Yksityiskohtia (kesäkuussa)

Hei taas! Tässä postauksessa lisää pikaisesti napattuja ja hieman epätarkkoja kuvia pihan kukkijoista ja vähän muustakin. Ruusukuvia olisi ollut enemmänkin, mutta alkoi harmittaa, että jokaisessa kukassa oli jotain öttiäisiä. :D Usein ravistelen tai hätistelen hyönteiset ennen kuvaamista, mutta tällä kertaa en malttanut...

Tänä kesänä olen usein ihastellut västäräkkien touhuja. Ne ovat kerrassaan mainioita lintusia, jotka pesivät meillä esimerkiksi vanhan laiturin rakenteissa.

Muitakin hauskoja kohtaamisia eläinten kanssa on ollut. Juhannuksena avasin terassin oven ja säikähdin, kun ruskea pieni eläin säikähti minua ja pudotti pyydystämänsä (kuolleen) päästäisen oven eteen. :) Kun suljin oven se palasi hakemaan sen. Lähdin seurailemaan siitä ymmärtääkseni mikä hiirenkokoinen eläin pyydystää päästäisiä... ja sehän olikin lumikko! Ainakin luulen niin. En todellakaan ehtinyt tarkastella esimerkiksi sen häntää, mutta pikkuruinen koko kai viittaa enemmän lumikkoon kuin kärppään.

Nyt olenkin hoksannut, että pihatien poikki vilistävä pieni eläin onkin (kai) lumikko. Toivottavasti se on onnekas hiirien ja myyrien jahtaamisessa. :)

Kesän ensimmäiset harakankellot pihalla:

Sympaattinen niittyhumala levittäytyy pihallamme melko hyvin. Olen valinnut erilaisia kuivalla paikalla menestyviä kasveja istutusalueeksi. Tässä näkyy myös nepalinhanhikin lehtiä. Sen kukkimista odotan erityisesti.

Edellä mainittu istutusalue on aidattu verkolla, koska siinä kasvaa uusia herkkuja, joita en halua jänisten/rusakkojen kiiruhtavan maistelemaan. :)

Suursyömäreistä puheen ollen, läheisellä tiellä oli nähty hontelo, ruskehtava eläin, luultavasti hirvenvasa. Tässä on luultavasti sen jälki. :)

Näissä viimeisissä kuvissa näkyy kuvaajan kenkiä ja osallistun niillä Repolaisen kesähaasteeseen. Haasteessa pitäisi oikeastaan liikuskella paljain jaloin, mutta enpä ole ehtinyt. :) Onneksi on vielä kaksi kuukautta aikaa.

Ojakellukka on yksi kasvisuosikeistani ja se nuoret lehdet ovat ihanan vihreitä. 

Vuoden pisimpinä päivinä aurinko paistaa aamulla hauskasti ruokailutilamme lattialle. Meilläkin on nyt Ikean Lohals-mattoja. Kuten yleensäkin, ostin niitä tarjouksesta ja olen hinta-laatusuhteeseen tyytyväinen. Ne ovat aika rustiikkeja... ja hierovat kivasti jalanpohjia. :)

Viimeisellä kuvalla toivotan teille kaikille rahoittavia hetkiä kesäisessä luonnossa. Päätin jättää tähän postaukseen kommentointimahdollisuuden ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. Luultavasti en kuitenkaan ehdi heti vastavierailuille. Nyt on paljon puuhaa, myös kivaa sellaista: Rakkaita kesävieraita on tulossa. <3

Ihania kesäkuun viimeisiä päiviä!

Kevään merkkejä

 

Ohhoh, lumet ovat (täällä Itä-Suomessakin) sulaneet melkein kokonaan jo huhtikuun alkupuolella. Peipot visertävät ja mustarastaat laulaa lurittavat. On ihanaa, että pihan kevättöihin on jo päästy ja lämmintä on ollut jo liki +14 astetta, mutta se ei ole ihanaa, että jo huhtikuussa on voimassa maastopalovaroituksia. Usein tähän aikaan on vielä reilusti lunta.

Yllä olevassa kuvassa ponnistaa maasta jokin laukka. Istutin niitä tuohon eri lajeja. Saapa nähdä onko sieltä nyt noussut reippainta lajia ja muita alkaa tulla esiin myöhemmin. :)

Alla pieni tammi, jonka lehdet ovat säilyneet vihreinä koko talven.

Raidan kukat eivät ole juuri auenneet tämän kuvan ottamisesta (1. huhtikuuta).

Talven tuulissa putosi vanhasta koivusta oksa yhden alppiruusun päälle. Rhodon katkenneessa oksassa olisi ollut useita kukkanuppuja. Yksi niistä jaksoi melkein aueta maljakossa. Alppiruusujen ja havujen varjostus- ja kasteluvaihe oli aika lyhyt tänä vuonna. Nyt saisi kyllä sataa. 

Järven rannoilla on ollut sulaa jo pitkään esimerkiksi heinäsorsien iloksi.

Tämä söpöliini lienee lehtokurppa. Wikipedian mukaan se lentää vain kahdeksan kilometrin tuntinopeudella, joten se on maailman hitaimmin lentävä lintu. 

Pääsiäistämme sulostuttivat ihanat hyasintit. 

Kuluneella viikolla on ollut viileitä öitä. Pakkasta on täällä ollut -7 - -8 astetta. Sulan rantaveden pinta on jäätynyt jämäkäksi reilun sentin paksuiseksi jääkuoreksi ja aamuisin olemme saaneet katsella ja kuunnella upeaa näytelmää. 

Jää alkaa laajentua auringon lämmittäessä ja nousee pieniksi harjanteiksi. Aamun mittaan ohut jää sulaa ja painuu veden pinnalle, mutta sitä ennen rannoilla kaikuu ääni, joka on vuoroin kuin vihellystä, kuiskausta, haukahtelua, pauketta ja jyrinää. On melkein vaikeaa uskoa, että noin ohut jääkerros saa aikaan niin vaikuttavaa ääntä. :)

Jäiden ihmettelyn lomassa voi ihastella myös joutsenten tanssia.

Luonnossa on loputtomasti ihailtavaa.

Kiitos kaikista, supermielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Pian tulossa ovat vastaukseni Repolaisen ja Näpertelijän kuukausihaasteisiin. Ideat ovat jo valmiina ja kuviakin valittuna. :)

Kivaa uutta viikkoa!

Kannon elämänkaari

 

Hyvää huomenta! Toukokuisessa postauksessani näitte pienen kuusentaimen, joka kasvaa lahoavan koivunkannon päällä. En ole varma milloin pihapiirissä kasvanut koivu kaadettiin, mutta taisin huomata kannon ensimmäisen kerran vuonna 2016, koska sen päällä kasvoi ihanaa sammalta:

Vuonna 2017 kuvasin söpöjä pikkukiviä sen päällä:

Vuonna 2021 kannon päällä kasvoi satumaisia sieniä. :)

Vielä vuosi sitten sammal oli pehmeää ja houkuttelevaa...

... ja kannon kyljessä kasvoi hauskoja "sämpyläsieniä"... :)

... mutta tänä vuonna maatuminen on jo edennyt pitkälle.

Näkymä elokuussa:

Tunnelmallista syksyä!