Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ribes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ribes. Näytä kaikki tekstit

4.5.2026

Toukokuussa




Hei taas! Uusi kuukausi ja uudet blogihaasteet. Tällä kertaa kaikki haasteet sopivat hyvin yhteen, joten niihin vastaaminen yhdellä postauksella onnistuu helposti. :)

Aloitan tämän postauksen vanhoilla kuvilla, koska vastaan ensiksi Rimasan keittiöhaasteeseen, jossa tarkastellaan asioita, joita kukin haluaisi keittiössään muuttaa, mikäli mahdollista. 

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. :) Keittiömme on todella pieni, mutta mielestäni melko toimiva, ja sen yhteydessä on eräänlainen apukeittiö. Melamiinipintaisten keittiökalusteiden vaihtaminen puisiin ja parempikuntoisiin on pikkuhiljaa omana työnä etenevä projekti, ja aika onkin kiva kaveri tässä, koska uusia hyviä ideoita ehtii pulpahtaa mieleen ja ne pystytään ottamaan ottaa huomioon. 

Tämä vuosikymmeniä vanhasta britti-Voguesta leikattu kuva on kuvannut ihannekeittiöni tunnelmaa jo pitkän aikaa...




... ja keittiömme "uudet" osat näyttävät tältä. Italian kodistamme tuotu lehmuspuinen keittiö on edelleen mieluinen ja rakas, vaikkei se kovin trendikäs olekaan. Työtaso on uusi, mutta muistuttaa alkuperäistä.




Mitä sitten muuttaisin keittiöstä? No, induktioliesi täytynee joskus hankkia vanhan valurautalieden tilalle energiatehokkuutensa takia. Muuten vanha kelpaisi minulle vielä aivan hyvin. Puuhella olisi ihana, mutta sille olisi vaikeaa löytää paikkaa.

Laskutilaa saisi tietenkin olla enemmän. :)




Yllä näkyy läpikuultavaa, keltapilkkuista kappaverhoa, joka on kuin uusi, vaikka se on ollut käytössä vuosikymmeniä, ensin miehen lapsuudenkodissa ja nyt meillä. :) Tämä verho on kesäaikaan keittiön ikkunassa joko kappana tai "kahvilaverhona", tarpeen mukaan. Talvella ikkunassa ei verhoa tarvita.

Tänä poikkeuksellisen aurinkoisena keväänä olen huomannut kaipaavani koko ikkunan peittävää verhoa. Samasta kankaasta on myös kaksi sivuverhoa. Niiden verhotankokuja on kuitenkin kapeampi, joten täytyy hankkia ohuempi tanko.

Koukkuja tankoa varten meillä jo on:




Tangoksi valitsen yksinkertaisen puukepin, jonka näkyviin jäävät päät maalaan joko valkoiseksi, tummanruskeaksi tai metallikoukkujen väriseksi. Kuvia tulee myöhemmin. :) Tällä projektilla osallistun Kristiinan toukokuun haasteeseen.

Mitä muuta muuttaisin keittiössämme? Ajankäyttöäni! :) Että olisi enemmän aikaa nauttia vaikka aamiaista ikkunan ääressä...




... ja leipoa. Haluaisin osata leipoa kauniita voileipäkakkuja:




Haluaisin aikaa ja kärsivällisyyttä asetella ruoat kauniisti ja ottaa herkullisia kuvia.

Viime lauantaina muuten avattiin itsetehdyn jäätelön kausi minttu-suklaajäätelöllä, mutta eipä tullut kuvia otettua. :)





Sitten ajankohtaisiin asioihin. Sanomalehdetkin kirjoittavat kuivuudesta: Meneillään oleva kevät on ollut poikkeuksellinen. Lämpimät, kuivat ilmat ovat saaneet kynnökset pölisemään, mutta routa ei ole sulanut. Maa on monin paikoin vielä liian kylmä viljan kylvöille.

Kotipuutarhurikin huomaa kuivuuden. Vain topakimmat kasvit, kuten lamoherukka ja akileijat, ovat alkaneet vihertää:





Näiden pitäisi olla laukkaa 'Starlight'...




... ja tässä kasvaa hajulaukka Allium siculum. Varsinkin näiden kukkimista odotan innokkaasti.




Laukkojen ympärille, ja moneen muuhun paikkaan, olen syksyllä kylvänyt pörriäiskukkien siemeniä, mutta saa nähdä miten niiden käy, kun sadetta ei tule. 

Ruoho ei kasva, mutta syöjiä riittää. :)




Pakkasöiden takia en ole vielä istuttanut ostamiani perennoja maahan, kanukkaa lukuun ottamatta. Toukokuun puuhia on siis ollut kasvien nostaminen aamulla ulos ja illalla sisälle. :) Pariin ikkunalaatikkoon olen istuttanut orvokkeja, näkyvät olevan Viola × wittrockiana 'Cool Wave' ‑lajiketta. Keväisiä touhuja on myös ensimmäisten kukkasten ihastelu.

Kuivasta ilmasta on se hyöty, että tehty polttopuu alkaa kuivaa hyvin. Ulkona puuhailu on muutenkin mukavaa, kun heinät eivät ole vielä alkaneet kasvaa. Lähdenkin tästä taimikon perkaukseen heti, kun aamutyöt talossa on tehty.

Näillä touhuiluilla osallistun tietenkin Repolaisen toukokuun haasteeseen! 

Kiitos kivoista haasteista ja ihanaa toukokuuta kaikille!




 P.S. Bloggerin blogilistojen päivittymisessä näyttää olevan pahenevia ongelmia. Uudet postaukset tulevat näkyviin vasta useita tunteja myöhemmin. Tämä postaus on julkaistu aamukahdeksan maissa, eikä se näy listoilla, ei omallani eikä muiden. Kello on puoli seitsemän illalla, kun kirjoitan tätä. Hohhoi...


24.10.2025

Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 


Hei taas! Tässä postauksessa näette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllättävän kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiä, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiä kukkia. Joitakin niistä keräsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset näkyvät aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkä eivät, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jättää niitä pakkasen armoille.





Kuva, jossa on hienot värit ja tarkennus pielessä:




Tässä tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielä hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillä, koska se on varmaan aika vähän tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta Meidän elämämme täällä olen postannut aikaisemmin. 

En tiedä onko nämä pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessä, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitä moninaisimpia, ihmiselämästä yhteiskuntaan, metsästä kaupunkiin, kesästä jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 
Joka tapauksessa kirja sisältää monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren älyllinen vireys, henkevä huumori ja notkea, leikittelevä sanonta ovat parhaimmillaan. Sitä paitsi Bergrothilla on kepeimmilläänkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistä asiaa, mutta sitä ei tyrkytetä itsetärkeästi, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.



Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

Ensimmäisessä kuvassa on sekä VALOISAa että PIMEÄä. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) Tämä kimppu on jostain saatu vuosikymmeniä sitten enkä tietenkään raski heittää sitä pois.




SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. Ylempänä on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).




Tässä kuvassa minä olen SISÄllä ja ULKOna hehkuvat syksyn värit. 




Aamun usva järvellä, viimeiset kukat ja ensimmäiset pakkaset ovat aina yhtä kuvauksellisia.














Ikkunasta voi bongata myös tällaisen komean kaverin. Luulen, että se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen väärässä!











Mukavaa lokakuun loppua!






6.8.2024

Elokuu... ja samoja kukkia kuin edellisessä postauksessa :)

 
Hei! Elokuun alun tunnelmia postauksessa, johon ei voi jättää kommenttia. Lämmin kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiini. Tulen vierailulle blogeihinne heti kun ehdin. Ihania loppukesän päiviä kaikille!

Hyviä tuoksuja:






Karviaismarjat maistuvat yhtä ihanilta kuin raparperi. Yksinkertainen paistos (resepti täällä) on suosikkini myös siksi, että sen aineksia on aina kotona valmiina.





"Elokuun tunnelmaa" vanhoissa kuvissa:





Ihanaa postia blogiystävältä:




Keltaiset kukat eivät ole suosikkejani, mutta tämän kuitenkin valitsin kaikista väreistä. :)




Harmaalepät eivät ole suosikkipuitani, mutta kyllähän näiden kuoriaisten (luulen niitä lepänlehtikuoriaisiksi) syömingit aika hurjilta näyttävät. 




Loppukesän iloja ihmisille ja pörriäisille:










Maahan istutettu äitienpäiväruusu näytti elottomalta kesän alussa, mutta yksi hento verso alkoikin kasvaa. Se kasvoi topakaksi varreksi, jossa on nyt useita kukkia ja nuppuja: