Iloista vapunpÀivÀÀ!
Aah, ihana kevÀthuuma jatkuu. Viime sunnuntainahan kuvasin minulle tuntemattoman linnun, jonka Maarit ja Anne tunnistivat kaulushaikaraksi. (Ks.
edellinen postaus.) Kiehtovaa pulloon puhallusta, siis kaulushaikaran soidinÀÀntÀ, on kuulunut monena pÀivÀnÀ!
Maanantaina aamupÀivÀllÀ kuulin tikan koputtelua aivan talon lÀheltÀ. Otin pari kuvaa ikkunan lÀpi ja ihmettelin hieman linnun vÀritystÀ. PÀÀtin kokeilla kuvaamista ulkona ja hiivin lÀhemmÀksi.
Tikka oli nokkimassa noin vuosi sitten kaadetun kuusen kantoa. Kun tulin lÀhemmÀksi, se lennÀhti vieressÀ olevan mÀnnyn rungolle. Se oli aika peloton kaveri, joka ei lentÀnyt pois, vaikka hiivin kokoajan lÀhemmÀs. Sen sijaan se piilotteli koko ajan rungon takana minuun nÀhden, nÀkyen vuorotellen hieman kummaltakin puolelta.
Se oli aika nopeakin. Joistakin kuvista tuli tÀllaisia. :D

Keltaisen pÀÀlaen perusteella tunnistelin linnun pohjantikaksi. (Kertokaa jo olen vÀÀrÀssÀ.) VerkkolÀhteiden mukaan pohjantikan tapaa varmimmin vanhasta kuusivaltaisesta metsÀstÀ, jossa on runsaasti kuollutta puuta. Sen kanta on taantunut ainakin etelÀisessÀ Suomessa todennÀköisesti varsinkin metsÀnrakenteen muutoksen ja vanhojen luonnontilaisten metsien vÀhenemisen takia. Ajatelkaa, se on erikoistunut kirjanpainajan ja muiden kaarnakuoriaisten toukkiin! Pohjantikka on siis metsÀnomistajan paras kaveri. :)
Luin jostain, ettÀ "maailman huippupuutarhoista" löytyy nyt kaatuneita puita, kantoja ja risuja. En tiedÀ mitÀ huippupuutarhat ovat, mutta meiltÀ noita kaikkia löytyy melkein pihapiiristÀ. :) Risuaitakin on rakennettu hyönteisten iloksi. Kaarnakuoriaisia en kyllÀ pihaan toivo, mutta jospa tikka pitÀisi niistÀ huolen.
IltapÀivÀllÀ jatkoimme leppoisaa rinnakkaiseloa, minÀ istuttelin viimeisiÀ orvokkeja ruukkuihin ja tikka naputteli kantoa lÀhistöllÀ. Olipas se mukava uusi tuttavuus!
VappusÀÀ on meillÀ pÀin odotettua viileÀmpi ja pilvisempi, ja siitÀ onkin se hyvÀ puoli, ettÀ hyvÀllÀ omatunnolla voi olla myös sisÀllÀ ja etsiÀ kuvia Repolaisen mainioon kuvahaasteeseen. TÀllÀ kerralla etsitÀÀn
punaista vÀriÀ, ja tapani mukaan vyörytÀn tÀssÀ teille ison mÀÀrÀn kuvia, sekÀ vanhoja ettÀ tÀnÀÀn otettuja.
KevĂ€tkiireiden takia yhdistĂ€n jĂ€lleen kaksi postausaihetta. JĂ€ttikiitos kommenteistanne edellisiin postauksiin! ❤
Seurataan vuodenkiertoa ja aloitetaan vuoden ensimmÀisten kuukausien suuresta ilosta eli leikkotulppaaneista.
Suomen luonnossa ei juurikaan nÀe punaisia kukkia. SyynÀ tÀhÀn on kuulemma se, ettÀ suurin osa hyönteisistÀ ei erota punaista vÀriÀ; vain pÀivÀperhoset nÀkevÀt punaisen "samalla tavalla kuin ihmiset". En tiedÀ onko teillÀ siellÀ EtelÀ-Suomessa unikkoja pelloilla, mutta esimerkiksi Italiassa ne ovat hieno alkukesÀn nÀky.
Puutarhakukissa punaista on, mutta nyt en muista kuinka paljon nÀissÀ hyönteisiÀ kÀy. Edelliseen postaukseen kopioimani listan mukaan petunioista ei ole pölyttÀjille iloa. Voi itku, meillÀ niitÀ on ollut monena, monena vuonna!
KesÀÀn kuuluu muutakin ihanaa punaista kuin kukat, esimerkiksi kesÀkengÀt. :) Punaisen kuvaaminen on muuten vaikeaa. Kuvassa se nÀyttÀÀ joskus oranssilta, joskus melkein vaaleanpunaiselta, kuten tÀssÀ. Oikeasti nÀmÀ ballerinat ovat kunnolla puhtaanpunaiset.
JÀÀtelöÀ valmistumassa. Luin juuri tÀnÀÀn lehdestÀ, ettÀ kukin suomalainen syö keskimÀÀrin 13 l jÀÀtelöÀ vuodessa. Olemme Euroopan innokkaimpia jÀÀtelönsyöjiÀ. :)
Kun syksy tulee, tarvitaan piristystÀ, esimerkiksi punaisia saapikkaita. :) PidÀn tosi paljon tÀllaisista nauhallisista varsista, vaikkeivÀt ne kovin kÀytÀnnölliset ole.
NÀmÀ keraamiset esineet ovat ihaninta mahdollista punaista vÀriÀ, mikÀ ei nÀy kuvassa. :)
Jouluinen kasvi edustaa tÀssÀ vuoden loppua, mutta kuva on otettu tÀnÀÀn. TÀmÀ reipas joulutÀhti on ilahduttanut meitÀ jo muutaman vuoden. Se saa "kukkia" aivan milloin se haluaa. :)
Ja nyt vain odottelemaan teidÀn muiden punaisia kuvia! :)
❤
P. S. Ehdin katsoa tÀnÀÀn myös uusimman Suomen kaunein koti -jakson. KyllÀ surettaa, ettÀ EvijÀrvellÀ sijaitseva punainen mökki ei pÀÀssyt jatkoon. En muista, onko minulle koskaan tullut TV:tÀ katsoessa yhtÀ hyvÀ ja levollinen olo kuin pienen punaisen mökin ihanassa pihapiirissÀ.