Joulukalenterin 20. luukku: Kuuntele, soita ja laula!

 

Kuten tiedämme, musiikki pitää mielen ja aivot virkeänä. Jo musiikin kuuntelu on meille hyväksi, mutta itse soittaminen, laulaminen tai vaikka musiikin tahdissa tanssiminen on vielä parempaa.

Kun kirjoitin tätä postausta marraskuun lopulla, olin yksin kotona ja sen kunniaksi lauleskelin muutaman joululaulun. Jos osaisin oikeasti laulaa ja kaveripiiri myös, olisi ihanaa kiertää joulun alla kaupungilla tai kylällä esittämässä joulumusiikkia. :)

Samaisella viikolla marraskuussa meillä kävi myös pianonvirittäjä. Pianonvirittäjän työ on kiinnostavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Nyt on aivan pakko kopioida tähän pieni tarina, jonka luin YLEn pianonviritystä koskevasta artikkelista: 

"Yhtä kollegaa pyydettiin kerran katsomaan pianoa, joka asiakkaan mukaan soi öisin itsestään. Syyksi paljastui luonnollinen selitys. Pianon sisällä asui hiiri, joka juoksenteli soittimen sisällä niin, että soittimen vasarat pompahtelivat välillä kieliä vasten, [pianonvirittäjä Pekka] Savolainen tarinoi hymyillen."

Ajatelkaa miltä tuntuisi, jos piano soisi yöllä yksikseen? :D

Monissa joulunajan postauksissani on ollut mukana kaunista joulumusiikkia YouTube-videoilta. Tässä linkkejä muutamiin suosikkeihini: Ensinnäkin tunnelmalliset joululaulut Mökit nukkuu lumiset (laulun sanat löytyvät muuten tästä postauksestani) sekä När det lider mot jul. Superklassikkoja ovat Bernhardin Fürchtet Euch Nicht, Bachin Jouluoratorio sekä Händelin Messias. 

Sillä lapsi on meille syntynyt,

poika on meille annettu,

jonka hartioilla on herraus,

ja hänen nimensä on:

Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala,

Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas 

(Jesaja 9:5)

For unto us a child is born, 

unto us a son is given: 

and the government shall be upon his shoulder: 

and his name shall be called 

Wonderful Counsellor, The mighty God, 

The everlasting Father, The Prince of Peace

(Isaiah 9:6)

Sulosointuja nokkahuilulla - Keep calm and play the recorder

Hei taas! Sain idean tähän postaukseen jokunen viikko sitten, kun useammassa mediassa vitsailtiin siitä, että koronaviruksen takia koululaiset ovat päivät kotona ja harjoittelevat musiikin läksyjä nokkahuilulla ja muiden perheenjäsenten hermot alkavat kiristyä... :)

Toivottavasti tilanne ei ole oikeasti näin paha, mutta päätin kuitenkin varmistaa, että tiedättehän kaikki, että nokkahuilulla voi harjoitella (sormituksia ja puhaltamista) aivan äänettömästi, kun laittaa ääniaukkoon pienen paperinpalan taiteltuna.

Muistakaa, että ääniaukon terävää kielekettä (labium) ei saa vahingoittaa millään kovalla tai terävällä esineellä.

Nokkahuilu on aivan ihana soitin ja taidankin tehdä siitä vielä toisen postauksen.

Ja ei, tämä ei ole sponsoroitu postaus. Nämä Yamahat ovat lempinokkikseni ja niistä sai tyylikkäitä kuvia. :)

Ja kyllä, tiedän että puristien mielestä vain puiset huilut ovat oikeita nokkahuiluja. Minun taidoilleni nämä riittävät varsin mainiosti ja minun korvaani monet muovisilla huiluilla soitetut esitykset ovat hyvin kauniita.

Olen koonnut tähän muutamia suosikkivideoitani. Näin kauniisti Pachelbelin tutun Kaanonin soittaa tämä brasilialainen kvartetti. :D (Kolme alttoa ja yksi basso.)

Seuraavalla videolla Orlan Charles soittaa nokkahuiluklassikon "Greensleeves to a Ground". Kuunnelkaa kuinka kauniisti sopraanonokkahuilu (jolla kouluissa yleensä soitetaan) soi. :)

Tämän videon huilut ovat siis sopraano, tenori ja basso.

Seuraavana yksi lempiesitykseni Antonio Vivaldin Nokkahuilukonsertosta (C-duurissa, RV 443).
Elcurarojo-yhtye Espanjasta, sopraninonokkahuilua soittaa Alberto Domínguez Gálvez:

Seuraavaksi sama konsertto nokkahuilun rocktähden, sveitsiläisen Maurice Stegerin tulkitsemana. Kummasta versiosta pidätte enemmän? :)

Rauhaisaksi lopuksi alankomaalainen Erik Bosgraaf ja Ensemble Cordevento soittavat Bachin konserttoja sovitettuina nokkahuilulle:

In English: Music videos to cheer us all up. Have you ever played the recorder? :)

A video

Steps forward - Niitä näitä

We are going towards winter even if two steps forward one step back. The snow and ice that already covered the lands and the waters have again melted. In this post, there are many photos, taken during the first weeks of November, of ice and snow, and here and there some splashes of colour... so much needed. :)

Christmas preparations are going well. I wanted to show you my simple front door wreath, just thuja twigs and a red ribbon, but so far I haven't been able to photograph the red colour correctly, it's really rather pretty.

Lunta, jäätä ja jouluvalmisteluja... Oikeasti lumet ovat taas kerran sulaneet. Ulkoilusäät ovat olleet mukavat.

First days of November, the fairies had been taking down the Halloween decorations and hanging Christmas garlands...

Siivoillessa löysin levyn, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan. Siinä Café Zimmermann (ranskalainen soitinyhtye) esittää upeasti Bachin Brandenburgilaiskonserttoja. Café Zimmermann oli myös leipzigilainen kahvila, jossa kantaesitettiin monia Bachin kantaatteja. Tiesittekö että Bach sävelsi kantaatin myös kahville? Humoristisessa "Kahvikantaatissa" miesväki yrittää kieltää kahvinjuonnin, mutta lopussa todetaan, että kahvia nyt vain ei voi vastustaa.

Tunnelmaan olisi sopinut jokin hyvä leivos, mutta kun sellaista ei ollut, lisäsin kahviin runsaasti kermavaahtoa...

... ja päälle kukkaissokeria. :)

"Bachissa on henkistä suuruutta, jollaista ei kukaan toinen säveltäjä ole saavuttanut. Händel puolestaan oli erittäin taitava tavoittamaan yleisönsä." Niinpä. Kukapa ei rakastaisi esimerkiksi Messias-oratoriota?

Jouluun on vielä yli kuukausi, mutta joulupukin apulainen jätti jo jotain postilaatikkoon. Tämä Cambridgen King's Collegen kuoron levytys "Messiaasta" on minusta kaikkein paras. Solistit ja orkesteri ovat erinomaisia, mutta erityisesti kuoron osuus sykähdyttää. Juuri tämän vuonna 1993 tallennetun esityksen voi katsoa myös Youtubessa. Ensimmäisessä kommentissa on kätevä lista, jonka avulla voi helposti siirtyä haluamaansa kohtaan.

Through the link above, you can listen (and watch) my favourite recording of the "Messiah" on YouTube.

Edit: Blimey, I just noticed that YouTube has added ads to this video... and ruined the performance. Another wonderful performance, the LSO conducted by Sir Colin Davis, without ads at the moment, can be found here.

Unkarin evankelis-luterilainen kirkko on tuottanut reformaation merkkivuoden kunniaksi Luther-animaatiosarjan, josta niin lapset kuin aikuisetkin löytävät kiinnostavaa pohdiskeltavaa. Sarjan kuusi ensimmäistä jaksoa on nähty YLE TV1:ssä ja ovat katsottavissa Areenassa. Jokainen jakso on pituudeltaan noin 13 minuutin pituinen.

Puupiirrosmainen kuvaus on tyylikästä. Piirrossarjat taitavatkin sopia parhaiten historiallisten (ja kuvitteellisten) tapahtumien dramatisointiin. Katsoja voi keskittyä itse asiaan, kun huomiota eivät vie (mahdollisesti kömpelöt) erikoisefektit ja näyttelijäsuoritukset. Sarjan tekijät ovat halunneet, että sarjan käännösversiot (toistaiseksi ainakin englanniksi, saksaksi, portugaliksi ja suomeksi) jälkiäänitetään. Dubbauksesta on varmasti etuakin, mutta itse olisin mieluummin katsonut sarjaa alkuperäisäänillä ja tekstitettynä.

A very interesting animation series portraying the life of Martin Luther and the era of the Reformation. More information on lutheranimation.hu.

Hammer strokes (from Instagram):

Denominational humour (from Instagram, click to enlarge):

I found another one about Lutherans here:

"How many Lutherans does it take to change a light bulb?
We read that we are to so fear and love God that we cannot by our own effort or understanding comprehend the replacement of an electromagnetic photon source. It is, rather by faith, NOT by our efforts (effected toward the failed worldly incandescence), that we truly see, and that our own works cannot fully justify us in the presence of our Lord and Savior, Jesus Christ. Of course, it is still dark."

Näiden synkkien aikojen piristykseksi pieni muistelus maakuntalehdestä. "Aikojen takaa", Savon Sanomat 14.11.2017. Kiitos, H.K. Lapinlahdelta, tästä tarinasta joka lämmittää sydämiä vielä vuosikymmeniä tapahtuman jälkeen:

"Oli vuosi 1960, kun entisen kotikuntani kyläkoulun opettajat päättivät pitää seurantalolla äitienpäiväjuhlat kahvien kera. Kaikki oppilaat pantiin tekemään äideille rintakukkia kreppipaperista. Varsi oli sininen ja kukka valkea, ja se laitettiin hakaneulalla kiinni.
Minä jouduin toiseksi kukan laittajaksi eteisessä. Äitejä tuli pitkin pitäjää. Kun kaikki oli kukitettu ja piti joutua ohjelmaa esittämään, kaverini sanoi, että se pieni mummeli, joka tuli loppupuolella, ei ollut äiti, vaan asuu kahden veljensä kanssa. Että ei olisi saanut kukkaa laittaa rintaan.
Opettaja oli huomannut tilanteen ja seurannut mummelia, joka oli istunut onnellisen näköisenä ja katsonut monta kertaa kukkaansa. Niin sain kuitenkin kiitoksen opettajalta, joka kertoi tuntevansa naisen, joka ei varmaan ollut saanut elämässään monta muuta huomionosoitusta kuin tuon kukan. Niin jäi hyvä mieli minulle, ja varmaan myös mummolle."

November 2015. I made so pretty collages that year! :)

Take care!