Oi ihanuutta, blogiystÀvÀltÀ saamani akileijojen siemenet ovat vihdoinkin tuottaneet kukkia, kun viime kesÀnÀ siirsin pienet taimet parempaan paikkaan kasvamaan. Minulla on tapana yrittÀÀ saada monia kasveja kasvamaan "metsÀpuutarhassa" ja sitten todeta, ettÀ ne viihtyvÀt paremmin "tavallisessa puutarhassa". :D
Nyt minulla on kauniimpia akileijoja kuin koskaan.
Uudet komeat akileijat varmaankin innostivat vanhemmat, pihaan itsestÀÀn tulleet lehtoakileijatkin kukkimaan hienosti. :) Minulle kÀvi nimittÀin niin, ettÀ yhden taimena ostetun akileijan hankkimisen jÀlkeen omat, mukavasti levinneet akileijat alkoivat sairastella ja taantua. (Sattumaa tai ei.) Jostain syystÀ tÀnÀ kesÀnÀ ne nÀyttÀvÀt aika terveiltÀ, ainakin toistaiseksi.
Uusia akileijoja on hieman hankala kuvata. Ne kasvavat verkkojen takana, kuten melkein kaikki koristekasvimme, koska...
... tÀllaiset otukset nauttivat rauhaisasta olostaan pihassamme.
Toistaiseksi tÀmÀ kesÀ on ollut kuin kesÀt vanhaan hyvÀÀn aikaan: hellettÀ jonkin aikaa ja sitten viileÀmpÀÀ ja raikkaita sadekuuroja melkein joka pÀivÀ... Puuntaimia on istutettu ja pihassa joitakin kasveja siirretty, ja siksikin sade tuntuu erityisen suurelta siunaukselta.
Jos jokin kasvi viihtyy pihassamme, se on raparperi. SiitÀ on nautittu kiisselinÀ ja piirakkana. Pari pÀivÀÀ sitten tein RAPARPERIPAISTOKSEN mukaillen netistÀ löytynyttÀ reseptiÀ. Etsin tietenkin mahdollisimman helppoa reseptiÀ ja yksinkertaistin vielÀ sitÀkin. MÀÀrÀnikin olivat noin-mÀÀriÀ. :)
500 g raparperia
1 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
100 g pehmeÀÀ voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa tai kanelia
1 tl vaniljasokeria
Paloiteltu raparperi (lisÀsin myös yhden omenan paloina) tai muut hedelmÀt tai marjat sekoitetaan sokeriin ja levitetÀÀn voideltuun uunivuokaan.
Muruseoksen tein löytÀmÀÀni vinkkiÀ seuraten kattilassa, jossa ensin hieman sulatin Oivariinia. Sekoitin kuiva-aineseoksen rasvaan lusikalla ja aivan hyvin onnistui. Muruseoskerroksesta kannattaa kuulemma tehdÀ melko ohut, jotta siitÀ tulee rapea eikÀ puuromainen. :)
Paistoaika 200-asteisessa uunissa oli noin 25 - 30 minuuttia.
PÀÀlle jÀÀtelöÀ tai vaniljakastiketta... tai kuten tÀssÀ, vaniljajugurttia. :)
Jemmasin yhtÀ palaa illaksi, ettÀ voisin ottaa piirakasta ja teekupposesta tunnelmallisen kuvan ulkona terassilla...
... ja sytytin jo lyhtyyn kynttilÀt... HyttysiÀ oli kuitenkin liian paljon ja kun pienen valokuvauskierroksen jÀlkeen housun lahkeella kÀveli puutiainen, pakenin sisÀlle. :)
TÀmÀ keltainen kukka (sen lehtiÀ ei nÀy kuvassa) on kai aivan tuttu niittynÀtkelmÀ. Hetken aikaa luulin sitÀ joksikin itselleni uudeksi kasviksi, koska kukkatertussa oli auennut vasta muutama kukka. :)
Kuinka ihanalle tuoksuukaan suomalainen kesÀyö! Joskus kannattaa olla hereillÀ puoli kolmelta. :)
NÀmÀ ihananvÀriset orvokit kertovat kaksi asiaa, ensinnÀkin sen, ettÀ en osaa asetella kukkia maljakkoon kuvauksellisesti sekÀ sen, ettÀ seuraavassa postauksessa vastataan Repolaisen haasteeseen ja ilotellaan kaikilla sateenkaaren vÀreillÀ. NÀkemisiin!