Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lathyrus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lathyrus. Näytä kaikki tekstit

24.7.2025

Viikon päästä sataa :)

 



Hei taas! Nyt on helteiden ystäviä hellitty. On tunnelmallista nousta aamulla aikaisin puuhailemaan pihalla, mutta sääliksi käy varsinkin ihmisiä, joiden asunto kuumenee epämukavaksi tai jopa terveydelle vaaralliseksi. Myös kasvien ja luonnoneläinten vointi huolettaa. Täällä ei ole satanut yli kahteen viikkoon ja päivän maksimilämpötila on ollut kolmenkymmenen asteen molemmin puolin pian kahden viikon ajan.

Puhelimessani on Ilmatieteen laitoksen sääsovellus, joka on monipuolinen ja miellyttävä käyttää, mutta ainakin näin korkeapaineen vallitessa aika hyödytön. Joka päivä sovellus lupaa sadetta, jopa runsasta, noin viikon kuluttua. Ja joka päivä mahdollinen sade on siirtynyt kauemmaksi. :)

Puutarhakasvien kukinta menee nyt aika nopeasti ohi ja monet luonnonkasvitkin näyttävät pieniltä ja hieman nuutuneilta verrattuna alkukesän vehreyteen.

Blogiystävältä saadut ihanat ranskantulikukat kukkivat nyt, pienesti mutta jospa ne tekisivät paljon siemeniä. :) Kasvupaikan pitäisi olla mieluinen (kuiva, hiekkapitoinen, läpäisevä... kyllä, totta vieköön), mutta ihan näin kuivaa ei tarvitsisi olla.

Kuunliljojen tyylikkäät kukat alkavat avautua ja ensimmäiset hajuhernekimput sulostuttavat kotia. 



















Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Voikaa hyvin!





6.8.2024

Elokuu... ja samoja kukkia kuin edellisessä postauksessa :)

 
Hei! Elokuun alun tunnelmia postauksessa, johon ei voi jättää kommenttia. Lämmin kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiini. Tulen vierailulle blogeihinne heti kun ehdin. Ihania loppukesän päiviä kaikille!

Hyviä tuoksuja:






Karviaismarjat maistuvat yhtä ihanilta kuin raparperi. Yksinkertainen paistos (resepti täällä) on suosikkini myös siksi, että sen aineksia on aina kotona valmiina.





"Elokuun tunnelmaa" vanhoissa kuvissa:





Ihanaa postia blogiystävältä:




Keltaiset kukat eivät ole suosikkejani, mutta tämän kuitenkin valitsin kaikista väreistä. :)




Harmaalepät eivät ole suosikkipuitani, mutta kyllähän näiden kuoriaisten (luulen niitä lepänlehtikuoriaisiksi) syömingit aika hurjilta näyttävät. 




Loppukesän iloja ihmisille ja pörriäisille:










Maahan istutettu äitienpäiväruusu näytti elottomalta kesän alussa, mutta yksi hento verso alkoikin kasvaa. Se kasvoi topakaksi varreksi, jossa on nyt useita kukkia ja nuppuja:



17.6.2024

Onnea on... kesäkuu




Oi ihanuutta, blogiystävältä saamani akileijojen siemenet ovat vihdoinkin tuottaneet kukkia, kun viime kesänä siirsin pienet taimet parempaan paikkaan kasvamaan. Minulla on tapana yrittää saada monia kasveja kasvamaan "metsäpuutarhassa" ja sitten todeta, että ne viihtyvät paremmin "tavallisessa puutarhassa". :D

Nyt minulla on kauniimpia akileijoja kuin koskaan. 




Uudet komeat akileijat varmaankin innostivat vanhemmat, pihaan itsestään tulleet lehtoakileijatkin kukkimaan hienosti. :) Minulle kävi nimittäin niin, että yhden taimena ostetun akileijan hankkimisen jälkeen omat, mukavasti levinneet akileijat alkoivat sairastella ja taantua. (Sattumaa tai ei.) Jostain syystä tänä kesänä ne näyttävät aika terveiltä, ainakin toistaiseksi.




Uusia akileijoja on hieman hankala kuvata. Ne kasvavat verkkojen takana, kuten melkein kaikki koristekasvimme, koska...




... tällaiset otukset nauttivat rauhaisasta olostaan pihassamme.




Toistaiseksi tämä kesä on ollut kuin kesät vanhaan hyvään aikaan: hellettä jonkin aikaa ja sitten viileämpää ja raikkaita sadekuuroja melkein joka päivä... Puuntaimia on istutettu ja pihassa joitakin kasveja siirretty, ja siksikin sade tuntuu erityisen suurelta siunaukselta.





Jos jokin kasvi viihtyy pihassamme, se on raparperi. Siitä on nautittu kiisselinä ja piirakkana. Pari päivää sitten tein RAPARPERIPAISTOKSEN mukaillen netistä löytynyttä reseptiä. Etsin tietenkin mahdollisimman helppoa reseptiä ja yksinkertaistin vielä sitäkin. Määränikin olivat noin-määriä. :)

500 g raparperia
1 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita
100 g pehmeää voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa tai kanelia
1 tl vaniljasokeria

Paloiteltu raparperi (lisäsin myös yhden omenan paloina) tai muut hedelmät tai marjat sekoitetaan sokeriin ja levitetään voideltuun uunivuokaan.

Muruseoksen tein löytämääni vinkkiä seuraten kattilassa, jossa ensin hieman sulatin Oivariinia. Sekoitin kuiva-aineseoksen rasvaan lusikalla ja aivan hyvin onnistui. Muruseoskerroksesta kannattaa kuulemma tehdä melko ohut, jotta siitä tulee rapea eikä puuromainen. :)

Paistoaika 200-asteisessa uunissa oli noin 25 - 30 minuuttia. 




Päälle jäätelöä tai vaniljakastiketta... tai kuten tässä, vaniljajugurttia. :)




Jemmasin yhtä palaa illaksi, että voisin ottaa piirakasta ja teekupposesta tunnelmallisen kuvan ulkona terassilla...




... ja sytytin jo lyhtyyn kynttilät... Hyttysiä oli kuitenkin liian paljon ja kun pienen valokuvauskierroksen jälkeen housun lahkeella käveli puutiainen, pakenin sisälle. :)




Tämä keltainen kukka (sen lehtiä ei näy kuvassa) on kai aivan tuttu niittynätkelmä. Hetken aikaa luulin sitä joksikin itselleni uudeksi kasviksi, koska kukkatertussa oli auennut vasta muutama kukka. :)








Kuinka ihanalle tuoksuukaan suomalainen kesäyö! Joskus kannattaa olla hereillä puoli kolmelta. :)




Nämä ihananväriset orvokit kertovat kaksi asiaa, ensinnäkin sen, että en osaa asetella kukkia maljakkoon kuvauksellisesti sekä sen, että seuraavassa postauksessa vastataan Repolaisen haasteeseen ja ilotellaan kaikilla sateenkaaren väreillä. Näkemisiin!