Yksi haastevastaus ja paljon muuta :)

Hei taas ja mukavaa uutta viikkoa! Tällä postauksella osallistun ensiksikin Näpertelijän keittiöhaasteeseen. Elokuun ihana aihe ovat asiat, jotka tuovat keittiöön iloa, valoa, eloa tai rakkautta. Vastailen haasteeseen osittain vanhoilla kuvilla.

Keittiö on tosiaankin kodin sydän. Aterian valmistaminen perheelle (ja/tai muille rakkaille ihmisille) saa aikaan joskus ihan pakahduttavan liikutuksen tunteen, ainakin näin ikäihmiselle. :) Vaikka keittiömme on pieni, siellä kokkaillaan paljon yhdessä. Kuten olen muistaakseni kertonutkin, jokaisella perheenjäsenellä on omat bravuurinsa. Meillä yhdistyvät ainakin suomalaiset, italialaiset, intialaiset ja hieman esimerkiksi thaimaalaiset ja meksikolaiset maut. 

Näissä kuvissa on muistoja yhteisistä kokkailuista, joka on siis ensimmäinen kolmesta iloisesta asiasta. Munkit olivat veljeni ja minun yhteinen projekti: hän teki taikinan ja minä paistoin. <3

Ruokaa meillä laittaa siis moni, mutta leipomukset teen yleensä minä.

Toinen erityisen ilahduttava asia keittiössämme on ikkunasta näkyvä järvimaisema.

Ikkunasta on mukava seurailla vuorokauden- ja vuodenaikoja sekä eläinten touhuja maalla, järvellä ja ilmassa. :)

Pari päivää sitten satoi ja tuuli.

Keittiömme, kuten kotimme muutenkin, huonekalut ja kapineet ovat joko (melko) vanhoja ja huolella säästettyjä tai pitkään haaveiltuja uudempia hankintoja. Monet niistä tuottavat iloa aivan koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyy (muistaakseni englantilaista) seinäpaperia, jolla vuosikymmeniä sitten tapetoimme ensimmäisen yhteisen kotimme keittiön seinät... ja kirjoitimme huomaamattomaan kohtaan muistoksi päiväyksen ja nimmarit :). Paperia löytyi vielä reilun rullan verran ja sillä koristettiin yhtä pientä seinää nykyisessä kodissamme.

Kuvassa näkyy myös aikoinaan Ikealta ostettu mortteli, jota käytän nyt päivittäin useaan kertaan, kun pienennän joitakin omaishoidettavan lääkkeitä. Muodoltaan ja materiaaliltaan se on minusta paljon sympaattisempi kuin morttelit, joita nyt näkyy kaupoissa.

 

Omaishoivasta puheen ollen, perheen ikäihmiselle on nyt hankittu muutamia avopaitoja. Nämä kotimaisen Puhlan paidat ovat kauniita ja käytännöllisiä. Pääaukko on umpinainen, mikä minusta on parempi; sulkemiseen ei tarvita nappeja, neppareita tms. Selkä on avonainen, mutta laskostetut liepeet saavat sen näyttämään tavalliselta paidalta. Pesulämpötilaksi on merkitty 60 astetta, mutta kuvan paita on pesty jo muutamaan kertaan 90 asteessa ja näyttää vielä täysin siistiltä. :)

Olenko muuten jo ihastellut kuvan anorakkia täällä blogissa? Se on aikoinaan ostettu tavallisesta vaatekaupasta, mutta se toimii todella hyvin hieman erityisissä olosuhteissa. :) Jos on pakko mennä metsään helteellä, puen yläosaksi tämän hupparin. Se on vilpoisa eikä päästä hyönteisiä pistämään läpi. Puhelin yms. pysyy turvassa rintataskussa ja sivutaskuihinkin saa mahtumaan hyödyllisiä tavaroita. 

Aika usein puen ylle vaaleat housut puutiaisten varalta, mutta itse asiassa metsässä liikkuessa niitä ei ole tainnut hypätä mukaan ollenkaan. Tämänkin kesän punkkihavainnot ovat, ainakin toistaiseksi, kaikki kotipihalta.

No niin, nyt innostuin tästä vaateaiheesta. :) Tämä kevyt samettijakku on ihanan syksyinen ja se muistuttaa minua pusakasta, jonka äitini ompeli minulle kauan, kauan sitten. <3 Äidin ompelema takki oli musta ja vuorillinen, mutta samat ihanat fiilikset tulevat tästäkin.

Kesäkäyttöön minulla on samalta merkiltä myös kiva, raidallinen trikoomekko.

Seuraavat kuvat pihalta ovat siinä järjestyksessä, mihin Blogger ne latasi. Ensimmäinen pannulle päätynyt herkkutatti tänä kesänä...

Kotoisat siankärsämöt eivät olleet moksiskaan kesän kuivuudesta, mutta nämä vähän hienommat uutuudet, tarhakärsämöt, ovat hieman vaisuja. Niissä on myös edelleen kirvoja, vaikka niitä on yritetty poistaa useasti. Missään muissa kasveissa en ole kirvoja nähnyt. Olisivatko ne voineet tulla kasvien mukana?

Kasvien kunto eri vuosina on mielenkiintoista seurattavaa. Esimerkiksi alempana näkyvät niittyhumalat eivät oikein kukoistaneet tänä kesänä. Ruusuista postauksen ensimmäisen kuvan 'Sävel' on kukkinut ennätysrunsaasti ja -pitkään, mutta muut lajikkeet tavallista huonommin.

Täällä on siis ollut melko kuiva kesä. Sienten ja marjojen sato ei ole kovin runsas, mutta jotain on sentään poimittu. :)

Monestakin syystä aion vähentää elävien kasvien ostamista ja koettaa enemmän siemenkasvatusta. Tässä vanhassa kuvassa on yksi ihanimmista krasseistani...

... ja tässä on uusimpia shoppailujani, alehintaan tietenkin... :)

Loppukesä ja syksy ovat perheessämme syntymäpäivien aikaa. Onnea meille kaikille leijonille! :)

P.S.

Lämmin kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille!

Tulen vastavierailulle heti kun ehdin.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Voikaa hyvin ja nauttikaa elokuun tunnelmasta!

Kukkia sekä pisteitä jäällä - Kohti planetaarista vaatekaappia :)

Mukavaa keväistä lauantaita! Täällä Itä-Suomessa sää on viileä ja pilvinen. Muutama päivä sitten kuvatut krookuksen kukat ovat tänään supussa eikä hyönteisiäkään näy.

Suurkiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni! Kommentoin tässä niitä yhteisesti. :)

Olen iloinen ja kiitollinen kamerasta (veljeni), jonka kuvat auttavat tunnistamaan lintuja (ja joskus muitakin eläimiä), sekä vapaista hetkistä, jolloin luontoa ehtii tarkkailla. Maisema, rauha ja hiljaisuus tuovat hyvinvointia, jotka ovat vastapaino sille, että elämä (itäsuomalaisella) maaseudulla on hankalaa, pitkien välimatkojen, huonot tieyhteyksien ja palvelujen puutteen takia. 

Etenkin mansikat ja punaiset kengät miellyttivät edellisen postauksen kommentoijia. Punaiset kengät ovat tosiaan piristävä asuste, joka sopii jokaiselle hiusten väristä ja ihon värisävystä riippumatta. :) Punaiset keramiikkaesineet, ruukku ja malja, ovat aika isoja. (Maljan halkaisija on noin 30 cm.) Ne on ostettu Italiasta vuosia sitten. 

Joulutähti on elossa ja kukkii ihan omasta ansiostaan. Toistaiseksi se on viihtynyt yllättävän hyvin sijoituspaikassaan, lähellä ikkunaa, mutta suoraa auringonpaistetta tulee aika vähän. En ole ollenkaan viherpeukalo. :)

Kevätaamuisin pitäisi nousta aikaisin. Lintujen konsertit hivelevät korvia. Kun tarkkaan katsoo, melkein kaikkialla on elämää. Monet linnut vain ovat niin hyvin maastoutuneet, että täytyy pysähtyä havainnoimaan huomatakseen ne.

Jäältä linnut huomaa helpommin... ne ovat vain niin kovin kaukana...

Olisiko tässä kuoviherra, joka yrittää tehdä vaikutuksen daamiin? Valitsinpa näköjään kuvan, jossa linnun siipi näyttää kummalta.

Teeri sen sijaan pyörähtelee jäällä yksinään. Sen kukerrus on yksi kevään kiehtovimmista äänistä.

Jään pinta alkaa olla märkä ja sohjoinen...

... ja rannoilta löytyy jo sulaakin.

Harmaiden kuvien jälkeen lisään tähän väripilkun. :)

Olen väkertänyt blogikirppistäni varten tällaisen hienon logon. :)

HUOM! BLOGIKIRPPIS ON NYT TAUOLLA.

Tiedän kyllä, että käytetyn, niin edullisen kuin kalliimman, tavaran tarjonta on valtavaa. Otan tämän kokeilun hauskana harrastuksena ja valokuvaaminen on aina hauskaa. Tarkoitus on hyvä, itselle tarpeettomien tavaroiden elämänkaaren jatkaminen.

Luin tänään lehtiartikkelin Aku Varamäen ja Sissi Penttilän julkaisemasta kirjasta Planetaarinen vaatekaappi (Gummerus, 2024). Planeetalle ystävällinen vaatevarasto tarkoittaa, että ihminen ostaa korkeintaan (noin) seitsemän uutta vaatetta vuodessa. Se on määrä, joka voidaan valmistaa maapallon kantokyvyn rajoissa. Näihin seitsemään vaatteeseen ei lasketa mukaan sukkia, alusvaatteita eikä kierrätettynä, kuten kirpputorilta tai second hand -liikkeistä ostettuja vaatteita.

Yleensä koetan "elää ja antaa muidenkin elää", mutta haluaisin sanoa, että (varsinkin kiinalaisista) halpavaatejättiverkkokaupoista vaatteiden ostaminen on yksi pahimpia asioita, joita tavallinen ihminen voi tehdä. Nämä yritykset kopioivat muiden malleja, markkinoivat tuotteitaan harhaanjohtavasti, teettävät niitä kyseenalaisissa työoloissa, välittämättä esim. haitallisten kemikaalien vaikutuksesta ympäristölle ja ihmisille. Pikamuotia rahdataan sitten ympäri maailmaa. Usein kuluttaja saa nettikaupan kuvausta huonolaatuisemman, vääränkokoisen vaatteen, jonka palauttaminen tai vaihtaminen on vaikeaa, ja jota todennäköisesti käytetään vain muutaman kerran.

Vaateteollisuus tuottaa vuosittain yli 92 miljoonaa tonnia jätettä ja kuluttaa 79 triljoonaa litraa vettä vuodessa.

Yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen tarvitaan arviolta 2 700 litraa makeaa vettä eli yhden henkilön 2,5 vuoden juomavesitarpeen verran.

On helppoa sanoa, että ostakaa kotimaisia, hyvälaatuisia vaatteita. Monelle tämä on rahakysymys. Väittäisin kyllä, että halpisvaatteen edullisuus on lopultakin harhaa. Joka tapauksessa, on olemassa ekoteko, jonka me kaikki voimme tehdä: huoltaa vaatteitamme mahdollisimman hyvin ja opetella tekemään ainakin pieniä korjauksia myös itse.

🌲🌲🌲

Maasto alkaa olla sen verran paljas lumesta, että nyt lähden metsään tarkastamaan puiden kuntoa pitkän ja lumisen talven jälkeen. Halaus kaikille!

Markettiostoksia

 

Raitapaitoja ei voi olla koskaan liikaa (ei trikoopaitoja eikä kauluspaitoja). :) Siniraitainen valkoinen paita on todella kiva; tummaa tunikaa luulin ostaessani tummansiniseksi, mutta se onkin musta (väri jota minulla näyttää olevan turhan paljon :)). No, käyttöön tulee silti varmasti. 

Kaikkein hauskin ostos on valkoinen reikäpitsinen mekko, jossa on ohut vuori. Ostin sen väljän kokoisena ja odotan jo innokkaasti aurinkoisia, lämpimiä kesäpäiviä... :)

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Kommenttiosio on auki ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. 

Koetan ehtiä vastavierailuille pikaisesti, mutta tässä kuussa on niin paljon kiireitä, ettei se välttämättä onnistu.

Valkeiden kukkien lehto - White flowers, red shoes

Hei taas pitkästä aikaa! Lukaisin jo viikkoja sitten kirjahyllystä löytyneen pokkarin, mutta postausta ehdin laatimaan vasta nyt.

Irlantilaisen Maeve Binchyn (1939–2012) Valkeiden kukkien lehto on kepeää kesälukemista, mutta siitä löytää myös vakavampia teemoja. 

Kirja alkaa lupaavasti. Ensimmäisessä luvussa yksi päähenkilöistä pohdiskelee mielenkiintoisia aiheita, (katolisen) kirkon ongelmia, pyhiinvaellusten teologista taustaa, rukouksen merkitystä jne. Valitettavasti isä Flynnin toimia seurataan vain muutamassa luvussa. Itse kirja onkin kokoelma lyhyitä, nopeasti eteneviä kertomuksia. Luvut ovat pareittain: samat tapahtumat tai ihmissuhde kerrotaan kahden ihmisen näkökulmasta (Helmet-haasteen kohta 19: Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa). Pidän kerronnasta, siinä on usein enemmän tai vähemmän humoristinen pohjavire. Arvelen myös, että (Liisa Honkasaari) suomentaja on tehnyt hyvää työtä.

Juttuhan oli selvä alusta alkaen. Minä täyttäisin kuusitoista kesäkuun kuudentenatoista päivänä, ja nimeni oli June. Mihin me muuallekaan voisimme mennä kuin Dubliniin James Joycen nimikkopäivänä. Äiti sanoi, että päivästä tulisi taianomainen.
Minä en oikeastaan uskonut taianomaisiin päiviin, mutta hän oli niin haltioissaan, että kertoi siitä kaikille jotka tapasi. "Tyttäreni täyttää kuusitoista samana päivänä kuin Leopold Bloom tapasi Mollyn." Useimmilla ihmisillä ei ollut aavistustakaan, mistä hän puhui, mutta koska se olisi äitiä ennenkään haitannut?

Henkilögalleria on hengästyttävän laaja. Jotkut päähenkilöistä ovat todella hyviä ihmisiä, jotkut pahoja, mutta onneksi eivät liian; tämä on "hyvänmielen kirja". Veikeä Vera on yksi henkilöistä, jonka elämänasenteesta voisi ottaa oppia. :)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Irlantiin: on katolisten vanhainkoteja, protestanttien vanhainkoteja ja kaikille sopivia vanhainkoteja. :) Valuuttana on euro, mikä tuntuu hieman hassulta, kun joidenkin ihmisten hieman vanhakantainen ajattelu saa ajankohdan tuntumaan kaukaisemmalta. Myös esimerkiksi ympäristönsuojelua ("kehitys" vastaan perinteet) ja muistisairauksia sivutaan. 

Postauksen valkoiset kukat on kuvattu pikaisesti ja huonosti. :) Tätä täytyisi opetella. Valkoinen kukka ylivalottuu kuvissani ja raikkaankin vihreästä taustasta tulee jotenkin tunkkainen. Lisäsin mukaan pari punaista juttua pirteyttä lisäämään. Sokoksen verkkokaupan -24 % alennuspäivä sattui sopivasti. Pidän Marimekon Ilma-paidan venepääntiestä ja vajaamittaisista hihoista. Löysin myös jo vuosia etsimäni mieleiset punaiset ballerinat. Punainen kenkäpari on minusta yksi piristävimpiä asusteita. Tylsätkin menot muuttuvat hieman hauskemmiksi, kun voi kipsutella punaisilla kengillä. :)

Kiitos jo etukäteen kommenteistanne! Niitä tylsiä menoja riittää näille päiville ja viikoille, mutta koetan ehtiä blogivierailuille mahdollisimman pian.

Syksyn hehkua ja nostalgiaa - Shopping in my own closet :)

Rhododendron canadense 'Violetta'

On jo lokakuu ja pilvistä ja tyyntä. Harmaus on levollista. Aurinkoisina päivinä sitä tuntee jatkuvasti syyllisyyttä siitä, ettei ole ulkona nauttimassa huikaisevasta valosta ja lehtipuiden, pensaiden ja varpujen väreistä. :) Pari päivää sitten autolla ajaminenkin oli ihanaa, kun auto sujahteli tiellä keltaisen lehtimaton ja -sateen läpi. Taivas oli tietysti huikaisevan sininen.

Oletteko koskaan kävelleet aurinkoisena syyspäivänä esimerkiksi yliopiston kampuksella vaahteranlehtien hehkuessa, yllänne vaikkapa ruutuhame ja vakosamettibleiseri? (Rakennusten täytyy olla uusrenessanssia tai vanhempia.) Minä olen, ja ihania nuoruusaikoja muistellessani etsin kaapista vanhan takkini ja yhdistelin sen näihin muihin vanhoihin suosikkeihin. Joskus on päiviä, jolloin mainoslausetta mukaillen ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain lämmintä ja pehmeää. :)

Onneksi vanhat asiat muuttuvat trendikkäiksi säännöllisin väliajoin ja esimerkiksi hiusasusteita saa taas käyttää. :) Minä pidän pannoista ja donitseista ja käytän niitä päivittäin. 

Tämä puinen solki on ollut lempparini jo vuosikymmeniä. 

Nämä olen ommellut itse.

Ja seuraavaksi paljon kuvia viime päiviltä. Maisema on ehtinyt jo muuttua näiden ottamisen jälkeen. Monet koivut ja haavat ovat melkein lehdettömiä.

Marja-aronian marjoja, jotka kypsinä maistuvat minusta oikein hyviltä. :)

Kurjenpolvilla on tavallista kirkkaammat syysvärit.

Tuoksuvadelman lehdet ovat todellisuudessa melkein neonkeltaiset ja -vihreät.

Myös angervot ovat erityisen kauniita tänä syksynä.

Koristemansikka kukkii vielä.

Mukavaa uutta viikkoa!