Viime viikonloppuna kesÀ vaihtui loppukesÀksi. Viileiden, kirkkaiden öiden jÀlkeen jÀrvellÀ on sumua ja sumussa siintÀvÀt nousevan auringon rantamme isoista kuusista luomat varjot. Linnut alkavat kerÀÀntyÀ yhteen ja valmistella matkaa kohti etelÀÀ.
Pihassamme kasvaa itsenÀisen Suomen ikÀisiÀ kuusia. KevÀttalvella niistÀ joitakin kaadettiin. Niiden juuret olivat vaurioituneet vuosikymmenien kuluessa pihassa liikkuneiden koneiden tai autojen renkaiden alla. Viime vuosien kovissa tuulissa kuusenlatvoja oli jo katkennut. Kotikuusten muistoksi juotiin kahvit.
Vaihtelu virkistÀÀ kotipihassakin, ja uudet, hieman avoimemmat ja valoisammat nÀkyvÀt virkistÀvÀt, vaikka samalla kuusten kohtalo surettaa. Kun kesÀllÀ huomasin pihkapisaroita kuusen kannossa, minuakin alkoi itkettÀÀ.
Kotikuusen viimeiset kyyneleet.
Ennen puun kaatamista sen kylkeen pitÀÀ koputtaa kirveen hamaralla, jotta puun sielu ehtii poistua.
UskontotieteilijÀ ja pappi Risto Pulkkinen on tutkinut suomalaista muinais- ja kansanuskoa. Pulkkisen mukaan uhripuita ja pyhiÀ lehtoja on ollut kaikilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Pyhien puiden juurelle tuotiin lahjoja. Lehtipuiden kautta saattoi saada yhteyden jumaliin ja haltioihin. Esimerkiksi kuusi ja mÀnty taas olivat vainajien puita.
Kiinnostavaa luettavaa:
Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus 2014)
Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko (SKS Kirjat 2018)
EDIT 25.8. Unfortunately these books seem to be available only in Finnish.
TÀssÀ postauksessa on kuvia myös mÀnnynoksista, koska rakastan mÀntyjÀkin. :)
Muistakaa halata puita, tÀllÀ viikolla ja myöhemminkin! :)
Ja muistakaa, ettÀ jos haluatte suojata varttuneita kuusia metsÀssÀnne tai pihapiirissÀnne, jÀttÀkÀÀ niiden suojaksi kasvillisuutta. Esimerkiksi kirjanpainajat (Ips typographus) valitsevat uhreikseen auringon paahteesta kÀrsiviÀ puita. Ne eivÀt iske varjossa oleviin eivÀtkÀ (yleensÀ) terveisiin puihin, jotka pystyvÀt puolustautumaan hyönteisiÀ vastaan pihkanerityksellÀ.
LÀÀkÀri ja kirjailija Joel Haahtela on kirjoittanut suhteestaan puihin Suomen Luonto -lehdessÀ 5/2019 ja pÀÀttÀÀ kirjoituksensa nÀin:
Me kaikki kuolemme, maadumme, meistÀ tulee tomua, ja lopulta kenties puita. MinkÀlainen puu sinusta tulee? Tuleeko sinusta kirsikkapuu kesÀiseen puutarhaan vai kÀppyrÀinen mÀnty tunturin rinteelle? Peruskuusi? Kenties joen ylle kaartuva hopeapaju, jonka oksat viistÀvÀt vettÀ? Vai tuleeko sinusta jÀttimÀinen tammi, joka saa kasvaa villisti, vapaasti ja rauhassa, ja jonka oksilla lapset vielÀ satojen vuosien pÀÀstÀ kiipeilevÀt?
HyvÀÀ Suomen luonnon pÀivÀÀ lauantaina 26.8.!