Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korea. Näytä kaikki tekstit

19.2.2023

Helmikuun kuvahaaste, osa 3




Tiedän jo nyt, että tästä postauksesta tulee yksi suosikeistani. Kristiinan kuvahaasteessa oli tälle viikolle erityisen hauskat aiheet, joista ainakin minun mielessäni muodostui levollinen, mietiskelevä kokonaisuus. :) Pidän myös kuvien väreistä. 

13.2. Keramiikka. Ensimmäiseen kohtaan minulla oli useita ehdokkaita, joista valitsin eteläkorealaisen ystävän lähettämän kahvittelukuvan. En osaisi kuvitella kauniimpaa kuppia ja kakkulautasta. 

14.2.: Kuten hyvin tiedetään, on kataja Suomen kansan vertauskuva. :) Näin kirjoitti Juhani Aho vuonna 1891:

KATAJAINEN KANSANI  
Ei ole suinkaan sattuman oikku, että juuri me suomalaiset olemme tänne Suomenniemelle pysähtyneet ja täällä näihin päiviin saakka pysyneet.
(...)
Suomalaiset, ne olisivat kai nekin löytäneet mehevämpiä maita, joissa rieska ja hunaja vuotaa. Mutta heidän halunsa näyttää aina vieneen heitä kuta karuimmille maille. Ihan kuin uhalla he ovat hakeneet kuivia kankaita, veteliä soita ja synkkiä routapohja-korpia.
On niitä, jotka ovat sanoneet sitä pakolliseksi siirtymiseksi muiden väkevämpien tieltä. Minä luulen, että se on ollut esi-isiemme käytännöllisin kuninkaan-ajatus. He ovat tunteneet omien sivujensa sitkeyden, ja siinä, missä toisten selkäranka olisi rusahtanut poikki, siinä on h e i d ä n selkärankansa vain voimistunut. Kuokka on ollut heidän miekkansa ja sillä ovat he valloittaneet itselleen maan, jonka voittajakin on tunnustanut heidän omakseen. Minkä nimellinen hän lienee milloinkin ollut, puhuipa hän ruotsia, tanskaa tai venäjää, lopputulos taisteluista on ollut se, että taistelutanner jäi suomalaisille itselleen. Ulkolaisille uudisasukkaille on se ollut liian kova pähkinä purra. Ja niin se on vieläkin. Jos me ojentaisimme sen vieraalle ja sanoisimme: »tuoss' on . . . tule ja ota!» — niin ei hänessä kuitenkaan olisi sen ottajata.
Sentähden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mitään hätäilemättä, »vaikk' onni mikä tulkohon». Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata, niinkuin kataja kivisellä mäellä. Ylä-ilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siitä ylitse ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa ja oksa risahtaa oksalle: »kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä kauvan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei hän enää niitä löydä. Tie on kasvanut umpeen ja  katajikko näyttää koskemattomalta.
Niiden meidän veljiemme viljelyksiin, jotka ovat asuinsijoikseen hakeneet pehmeämpiä peltomaita, ovat uurrokset tunkeneet syvemmälle. Mutta juuri se, että me valitsimme kovimman kallioniemekkeen, jossa ainoastaan meidän kaltaisemme katajat voivat kasvaa, se oli meidän suurin viisautemme. Se Mooses, joka meidät tänne luvattuun maahamme johti, hän ymmärsi sen sitkeyden voiman, joka piili hänen kansansa katajuudessa.

Valitettavasti minulla ei ole kiinnostavia kuvia katajista. Näissä seuraavissa kuvissa sen sijaan saattaa olla katajiakin. :)






15.2. Kannu:




16.2. Köynnös: ihanan värisiä sinisateita (Italiassa).




17.2. Karkki: "ranskalaisia pastilleja".




18.2. Kivi: näistä sileistä pikkukivistä (kerätty aikoinaan Genesaretinjärven rannalta) otetut kuvat ovat olleet omia ja muidenkin suosikkeja. :)




19.2. Kylmä: myös nämä jääkiteet (vanhan puutalon nurkkalaudassa) ovat mielestäni aika kauniita – eivätkö ne näytäkin aivan kukilta?
 



Ihanaa (laskiais)sunnuntaita!

Have a lovely Sunday (before Lent)!



7.7.2020

Kevään kirjahankintoja - Useful books


Koronakevään piristykseksi sallin itselleni myös yhden kirjatilauksen. Kimmokkeena tilaukselle oli iltapäivälehden kirjavinkki Euny Hongin kirjasta Nunchi. Enhän voi vastustaa kirjaa, josta kirjoitetaan näin: "Nunchi eli korealainen ympäristön lukemisen taito tekee sinustakin oman elämäsi Sherlock Holmesin..." :)

{I love Sherlock Holmes! I want to be Sherlock Holmes!}.

In English: In this post, I briefly review some books (mainly in Finnish) I ordered this spring.

Thank you very much for your comments on my previous post! Clearly, you liked the beautiful jigsaw puzzle. I miss the reposeful moments at the puzzle table and ponder the big question: What next? :)




Tietenkään ei olisi järkevää tilata vain yhtä kirjaa, joten selailin verkkokaupan valikoimaa ja löysin tämän keittokirjan. Kotiruoka-kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1908 ja sen jälkeen siitä on otettu kymmeniä uusia painoksia. Minä sain sellaisen vanhemmiltani kauan sitten ja nyt perinne jatkui tällä uudistetulla painoksella. :)




Nunchi-kirjan alkuperäinen nimi on The Power of Nunchi: The Korean Secret to Happiness and Success. Pidän enemmän otsikon toisen osan suomalaisversiosta: "Intuitiota ja tilannetajua korealaisittain". Elämäntaito-oppaita ja itseapukirjoja en yleensä lue, ja menestykseen viittaaminen jopa lievästi ärsyttää, joten (ha-haa!) saan tämän kirjan ujutettua Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3: Kirja johon suhtaudut ennakkoluuloisesti. :)




Tekstissä (käännöksessä) häiritsee hieman amerikkalaistyyppinen rentous. Pomoa ei "nuoleskella", häntä peräti "nuollaan". Amerikkalaiset voivat ehkä kysyä toisiltaan are you crazy?!, mutta pidän liian tuttavallisena, jos kirjan kirjoittaja huudahtaa minulle oletko hullu?!. :)

Muuten pidin kirjasta. Esittelen tässä kirjan vain lyhyesti, koska suosittelen, että luette kirjan itse.

Nunchin, äännetään [nantšii], käännös suomeksi voisi olla "silmämitta". Se on hienovarainen taito arvioida muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita harmonian, luottamuksen ja yhteyden rakentamiseksi. Tällä taidolla voi siis saavuttaa menestystä, mutta ainakin minusta sen arvo on erityisesti siinä, että se tekee oman ja muiden elämän miellyttävämmäksi.

Jotkut syntyvät paremman (nopeamman) nunchin kanssa kuin toiset, mutta kaikki voivat sitä opetella ja siksipä se onkin varsin demokraattinen taito, korealaisten mielestä jopa "altavastaajan salainen ase". Hongin mielestä nunchilla on tärkeä osuutensa siinä, että pienestä ja vielä hiljattain köyhästä maasta on tullut esimerkiksi teknologian, kosmetiikan ja popmusiikin suurvalta. Kirjoittaja soveltaa nunchi-analyysiä myös yritysjohtajiin ja esimerkiksi Koreoiden välisiin suhteisiin.

Hong muutti 12-vuotiaana USA:sta Etelä-Koreaan. Ummikkona vieraassa kulttuurissa hän oppi seuraamaan mitä muut tekevät. Kirjan perusteella Korean koululaitos poikkeaa länsimaisesta, oppilaat huolehtivat esimerkiksi koulun siivouksesta ja joutuvat ottamaan paljon enemmän vastuuta oppimisestaan, kuten selvittämällä itse, mitä aiheita kokeeseen tulee ja missä koe pidetään.

Tarkkailu, hiljaisuus ja harkintakyky ovat perinteisesti olleet myös länsimaisia hyveitä (jo kreikkalaisista ja roomalaisista lähtien), mutta ne ovat nyt tainneet jäädä aktiivisuuden ja ulospäinsuuntautuneisuuden varjoon.

Tähän on pakko lisätä huomautus: Luin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta viittauksen tutkimukseen persoonallisuuspiirteiden ja kulttuurin suhteesta. Kiinassa lapsen varautuneisuus ja ujous johtivat hyvään itseluottamukseen ja menestykseen koulussa ja aikuisiällä. Yhdysvalloissa lapselta sen sijaan odotettiin aktiivisuutta, rohkeutta ja itsensä esille tuomista. Esimerkiksi oli hyväksyttävää, että lapsi juoksi äänekkäästi keskelle huonetta ja otti tilansa, kun taas Kiinassa tällainen käytös osoitti kasvatuksen puutetta. Yhteisöllisissä kulttuureissa keskeisiä ovat arvot, jotka korostavat toisten huomioon ottamista. Keltikangas-Järvisen mukaan "länsimainen kuvaus yksilöllisyydestä eroaa joskus hyvin vähän, jos ollenkaan, itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä".

Onneksi me suomalaiset taidamme sijoittua johonkin näiden kulttuurien väliin, joten pärjäämme missä vain. :)

Takaisin nunchiin: sen "yksikkö" on huone, eli siis kaikkien siellä olevien keskinäinen vuorovaikutus. Vuorovaikutus muuttuu koko ajan ja "hyvänunchinen" ihminen tulkitsee sitä ja pyrkii sovittautumaan siihen. Vanhan viisauden mukaan meillä on kaksi silmää ja korvaa, mutta vain yksi suu. :)

Nunchi tarkoittaa siis valpasta tarkkailua ja tarvittaessa nopeaa toimimista. Se vaatii viitseliäisyyttä, ja yksi sen pahimmista vihollisista on älypuhelin (& co.), joka varastaa huomiomme ja tukahduttaa hiljaisuuden. Hyvin toimivaa nunchia eivät muut välttämättä edes huomaa, mutta hyvän nunchin saavuttanut ihminen luo harmoniaa, välttää hankalia/vaarallisia tilanteita ja saavuttaa tavoitteitaan.

Hong toteaa lopussa piristävästi, että nunchiakin on käytettävissä rajallisesti. Vuorovaikutus joidenkin ihmisten kanssa ei muutu tyydyttäväksi mitenkään, ja sellaisista ihmisistä on viisainta pysyä kaukana. Toiseksi: "nunchi-ninjatkin" tekevät joskus virheitä. Niitä ei kannata jäädä hautomaan vaan siirtyä uusiin haasteisiin...




Muutakin mielenkiintoista löytyi.

Kirja, josta olin ollut kiinnostunut jo pitkään ja joka päätyi ostoskoriini, on Eija Mansikkamäen Kun minua ei enää ole. Noin 70-sivuiseen kirjaan voi täyttää tärkeitä tietoja perhe-, terveys-, talous-, jne. asioista, toiveista hautajaisten suhteen, viestejä jälkeenjääville jne. Olen jo alkanut täyttää kirjaa... ja tämänkin kirjan saan mahtumaan Helmet-haasteeseen, nimittäin kohtaan 9: Kirjassa kohdataan pelkoja. :)

Tällä kirjalla käyn nimittäin taistoon paitsi kuolemanpelkoa vastaan, varsinkin sitä pelkoa ja huolta, että jälkeenjääville jää hiivatinmoinen työ jäämistöni selvittelyssä.




Myös Kristiina Elon Turku: färityskirja aikaihmisil on ollut toivelistallani pitkään. Kauniista kuvista on muuten esittely paitsi suomeksi, myös ruotsiksi ja englanniksi.




Toinen uusi värityskirjani on Amylee Weeksin kuvittama Joy for the journey. Kukkaisia kuvia, mietelmiä ja raamatunlauseita. Jämäkät kannet ja kierresidonta sivun yläreunassa tekevät kirjasta kätevän käyttää.




Iloa matkallenne! :)

Joy for your journey! :)