Oi ihanuutta, blogiystävältä saamani akileijojen siemenet ovat vihdoinkin tuottaneet kukkia, kun viime kesänä siirsin pienet taimet parempaan paikkaan kasvamaan. Minulla on tapana yrittää saada monia kasveja kasvamaan "metsäpuutarhassa" ja sitten todeta, että ne viihtyvät paremmin "tavallisessa puutarhassa". :D
Nyt minulla on kauniimpia akileijoja kuin koskaan.
Uudet komeat akileijat varmaankin innostivat vanhemmat, pihaan itsestään tulleet lehtoakileijatkin kukkimaan hienosti. :) Minulle kävi nimittäin niin, että yhden taimena ostetun akileijan hankkimisen jälkeen omat, mukavasti levinneet akileijat alkoivat sairastella ja taantua. (Sattumaa tai ei.) Jostain syystä tänä kesänä ne näyttävät aika terveiltä, ainakin toistaiseksi.
Uusia akileijoja on hieman hankala kuvata. Ne kasvavat verkkojen takana, kuten melkein kaikki koristekasvimme, koska...
... tällaiset otukset nauttivat rauhaisasta olostaan pihassamme.
Toistaiseksi tämä kesä on ollut kuin kesät vanhaan hyvään aikaan: hellettä jonkin aikaa ja sitten viileämpää ja raikkaita sadekuuroja melkein joka päivä... Puuntaimia on istutettu ja pihassa joitakin kasveja siirretty, ja siksikin sade tuntuu erityisen suurelta siunaukselta.
Jos jokin kasvi viihtyy pihassamme, se on raparperi. Siitä on nautittu kiisselinä ja piirakkana. Pari päivää sitten tein RAPARPERIPAISTOKSEN mukaillen netistä löytynyttä reseptiä. Etsin tietenkin mahdollisimman helppoa reseptiä ja yksinkertaistin vielä sitäkin. Määränikin olivat noin-määriä. :)
500 g raparperia
1 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
100 g pehmeää voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa tai kanelia
1 tl vaniljasokeria
Paloiteltu raparperi (lisäsin myös yhden omenan paloina) tai muut hedelmät tai marjat sekoitetaan sokeriin ja levitetään voideltuun uunivuokaan.
Muruseoksen tein löytämääni vinkkiä seuraten kattilassa, jossa ensin hieman sulatin Oivariinia. Sekoitin kuiva-aineseoksen rasvaan lusikalla ja aivan hyvin onnistui. Muruseoskerroksesta kannattaa kuulemma tehdä melko ohut, jotta siitä tulee rapea eikä puuromainen. :)
Paistoaika 200-asteisessa uunissa oli noin 25 - 30 minuuttia.
Päälle jäätelöä tai vaniljakastiketta... tai kuten tässä, vaniljajugurttia. :)
Jemmasin yhtä palaa illaksi, että voisin ottaa piirakasta ja teekupposesta tunnelmallisen kuvan ulkona terassilla...
... ja sytytin jo lyhtyyn kynttilät... Hyttysiä oli kuitenkin liian paljon ja kun pienen valokuvauskierroksen jälkeen housun lahkeella käveli puutiainen, pakenin sisälle. :)
Tämä keltainen kukka (sen lehtiä ei näy kuvassa) on kai aivan tuttu niittynätkelmä. Hetken aikaa luulin sitä joksikin itselleni uudeksi kasviksi, koska kukkatertussa oli auennut vasta muutama kukka. :)
Kuinka ihanalle tuoksuukaan suomalainen kesäyö! Joskus kannattaa olla hereillä puoli kolmelta. :)
Nämä ihananväriset orvokit kertovat kaksi asiaa, ensinnäkin sen, että en osaa asetella kukkia maljakkoon kuvauksellisesti sekä sen, että seuraavassa postauksessa vastataan Repolaisen haasteeseen ja ilotellaan kaikilla sateenkaaren väreillä. Näkemisiin!
