Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Christie Agatha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Christie Agatha. Näytä kaikki tekstit

8.2.2026

Helmikuun haastetripla :)

 


Valoisaa kynttilänpäivää! 

Talvi on jatkunut kylmähkönä... ja ihanan kauniina. Valo lisääntyy ja saa aikaan huumaavan keväisen onnentunteen siitä huolimatta, että edessä on vielä pari-kolme lumista kuukautta. :) Lunta on muuten täällä Itä-Suomessa paljon vähemmän kuin normaalisti. Vesivarojen kannalta sitä saisi sataa lisää.

Tuttuun tapaan osallistun blogikavereiden kuukausihaasteisiin, vaikkapa hieman rimaa hipoen. Tällä kertaa haasteita on peräti kolme. Ensimmäisenä vuorossa on Repolaisen HELMIKUUN HALAILUT. Rakkaita ihmisiä halaan aina tilaisuuden tullen.  Haasteeseen olen kuitenkin kuvannut toista halausten kohdetta, nimittäin puita.




Lähimmät halauspuuni pihassa ovat kuusia...





... mutta eilen kävin moikkaamassa yhtä tärkeää mäntyä ja kuvailin sen ja kavereidensa latvuksia.




Männyt ovat kuvauksellisia puita.





Haapa on ekologisesti arvokas puu.

(Huomautus viimeaikaisten kuvien laadusta: Käytän nykyisin uudehkoa Windows 11 -konetta ja koen, että todellakaan kaikki kehitys ei ole edistystä. :) Valokuvien käsittely on muuttunut jokaisen päivityksen myötä hieman hankalammaksi ja nyt esimerkiksi kuvien koon pienentäminen vaatii entistä enemmän klikkauksia ja säätöä. Esimerkiksi tämän postauksen kuviin tuli hieman liian pieni resoluutio. Toivottavasti niistä kuitenkin jotain selvää saa.)




Toinen kuukauden kiinnekohta ja piristys on Kristiinan blogihaaste. Tällä kertaa aiheena on KUUKAUDEN MOKA. Minähän mokailen päivittäin, mutta en ole oikein keksinyt möhläystä, josta saisi postauksen aiheen. Pannulappuihin liittyvä mokani ei ole tältä kuulta vaan jo vanhempi, mutta valitsin sen tähän, koska sen kertominen voi olla hyödyllistä muillekin ja koska samalla voin osallistua kolmanteenkin haasteeseen! :)

Mokani on ollut heittää pois vanhoja kuluneen näköisiä pannulappuja. Ne olisi voinut uudistaa päällystämällä. Varsinkin jos lapun sisällä on jotain tehokasta eristettä, ne ovat arvokasta materiaalia kierrätettäväksi. Lapun päällystyksessä täytyy käyttää luonnonkuitua, puuvillaa, villaa tai pellavaa. Tekokuidut eivät kestä kuumuutta.

Nämä Unikko-pannulaput ovat keittiön väripilkku.




Patakintaat suojaavat parhaiten, mutta myös taskulliset pannulaput ovat käteviä. Näistä lapuista huomaa, että niitä käytetään paljon. Yksi tuleva projektini on päällystää nämä... niin että taskut jäävät auki.




Myös näitä pannulappuja on käytetty pitkään. Ne olen ommellut vuosikymmeniä sitten. :) Pastellivärit ja kukkakankaat olivat silloin suosikkejani.

Näillä pannulappukuvilla osallistun Rimasan keittiöhaasteeseen. Löysin tämän kivan Näpertelijä-blogin Kristiinan monipuolisesta blogilistasta.

Kiitos haasteista, Repolainen, Kristiina ja Rimasa!




Ja kaikille kiitos jo etukäteen kommenteistanne. Näinä päivinä en ehdi kovin pian vastaamaan kommentteihin, mutta tulen vierailulle heti kun pystyn. Ihanaa päivää!




P.S. Rita mainitsi postauksessaan Agatha Christien Miss Marple -filmatisoinnit ja ikäihmisenä aloin muistella suosikkiversiotani (1980-luvulta), jossa pääosassa oli Joan Hickson. Muistan vieläkin sarjan tunnusmusiikin ja oli ihanaa löytää se YouTubesta: 






28.1.2021

Christie: Simeon Leen testamentti - It's winter alright :)

 


Hei pitkästä aikaa! Toivottavasti olette pysyneet terveinä!

Minulla ei ole tällä hetkellä kovin paljon aikaa bloggaamiseen, vaikka postausideoita olisi moniakin. Tämän keveän kirjapostauksen aiheena on Agatha Christien dekkari Simeon Leen testamentti, joka minun oli tarkoitus lisätä viime vuoden Helmet-haasteeseen joulukuussa - onhan alkuperäisteoksen nimi Hercule Poirot's Christmas. :)

Tänäkin vuonna aloitan uuden Helmet-lukuhaasteen innokkaasti ja lisään tämän kirjan haasteen kohtaan 32: Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa.

Minulla olevassa painoksessa (vuonna 2001 julkaistu Loisto-pokkari) kansikuvassa istuskelee mietteliäs kissa. En kyllä ollenkaan tiedä miksi. Kirjassa ei kissoja mainita. Jos tiedätte tälle jonkin syvällisen merkityksen, kertokaa ihmeessä. :)




On vaikeaa lukea tätä kirjaa vertaamatta sitä vuonna 1995 ilmestyneeseen elokuvaan, jonka pääosissa ovat mm. verrattomat David Suchet ja Philip Jackson. Elokuvahan on nähty Ylellä useasti, viimeksi lokakuussa 2020. Kirjassa on useampia ja kiinnostavampia henkilöhahmoja, mutta elokuvassa on enemmän... joulua.

Tämä on tietenkin lempikohtaukseni kirjassa:
Pilar sanoi:
  ― Oikeastaan luulin, että saisin tänä jouluna hymyillä oikein paljon. Olen kirjoista lukenut, että englantilaiset jouluna tekevät kaikenlaista hauskaa, syövät paahdettuja rusinoita ja luumuvanukasta, jossa on kynttilä, ja leikkivät joululeikkejä.
  Stephen sanoi:
  ― Mutta silloin on edellytettävä, ettei jouluun liity murhaa tai muuta sellaista. Tulkaapa tänne hetkiseksi. Lydia näytti minulle eilen jotain.
  Hän veti Pilarin mukaansa erääseen pieneen komeroon.
  ― Katsokaa, Pilar, tänne Lydia on kätkenyt kaikki jouluherkut! Rasia rasian päällä, keksejä, hillottuja hedelmiä, appelsiineja, taateleita, pähkinöitä ―.
  ― Ja katsokaa, huudahti Pilar taputtaen käsiään. ― Katsokaa kaikkia noita kulta- ja hopeapalloja.
  ―Nuo ripustetaan puuhun samoin kuin palvelijoiden lahjat. Ja tuossa on pieniä kiiltopaperikoristeisia lumiukkoja, ne olisi pantu joulupöytään. Ja täällä on kaikenvärisiä ilmapalloja, jotka voi puhaltaa täyteen.



Vuodenvaihteen jälkeen on saatu sekä pakkasta että lunta, ja lintujen ruokintapaikalla on käynyt vilske. Meillä on tänä vuonna siemenautomaatti, rasvasiementanko, talipalloja ja pähkinänsyöttölaite, joista viimeksi mainittu on vähiten suosittu. 




Kevääseen on vielä pitkä aika, mutta päivien pitenemisen huomaa selvästi. :)




Palapelit ovat edelleen tärkeä rentoutumiskeino. Kukahan palapelissä kuvattu hahmo lukee Agatha Christien kirjoittamaa kirjaa? Tämä selviää seuraavassa postauksessa. :)

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu, mutta koetan pian ehtiä lukemaan teidän kuulumisianne.




In English: Hello all! It has been snowing recently, even in the most southern areas of our country. We have also had some cold winter nights - the lowest temperature we have measured (in Eastern Finland) has been -30 C about two weeks ago.

Thank you all for your kind comments and emails. Stay well... and remember to wear masks and maintain social distancing!




8.2.2019

12: Kirja liittyy Isoon-Britanniaan





Hei taas! Helmet-haasteen kohta 12 taitaa olla yksi helpoimpia. :) Hyllystäni olisin voinut valita tämän kirjan...




... tai tämän...




... tai vaikkapa tämän:




Ruokaostoksilla marketissa kuitenkin tuli vastaan Agatha Christien salanimellä Mary Westmacott kirjoittama Ruusun aika (julkaistu ensimmäisen kerran 1948 nimellä The Rose and the Yew Tree), ja koska en ollut koskaan lukenut "Westmacottia", ostin pokkarin 3,95 euron hintaan. Pidin myös kirjan kannesta. :)




Onneksi en lukenut takakannen tekstiä. Siinä nimittäin lukee:

St. Loon linna ei totisesti ollut tästä maailmasta. Vanhanmustine muureineen se oli ylpeä ja suljettu kuin aristokratia itse. Kuin sadun prinsessa oli siellä asuva tyttökin, viehkeä Isabella. Kun John Gabriel, kieltämättä hieman rahvaanomainen seikkailija ja poliittinen onnenonkija tuli kaupunkiin ja näki Isabellan, hän ei enää voinut ajatella mitään muuta. Rakkauden ja vihan, koston ja omistamishalun huumaannuttamana Gabriel vannoi että vielä hän sen aatelistytön ottaa...

Kuka näitä tekstejä oikein kirjoittaa? :) Noin kuvattuna kirja kuulostaa kioskikirjallisuudelta huonoimmillaan. Jos olisin lukenut tekstin, en olisi kirjaa ostanut. Politiikkaan pyrkivä John Gabriel ja cornwallilaisessa linnassa asuva Isabella Charteris muodostavat eräänlaisen parin, mutta Ruusun aika kuvaa varsin kiinnostavasti myös sodanjälkeistä kuningaskuntaa ja heinäkuun 1945 parlamenttivaaleja, joissa Attleen johtama Työväenpuolue sai murskavoiton Churchillin konservatiiveista (alahuoneen paikat 393 - 197). Kirjassa tarkastellaan luokkayhteiskuntaa, pohditaan kuolemaa ja elämän mielekkyyttä, hyvän poliitikon ominaisuuksia... Konservatiivipuolueen ehdokas Gabriel on varsin älykäs ja tosipaikan tullen herrasmies, työväenluokkaisesta taustastaan huolimatta. :)

Shakespearen tuotannon tuntemisesta on iloa kirjaa lukiessa. Kirjan alkuperäinen nimi The Rose and the Yew Tree (Ruusu ja marjakuusi) ja alun lainaus sen sijaan ovat T.S. Eliotin (pitkästä) runosta "Little Gidding", johon kirjassa viitataan useassa kohtaa.


...
We die with the dying: 
See, they depart, and we go with them. 
We are born with the dead: 
See, they return, and bring us with them. 
The moment of the rose and the moment of the yew-tree
Are of equal duration. A people without history
Is not redeemed from time, for history is a pattern 
Of timeless moments. So, while the light fails 
On a winter's afternoon, in a secluded chapel
History is now and England.
...


"Ruusun aika ja marjakuusen aika ovat yhtä pitkät." Viittaakohan lainaus kirjassa tarinan päähenkilöihin? Englantiin ja sotiin? Ruusuun kauneuden ja rakkauden ja toisaalta marjakuuseen elämän ja kuoleman symbolina?

Agatha Christien teoksista on tehty niin paljon elokuvia ja TV-sovituksia, että kirjaa lukiessa alkaa automaattisesti kuvitella tapahtumapaikkoja - vanhoja, upeita taloja puutarhoineen, aurinkoista merenrantakaupunkia lokkeineen ja matkailijoineen, ruusupenkkejä ja teekutsuja, vistiotteluita ja tanssiaisia - sekä päähenkilöitä, joiden ulkonäköä kirjassa kuvataan osuvasti.

Loppuun yksi lempikuvani: kuihtuvat tulppaanit ovat naamioituneet kurjenmiekoiksi. :)


7.8.2014

"Gardenia" - Greetings from Italy


The Italian "Gardenia" is one of the most elegant horticultural magazines I know, but one can find there practical articles and down-to-earth gardening tips as well. 




In the August 2014 issue, there is an interesting article (by Margherita Lombardi, photos by Marianne Majerus) about Greenway, an estate on the River Dart near Galmpton in Devon, England. Agatha Christie and her family used to spend summers and Christmases there. In the garden, one can admire the large and romantic woodland and stunning views over the river.




Già, è la passiflora  -  disse Miss Marple  -  Cresce molto in fretta.  È l'ideale se si deve nascondere un muro in cattivo stato.




... Mentre uscivano fuori, nel sole, Poirot sfiorò le foglie di una rosa rampicante che cresceva su un pergolato. I fiori erano rosati, dal tenue profumo.
Mormorò: "Sapete come si chiama questa rosa? È la Zephirine Drouhin, amico mio".
"E con questo?" disse Peter Lor in tono stizzoso.
"Quando ho visto Elinor Carlisle" riprese Hercule Poirot "mi ha parlato di rose. È stato in quel momento che ho cominciato a vedere... non proprio la luce del giorno ma quel tenue barlume che, per esempio, si scorge in un treno quando si sta per uscire da una galleria. Non è ancora la luce del giorno vera e propria, ma solo una promessa di quella luce"...




Gardening often features in Christie's literary output.  She had considerable expertise in poisonous plants; it is said that more than a half of her "victims" were poisoned. Many of the murder weapons used can be extracted from common garden plants, such as prunus, willow, yellow jasmine, monkshood, foxglove, and oxalis...

The above passages in Italian are from Nemesi (Nemesis) and La parola alla difesa (Sad Cypress). Unfortunately I didn't find the original English texts on the internet and the libraries with books in English are far, far away from here.