Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

26.6.2024

Juhannuksen lumoa

 


Minulle juhannus on vaalean kesÀyön ja hempeiden vÀrien juhla, joten tÀssÀ postauksessa on esillÀ valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkasia.

Juhannusruusun kukat ovat kuin hyvÀntuoksuista kermavaahtoa. Aah.




Kuten blogiystÀvÀ kirjoitti edellisen postauksen kommenttiosiossa, nyt nautitaan keskikesÀn ihanuudesta kaikin aistein. Eilen riivin herneitÀ ja herneenpalkojen tuoksu vei minut suoraan lapsuuteen. Olin muuten kuvitellut, ettÀ herneen siementen kerÀÀmistÀ paloista kutsuttaisiin silkkimiseksi, mutta ilmeisesti olin vÀÀrÀssÀ, koska sellaista sanaa ei löydy mistÀÀn. :)




Olen pitkÀÀn haaveillut myös 'Juhannusmorsian'-ruususta, mutta erinĂ€isten hassujen sattumien takia minulla ei ole sellaista vielĂ€kÀÀn. 

Puistoruusut 'Ilo' ja 'SÀvel' alkavat kukkia melkein yhtÀ aikaa juhannusruusujen kanssa ja otan samanlaisia kuvia joka ikinen kesÀ. :)





Tuoksuvadelma on aivan loistava kasvi, tuoksuu ihanalle ja leviÀÀ nopeasti. Olen kÀyttÀnyt sitÀ rumien kohteiden (esim. jÀtevesikaivon) piilottamiseen. Yksi pieni kasvi peittÀÀ puutarhaan sopimattoman nÀkymÀn ennen kuin huomaatkaan. :)




Muita suloisia juttuja...




Monen vuoden tauon jÀlkeen nÀen rannassamme joutsenparin poikasineen.






Valkoisen lupiinin kukat ovat todella valkoisia. :)






Peurankellon kukkien aukeamista seuraan joka vuosi yhtÀ innokkaasti.





TÀmÀ on varmaankin jokin jÀÀrÀ. Puutarhurin kaveri vai kiusantekijÀ?




Vanha kuva, mutta sopii minusta niin hyvin tÀmÀn postauksen tunnelmaan. Olen muuten vÀhentÀnyt kakkujen ja leivosten syöntiÀ. Maukas voileipÀ onkin mieluisampi vaihtoehto. :)




Seuraava liputuspÀivÀ (vakiintunut, ei virallinen) onkin sitten 6. heinÀkuuta, Eino Leinon pÀivÀ, joka on myös Runon ja suven pÀivÀ. :)




JÀlleen: TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia (mutta edelliseen voi). :)

Ihania kesÀpÀiviÀ!

Hugs to you all!


22.6.2024

"TÀssÀ ovat maailman kaikki vÀrit...


... ja maalarikissat ovat ne tehneet." 




Repolaisen vÀrihaasteen aiheena ovat tÀllÀ kertaa sateenkaaren vÀrit. MinÀ rakastan oikeastaan kaikkia vÀrejÀ, johtuneeko se sitten siitÀ, ettÀ Suomen ilmastossa ainakin puolet vuodesta maisema on aika vÀritön vai siitÀ, ettÀ yksi varhaisimmista kirjoistamme lapsena oli Margaret Wise Brownin Maalarikissat, jota olen muuten ihastellut tÀssÀ postauksessa. :)

Minulla ei ole erityisen hyviÀ kuvia sateenkaarista eikÀ mieleen tule erityisen sykÀhdyttÀviÀ elÀmyksiÀkÀÀn, mutta sateesta tulee mieleen yksi unohtumaton kokemus. Olimme tulleet lentokentÀlle vastaan rakasta perheenjÀsentÀ. Koko pÀivÀn oli satanut, mutta juuri ennen koneen laskeutumista pilvet alkoivat repeillÀ ja ihana ilta-aurinko kultasi maiseman. Auton radiosta kuului erityisen kaunis versio kappaleesta "Auld Lang Syne".




VÀrejÀ kaikkialla, ympÀri vuoden! MitÀ enemmÀn, sen parempi...







Panen tÀhÀn loppuun muutama vuosi sitten tekemÀni lupiinikollaasin. Kuten olen kertonut, ihastukseni kirjolupiineihin on hieman laantunut, koska ainakin komealupiinien siitepölyn sanotaan sisÀltÀvÀn kemiallista yhdistettÀ, joka voi haitata esimerkiksi kimalaisten lisÀÀntymistÀ.

Maantien varrella komealupiinit jatkavat leviÀmistÀÀn ja niiden hÀvittÀminen tuntuu toivottomalta. Tienvarsien leveÀ niitto tehtiin tÀnÀ kesÀnÀ aika hyvÀÀn aikaan, siinÀ menivÀt lepÀt, pajut ja lupiinit. Vanhoina hyvinÀ aikoina olisi varmaan ollut resursseja kerÀtÀ myös niittojÀtteet pois ja se vasta olisikin ollut hyvÀ pientareiden sÀilyttÀmiseksi kuivina ja vÀhÀravinteisina.

Kirjolupiinin nimi ruotsiksi taitaa olla "regnbÄgslupin" eli sateenkaarilupiini, ja kyllÀhÀn se on nimensÀ veroinen. :)

HyvÀÀ juhannuksen jatkoa!




P.S. Tulen vastavierailulle blogeihinne myöhemmin. Nyt on niin mahdottoman hyvÀ ilma, aurinkoinen ja tuulinen, nauttia kesÀn juhlasta ja vaikka hieman ulkotöistÀkin. :)


20.6.2024

Rauhaisaa juhannusta!




Toivotan tĂ€mĂ€n leppoisan (vanhan) kuvan myötĂ€ kaikille lukijoille oikein ihanaa ja tunnelmallista juhannusta. 

Huom.! SöpöydestÀÀn huolimatta kuvan elĂ€in ei ole suloinen pupu (Lepus innocens), vaan joko jĂ€ynĂ€jĂ€nis (Lepus timidus pestifer) tai retalerusakko (Lepus europaeus voracissimus). 😉



🍰



EdellisessĂ€ postaukseni kommenteissa David Kanadasta mainitsi raparperikastikkeen paistetun kananpojan kaverina. YhdistelmĂ€ kuulosti herkulliselta ja aloin etsiĂ€ kastikkeiden ohjeita netistĂ€. Monenlaisia niitĂ€ löytyikin, kermaisia ja tulisia, helppoja ja monimutkaisia. VihreĂ€n Langan vanhalta sivustolta löysin tĂ€mĂ€n ohjeen, jossa raparperikastike tarjoillaan juustokakun pÀÀllĂ€ ja resepti kyllĂ€ kuulostaa niin hyvĂ€ltĂ€, ettĂ€ haluan jakaa tĂ€mĂ€n teille kesĂ€n juhlien kunniaksi.


RAHKAKAKKU JA RAPARPERIKASTIKE


POHJA
150 g keksejÀ, esim. digestive
75 g voita sulatettuna
1 tl kanelia

TÄYTE
2 tl luomusitruunan kuorta raastettuna
1/2 dl sitruunan mehua
500 g rahkaa
3 munaa
1 dl kermaa
100 g voita sulatettuna
2 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja tai maissitÀrkkelystÀ
1 rkl vaniljasokeria


Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat.
Tee pohja: Mittaa keksit muovipussiin ja murskaa ne. Sekoita pohjan aineet keskenÀÀn ja painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. 
Nosta vuoka jÀÀkaappiin odottamaan.

Tee tÀyte: Pese (luomu)sitruuna ja raasta siitÀ keltainen, uloin pinta. Purista sitruunasta mehu.
Sekoita kaikki tÀytteen aineet keskenÀÀn. Voit kÀyttÀÀ sauvasekoitinta, jotta seokseen ei jÀÀ paakkuja.
Kaada tÀyte pohjalle ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

Anna kakun jÀÀhtyÀ vuoassaan ja nosta se peitettynÀ yöksi jÀÀkaappiin. Irrota kakku vuoastaan seuraavana pÀivÀnÀ ja tarjoa se raparperikastikkeen kanssa.


RAPARPERIKASTIKE
5 dl raparperipaloja
1 1/2 dl sokeria
1/4 dl vettÀ
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia


Mittaa raparperipalat, sokeri sekÀ vesi kattilaan.
Kuumenna sekoitellen, kunnes neste irtoaa.
KeitÀ seosta noin 15 minuuttia ja nosta jÀÀhtymÀÀn. LisÀÀ lopuksi vaniljasokeri ja kaneli.
Tarjoa kuumana tai kylmÀnÀ rahkakakun seurana.


🍰



TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia (mutta edelliseen voi).

Ihanaa keskikesÀn aikaa!

Happy Midsummer!



17.6.2024

Onnea on... kesÀkuu




Oi ihanuutta, blogiystÀvÀltÀ saamani akileijojen siemenet ovat vihdoinkin tuottaneet kukkia, kun viime kesÀnÀ siirsin pienet taimet parempaan paikkaan kasvamaan. Minulla on tapana yrittÀÀ saada monia kasveja kasvamaan "metsÀpuutarhassa" ja sitten todeta, ettÀ ne viihtyvÀt paremmin "tavallisessa puutarhassa". :D

Nyt minulla on kauniimpia akileijoja kuin koskaan. 




Uudet komeat akileijat varmaankin innostivat vanhemmat, pihaan itsestÀÀn tulleet lehtoakileijatkin kukkimaan hienosti. :) Minulle kÀvi nimittÀin niin, ettÀ yhden taimena ostetun akileijan hankkimisen jÀlkeen omat, mukavasti levinneet akileijat alkoivat sairastella ja taantua. (Sattumaa tai ei.) Jostain syystÀ tÀnÀ kesÀnÀ ne nÀyttÀvÀt aika terveiltÀ, ainakin toistaiseksi.




Uusia akileijoja on hieman hankala kuvata. Ne kasvavat verkkojen takana, kuten melkein kaikki koristekasvimme, koska...




... tÀllaiset otukset nauttivat rauhaisasta olostaan pihassamme.




Toistaiseksi tÀmÀ kesÀ on ollut kuin kesÀt vanhaan hyvÀÀn aikaan: hellettÀ jonkin aikaa ja sitten viileÀmpÀÀ ja raikkaita sadekuuroja melkein joka pÀivÀ... Puuntaimia on istutettu ja pihassa joitakin kasveja siirretty, ja siksikin sade tuntuu erityisen suurelta siunaukselta.





Jos jokin kasvi viihtyy pihassamme, se on raparperi. SiitÀ on nautittu kiisselinÀ ja piirakkana. Pari pÀivÀÀ sitten tein RAPARPERIPAISTOKSEN mukaillen netistÀ löytynyttÀ reseptiÀ. Etsin tietenkin mahdollisimman helppoa reseptiÀ ja yksinkertaistin vielÀ sitÀkin. MÀÀrÀnikin olivat noin-mÀÀriÀ. :)

500 g raparperia
1 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita
100 g pehmeÀÀ voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa tai kanelia
1 tl vaniljasokeria

Paloiteltu raparperi (lisÀsin myös yhden omenan paloina) tai muut hedelmÀt tai marjat sekoitetaan sokeriin ja levitetÀÀn voideltuun uunivuokaan.

Muruseoksen tein löytÀmÀÀni vinkkiÀ seuraten kattilassa, jossa ensin hieman sulatin Oivariinia. Sekoitin kuiva-aineseoksen rasvaan lusikalla ja aivan hyvin onnistui. Muruseoskerroksesta kannattaa kuulemma tehdÀ melko ohut, jotta siitÀ tulee rapea eikÀ puuromainen. :)

Paistoaika 200-asteisessa uunissa oli noin 25 - 30 minuuttia. 




PÀÀlle jÀÀtelöÀ tai vaniljakastiketta... tai kuten tÀssÀ, vaniljajugurttia. :)




Jemmasin yhtÀ palaa illaksi, ettÀ voisin ottaa piirakasta ja teekupposesta tunnelmallisen kuvan ulkona terassilla...




... ja sytytin jo lyhtyyn kynttilÀt... HyttysiÀ oli kuitenkin liian paljon ja kun pienen valokuvauskierroksen jÀlkeen housun lahkeella kÀveli puutiainen, pakenin sisÀlle. :)




TÀmÀ keltainen kukka (sen lehtiÀ ei nÀy kuvassa) on kai aivan tuttu niittynÀtkelmÀ. Hetken aikaa luulin sitÀ joksikin itselleni uudeksi kasviksi, koska kukkatertussa oli auennut vasta muutama kukka. :)








Kuinka ihanalle tuoksuukaan suomalainen kesÀyö! Joskus kannattaa olla hereillÀ puoli kolmelta. :)




NÀmÀ ihananvÀriset orvokit kertovat kaksi asiaa, ensinnÀkin sen, ettÀ en osaa asetella kukkia maljakkoon kuvauksellisesti sekÀ sen, ettÀ seuraavassa postauksessa vastataan Repolaisen haasteeseen ja ilotellaan kaikilla sateenkaaren vÀreillÀ. NÀkemisiin!





9.6.2024

Ruskeaa!

 
Hienoa sunnuntaipÀivÀÀ! Olen ollut kiireinen ulkotöissÀ, myös metsÀnistutuksessa, ja siksipÀ ensimmÀinen kuvani Repolaisen mainioon vÀrihaasteeseen on puunrunko. TÀmÀnkertainen haastevÀri on ruskea.

Oletteko huomanneet, ettÀ lapset yleensÀ piirtÀvÀt puiden rungot ruskeiksi, vaikka monilla lajeilla rungot ovat pikemminkin harmahtavia. No, minÀ ainakin piirsin. :)

Kuvassa ei olekaan mikĂ€ tahansa puu, vaan mammuttipetĂ€jĂ€ englantilaisessa kasvitieteellisessĂ€ puutarhassa. Wikipedia kertoo, ettĂ€ mammuttipetĂ€jĂ€ (Sequoiadendron giganteum) on tilavuudeltaan maailman suurimmaksi kasvava puulaji sekĂ€ yksi maailman pitkĂ€ikĂ€isimmistĂ€ puulajeista; se voi elÀÀ yli 3 000 vuotta vanhaksi. MammuttipetĂ€jÀÀ esiintyy luonnonvaraisena vain suppealla alueella Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltain Kalifornian vuorilla.




Sitten kotoisempiin aiheisiin. TĂ€ssĂ€ kuvassa on kaksi ruskeaa suosikkiani: kuppi lempiastiastostani ja siinĂ€ "kuumaa suklaata". 

En löytÀnyt hyviÀ kuvia suklaalevyistÀ, -konvehdeista tai -kekseistÀ, enkÀ ostanut niitÀ varta vasten valokuvausta varten, mutta ne ansaitsevat tulla mainituiksi tÀssÀ kohtaa. :)




Myös piparkakut ovat ruskeita... :)


 


Onko tÀmÀ komea tiilirakennus ruskea vai punainen?




EntÀs nÀmÀ verililjapuut? :)




TÀmÀkin kuva on muutaman vuoden takaa. Suloiset saappaat olivat epÀmukavan pienet jalassa ja leikkasin niistÀ itselleni puutarhapistokkaat. Samalla mokkanahkaiset hanskat saivat uuden työpaikan ulkotöissÀ. Yritin muistella nimeÀ kenkien vaaleanruskealle vÀrille. Konjakki? Tupakka? Kameli?

Vaatteissa minulla ei ole kovin paljon ruskeaa, mutta asusteissa aika paljon.




NÀmÀ Geox-merkkiset jalkineet ovat ehkÀ elÀmÀni parhaat kengÀt. NiillÀ liitelee hieman maanpinnan ylÀpuolella.




PerheenjÀsenen tekemÀ savimaljakko. <3




Onko herkullisemman nÀköistÀ ruskeaa kuin herkkutatin lakki?





LÀmmin kiitos kommenteistanne, aikaisemmista ja tulevista! En ole kiireiden takia ehtinyt vierailla blogeissanne, mutta koetan tehdÀ sen piakkoin!