Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Dench Judi. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Dench Judi. NÀytÀ kaikki tekstit

8.2.2020

Hanna Tuuri: VihreÀn saaren puutarhoissa - Photos of trees :)


Helmet-lukuhaasteen kohta 10: Kirja sijoittuu maahan, jossa on vÀhemmÀn asukkaita kuin Suomessa




Hei ja mukavaa viikonloppua! Valitsemani kirja on Hanna Tuurin VihreĂ€n saaren puutarhoissa, esittelytekstin mukaisesti "tarinakokoelma ja matkakirja halki Irlannin lumoavien puutarhojen, historian ja nykypĂ€ivĂ€n". TĂ€mĂ€n postauksen ensimmĂ€isessĂ€ kuvassa on lĂ€nnenmansikkapuu, Arbutus unedo (kuva on Italiasta). LĂ€nnenmansikkapuu on kirjan mukaan Irlannin erikoisuus, joka kasvaa VĂ€limeren maissa ja manner-Euroopassa Atlantin rannikolla, mutta ei Iso-Britanniassa. Kiinnostava puu se onkin ja, kuten kuvastakin nĂ€kyy, sillĂ€ on usein yhtĂ€ aikaa sekĂ€ kukkia ettĂ€ hedelmiĂ€.





VihreÀn saaren puutarhoissa ei ole varsinainen puutarhakirja, mutta se on kirja puutarhanhoidosta kiinnostuneille. Irlannin eri kolkissa nÀhdÀÀn valtava mÀÀrÀ kasveja, joiden nimet eivÀt ehkÀ kerro paljoakaan asiaan perehtymÀttömÀlle. Kirjan sivuilla on kauniita piirroskuvia, mutta mietin, ettÀ vaikkapa parisivuinen valokuvaliite olisi voinut olla hyvÀ lisÀ kirjaan. Tuuri kuvailee kyllÀ hyvin elÀvÀsti maastoa, kasvillisuutta, sÀÀtÀ ja valaistusta, joten lukija nÀkee maisemat ja puutarhat "sielunsa silmillÀ". :)


Valitettavasti pimeÀssÀ otettu, epÀtarkka kuva.

 – Jokainen kasvi on erilainen, CiarĂĄn [Burke, Tuurin aviomies] tapasi sanoa. – Jokaista taimea on katsottava tarkasti ja kysyttĂ€vĂ€, mitĂ€ se tarvitsee kasvaakseen kauniiksi ja tasapainoiseksi, alkaakseen kukoistaa.

Steinerkoulun opettajaksi opiskelleelle Tuurille tÀmÀ oli tuttu neuvo:

– Opettajan tulee opettaa, jakaa tietoakin, [...] mutta tĂ€rkeintĂ€ on katsoa oppilaitaan tarkasti ja kysyĂ€, kuka tĂ€mĂ€ lapsi on, miksi hĂ€n on sellainen kuin on ja mitĂ€ tarvitsee kasvaakseen, varttuakseen tasapainoiseksi ja alkaakseen kukoistaa.

TÀmÀn filosofian mukaisesti pariskunta hoitaa kasvejaan. :)


Kartta on kÀtevÀsti kirjan etulehdellÀ, nopeasti löydetttÀvissÀ


Kirjan ensimmĂ€inen tutustumiskohde on Mount Usher, Irlannin itĂ€rannikolla, Dublinista etelÀÀn. Kauniin puutarha-alueen inspiraationa ovat olleet William Robinsonin (1838–1935) ajatukset. Robinson oli muuten Gertrude Jekyllin aikalainen ja yhteistyökumppani.

Robinsonin ohje puutarhaa suunnittelevalle oli hankkia kunnon pala maata, vĂ€hintÀÀn 8–10 hehtaaria. Oli katsottava, ettĂ€ alue oli muodoltaan mielenkiintoinen: hiukan tasamaata, kukkulainen rinne ja laakso. Puutarhassa piti olla luonnollinen veden lĂ€hde, mielellÀÀn joki tai ainakin puro.

Kunnon puutarhan perustamiseen tarvittiin siis varallisuutta. :)




Mount Usherissa Tuuri ihastelee esimerkiksi wollemiaa. (YllĂ€ pieni Wollemia nobilis Uppsalan kasvitieteellisessĂ€ puutarhassa.) Birrin linnan puutarhassa taas on Guinnessin ennĂ€tyskirjassakin mainittu maailman korkein puksipuupensasaita. Yli kolmesataa vuotta vanhat pensaat ovat yli 10 metriĂ€ korkeita! Kirja on ilmestynyt 2010, mutta pensasaita lienee maailman korkein vielĂ€kin. Sen sijaan muita muutoksia on tapahtunut. Krim ei tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ "kuulu" Ukrainalle, kuten kirjassa mainitaan. Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja, joka kirjassa ylitetÀÀn helposti, saattaa muuttua lĂ€hivuosina. 

Puusaniaisten portissa on ajan siirtymĂ€. Sen lĂ€pi astuttuaan tulee salaiseen sopukkaan, muinaisaikojen aarnimaahan: Fotan saniaistarhaan. Valo tunkeutuu sinne vaivoin. [...] Vain saniaisten kosteissa kĂ€rjissĂ€ vĂ€lkĂ€htÀÀ valo hĂ€ilĂ€htĂ€vinĂ€ kristallipisaroina. Saniaistarhassa on tuoksuva kosteus. Vesi ropisee, noruu kivien uurteista ja killuu lehvien pĂ€issĂ€ pyöreinĂ€ pisaroina, tihkuu ja tippuu yhĂ€, vaikka sade on aikaa sitten mennyt ja hevoskastanjakaton kukkakynttilĂ€iden takaa aavistaa jo sinisen taivaan.

TÀssÀ kohtaa iskee kasvuvyöhykekateus:

Fotalla kukkii aina. Tammikuun lopulla aloittavat taikapÀhkinÀt, niiden oksat peittyvÀt keltaisiin, oransseihin tai punaisiin kukkahapsuihin. NiitÀ seuraavat ruusukvittenit, onnenpensaat ja puiden korkuiset kameliat. KevÀÀmmÀllÀ kukkivat magnoliat ja alppiruusut, kesÀn alussa kanukat.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista kertoo marjakuusista. Skotlannin Fortingalissa kasvaa marjakuusi, jonka uskotaan olevan ainakin kolme tuhatta vuotta vanha.

Katsoitteko muuten ohjelman Judi Dench ja puiden neljĂ€ vuodenaikaa (Judi Dench: My Passion for Trees, BBC 2017)? Valitettavasti se ei enÀÀ ole Areenassa katsottavissa.  Samoin kuin kirjassa, ohjelmassa tutkittiin marjakuusta, jonka viereen oli satoja vuosia sitten rakennettu kirkko. Marjakuuset ovat olleet pyhiĂ€ puita ennen kuin kristinusko saapui. Aiemmin luultiin, ettĂ€ kirkkojen viereen oli istutettu marjakuusi, mutta ilmeisesti asia onkin tosin pĂ€in. 

Kirjassa mainitaan myös vuonna 1545 uponnut ja 1982 nostettu Henrik VIII:n sotalaiva Mary Rose. Samaa alusta kĂ€ydÀÀn ihailemassa myös Judi Dench -ohjelmassa. Purjealuksen rakennuksessa oli kĂ€ytetty luonnostaan kaareutuvia runkoja – ja myös puiden haarautumat kĂ€ytettiin hyvĂ€ksi. 

TV-ohjelmasta opin sanonnan:


 Paras aika istuttaa puu oli 50 vuotta sitten, 
mutta toiseksi paras aika on tÀnÀÀn.




Takaisin Hanna Tuurin kirjaan. Se on miellyttÀvÀ lukukokemus ja herÀttÀÀ toiveen vierailla Irlannissa. JÀin kuitenkin pohtimaan irlantilaisten huumorintajua. :) Kirjassa kerrotaan kahden puutarhaihmisen, sisarusten Jimin ja Junen, leikillisestÀ kilpailusta. Kerran June lÀhetti Jimin puutarhakurssille osallistuneen naisen nimissÀ kipakan haukkumakirjeen ja nÀki jopa vaivan matkustaa toiseen kaupunkiin postittamaan sen. Kaikeksi onneksi todellinen lÀhettÀjÀ selvisi ennen kuin Jimi otti yhteyttÀ asiakkaaseen... Hmm, minusta pila ei ollut hauska. Maailmassa on eripuraa jo aivan riittÀvÀsti.

TĂ€nÀÀnhĂ€n Irlannissa ÀÀnestetÀÀn – mahdollisesti historiallisissa – parlamenttivaaleissa. Irlannista muuten vielĂ€: Paikannimet ovat kiehtovia, varsinkin Galway, josta minulle tulee aina mieleen Gallifrey. :)










Huomasitteko ettÀ olen vaihtanut header-kuvan kirjasintyypin? :) Vanhan kirjoituskoneen jÀlkeÀ jÀljittelevÀ fontti on yksi suosikkini ja tuo hieman vaihtelua. Hetken aikaa harmittelin, ettÀ en vaihtanut fonttia uuden vuoden alkaessa, mutta sitten muistin, ettÀ maanantainahan on puiden uusi vuosi! :)

Helsingin juutalaisen seurakunnan sivulla kerrotaan siitĂ€ nĂ€in: 

Tu bishvat tarkoittaa shvat-kuukauden viidettĂ€toista pĂ€ivÀÀ ja silloin juhlitaan luonnon suuruutta ja erityisesti puita. PĂ€ivÀÀ kutsutaan myös nimellĂ€ rosh hashana leilanot eli puiden uusi vuosi. Juhla sijoittuu yleensĂ€ tammi–helmikuulle, jolloin Israelissa puut alkavat versota uutta kasvuaan kevÀÀn koittaessa. 
Israelissa on tapana kÀydÀ istuttamassa puuntaimia metsÀÀn. Muualla maailmassa, kuten meillÀ Suomessa, talvi on tuolloin kylmimmillÀÀn ja koululaiset istuttavat viherkasveja ruukkuihin. PÀivÀn kunniaksi syödÀÀn israelilaisia hedelmiÀ, joko kuivattuja tai tuoreita. Puilla on tÀrkeÀ merkitys juutalaisuudessa; Tooraa verrataan usein ElÀmÀn puuhun (Ets chajim).


đŸŒČ🌳đŸŒČ


In English: Hello all! Today's book is about Irish gardens, written by the Finnish teacher and horticulturist Hanna Tuuri. The photos are old tree pics, from Sweden and Italy. Alas, I  have never been to Ireland... :)

Have a lovely weekend!