Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. 🤎 From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cornus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cornus. Näytä kaikki tekstit

21.4.2026

Haasteita ja hurahduksia




Terve taas! Huhtikuu on kääntynyt loppupuolelleen. Säät ovat olleet aurinkoisia. Ilma on melko kuivaa, kuten keväisin kuuluu ollakin, ja monenlaisia ulkotöitä on saatu tehdyksi. En tiedä johtuuko se kuivuudesta, mutta varsinkin aamuisin ja iltaisin ilma on aivan ihanan raikas.

Tällä postauksella osallistun kahteen kuukausihaasteeseen. Rimasan huhtikuun haasteessa etsitään "kolmea arkiruokaa, joihin aina palaat". Ensimmäiseksi olen valinnut erilaiset salaatit. Yläkuvan tomaatit ja kurkut ovat suosikkikasviksiamme, tuoretta ruohosipulia ja persiljaa ripottelen melkein kaikkialle silloin, kun niitä on. Myös fetajuusto maistuu kaikille.

Erilaiset pavut ovat yksi suosikkiaineksistamme...




... samoin kuin tonnikala. Tässä kuvassa ei ole kuitenkaan salaatti vaan kolmioleipien täyte odottamassa sekoittamistaan.




Meillä mennään syömisessä maku edellä... eikä niinkään terveellisyys. Hui, uskaltaako tällaista sanoakaan? :) Kasviksia yritetään toki syödä paljon. Värikkäät kasvikset ilahduttavat sielua, mieltä ja kehoa.




Sitten tulevat erilaiset pastat. Kotona on niihin aina aineksia.





Meillä käytetään paljon pakastinta. Sinne säilötään heti aterialta ylijääneet ruoat, jos niille ei ole käyttöä seuraavana päivänä jollain tapaa kierrätettynä. Pakastimessa on aina marjoja... joskus jopa itse kerättyjä. :) Niistä valmistuu hetkessä kiva jälkiruoka...




... tai niillä voi päällystää letut tai vohvelit.




Sitten siirrytään huhtikuun hurjuuksiin eli Repolaisen haasteeseen. Tämä oli hieman vaikea. Minä en taida juurikaan hurjastella. Kahdessa asiassa kontrolli kyllä pettää hiukan. Toinen on kirjojen osto ja toinen kasvien. :)

Olen ostanut huhtikuussa kirjojakin, mutta käytettyinä. Minusta tuntuu, että joskus vuosikymmeniä sitten kirjat tehtiin kestämään. Vanhojen kirjojen ostaminen ja lukeminen uudelleen ja uudelleen tuntuu varsin ekologiselta... ei siis hurjuudelta ollenkaan.

Kasviostoksissa sen sijaan olen hurjastellut. Olin sormet näppäimillä valmiina, kun kasvit tulivat myyntiin useimmiten käyttämässäni verkkokaupassa. Posti toi tilaukseni eilen kotiin. Uudet tulokkaat vihertävät kauniisti. Koska luvassa on vielä lunta ja pakkasta, joudun siirtelemään niitä sisään ja ulos, mutta ei haittaa. Kasvit vain ovat niin ihania.

Olen aivan hurahtanut (tarha)kärsämöihin (Achillea). Ne tulevat somistamaan todella kuivalla ja paahteisella paikalla olevaa "istutusta", jossa erilaiset kärsämöt ovat jo osoittaneet elinvoimansa. Kanukkoja (Cornus) olen lisännyt pistokkaista itsekin, mutta tänä keväänä teki mieli ostaa yksi jo isompi verikanukka. Minulla on tumma- ja punaversoisia kasveja. Haavemaailmassani niiden kavereiksi löytyy vihreä-, kelta- ja oranssiversoisia. Sellaisia jotka pärjäävät meikäläisessä ilmastossa... :)

Kuvassa näette myös herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia) 'Snowtime'. Vuorenkilpien isot lehdet ovat hienot ja tämä valkoinen väri minusta erityisen tyylikäs.




Hurahduksia on viime aikoina sattunut. 

Kerran avasin TV:n, kun kolmosella oli menossa Kotoisa. Kahdeksannen kauden toisessa jaksossa luotiin vanhasta, huonokuntoisesta mökistä aivan ihana lomaparatiisi. Nyt olen katsonut melkein kaikki kolmen Katsomossa olevan kauden jaksot. Olen nähnyt kauniita (ja varmaan aika kalliita) sisustuksen tai puutarhan uudistumisia, mutta mainitun jakson keltainen keittiö ja houkuttelevat makuuhuoneet ihastuttivat erityisesti. Vessastakin tuli upea. :)

Olen myös innostunut vohvelikankaasta... pyyhkeissä ja varsinkin kylpytakeissa. En ole koskaan erityisesti pitänyt vohvelikankaisten kylpytakkien tyypillisestä mallista (huputon ja V-aukkoinen), mutta materiaali on aivan vastustamaton ja itse voi ommella haluamansa mallin. Ostin lempivieraillemme valmiit kylpytakit ja seuraavan kerran, kun tarvitaan uusia pyyhkeitä, valintani on vohvelikangas. Tämä ei ole mainos, vaan kerron omaksi ja muiden iloksi, että Eurokankaassa on Hanko-nimistä vohvelikangasta 18 eri väriä. :)

Muita tuoreita hurahduksiani ovat suolasuihke hiuksille (ostin Biozell-merkkistä, se on suomalaista, ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen), mustapippuri, tonnikalapasteija, lakkahillo, vaaleanruskea väri... No niin, eiköhän tämä nyt riitä! Ihanaa iltaa teille kaikille!

Ja vielä lämmin kiitos kommenteistanne, aiemmista ja tulevista!




Tämä sievä kukkanen yllätti minut tänään paikassa, johon ei muistaakseni ole krookuksia istutettu. 





24.10.2025

Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 


Hei taas! Tässä postauksessa näette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllättävän kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiä, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiä kukkia. Joitakin niistä keräsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset näkyvät aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkä eivät, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jättää niitä pakkasen armoille.





Kuva, jossa on hienot värit ja tarkennus pielessä:




Tässä tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielä hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillä, koska se on varmaan aika vähän tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta Meidän elämämme täällä olen postannut aikaisemmin

En tiedä onko nämä pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessä, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitä moninaisimpia, ihmiselämästä yhteiskuntaan, metsästä kaupunkiin, kesästä jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 
Joka tapauksessa kirja sisältää monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren älyllinen vireys, henkevä huumori ja notkea, leikittelevä sanonta ovat parhaimmillaan. Sitä paitsi Bergrothilla on kepeimmilläänkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistä asiaa, mutta sitä ei tyrkytetä itsetärkeästi, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.



Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

Ensimmäisessä kuvassa on sekä VALOISAa että PIMEÄä. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) Tämä kimppu on jostain saatu vuosikymmeniä sitten enkä tietenkään raski heittää sitä pois.




SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. Ylempänä on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).




Tässä kuvassa minä olen SISÄllä ja ULKOna hehkuvat syksyn värit. 




Aamun usva järvellä, viimeiset kukat ja ensimmäiset pakkaset ovat aina yhtä kuvauksellisia.














Ikkunasta voi bongata myös tällaisen komean kaverin. Luulen, että se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen väärässä!











Mukavaa lokakuun loppua!






5.6.2025

Kierros pihalla

 


Oi tätä ihanuutta! Pihallamme puutarhakasveista kukkii vielä vain harva, mutta luonnonkasveja on kukassa jo monia. Alkukesän ihastuttava vihreys on kestänyt mukavan pitkään, koska lämpötilat eivät ole olleet kovin korkeita. 

Piha on tulvillaan lintujen laulua. Kauempana kukkuvat käet, joskus myös duettona kukku-kukkuu, kukku-kukkuu...

Nyt on sateita saatu melko säännöllisesti ja koko luonto tuoksuu. Eilen ripustelin pyykkiä tuomenkukkien ja leikatun ruohon tuoksussa varjoisalla, tuulisella paikalla ja olin pyörtyä onnesta. :)

Tässäpä siis kuvienräpsimiskierroksen tuloksia:





Kevätesikoista on monta kuvaa. Olen kasvattanut nämä siemenistä ja ne ovat kuin rakkaita lapsia. :)







Metsämansikalla on runsaasti kukkia.




Kielojen leviäminen pihassamme ilahduttaa.




Muut kasvit kyllä pitäisi siivota seasta pois. :)





Vanhoista kuvista näkee, että esimerkiksi alppiruusut ovat olleet usein jo täydessä kukassa tähän aikaan. Tänä vuonna ei, mutta ainakin nuppuja on melko runsaasti. Rhodon takana näkyy lumettomuuden kuivattamia mustikanvarpuja.




Verikanukan avautuvat lehdet ovat kuin lintuparvi lennossa.




Äitienpäiväruusu:




Itsestään kylväytyneet orvokit ovat supersöpöjä.




Muisto opiskelukaupungista. Siemenestä kasvatettu tämäkin:




Morsionruusun nuppuja.




Kurjenpolvet ovat kivoja...




... ja kellukat ne vasta kivoja ovatkin. Ojakellukat leviävät ja näyttävät melkein yhtä kauniilta kuin puutarhojen lajikkeet, joista muuten olenkin jo tovin haaveillut.





Rentukat jäävät rannassamme muiden kasvien jalkoihin.




Pioneja on nyt pihassamme kuutta lajiketta. Ne ovat aika nuoria vielä, mutta kukat, oi, ne ovat ihania.


 


Kiitos taas mahtavan mielenkiintoisista kommenteistanne edellisiin postauksiini. 
Koetan ehtiä vastata niihin myös täällä blogissa. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!