirja

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

28. Kirjailija on Välimeren maasta

29. Kirjassa valehdellaan

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja

31. Kirjassa on vammainen henkilö

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa: Kersti Bergroth: Meidän elämämme täällä

33. Kirjassa muutetaan maalle

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma

41. Kirjassa syntyy lapsi

42. Kirjan nimessä on alaotsikko

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen

45. Kirjassa pelataan

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Helmet-lukuhaaste 2024

Kirjasammon hakuohjeet haasteeseen

Kirjasampo 2.0

Antikvaarin kautta tilattua

 

Hei taas ja mukavaa lauantaita! :) 

Tässä postauksessa esittelen hiljattain tekemiäni kirjaostoksia, joihin sain inspiraatiota seuraamistani blogeista. Ajallisesti ensimmäinen kiinnostuksen kohde oli tuntemattoman kirjoittajan pieni kirja Joulu Lutherin kotona. (Tekstin on kääntänyt suomeksi kirkkoherra Juho Reijonen jouluksi 1897. Löysin muuten verkosta saksankielisen teoksen Weihnachten bei Familie Luther, jonka tiedoissa kerrotaan, että kirjoittaja olisi Lutherin poika Paul.) 

Jotenkin silmiini oli osunut Siunattuja lukuhetkiä -blogin mielenkiintoinen postaus tästä kirjasta, ja se tuntui heti teokselta, jonka haluaisin itselleni luettavaksi, jouluksi ja muutenkin. 

Löysin yhden myynnissä olevan kappaleen Antikvaari-palvelun kautta ja nytpä tulikin tilaisuus kokeilla käytettyjen kirjojen ostamista verkosta. Tätä kirjaa myyvällä kirjakaupalla on kiinteä postimaksu (Suomeen) paketin koosta riippumatta, ja koska valikoima oli laaja, aloin selata kirjoja hakusanalla 'joulu'. :)

Löysinkin aarteita. Joulu-Lotta oli Lotta Svärd -järjestön toimintansa hyväksi julkaisema joululehti. Valitsin yllä olevassa kuvassa näkyvän vuoden 1943 lehden. Se ilmestyi siis 80 vuotta sitten, maailmansodan raivotessa. Lehdessä on hyvin mielenkiintoisia artikkeleita, kertomuksia, runoja. Mainoksetkin ovat vanhanaikaisen viehättäviä. 

Kirjaostoksiini sain innoitusta myös Joululaisen blogista. Syyskuussa hänen blogissaan esiteltiin ihania kuvittajamestareita ja heidän töitään. Yksi tutuimmista on tietysti Martta Wendelin. Joululaisen postauksessa voitte nähdä useita esimerkkejä Wendelinin ihastuttavista töistä, muun muassa Anni Swanin nuortenkirjan Ulla ja Mark (julkaistu ensimmäisen kerran 1924) kannen. Minulla on nyt Anni Swanin Kootuista kertomuksista kuusi tai seitsemän. Ai jai, saattaa olla, että ostelen näitä lisääkin. Kirjan ostaminenhan on kulttuuriteko. :) Pikkupappilassa (ensimmäinen painos 1922) minulla jo olikin entuudestaan. Siinä tutustumme Ullan perheeseen sekä Markiin, joiden myöhempiä vaiheita kuvaillaan ostamassani kirjassa. Kuten näette, Ulla ja Mark on yhtä hyväkuntoinen kuin minulla ollut, uutena ostettu kirja. :)

Tämä ei ole poliittinen blogi, mutta huomio, hallitus, kirjojen arvonlisäveron nostaminen 14 prosenttiin on sulaa hulluutta!

Joululainen esitteli myös Jenny Nyströmin, tonttujen äidin. Ajatelkaas, kirjakaupasta löytyi myös tällainen kirja. Siellä se odotti, että joku tekisi jouluisen kulttuuriteon. :) Kirjassa on tosiaan paljon tonttuasiaa, mutta myös paljon muuta kivaa. Esittelen näitä kirjoja ja lehteä tarkemmin, kunhan ehdin.

Kirjojen tilaaminen ja maksaminen sujuivat ilman kommelluksia. Kirjat saapuivat noutopisteeseen viikon kuluttua tilauspäivästä. Niiden kunto on parempi kuin luokituksen perusteella odotin.

Lopuksi muutama alkutalvinen kuva:

Tunnelmallista viikonloppua!

Have a lovely weekend!

Denise Robins: Kukkien kartano - Onnea on...

... hyvä kirja, lämmin kesätuuli ja kukkien tuoksu. 

Ainoan löytämäni arvion mukaan viimeksi lukemani kirja ei tosin ollut hyvä. Minä kuitenkin pidin siitä. Se oli sopivan rauhoittavaa lukemista näinä synkkinä aikoina.

Kaikkihan me tiedämme, että pitkähköjen tekstien lukeminen on hyväksi aivoille, muistille, keskittymiskyvylle ja mielialalle. Tällä kertaa tarvittiin Omaishoitajaliiton jäsenlehden (2/2023) artikkeli "Kirjojen lukeminen on parasta aivojumppaa", jotta sain itseni valitsemaan luettavaksi oikean kirjan ja nautiskelemaan aivojeni aktivoinnista nojatuolissa tai terassin penkillä. 

Tutkimusten mukaan lukeminen rentouttaa jo kuudessa minuutissa. Syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Kaunokirjallisuuden lisäksi sama vaikutus on tietokirjojen ja pitkien lehtiartikkeleiden lukemisella.

...

Uskomatonta kyllä, kun kirjan hahmo esimerkiksi hyppelee tai juoksee, aivoissa aktivoituvat jalkojen käyttämiseen liittyvät aivoalueet, vaikka lukijan jalat eivät liiku senttiäkään.

...

Viihdettä ei ole mitään syytä väheksyä. Esimerkiksi dekkarit ja rakkausromaanit vaikuttavat aivoihin yhtä aktivoivasti kuin niin sanottu korkeakirjallisuus. Pääasia on, että löytää itseään kiinnostavaa luettavaa.

Omaishoitajaliiton Lähellä-lehteä voi lukea myös verkossa. Uusimmassa numerossa on myös esimerkiksi kiinnostava artikkeli voimauttavasta kirjoittamisesta.

Sitten vain valitsemaan luettavaa! Se kestikin hetken. Halusin poimia hyllystä viihdyttävän kirjan, jota en olisi lukenut aiemmin. Hylkäsin kaksi tunnettua dekkaristia (amerikkalaisen ja ruotsalaisen) melko pian. Miksikähän häiriintyneet sarjamurhaajat ovat niin suosittu aihe rikoskirjallisuudessa? Yhden Maria Lang -romaanin pikaluin. (Siinä oli kyllä veikeä ruotsalainen tunnelma.) Erään "hyvänmielenromaanin" hylkäsin (minun mielestäni) ohuen kerronnan ja henkilöhahmojen takia. Sitä lukiessa tuli olo, että tarina etenee juoksemalla. Romaanihan on eräänlainen matka ja matkaa voidaan tehdä hoppuilemalla... tai sitten liian hitaasti, kuin madellen tai pysähdellen liian usein, liian pitkäksi aikaa. :) Kukkien kartanossa vauhti oli minulle sopiva. 

Denise Robins (1897–1985) oli tuottelias kirjailija, jonka teoksista useita näkyy suomennetun, muutamia vuosikymmeniä niiden ilmestymisen jälkeen. Kirjasammon kuvauksien perusteella monissa romaaneissa on aika kepeä, romanttinen, varsin mielikuvituksellinen juoni. Suomeksi käännettyjen julkaisujen aikalaisarviot ovat hyvin kielteisiä. Olikohan se ajan henkeä? 1970-luvun alussa kulturellin naisen varmaan piti halveksia perinteisiä ihanteita. Tämä kirja (alkuteos Chateau of Flowers julkaistu 1958) "on oiva esimerkki väärästä ajanvietekirjallisuudesta, tarjoilee ihanteita, jotka nykyaikana on jo heitetty pois, ellei olisi pitänyt ainakin." 

Ja minä kun juuri pidin kirjasta sen vanhan, hyvän ajan ihmisten (vaikkakin hieman kaunisteltujen tai liioiteltujen) sekä arvojen ja ihanteiden takia. Huolenpito perheestä ja muista apua tarvitsevista, velvollisuudentunne, säästäväisyys, eläinrakkaus, uskollisuus, romanttinen rakkaus... Pidin myös sujuvasta kerronnasta ja mielenkiintoisesta (vaikkakin epärealistisesta) juonesta. Nuori Laura muuttaa molempien vanhempiensa kuoltua englantilaisesta pappilasta isänsä kotimaahan Ranskaan. "Kukkien kartanon" loistoaika näyttää olevan kaukana menneisyydessä ja alku on muutenkin hankalaa, mutta pikkuhiljaa asiat alkavat sujua paremmin.

(Kun haluan lisää realismia elämääni, luen sanomalehtiä ja katson uutisia. Euroopassa meidän naapurimaamme sotarikollisen johdon aloittama hyökkäyssota on jatkunut pian puolitoista vuotta. Kun kirjoitan tätä, Kanadan metsäpaloissa on tuhoutunut 13 miljoonaa hehtaaria metsää. Kuumuus ja kuivuus, rankkasateet ja tulvat aiheuttavat tuhoa ympäri maailmaa. Hyvin huonoa säätä on tulossa kotimaahammekin jälleen huomiseksi ja ylihuomiseksi.) 

Kukkien kartanon ajankuva on viehättävä. Päähenkilö kirjoittaa pitkiä kirjeitä. Huonoa vointia hoidetaan hieromalla eau de colognea vaikkapa otsaan. Nuoren neidon seurassa tupakoiva, muuten niin ritarillinen, kunnanlääkäri toki hämmentää nykylukijaa. -  Vaatteiden mallia ei kirjassa juuri kuvata (materiaaleja ja värejä kyllä), mutta viisikymmentäluvun lopulla naiset varmaan pukeutuivat yleensä (polvet peittävään) hameeseen tai leninkiin. Oi, jos ei sellainen vaate olisi hieman epäkäytännöllinen, olisi ihanaa pukeutua hameeseen useammin. Ainakin minulla olo muuttuu heti naisellisemmaksi. :)

Tämä kirja on niin epätrendikäs, että Helmet-lukuhaasteessa saan sen sopimaan vain kohtaan 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä. ;)

Postauksen kuvat eivät liity kirjaan. :) Nämä vihertävän ruskehtavat kuvat ovat odottaneet julkaisua jo tovin. (Osa on uusia, osa vanhoja.)

Löysin vihdoin kerrosvadin, josta pidän. Sen kuvaamiseen tarvitaan tietenkin macaroneja:

 

Toivottavasti olette ehtineet nauttia kesästä, joka ainakin täällä Suomessa kiitää ohi aivan liian nopeasti. Ei silti, kosteina, viileän raikkaina aamuina olen miettinyt, että kaikki vuodenajat ovat ihania, mutta syksyssä on jotain aivan erityistä. Ja syksyn tullen voi sanoa odottavansa joulua...

Ymmärsin viime talvena, että minä olen nimenomaan joulun odottaja. Joulunpyhät menevät nopeasti ohi eikä koskaan tiedä, mitä saattaa sattua niiksi päiviksi (vaikkapa vain nuhakuume) eikä joulusta voikaan nauttia niin kuin oli toivonut. Niinpä minun strategiani on nauttia joulusta jo monta viikkoa kuukautta etukäteen. Postauksen viimeinen kuva onkin omistettu meille jouluttajille. <3

Happy Sunday, everyone! 

Stay safe and well!

Helmikuun kuvahaaste, osa 2

Hei taas! On aika jatkaa Kristiinan helmikuista kuvahaastetta. Tässä ovat kuvani kuun toiselle viikolle:

6.2. Kirjava:

Sanakirjan mukaan kirjava tarkoittaa (sekavasti) moniväristä sekä (kuvaannollisesti) moninaista, sekalaista, epäyhtenäistä. Yllä olevan kuvan kaulahuivi sopisi siis tähän haastekohtaan. Lisään tähän kuitenkin myös kuvan kirjahyllystämme. Katselin sitä hiljattain ja aloin miettiä, onko sanoilla kirjava ja kirja mitään yhteistä. :)

Onhan niillä! Kotimaisten kielten keskus kertoo näin: 

"Sanat kirja ja kirjoittaa liittyvät yhteen. Verbi kirjoittaa on johdos sanasta kirja. Johdos on kuitenkin syntynyt jo hyvin varhain, ja se tarkoitti aiemmin koristeiden tai kuvioiden leikkaamista, ompelemista ja piirtämistä. Tuolloin nimittäin sanaa kirja käytettiin vielä kirjonnan, koristeen, kuvion sekä merkin ja piirron merkityksessä. 

Sekä kirja että kirjoittaa saivat nykymerkityksen vasta myöhemmin. Tosin jo Mikael Agricola tunsi 1500-luvulla nämä merkitykset. Niinpä käykin ymmärrettäväksi, että myös sanat kirjailla ja kirjava on johdettu kirja-sanasta."

7.2. Kudin

Tässä on yläkuvan huivi valmistumassa. En muista enää, mikä neulelangan nimi oli, ja luulen, ettei sitä enää valmisteta, mikä on harmi, sillä lanka on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa (ei villaa vaan ehkäpä puuvillaa ja viskoosia). Rakastan tätä huivia ja siksi panen siitä useamman kuvan. :)

8.2. Kamera (miten se voi olla noin pölyinen?! herranjestas, eipä pitäisi lähikuvia ottaa... :))

9.2. Komea (rakennus)

10.2. Kahvi

11.2. Kurkku (voileivän päällä :))

12.2. Koristeellinen. Jaahah, ensin otin kuvia kirjaillusta mekosta: epätarkkoja. Sitten kukkopillistä, jonka löysin muiden vanhojen kamojen joukosta: tylsiä. Tämäkin kuva on epätarkka, mutta ainakin viitta koristeluineen on kiinnostava... 

Kristiinan omat kuvat näette täällä. Oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille! Ystävänpäivä on aivan pian. 💟

Helmet 2023 - Lukemani kirjat

1. Kirjassa on kartta

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta

3. Kirjan nimessä on kasvi

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna: Natalie Jenner: Jane Austenin talo (The Jane Austen Society)

5. Kirjassa ollaan maan alla

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja: Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito (Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich wird)

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

12. Kirjan nimi liittyy veteen

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

15. Kirjan nimessä on ja-sana

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä): Denise Robins: Kukkien kartano (Chateau of Flowers)

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

23. Kirja on iso

24. Kirja kertoo urheilijasta

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä

29. Kirjassa on minä-kertoja

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

34. Kirja kertoo Ukrainasta

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

40. Kirjassa hylätään jotain

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

47. - 48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

"Kun lapsi lukee...

 

... se on kuin laittaisi kolikoita hänen tililleen, mutta kun aikuinen lukee lapselle, niin se on kuin laittaisi seteleitä lapsen tilille."

En tiedä, kuka tämän ajatuksen on ensimmäisenä muotoillut, mutta maakuntalehden jutussa sen lausuu kirjastoauton kuljettaja Sauli Vikki Vieremältä.

Kirjallisuushaaste - Happy April!

A March evening in London

Hei taas! Main Kirjasähkökäyrä-blogissa on hauska kirjallisuushaaste, johon innostuin vastaamaan. Jotkin kysymyksistä vaativat aika lailla miettimistä - ja on mahdollista, että vielä tarkemmin mietittyäni olisin vastannut eri tavalla. :)

1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan elämääsi?

Matti Leppärannan Lumen ja jään maa. :) Se on oikeasti mahtavan mielenkiintoinen kirja suomalaisten ja talven suhteesta.

2. Luetko runoja?

Haluaisin lukea enemmän. Runot vaativat aikaa ja keskittymistä. :) Jo lapsesta lähtien suomalaista luontoa ja mielenmaisemaa kuvaavat runoilijat, kuten Eino Leino ja Aaro Hellaakoski ovat olleet läheisiä. 

Leinon runoa Kumpi on kauniimpi? (kokoelmasta Talviyö, 1905) on lainattu viime aikoina usein, kun Ukraina puolustautuu urheasti brutaalia hyökkääjää vastaan. 

Kumpi on kauniimpi?

Kumpi on kauniimpi:

uskoa, että vapaus koittaa,

toivoa, että valkeus voittaa,

ja taistella valkeuden eestä, –

vai taistella

tietäen, ettei valkeus koita,

tietäen, ettei vapaus voita,

ja sentään taistella?

Kumpi on kauniimpi:

aatella: ellei vapaus voita,

tuumia: ellei valkeus koita,

miksi ma taistelen sitten?

vai aatella:

laps olen auringonlaskun, en koiton,

mies olen valkeuden, vaikka en voiton,

siksi mun murtua täytyy.

Runoista puheen ollen, tähän postaukseen sopiikin hyvin linkki blogiystävä T.K.:n verrattomaan runoon Veden vietävänä. Lukekaapa se ääneen, veden virtausta ja kiertokulkua mietiskellen! 

Postauksen ensimmäisessä kuvassa virtaa Thames tämän vesi-aiheen kunniaksi. :)

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?

Liian harvoin, mm. etäisyyksien ja koronan takia. Kirjamessujen parasta antia ovat kirjailijoiden haastattelut.

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Olipas vaikea kysymys! Sofia Lundbergin romaani Tapaa minut tammen alla voisi hyvin tehtynä olla kaunis ja viisas. :)

5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea, mutta et ole saanut aikaiseksi?

Tuntematon sotilas on vieläkin lukematta, vaikka se kuuluisi yleissivistykseen. Olen sen aloittanut, mutta en jaksa innostua.

6. Onko sinulla lempikirja, jota et kehtaa kysyttäessä (paitsi nyt) tunnustaa.

Ei, en yhtään välitä siitä luenko jotain arvostettua ja/tai muodikasta vai jotain hömpäksi luokiteltua, jos se tuntuu hyvältä itsestä sillä hetkellä.

7. Kenen kirjailijan haluaisit tavata?

Olisin halunnut kertoa Hilja Valtoselle, kuinka paljon hänen hyväntuuliset ja ajankuvaltaan mielenkiintoiset kirjansa ovat minua piristäneet elämäni varrella, mutta hän kuoli 1988.

8. Minkä romaanihenkilön haluaisit tavata?

Hmm, arkkitehti Robert Fähmelin Heinrich Böllin kirjassa Biljardia puoli kymmeneltä.

9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikka et välttämättä hänen kirjoista pitäisikään)?

Minua eivät oikeastaan kirjailijat niinkään kiinnosta, vaan heidän kirjansa ja toisinaan se, miten kirjoittamisen prosessi heillä etenee tai eteni. Vastaan tähän: Gertrude Jekyll (1843–1932), monipuolinen taitaja (puutarhasuunnittelija, valokuvaaja, maalari, kirjailija...). :) 

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?

11. Mitä luet juuri nyt?

Näihin kahteen kysymykseen vastasin pari viikkoa sitten tässä postauksessa. Tilasin samalla muitakin metsäaiheisia kirjoja. Yleensäkin luen enemmän tieto- ja harrastekirjallisuutta kuin kaunokirjallisuutta. 

Tämän haasteen saa mielellään napata mukaan kuka vain! :) Tähän postaukseen ei muuten voi jättää kommenttia, mutta esim. edelliseen voi. 

A pub in Oxford... :)

In English: This post is, once more, about books and literature. I don't think translating it will work very well... :) I greet my foreign readers with the first verse of the poem March Evening by Amy Lowell:

Blue through the window burns the twilight;

Heavy, through trees, blows the warm south wind.

Glistening, against the chill, gray sky light,

Wet, black branches are barred and entwined.

Happy April!

Ihanaa huhtikuuta!

Jospa se kevät pian alkaisi tulla. :)

💙💛

P.S. Muistattehan että Ukrainaa voi auttaa esim. osallistumalla Ylen ja avustusjärjestöjen keräykseen! Lahjoittaa voi vielä huhtikuun loppuun asti! Apu on todella tärkeää, sillä ihmisten kärsimys siellä vain pahenee.