Tammikuun tunnelmia, bingoa ja kävelyä :)

Hei taas ja tervetuloa lukemaan oikeaa multipostausta! Tänään muistellaan vielä joulua, pelataan blogikaveri Repolaisen bingoa, iloitaan tammikuusta ja kävellään. 

Edellisen postauksen viimeisessä kollaasissa oli kuva pienestä puisesta ketusta erilaisen joulutarpeiston ympäröimänä. Minulla oli tarkoitus koristella esimerkiksi joulupöytä luontoteeman mukaisesti (väreinä vihreää ja hieman ruskeaa ja valkoista). Joulukoristelujen väriksi tulikin punainen ja kettu puolukoineen pääsi vain sivupöydälle. Kuvassa näkyy siis niitä puolukoita, joita Repolaisen kanssa syyskuussa poimittiin ja lakattiin. :) Linkin kuvassa näkyvät verikanukan marjat eivät olleet jouluna enää kauniin valkoisia vaan ruskeita...

Mainitussa kollaasissa oli myös kuva näistä sukista, joita tein joululahjaksi. Tässä on siis tekniikkana käyttää kahta raitalankaa joka rivin jälkeen lankaa vaihtaen ja tuloksena on jonkinlaiset räsymattosukat. Näitä on todella hauskaa tehdä ja samalla pääsee eroon lankavarastoista. Periaatteenani on, että en juurikaan sommittele värejä, mutta koetan saada parin sukista suunnilleen samanlaiset. 

En ollut itsekään varma pidänkö päällimmäisen parin (siis oikealla kuvassa) väreistä. Tein useita samankokoisia pareja ja näillekin onneksi löytyi tyytyväinen käyttäjä. Nimesin väriyhdistelmän kinuski-vaahtokarkiksi ja sitten huvittelin keksimällä hienoja nimiä muillekin sukille... siis valitsemalla nimen, joka väriyhdistelmää katsoessa ensimmäisenä päähän pälkähtää. Vasemmalla kuvassa ovat sukat nimeltään "Marjametsässä" ja keskellä sukat nimeltään "Pientaloalue". :D

Tällä hetkellä puikoilla ovat sukat, joiden nimi on "Minun Suomeni". Toisena lankana siinä on nimittäin 7 Veljestä Raita-lanka "Suomikaari".

Repolaisen tämän vuoden kivassa haasteessa siis pelataan bingoa. Minun bingorivini on kutoa -  odottaa - tutkia. Vaikka asunkin itämurteiden alueella, meillä on aina puhuttu sukkien ym. kutomisesta. Miten te teette, kudotteko sukkia vai neulotteko niitä? :)

 

KUTOA

Olin valinnut joulunajan palapeliksi suomalaisen Tacticin valmistaman 1000 palan pelin, jonka kuvana on Magnus von Wrightin (1805–1868) öljyvärityö Annankatu kylmänä talviaamuna vuodelta 1868.  Olen aivan ihastunut taulun tunnelmaan. Pakkasen purevuuden voi melkein tuntea. Kontrasti kirkkaan pakkastaivaan ja kauniiden talojen ja toisaalta vielä varjossa olevan kadun arkisen aherruksen välillä on mielenkiintoinen.

Maalauksen koko on 36 x 54 cm. Palapelin koko on 48 x 67 cm ja siinä on rajattu alkuperäisteoksesta osa pois. Palapeli ei ollut helppo koottava, mutta en aiokaan koota sitä enää vaan kehystää sen seinälle. :) Ainakin keinovalossa varjoisa etuala tuntui todella tummalta. Jos asuisin Helsingissä, kävisin Ateneumissa katsomassa miltä teos oikeasti näyttää...

Internetin kuvat maalauksesta nimittäin ovat yleensä selvästi vaaleampia kuin palapeli. Kansallisgallerian verkkokaupasta voisi ostaa maalauksen itselleen suunnilleen palapelin kokoisena julisteena. :) Tämän Museoshopin sivulle löydettyäni tunsin itseni hetkeksi Himoshoppaaja-kirjasarjan Beckyksi. Mitä, onko täällä kauppakin? Ooh, taidemuistipelin avulla voisi harjoittaa muistia JA oppia taiteesta. Olisipa hyödyllistä ripustaa seinälle taideseinäkalenteri! Onpa hienoja kasseja! Tuollainen olalla olisi kiva liikkua kaupungilla...

En kuitenkaan tilannut mitään edellä mainituista. "Laadukkaat, vastuullisesti tuotetut" kassit on muuten valmistettu Kiinassa. :(

Päätin kuitenkin palkita itseni eräästä saavutuksesta ja tilasin itselleni huivin, johon on painettu osa Albert Edelfeltin teoksesta Lumpeita. Ihastuin valkoisiin lumpeisiin ja veden syvänsiniseen väriin, odotin huivin saapumista innokkaana... ja petyin hieman, kun vihdoin pakettia avasin: Värit ovat tummemmat kuin verkon kuvassa näyttäisi ja huivin alaosan vesi näyttää kokonaan mustalta. 

ODOTTAA

Bingorivini viimeinen verbi on tutkia. Saamistani joululahjoista erityisin oli samettinen pheran, ihanan lämmin pitkä tunika, jonka alkuperä on Kashmirissa, Intiassa. (Tässä kuvahaun linkki naisten nykyisin käyttämiin "ferraneihin".) 

Kauniita kirjailuja on mukavaa tutkia. :)

TUTKIA

Kalentereista puheenollen, kuten blogiystävälle kommentissa mainitsin, yksi tämän vuoden seinäkalentereistamme on vuodelta 2003. :D Se toimii täydellisesti; jopa pääsiäinen on oikealla paikallaan. Onneksi meiltä löytyy vaikka mitä, myös nippu vanhoja seinäkalentereita, joissa ei ole merkintöjä.

Pyhät ovat siis ohi ja "härkäviikot" alkaneet. (Tämäkin sana, härkäviikot, olisi levikiltään selvästi länsimurteinen, mutta aivan tuttu kyllä meilläkin.) Uusi vuosi on kuitenkin tuonut uudet herkut. Myös meidän S-marketissamme toimii nyt ruoan verkkokauppa ja hyvin toimiikin. Palvelun hinta on erittäin edullinen. Minun ostoksistani tulee paljon paremmin suunniteltuja, kun tietystä tuotteesta koko valikoima on verkkokaupassa nähtävissä ja helposti verrattavissa. Avainlippu, EU:n luomutunnus, joutsen- ja sydänmerkki näkyvät helposti. Tuotteita voi hakea myös alkuperämaan mukaan, joten osasin ostaa mm. Xtra-hankaussieniä, jotka on tehty Ukrainassa. :)

Niitä uusia herkkuja ovat Kotimaista-mustaherukkajäätelö, saman tuotesarjan maustamaton jugurtti (muovikorkittomassa pakkauksessa, jippii)...

... sekä Coop-pakastecroissantit, joita on kiva paistella sunnuntaiaamun iloksi. :)

Herkuttelun vastapainoksi pitäisi sitten liikkua! Nautitaan talvisesta luonnosta tai vaikkapa kaupunkimaisemista. Kävelyllä-haasteeseen ovat jo ehtineet osallistua...

Sartsa: Kuusankoski kauniina talvipäivänä 

Luisella: A walk among the stars

Aimarii: Omia latuja Koillismaalla

Repolainen: Fantastista Turkua

Anu: Kohti tammikuista merenrantaa

Kristiina: Ahvenanmaalla näyttää keväiseltä

Terhi: Jäisiä teitä ja herkkuja keittiössä

sekä sokerina pohjalla

Sartsa: Kesäisessä Verlassa

Lämmin kiitos osallistumisesta! Nämä minun kuvani eivät ole uusia, mutta sopivat maisemaan... vielä eilen. Lunta on melko vähän ja eiliseen asti se oli ihanan pehmeää ja puhtaanvalkoista. Nyt lämpötila on +3 C, lumettomat puut heiluvat tuulessa ja katolta lumi liukuu alas.

Taikapölyä luonnosta. :) Iloa päiväänne!

Syyspäiväntasaus 2023

 

Hyvää huomenta ja syyspäiväntasauspäivää! Sää oli jälleen eilen aivan uskomattoman kaunis ja kesäinen. Istuin terassilla ilta-auringossa täytellen sanaristikkoja ja siirryin sisälle vasta auringon jo laskettua, kun ilma alkoi tuntua viileältä.

Leppoisa sää tuntui ihanalta myös siksi, että keskiviikko meni punaista tuulivaroitusta jännittäessä. Taas selvisimme täällä päin Suomea ennustettua vähemmällä, mutta ei tällainen onni ikuisesti kestä. - Nyt lauantaiaamuna aurinko vielä paistaa, mutta sadetta on luvassa.

Huomisesta on kolme kuukautta jouluaattoon ja esittelen tässä yhden hassun joulunodotustuotokseni. Olemme ostaneet muutamia Ikea-huonekaluja ja hankintoja suunnitellessani selailin verkossa myös juliste- ja tauluvalikoimaa. Ihmettelin miksi näöntarkastustaulumaisen julisteen nimi on "Always be sure" ja sitten vasta huomasin, että julisteessahan lukee "Always be sure to look for the good in everything you see". :D

Mietin mikä olisi minun voimalauseeni, jonka haluaisin ripustaa seinälle... Tässä se tulee. Annan kuvalle kouluarvosanan seitsemän, mutta "yritys hyvä kymmenen". Ehkä suomenkielinen teksti olisi kuitenkin jakautunut paremmin erikokoisiksi kirjaimiksi...

Nämä ihanat syysmaisemat ovat jälleen nettisovelluksella "maalattuja". :)

Rauhaisia syyspäiviä!

Happy Autumn Equinox!

Happy autumn!

Hugs, hugs, hugs!

Tyylikkään köyhäilyn taito

 

Halu ja tarve lukea painettuja kirjoja jatkuu. :) Valitsin hyllystä Alexander von Schönburgin menestysteoksen Tyylikkään köyhäilyn taito. Alkuteos Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich wird ilmestyi vuonna 2005. Kirjalla on siis ikää pian parikymmentä vuotta - ja se on kirjoitettu ennen koronapandemiaa, Venäjän aloittamaa sotaa Euroopassa, "sähköautobuumia" jne.

Kirjan takakannessa lukee näin:

Kadehditko rikkaita? Masentaako rahan puute? Älä huoli, uudet tuulet ovat jo täällä: tulevaisuuden trendi on köyhäily! 

Taloudellista alamäkeä voi lasketella tyytyväisesti, iloiten ja ennen kaikkea tyylikkäästi. Tyylikkään köyhäilyn jaloa taitoa voi soveltaa autoihin, lomamatkoihin, asuntoon, vaatteisiin, ruokaan ja lasten kasvatukseen. Rikastuminen ei tarkoita kirstuun kilahtavia roposia, koska todellisia nautintoja ei kuitenkaan voi ostaa. Ylellisyys on sitä, että voi elää myös ilman. Tyylikkäästi köyhäillen elämän parhaista asioista ei tarvitse luopua, vaikka tilin saldo pienenisi.

Kreivi Alexander von Schönburg tietää mistä puhuu; hänen perheellään on viidensadan vuoden kokemus sosiaalisesta alamäestä. Tyylikkään köyhäilyn taito on älykäs ja viihdyttävä julistus kerskakulutusta vastaan - ja onnellisemman elämän puolesta.

Ja kerrankin kirja pitää sen, mitä takakansi lupaa. Minun on tosin hyvin helppoa pitää tästä kirjasta, koska olen monesta asiasta samaa mieltä kirjoittajan kanssa ja noudattanut kirjassa annettuja vinkkejä jo vuosikausia, koska ne sopivat elämäntapaani ja mielenlaatuuni. :)

Toimittajana työskennelleen von Schönburgin taloudellinen tilanne muuttui, kun hänet irtisanottiin 2000-luvun alussa WTC-iskujen jälkimainingeissa. Hän päätti käyttää tilaisuuden ja sukunsa monivuosisataisen kokemuksen omaisuuden pienenemisestä hyväkseen ja kirjoittaa opaskirjan, joka olisi hyödyksi monille, kun esimerkiksi maailman öljyvarannon ehtyminen tulee muuttamaan jokaisen elämää. 

Kirjoittajan mukaan väh(emm)älläkin rahalla voi elää tyydyttävää ja tyylikästä elämää. Näkökulma on hieman yläluokkainen: Tottahan iäkäs aatelismies on tyylikäs kuluneessa puvussaan, koska puku on aikoinaan räätälin polvella laatumateriaalista ja mittojen mukaan ommeltu. Elitismin antaa kuitenkin anteeksi, koska kirjoittajan sukuhistoria on kerrassaan kiehtova. Suku oli jo vakiinnuttanut asemansa, kun ensimmäinen linna Schönburg rakennettiin 900-luvulla Saale-joen rannalle nykyisen Thüringenin osavaltion alueelle. Perhe hallitsi Saksin lounaisosaa 1700-luvulle asti. Vallasta kilpailevat aatelissuvut olivat kuitenkin vaivana, maailma muuttui ja Neuvostoliiton miehitysalueella tapahtunut omaisuuden pakkolunastus viimeisteli sosiaalisen laskun.

Schönburgin suvun kreivillisen haaran (muut haarat ovat ruhtinassukuja :)) nykyisellä päämiehellä on kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota useimmilla meistä ei ole. Asuinpaikallakin on merkitystä. Berliinissä vähävarainenkin, mutta hyvin pukeutunut ja hyvin käyttäytyvä vieras pujahtaa helposti, ainakin von Schönburgin mukaan, aterioimaan kulttuuritilaisuuksiin ja saa kutsun jopa liittopresidentin vastaanotolle.

Tästä huolimatta von Schönburgin vinkkejä on mukavaa lukea ja niitä voi soveltaa Itä-Suomessakin. Kirjoittajan mielestä tyylikkäin urheilumuoto on reipas kävely luonnossa. :) 

Ainoa edelleen siedettävä matkustamisen muoto on pidempi oleskelu jossain. (Kolumbialainen ajattelija) Nicolás Gómez Dávila kuuluu sanoneen: "Vain älykäs ihminen ja yksinkertainen ihminen ymmärtävät olla pysyvästi jossain. Keskinkertaiset ovat rauhattomia ja matkustushaluisia." 

Yksi kirjan luvuista käsittelee ruokaa. Kaikkihan me tiedämme, että tuoreista raaka-aineista kotona tehty ruoka on (kun ostokset ja valmistus tehdään harkiten) terveellisempää ja edullisempaa kuin valmisruoat. Minua muuten harmittaa lukea tiedotusvälineistä, että "ravitsemuksen asiantuntijat kannustavat ottamaan ruoan hinnan nousun mahdollisuutena tarkastella omia ruokailutottumuksia ja tehdä muutoksia terveellisempään suuntaan", kun nimenomaan esimerkiksi kalan ja vihannesten hinnat ovat nousseet eniten eivätkä kauppojen tarjouksetkaan ohjaa kuluttajaa terveelliseen suuntaan.

Selailin yhden käyttämäni ruoan verkkokaupan tarjousvalikoimaa, ja tuoteryhmässä "hedelmät ja vihannekset" näkyi kolme tuotetta tarjouksessa. Tarjouskeksejä oli kymmenkunta ja siihen vielä pullat, piirakat, donitsit ja muffinit päälle. Erilaisia makkaroita laskin tarjouksessa 24. Ryhmässä "valmisruoka" oli tarjoustuotteita kolmisenkymmentä, osa niistä tosin salaatteja. Tuoteryhmässä "makeiset ja naposteltavat" oli vajaat parikymmentä tarjoustuotetta. Alkoholittomia virvoitusjuomia laskin pikaisesti parikymmentä (maustetut kivennäisvedet jätin laskuista pois). Hei, ruokakauppiaat, pankaa (varsinkin kotimaisia) vihanneksia ja juureksia tarjoukseen useammin!

Paremman elämän salaisuus on von Schönburgin mukaan itsenäinen elämäntyyli. Kirjan perusajatus ei ole uusi: Suuri osa tarpeistamme on mainosmiesten ja nykyisin yhä enemmän sosiaalisen median luomia. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä meistä levottomia ja tyytymättömiä, sillä onnelliset ihmiset eivät kuluta.

"Nautinnon salaisuus piilee siinä, että tuntee tarpeensa ja kohtuullistaa ne eikä torju niitä tyystin kuten askeetit." Lisäksi iloinen odotus innostaa ihmistä enemmän kuin itse toiveen täyttyminen. 

Muotitaitelija Elsa Schiaparellin mukaan ylellisyys ei ole rikkautta vaan rahvaanomaisuuden puutetta. Samuraiden ihanteena oli vähemmyyden kauneus, taloudellisen estetiikka. Ylenpalttisuus oli samuraille kauhistus ennen kaikkea sen rumuuden takia - ja koska tuhlaus on tunteetonta. Kirjan mukaan elämän parhaat, sen mielekkääksi tekevät asiat ovat ilmaisia. Kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, avuliaisuutta jne. voi kehittää äärettömiin. Koskaan ei voi rakastaa, uskoa tai toivoa liikaa. (Vai voiko? Blogg. huom.) Koskaan ei ole myöskään kuultu, että joku olisi liian viisas, liian urhoollinen, liian oikeudenmukainen tai liian kohtuullinen. 

Toivottavasti von Schönburg on oikeassa arvellessaan, että taloudellisen ylenpalttisuuden aikana unohtuneet hyveet voivat niukkuuden aikana elpyä uudestaan. En ole aivan samaa mieltä hänen väitteestään, että sitä mikä tuottaa todella nautintoa, ei voi rahalla ostaa, mutta lopetan tähän kauniiseen ajatukseen:

Mikään tämän maailman vakuutus ei voi korvata aitoa luksusesinettä, jonka kadottaa: Käsinkirjoitettua kirjettä. Ainutlaatuista exlibristä. Kukkia, jotka eivät ole peräisin kaupasta, vaan vanhan naisen puutarhasta, josta saa silloin tällöin luvan kanssa poimia kimpun. [...] Kävelyä kaupunginpuistossa lumisateessa. Uintia järvessä kuumana kesäpäivänä.

Helmet 2023 -lukuhaasteessa tämä Tyylikkään köyhäilyn taito sijoittuu kohtaan 10: Kirjassa on ohjeita ja neuvoja. :)

On ehkä hieman ironista, että tilasin tämän kirjan aikoinaan Gloria-lehden kautta. Siinä oli takavuosina niin mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja, että leikkasin niitä talteen. Esitelty muotikin oli käyttökelpoisempaa tällaisen tavallisen ihmisen kannalta. :)

Siivotessa löysin tämän Gloria-lehden ensimmäisen numeron, huhtikuulta 1987. Yksi lehdessä esitellyistä Glorioista oli ruhtinatar, seurapiirijulkkis Gloria von Thurn und Taxis, Alexanderin sisar. 

Kuten varmaan arvasitte, tämän postauksen ensimmäisenä kuvana oleva "vesivärityö" on tekoälyn luoma. Kehotteessa pyysin suomalaista puutarhaa elokuussa, tiettyjä kukkia, omenapuita, vaaleatukkaista naista lukemassa kirjaa. Tekoäly keksi itse naisen asun ja hiustyylin. Pidän tähän valitsemani kuvan sinisestä mekosta. :)

EDIT 7/2026: Olen vähentänyt näistä vanhemmista postauksistani tekoälyn generoimia kuvia, koska alan olla itsekin hieman väsynyt niihin. :) Tekoälyn osuus verkon sisällöstä on kasvanut räjähdysmäisesti. Joidenkin arvioiden mukaan tekoäly tuottaa jo yli puolet julkisesta internetin tekstisisällöstä ja sillä luotujen kuvien määrä verkossa lasketaan jo kymmenissä miljardeissa. 

On myös arvioitu, että yli 70 %  "sosiaalisessa mediassa" jaettavista kuvista on tekoälyn luomia tai vahvasti muokkaamia. Tänä vuonna kokeilin taas Pinterestiä, jossa takavuosina minulla oli aivan ihania kuvakokoelmia esimerkiksi joulusta. Oli surullista huomata, että minua kiinnostavia kuvia löytyi aika vähän (tai sitten alusta tarjosi minulle vain osaa niistä), suuri osa kuvista oli selvästi keinotekoisia ja, last but not least, kuvien seassa oli runsaasti mainoksia, joista useimmissa esiteltiin kirjavia, huonolaatuisen näköisiä vaatteita.

Lopuksi siis oikeita kuvia. :) Etelämpänä asuvilla bloggareilla punahatut ja syysleimut jo kukkivat. Täällä ollaan vasta nupulla. 

Phlox paniculata 'Starfire'

Echinacea purpurea 'Primadonna Deep Rose'

Saponaria officinalis

Varoitus hyvinvointialueen laskuista ja pari muuta vinkkiä

Leppoisaa lauantaihuomenta! Täällä Itä-Suomessa on satanut eilisestä lähtien melkein yhtäjaksoisesti ja puhelimeni sääsovellus ennustaa sadetta joka päivälle seuraavan kahden viikon ajan. :D Siispä ilahdutan itseäni ja toivottavasti muitakin näillä tekoälyn luomilla "vesivärimaalauksilla" suomalaisesta kesäaamusta.

Päivän ensimmäinen vinkki on hieman kurjasta aiheesta: Tarkistakaa, ainakin Pohjois-Savon hyvinvointialueella, että HVA ei ole laskuttanut teiltä tai omaiseltanne palveluja, jotka maksetaan suoraan palveluntuottajalle, esim. hoivapalveluyritykselle.

Myös toinen vinkki koskee synkeätä aihetta: Emme saa unohtaa, että Venäjä jatkaa raakalaismaista hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Ukrainassa tehtävää humanitaarista työtä voi helposti auttaa vaikkapa tekstiviestillä. Lähettämällä tekstiviestin ARMEIJA numeroon 16499 voit lahjoittaa 10 euroa Pelastusarmeijan avustustyöhön Ukrainassa.

Helposti voi myös olla auttamatta Venäjää. Esimerkiksi elintarvikejätti Mondelezin tuotteet kannattaa jättää nyt ostamatta. (Esim. tässä Helsingin Sanomien artikkelissa on kiinnostavaa tietoa aiheesta.) Mondelezin Suomessa myytäviä bändejä olisivat ainakin:

Keksit: Oreo, Marabou, LU, Belvita, TUC, Ritz
Suklaa: Marabou, Milka, Daim, Cadbury, Toblerone, Côte d'Or, Green & Black's
Juomat: O’boy
Juustot: Philadelphia

Ostoksilla kannattaa olla tarkkana. Myös Paussi ja Cracotte näkyvät joillakin listoilla Mondelezin tuotteina. En nyt voi paketeista tarkistaa, mutta näyttäisi, että vaikka Cracotten nimi Suomessa on Jyväshyvä Cracotte ja Jyväshyvä on osa Fazeria, verkosta löytyvissä keksien tuotetiedoissa sanotaan, että niiden valmistusmaa on Ranska ja markkinoija Mondelez Finland Oy.

Siksipä kolmas vinkki elähdyttää ja poistaa ahdistusta: Vanhan musiikin festivaali BarokkiKuopio jatkuu huomiseen sunnuntaihin asti. Australialaisen nokkahuilistin ja säveltäjän Genevieve Laceyn PLEASURE GARDEN - SOIVA METSÄ musiikki-installaatio sen sijaan soi Puijon laen metsässä päivittäin 7.8.2023 asti. Laceyn verkkosivulla on kolmen minuutin video, jonka avulla voi hyvin viettää pienen meditaatiohetken.

Big hugs!

Sairaita ja kyvyttömiä terveisiä... sekä tekoälyä😊

Yllä olevassa kuvassa tekoälyn näkemys tyytyväisestä ihmisestä istumassa oliivipuun alla. :)

Ja heipä taas! Yksi hiljattaisista puheenaiheista täällä päin on ollut Ylen uutinen "Suomen sairaimpaan maakuntaan tulee mielenterveyskokeilu, jota ei ole tehty missään muualla". Pohjoissavolaiset aikuiset voivat täyttää verkkokyselyn ja kokeilla terveyttä tukevaa mobiilisovellusta ilmaiseksi kuukauden ajan. (Itse en aio kyselyä täyttää - osallistumista varten täytyisi antaa puhelinnumero ja sähköpostiosoite eikä missään nähdäkseni kerrota kuinka tietoja käytetään, säilytetään ja suojataan.)

Uutisen kommenttiosiossa viriteltiin myös keskustelua siitä, miksi ihmiset voivat huonosti Pohjois-Savossa. Erään nimimerkin mukaan "koulutustaso on melko alhainen ja geneettisiä sairauksia on alueella runsaasti. Siellä on ollut pitkään voimakas muuttotappio, joten voisiko osasyynä olla se, että jäljelle ovat jääneet sairaimmat ja kyvyttömimmät ihmiset?". 

Niin, usein pohdimme sitä, miksi mekin koetamme asua täällä Savossa vaikka voisimme istua Välimeren rantamilla oliivipuun alla odottamassa, että oliivi putoaa cocktaillasiin... :) Myönnän että täältä esimerkiksi Italiaan on sekä työntäviä että vetäviä tekijöitä. 

 A. Oksasen (eli August Ahlqvistin) sanoittaman "Savolaisen laulun" säkeet vastasivat tähän kysymykseen jo 1850-luvulla. (Onpa mielenkiintoista nähdä miten Google onnistuu kääntämään tämän.)

Mun muistuu mieleheni nyt

suloinen Savonmaa.

Sen kansa kaikki kärsinyt

ja onnehensa tyytynyt,

tää armas, kallis maa!

Kuin korkeat sen kukkulat,

kuin vaarat loistoisat!

Ja laaksot kuinka rauhaisat,

ja lehdot kuinka vilppahat,

kuin tummat siimehet!

Sen salot kuin siniset on,

puut kuinka tuuheat,

ja kuin humina hongikon

syv' on ja jylhä, ponneton,

ja tuulet lauhkeat!

Ja kussa tähdet tuikkivat

kovalla talvella,

ja kussa Pohjan valkeat

suloisemmasti suihkavat

kuin Savon taivaalla?

---

Me emme liioin kerskuko,

sanomme kumminkin:

Muu Suomi ellös ilkkuko,

jos meill' on hoikka kukkaro,

jos köyhiks' keksittiin.

Useinpa pelto kultainen

se sulla kellerti,

kun meidän vaivan, viljehen

kumohon löi vihollinen

ja poltti tuhkaksi.

Ja monta kertaa sattui niin,

kun meitä vainot löit,

kun vaimot, lapset kaadettiin

ja miehet sortui sotihin,

sä rauhan leipää söit.

Jos kielin voisi kertoa

näkönsä vanhat puut,

ja meidän vaarat virkkoa,

ja meidän laaksot lausua,

sanella salmensuut;

Niin niistäpä useampi

hyv' ois todistamaan:

"Täss' Savon joukko tappeli,

ja joka kynsi kylmeni

edestä Suomenmaan!"

Siis maat' en muuta tietää voi

Savoa kalliimpaa,

ja mulle ei mikään niin soi

kaikesta, minkä Luoja loi,

kuin: "armas Savonmaa!"

Yllä toisen tekoälyä käyttävän verkkopalvelun generoima "pastellivärimaalaus" edelleen sieltä oliivilehdosta. :) Nämä ja alla olevat kuvat on tuotettu maksuttomilla palveluilla, perusasetuksilla ja aika nopeasti. En ole vielä oppinut parantelemaan kuvia, mutta tulokset ovat kiinnostavia. Kuten näette, minua eivät niinkään kiinnosta unimaailmat, kaukaiset planeetat kaukana tulevaisuudessa tai historialliset tapahtumat vaan ne tavallisen elämän aiheet, joita koetan itsekin kuvata. Kokeilu on tosi hauskaa. Seuraavassa kuvassa lumiset oksat ovat hieman hassun näköisiä, mutta tunnelma on juuri sitä mitä tarkoitin.

Toinen värikäs näkymä:

Kulunut viikko on ollut säältään oikea kunnon vanhan ajan talviviikko. Aurinko paistaa nytkin joten mennäänpäs ulos nauttimaan kevättalvesta! Mukavaa viikonloppua kohti valoa ja kevättä!

Lomalla jossain Itä-Suomessa... - The simple joys of summer

Ihana kesä - siunattua valoa, auringon lämpöä, jännittäviä tuoksuja. Joskus onnellisuuteen riittävät auton ikkunan ohi kiitävät maisemat ja radiosta kuuluva musiikkiohjelma, viime päivinä vaikkapa "Klassinen kattaus" ja "Muistojen bulevardi".

Tässä muutamia takapenkiltä vauhdissa räpsittyjä kuvia:

Tie ohi Kuopion lentokentän...

Kaupungeissakin voi olla kauniita rakennuksia. :)

Tässä kuvassa on osa kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen teoksesta Askel askeleelta (2015). Se sijaitsee Päiväkoti Simpukan aidassa Iisalmessa.

Punaiset tuvat sopivat itäsuomalaiseen maisemaan.

Maaseudusta tuli mieleen tämä hiljattain tullut veikeä postikortti. :) Ei kyllä myydä...

Mustamulperin (Morus nigra) "marjoja". Kuva on epätarkka, mutta nämä hedelmät ovat niin harvinaista herkkua, että panen tähän kuvan. :)

Uusi suosikkituoksusarja Italiasta. Jos pidätte "vihreä tee" -tyyppisistä kosmetiikkatuotteista, pitäisitte näistä.

Ostin Kotipuutarha-lehden uusimman numeron, koska siinä on Ella Rädyn mielenkiintoinen ja kaunis artikkeli lupiineista!

Polkua reunustavat saniaiset ovat kasvaneet aivan hujauksessa lämpiminä kesäpäivinä. Nyt saisi kyllä sataa!

Toinen suosikkilehteni kesäisen iltapäivän lukuhetkeen. 

Hyttysiä on kyllä niin paljon, ettei ulkona istuminen oikein onnistu. Ensimmäistä kertaa olemme alkaneet harkita hyttysansan hankkimista.

Polun portaikkoa...

Kasvihuoneen ensimmäistä satoa: harvennetut varsiparsakaalin lehdet pääsivät pastan sekaan. :)

Pieni unkarinsyreeni valmistautuu kukkimaan ensimmäistä kertaa. Kuva on otettu huonoon aikaan iltapäivän paahteessa, mutta halusin saada kuvan mukaan tähän postaukseen ja postauksen vihdoin julkaistua. 

Kuten aina, lämmin kiitos kommenteistanne aikaisempiin postauksiini. Yritän ehtiä vastavierailuille pian. Ihania kesäpäiviä!

In English: Thank you for your kind comments. The times continue to be somewhat troubled here and that's why the comments section is closed also for this post. Taking photos of the beautiful things I see around me and sharing them with you are my beacon of hope. :)

Take care!