Yksityiskohtia (elokuussa)

Elokuu lähenee loppuaan ja kesä alkaa jäädä muistoihin. Itä-Suomessa kesä oli sään puolesta miellyttävä. Ei liian kuumaa eikä kylmää, sadetta tosin aika vähän. Onneksi kuluneen kuun aikana olemme saaneet sadetta melko säännöllisesti... ja sen huomasivat hyttysetkin. :) Kesä-heinäkuussa niitä ei ollut juuri ollenkaan. Nyt taas on hyttysiä, jotka hyökkäävät suoraan kimppuun, kun astut ovesta ulos. Hyttyshattu on mainio keksintö.

Paarmoja ja ampiaisia tuntui olevan niukasti. Kimalaisia ei ehkä ollut suuria määriä, mutta onneksi aika runsaasti kuitenkin. Tässä postauksessa onkin monta kuvaa söpöistä pörriäisistä lempikasveissaan.

Osallistun vielä tällä postauksella Repolaisen kesähaasteeseen, varpaat kuitenkin piilossa saappaissa tälläkin kertaa. :) Postauksen kuvista monet on otettu puhelimella ja muutkin ovat hieman pikaräpsyjä.

Vasta tänä kesänä tunnistin ja kuvasin ensimmäistä kertaa juolukan. 

Huomasin uuden kantarellipaikan, jota kukaan muukaan ei ollut nähtävästi löytänyt.

Keräsin koreakärsämöä kuivattavaksi joulukoristeluun morsiusharson tapaan käytettäväksi.

Harmittelin tarhakärsämöiden vaimeaa kukintaa. Kellertävän kukan pitäisi olla tyylikäs oranssi.

Itsestään kylväytyneissä orvokeissa oli herkullisia väriyhdistelmiä.

Niittyhumalakin kukki hieman vaisusti, ehkä kuivuuden takia.

Tämän tatin lakin yläpinta toi mieleen paistetun sokerikakun tai kakkupohjan pinnan. :)

Näitä keltaisia asterikasveja kasvaa joka puolella pihaa. En niistä erityisemmin pidä, mutta koska kimalaiset näyttävät pitävän, annan niiden kukkia. :)

Silmäruohoja olen pitänyt hauskoina pienikukkaisina kasveina. Tänä kesänä kuitenkin opin, että ne ovat "puoliloisia", tulevat toimeen yksinäänkin, mutta tilaisuuden tullen "varastavat" osan tarvitsemistaan ravinteista ympäröiviltä kasveilta juuristonsa imurihmojen avulla. Hmm. Näitäkin kasvaa runsaasti kaikkialla. Jopa kimalaiset kuitenkin vierailevat myös näissä pikkuruisissa kukissa.

Ja vasta tänä kesänä hoksasin, että on muitakin horsmia kuin kaikille tuttu maitohorsma! :) Seuraavassa kuvassa on todennäköisesti lehto- tai mäkihorsma.

Huomasin muuten myös, että pihasaunio, englanniksi pineappleweed, todellakin tuoksuu paitsi kamomillalta, myös ananakselta. 

Kimalaisia, kimalaisia... Mintut ilahduttavat pihan kaikkia asukkaita.

Kuten monet suomalaiset, pidän Kaj Franckin suunnittelemasta Teema-astiastosta, sen yksinkertaisista muodoista ja monista mielenkiintoisista väreistä, joilla täydentää valkoista. "Väri on ainoa tarvittava koriste." :)

Vaihtuvista sesonkiväreistä verkon kuvissa ihastutti tämä herkullinen "meripihka" (kuva Iittalan sivulta). Tällä kertaa nettiostos ei mennyt aivan nappiin, koska...

... astioiden väri näyttää enemmän tältä. Kyllä nämä astiat käyttöön tulevat, varsinkin näin syksyllä, mutta odottamani väri olisi ollut ruokapöydän piristys ympäri vuoden.

Mustaviinimarjapiirakka kärähti reunoista, mutta maku oli ihana, kuten aina.

Kokeilut jäätelön parhaan koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat.

Voitin ristikkokirjan Riitan super-inspiroivan blogin synttäriarvonnasta. Meillä täytetään ristikkoja päivittäin, joten tästä kirjasta on paljon iloa. Kauniisti pakatussa paketissa oli muutakin kivaa, mutta se on syöty jo aikoja sitten. :D Kiitos vielä kerran, Riitta!

Jotenkin tuli perheessä puheeksi Jerome K. Jeromen mainio matkakirja Kolme miestä veneessä vuodelta 1889. Sehän löytyy verkosta (Project Gutenberg) sekä suomeksi että englanniksi! Linkistä löytyvän suomenkielisen tekstin kääntäjä on U.B., Uno Brummer, mahdollisesti vuonna 1906 ja käännös onkin viehättävän vanhanaikainen. Suosittelen lämpimästi. :)

Kuunliljat kukkivat edelleen ja tämän kuvan ottamisen jälkeen syysleimut ovat avanneet kukkansa, jotka hehkuvat kuin rubiinit hämärtyvässä elokuun illassa. 

Täällä jatkuvat loppukesän huoltotyöt ja toisaalta synttärikausi, joten tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Voikaa oikein hyvin! <3

Tervetuloa, heinäkuu!

 

Aika lentää. Nyt on jo heinäkuu. - Hajulaukan kukat ovat hienoja, vaikka jokin tuholainen on syönyt niitä innokkaasti. - Unikonpunainen ei ole lempivärini, mutta siemensekoituksen unikot ovat ihastuttavia väripilkkuja. - Ruiskaunokin kukkien mesipitoisuus on hyvin korkea. - Pörriäiset rakastavat myös pioneja. - Ensimmäiset kissankellot ovat auenneet. - Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Ihanaa heinäkuuta kaikille!

Bloginostalgiaa: Haastevastauksia - Thoughts on gardening

Hei ja mukavaa, lumisateista sunnuntaita! 

Välillä tulee selailtua vanhoja postauksia. Joskus täytyy poistaa tai päivittää toimimattomia linkkejä, joskus korjata kuvien kokoa tai paikkaa... ja joskus jokin postaus tuntuu niin mieluisalta, että sen haluaa julkaista uudelleen. Tässä on yksi sellainen vuodelta 2015: vastaus blogiystävä Lauralta saatuun haasteeseen. Valitettavasti Laura ei enää päivitä Paratiisinpalasia-blogiaan ja uudemmassa Siunattu arki -blogissakin uusin postaus näkyy olevan viime kesältä. 

No, sitä tärkeämpää on muistella vanhoja aikoja... :) Palataan siis hetkeksi juurille. Villa Emiliahan oli alussa My Woodland Garden, (englanninkielinen) puutarhablogi. Postauksen kuvat ovat siis yli kymmenen vuoden takaa.

"Laura vastasi postauksessaan viiteen haastekysymykseen ja kutsui haasteeseen mukaan lisää puutarhabloggaajia.  Puutarhamme rakentaminen on vasta alussa, mutta koetin löytää jotain kiinnostavaa kerrottavaa.

1. Millä vyöhykkeellä puutarhasi sijaitsee, ja mitä haasteita ja iloja maantieteellinen sijainti aiheuttaa puutarhasi hoidossa?

Puutarhamme sijaitsee Itä-Suomessa vyöhykkeiden 4 ja 5 rajamailla. Täällä voidaan vain haaveilla monien ihanien puutarhakasvien kasvattamisesta. Varsinkin köynnöskasveissa on paljon sellaisia, joiden menestymisvyöhykkeet ovat harmillisen eteläisiä. Luonnonkasvilajejakin on täällä vähemmän. Toisaalta meillä ei sitten ole (ainakaan vielä) joitakin tuholaisia ja kasvitauteja, joita lämpimämmillä alueilla on. Ja paljon kaunista löytyy täältäkin...

Geranium sylvaticum

A dear blogger friend, Laura, has forwarded me a challenge. It consists of five questions about gardening.

What is your plant hardiness zone and how does it affect your gardening?

Following the Finnish classification, our plant hardiness zone is Zone 4 (IV). Our areas, in the inland, are characterized by warm summers and freezing winters. In summer, the temperature usually rises to +20 °C (68 °F) or more and occasionally gets above +30°C (86 °F). In midsummer we have more than 20 hours of daylight.  In winter, this part of the country is covered by snow, usually, from December to March.  My "personal low-temperature record" is -37 °C (-34.6 °F). It happened years ago; I'm actually rather proud... I went to the nearest grocery shop on foot that day to buy more food for the small garden birds.

In the more southern parts of the country, gardeners can of course cultivate successfully a much wider and more interesting assortment of plants. On the plus side, we have fewer pests and diseases as well.

♥

2. Minkä haaveen toivoisit toteutuvan puutarhassasi?

Minulle mieluisin viherympäristö on hoidettu, mutta melko luonnonmukainen. Koetan lisätä kasvivalikoimaa ottaen mallia ympäröivästä luonnosta. Aivan talomme vierellä on sekametsää ja isojakin havupuita, joiden suojaan istutan alppiruusuja ja muita happaman maan kasveja. Pidän myös paljon esimerkiksi saniaisista. Haaveilen joidenkin jalopuiden istuttamisesta.

Ja sitten on köynnöskasvihaaveita. Italiasta tuoduista siemenistä on kylvetty liilakukkaista sinisadetta. Kasvien versot kasvavat melkein pari metriä kesän aikana, mutta leikkaan niitä aika voimakkaasti tässä vaiheessa.  Pian nähdään onko talvehtiminen (siirrettävässä astiassa sisätiloissa) onnistunut tänä vuonna. Eihän sinisade kuulu itäsuomalaiseen maalaismaisemaan, mutta kyllä olisi ihanaa koristaa sen kukilla terassin säleikköä. Siemenistä lisättyjen sinisateiden sanotaan kukkivan vasta kymmenvuotiaina, joten kukkia täytyy vielä odottaa monta vuotta, mutta itsekasvatetulla on tunnearvoakin.

Wisteria floribunda

Garden dreams?

If I try to imagine my ideal garden, many images come to my mind: a beautiful, shady lawn, surrounded by open woodland, "orderly but natural"...  it looks less as if it had been planned and constructed than as if it might have come naturally.  My garden of delight should certainly have four basic elements: trees, grass, water... and slopes. And winding paths and benches and a lamp post. :)

Thus, I try to plant trees, shrubs and perennials that are native to this area, but I will try to introduce some not native "valuable broad-leaved trees" as well, especially different species of maples. It's because I love them but also because with the warming of the planet, trees planted now may live in a substantially warmer climate later. Among the other crazy dreams of mine, there are wisterias and lavenders... and lemon trees in a small greenhouse...

♥

3. Mikä haave puutarhassasi on jo toteutunut?

Olen pyrkinyt lisäämään kasveja, jotka näyttävät menestyvän hyvin.  Alla olevat juhannusruusut ovat muutaman vuoden ikäisiä siirrettyjä sivuversoja. Viime kesänä ne kukkivat ihanasti.

Rosa pimpinellifolia  'Plena'

A dream already fulfilled?

I have tried to propagate plants that seem to do well in our garden. These pretty burnet roses have grown from suckers transplanted three or four years ago.  Last summer they bloomed profusely with their fragrant, double flowers.

♥

4. Mikä paikka puutarhassasi on paras rentoutumiseen ja haaveiluun?

Varmaankin alue järven rannassa, vaikkei se ole oikeastaan puutarhaa.  (Ehkä sinne istutetaan vielä pieniä puita, pensaita ja perennoja.)  Lämmin auringonpaiste, vihreä ruohikko, liplattavat laineet ja tuulessa kahisevat koivunlehdet... tai tyyni kesäilta... mikä voisi olla ihanampaa?

What is your favourite spot for relaxing and dreaming away?

I think for many Finns it's especially easy to relax at the lakeside, listening birch leaves swaying in the gentle breeze and waves lapping against each other.  In addition to the lake view, I enjoy very much grassy lawns. In the evening photo above, you can see a tiny part of the one near the lake shore. Did you know that already Albertus Magnus (1193-1280) gave instructions for making a lawn? "Nothing refreshes the sight so much as fine short grass." I so agree with him! (NB Of course ours are clover lawns, not watered nor treated with chemicals.)

♥

5. Mikä on parasta puutarhaharrastuksessa?

Parasta on nähdä kasvien uskomaton kauneus ja saada olla omalta pieneltä osaltaan tekemässä työtä sen hyväksi.

Gertrude Jekyll kirjoitti vuonna 1899 suunnilleen näin:

Älköön ajatus siitä, miten paljon on opittavaa, saako ketään menettämään rohkeuttaan. Muistellessani omia kolmeakymmentä vuottani puutarhanhoidon parissa (niistä ensimmäiset tietämättömänä haparoiden ja niukan avun varassa) en muista hetkeä, joka ei olisi ollut täynnä iloa ja innostusta. Ovathan ensimmäiset askeleet askelia kohti ihastuttavaa Tuntematonta, ja ensimmäiset onnistumiset odottamattomia ja siksi niin riemullisia. Kertyvän kokemuksen myötä näkemys laajenee ja arvostelukyky jatkuvasti kehittyy. Jokainen uusi askel on edellistä hiukan varmempi ja jokainen uusi tehtävä hieman päättäväisemmin suoritettu, kunnes vähitellen kokonaisuuden kaikki osat löytävät paikkansa ja olemme niin lähellä luomisen ihmettä kuin ihmiselle on mahdollista.

Puutarha on suurenmoinen opettaja. Se opettaa kärsivällisyyttä ja valppautta, se opettaa toimeliaisuutta ja tarkkuutta, ja ennen kaikkea se opettaa lujaa luottamusta. ”Paavali on istuttanut, Apollo on kastanut, mutta Jumala on kasvun antanut.” Kunnon puutarhuri luottaa ehdottoman varmasti siihen, että kun hän tekee oman osuutensa ja omistaa puutarhalle uurastuksensa, rakkautensa, taitonsa, tietämyksensä ja harkintakykynsä, että niin varmasti kuin hän tämän ahkerasti ja uskollisesti tekee, yhtä varmasti Herra antaa kasvun. Rehellisesti ansaitun onnistumisen myötä puutarhuri rohkaistuu jatkamaan työtään ja melkeinpä kuulee korvissaan lempeät sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.”

Lupinus x regalis

What is the best thing in gardening?

The beauty. The deep joy and sense of gratitude of being able to witness and work for it.

My favourite garden writer has already answered to this question, better than I ever could:

Let no one be discouraged by the thought of how much there is to learn. Looking back upon nearly thirty years of gardening (the earlier part of it in groping ignorance with scant means of help), I can remember no part of it that was not full of pleasure and encouragement. For the first steps are steps into a delightful Unknown, the first successes are victories all the happier for being scarcely expected, and with the growing knowledge comes the widening outlook, and the comforting sense of an ever-increasing gain of critical appreciation. Each new step becomes a little surer, and each new grasp a little firmer, till, little by little, comes the power of intelligent combination, the nearest thing we can know to the mighty force of creation.

And a garden is a grand teacher. It teaches patience and careful watchfulness; it teaches industry
and thrift; above all, it teaches entire trust. "Paul planteth and Apollos watereth, but God giveth the increase." The good gardener knows with absolute certainty that if he does his part, if he gives the
labour, the love, and every aid that his knowledge of his craft, experience of the conditions of his place, and exercise of his personal wit can work together to suggest, that so surely as he does this diligently and faithfully, so surely will God give the increase. Then with the honestly-earned success comes the consciousness of encouragement to renewed effort, and, as it were, an echo of the gracious words, "Well done, good and faithful servant." 

(Gertrude Jekyll: Wood and Garden)"

Tässä oli siis puutarhamietteitä vuosien takaa. "Puutarhaan" on tullut sen jälkeen lisää alueita ja kasveja ja jotain jäänyt pois. Esimerkiksi sinisateesta en haaveile enää. Laventelit sen sijaan kasvavat aurinkoisella paikalla melko tyytyväisinä. 

Nyt hieman jännittää, kuinka kasvit selviävät pakkasista melko ohuen lumipeitteen alla. Minulla on kuitenkin periaatteena, että pihamme kasvien tulee olla kestäviä ja niiden on selvittävä suunnilleen normaaleista talvisäistä satunnaisesti lapioitujen lumikasojen suojassa.

Vähälumisuutta lukuun ottamatta tämä talvi onkin ollut sellainen kuin talvet olivat bloggaajan nuoruudessa. :) Silloin vanhoina hyvinä aikoina (täällä Itä-Suomessa) lämpötilat painuivat pakkaselle hyvissä ajoin ennen joulua ja pysyivät siellä helmikuun loppuun asti. Harvoin oli plusasteista ja mahdollisista vesisateista johtuvaa liukkautta. Maaliskuussa aurinko alkoi jo selvästi lämmittää ja tuli kevät. Oi niitä aikoja!

Kasveja tulee ostettua entistä harvemmin, vaikka puutarhamyymälöissä shoppailu on vastustamattoman ihanaa. Siemenistä on saatu jotain kaunista kasvamaan ja toisaalta siirtelen (luonnon)kasveja ryhmiksi tai paremmille kasvupaikoille. Pörriäiskasvien määrää on lisätty eli olen kylvänyt niittykukkia useille alueille eri puolille pihaa.

Muutama vuosi sitten istutimme pihaan mm. vaahteran ja lehmuksen. Nyt harmittelen sitä: molemmilla puilla on tuoksuvat kukat, jotka houkuttelevat esimerkiksi kimalaisia, mutta kukissa on vain vähän mettä. Näiden puiden alta saattaa lehtitietojen mukaan löytyä sokerin puutteeseen kuolleita kimalaisia. Hyönteistutkijan mukaan pörriäisiä voi yrittää auttaa laittamalla puun alle sokerivettä (johonkin matalaan astiaan). Meidän puumme ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ne kuki, mutta jotain täytyy myöhemmin keksiä. 

Monimuotoisuus ja luontoystävällisyys ovat minulle tärkeitä. Siitä huolimatta ja kritiikistä välittämättä rakastan nurmikkoamme, jota näkyy hieman toiseksi viimeisessä kuvassa. :) Laajassa pihassamme on niin paljon erilaisia luonnonmukaisia, hoitamattomia alueita, että yksi leikattu nurmikko mahtuu kyllä mukaan. Se on hyvin monilajinen ja sammal on tervetullutta. Sitä ei kastella eikä käsitellä millään kemikaaleilla. Kesäkuussa sitä koetetaan leikata säännöllisesti, mutta jo heinäkuussa se näyttää melkein kukkaniityltä. Tällaiselle nurmikolle näkyy olevan nimikin; sehän on kukkanurmikko.

Tämän vanhan postauksen kommenttien lukeminen on hieman haikeaa. Useat kommentoijista eivät bloggaa enää. - Kiitos muuten nykyisille lukijoille hienoista kommenteistanne edelliseen postaukseen! <3

Aika menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Helmikuu on pian lopussa. Uuden kuukauden alku on aina kiva asia: se tuo mukanaan uudet blogihaasteet. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa! 

Taivasmatkalla ja muita kuvia :)

Viime vuoden syyskuussa kirjoitin "iäkkäitten" kimalaisten viimeisistä viikoista ja tänäkin vuonna minua liikuttavat nämä hidastuvat pörriäiset, jotka lepäilevät kukissa. Niiden ahkera ja hyödyllinen elämä alkaa olla lopussa. Lohduttaudun ajatuksella, että pian ne lentelevät taivaan äärettömillä, värikkäillä kukkaniityillä, joilla riittää ravintoa, mutta myös levolle on aikaa. :)

Seuraa kimara elokuisia kuvia, jotka toistuvat joka vuosi melkein samanlaisina. :) Tänä vuonna on erityisesti iloittu sateesta (vaikkakin melko vähäisestä) ja jännätty hokkaidonkurpitsan kasvua ja kypsymistä.

Syyshortensiat kasvavat hieman huonolla paikalla, mutta kukkivat sentään. - Monien kasvien kukinta meni heinäkuun helteissä ohi aivan hujauksessa. - Siemenet ja marjat kypsyvät. - Meidän pihassamme harakat eivät ole vähentyneet. - Repaleisista ja kauhtuneista perhosista tulee aina mieleeni Eeva Kilven novelli Erakko. - Hämähäkki on pyydystänyt verkkoonsa paljon... koivunsiemeniä. -  Koivun kantovesoilla on eksoottisen isot lehdet. - Koivuangervon syksyiset lehdet ovat kuin koruja. Angervojen seassa kasvaa tuntematon kasvi, jonka Google tunnisti ensin jaakonvillakoksi (Jacobaea vulgaris) ja toisella kertaa peltovillakoksi. Jokin villakko se varmaankin on. On hauskaa löytää pihalta kasveja, joista ei ole koskaan kuullutkaan. :) Harmi, että sillä on keltaiset kukat. Olisipa vaikka pinkit tai siniset, silloin se saisi rauhassa kasvaa paikallaan. - Muistoja, kukkia... ja halauksia.

Muutama viikko sitten meillä oli ilo saada kahvipöytään iäkäs sukulainen, jota tapaamme harvoin. Yksi vierailun aiheista oli hänen muistojensa kirjaaminen ja niistä keskusteleminen. Tärkeät asiat ovat painumassa unholaan, kun vanhempi sukupolvi yksi toisensa jälkeen lähtee. Omasta puolestani koetan pitää muistoja elossa... mutta harmttelen, että näistä, kipeistäkin asioista olisi pitänyt alkaa puhua jo vuosikymmeniä sitten. Haluan antaa ohjeen kaikille: 

Puhukaa (perheenne kanssa) asioista, kun se vielä on mahdollista!

Yllä: Parasta puutarhasta. :)

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Voikaa hyvin!