Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Rubus. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Rubus. NÀytÀ kaikki tekstit

28.8.2026

Yksityiskohtia (elokuussa)



Elokuu lÀhenee loppuaan ja kesÀ alkaa jÀÀdÀ muistoihin. ItÀ-Suomessa kesÀ oli sÀÀn puolesta miellyttÀvÀ. Ei liian kuumaa eikÀ kylmÀÀ, sadetta tosin aika vÀhÀn. Onneksi kuluneen kuun aikana olemme saaneet sadetta melko sÀÀnnöllisesti... ja sen huomasivat hyttysetkin. :) KesÀ-heinÀkuussa niitÀ ei ollut juuri ollenkaan. Nyt taas on hyttysiÀ, jotka hyökkÀÀvÀt suoraan kimppuun, kun astut ovesta ulos. Hyttyshattu on mainio keksintö.

Paarmoja ja ampiaisia tuntui olevan niukasti. Kimalaisia ei ehkÀ ollut suuria mÀÀriÀ, mutta onneksi aika runsaasti kuitenkin. TÀssÀ postauksessa onkin monta kuvaa söpöistÀ pörriÀisistÀ lempikasveissaan.

Osallistun vielÀ tÀllÀ postauksella Repolaisen kesÀhaasteeseen, varpaat kuitenkin piilossa saappaissa tÀllÀkin kertaa. :) Postauksen kuvista monet on otettu puhelimella ja muutkin ovat hieman pikarÀpsyjÀ.

Vasta tĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ tunnistin ja kuvasin ensimmĂ€istĂ€ kertaa juolukan. 




Huomasin uuden kantarellipaikan, jota kukaan muukaan ei ollut nÀhtÀvÀsti löytÀnyt.




KerÀsin koreakÀrsÀmöÀ kuivattavaksi joulukoristeluun morsiusharson tapaan kÀytettÀvÀksi.




Harmittelin tarhakÀrsÀmöiden vaimeaa kukintaa. KellertÀvÀn kukan pitÀisi olla tyylikÀs oranssi.




ItsestÀÀn kylvÀytyneissÀ orvokeissa oli herkullisia vÀriyhdistelmiÀ.






Niittyhumalakin kukki hieman vaisusti, ehkÀ kuivuuden takia.





TÀmÀn tatin lakin ylÀpinta toi mieleen paistetun sokerikakun tai kakkupohjan pinnan. :)




NÀitÀ keltaisia asterikasveja kasvaa joka puolella pihaa. En niistÀ erityisemmin pidÀ, mutta koska kimalaiset nÀyttÀvÀt pitÀvÀn, annan niiden kukkia. :)




SilmĂ€ruohoja olen pitĂ€nyt hauskoina pienikukkaisina kasveina. TĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ kuitenkin opin, ettĂ€ ne ovat "puoliloisia", tulevat toimeen yksinÀÀnkin, mutta tilaisuuden tullen "varastavat" osan tarvitsemistaan ravinteista ympĂ€röiviltĂ€ kasveilta juuristonsa imurihmojen avulla. Hmm. NĂ€itĂ€kin kasvaa runsaasti kaikkialla. Jopa kimalaiset kuitenkin vierailevat myös nĂ€issĂ€ pikkuruisissa kukissa.




Ja vasta tÀnÀ kesÀnÀ hoksasin, ettÀ on muitakin horsmia kuin kaikille tuttu maitohorsma! :) Seuraavassa kuvassa on todennÀköisesti lehto- tai mÀkihorsma.

Huomasin muuten myös, ettĂ€ pihasaunio, englanniksi pineappleweed, todellakin tuoksuu paitsi kamomillalta, myös ananakselta. 








Kimalaisia, kimalaisia... Mintut ilahduttavat pihan kaikkia asukkaita.





Kuten monet suomalaiset, pidÀn Kaj Franckin suunnittelemasta Teema-astiastosta, sen yksinkertaisista muodoista ja monista mielenkiintoisista vÀreistÀ, joilla tÀydentÀÀ valkoista. "VÀri on ainoa tarvittava koriste." :)

Vaihtuvista sesonkivÀreistÀ verkon kuvissa ihastutti tÀmÀ herkullinen "meripihka" (kuva Iittalan sivulta). TÀllÀ kertaa nettiostos ei mennyt aivan nappiin, koska...




... astioiden vÀri nÀyttÀÀ enemmÀn tÀltÀ. KyllÀ nÀmÀ astiat kÀyttöön tulevat, varsinkin nÀin syksyllÀ, mutta odottamani vÀri olisi ollut ruokapöydÀn piristys ympÀri vuoden.




Mustaviinimarjapiirakka kÀrÀhti reunoista, mutta maku oli ihana, kuten aina.




Kokeilut jÀÀtelön parhaan koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat.




Voitin ristikkokirjan Riitan super-inspiroivan blogin synttÀriarvonnasta. MeillÀ tÀytetÀÀn ristikkoja pÀivittÀin, joten tÀstÀ kirjasta on paljon iloa. Kauniisti pakatussa paketissa oli muutakin kivaa, mutta se on syöty jo aikoja sitten. :D Kiitos vielÀ kerran, Riitta!




Jotenkin tuli perheessĂ€ puheeksi Jerome K. Jeromen mainio matkakirja Kolme miestĂ€ veneessĂ€ vuodelta 1889. SehĂ€n löytyy verkosta (Project Gutenberg) sekĂ€ suomeksi ettĂ€ englanniksi! LinkistĂ€ löytyvĂ€n suomenkielisen tekstin kÀÀntĂ€jĂ€ on U.B., Uno Brummer, mahdollisesti vuonna 1906 ja kÀÀnnös onkin viehĂ€ttĂ€vĂ€n vanhanaikainen. Suosittelen lĂ€mpimĂ€sti. :)




Kuunliljat kukkivat edelleen ja tĂ€mĂ€n kuvan ottamisen jĂ€lkeen syysleimut ovat avanneet kukkansa, jotka hehkuvat kuin rubiinit hĂ€mĂ€rtyvĂ€ssĂ€ elokuun illassa. 

TÀÀllÀ jatkuvat loppukesÀn huoltotyöt ja toisaalta synttÀrikausi, joten tÀhÀnkÀÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia. Voikaa oikein hyvin! <3




18.6.2026

Ihanaa juhannusta!




Viime aikojen sateet ovat ilahduttaneet monia. Niin meitÀkin. Monet alkukesÀllÀ kukkivat kasvit eivÀt tÀnÀ vuonna kuki meillÀ kovin runsaasti, mutta suloinen vihreys ihastuttaa sitten sitÀkin enemmÀn. Huomaan ettÀ tÀmÀn postauksen kuvat on otettu pilvisellÀ sÀÀllÀ, mutta kyllÀ aurinkoakin on nÀhty. :)

Huomenna vietetÀÀn juhannusaattoa. Toivon tunnelmallista keskikesÀn juhlaa teille kaikille ja rentouttavaa kesÀÀ muutenkin.

(TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia.)















24.10.2025

Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 


Hei taas! TÀssÀ postauksessa nÀette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllÀttÀvÀn kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiÀ, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiÀ kukkia. Joitakin niistÀ kerÀsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset nÀkyvÀt aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkÀ eivÀt, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jÀttÀÀ niitÀ pakkasen armoille.





Kuva, jossa on hienot vÀrit ja tarkennus pielessÀ:




TÀssÀ tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielĂ€ hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillĂ€, koska se on varmaan aika vĂ€hĂ€n tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta MeidĂ€n elĂ€mĂ€mme tÀÀllĂ€ olen postannut aikaisemmin. 

En tiedĂ€ onko nĂ€mĂ€ pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessĂ€, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitĂ€ moninaisimpia, ihmiselĂ€mĂ€stĂ€ yhteiskuntaan, metsĂ€stĂ€ kaupunkiin, kesĂ€stĂ€ jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 
Joka tapauksessa kirja sisÀltÀÀ monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren Àlyllinen vireys, henkevÀ huumori ja notkea, leikittelevÀ sanonta ovat parhaimmillaan. SitÀ paitsi Bergrothilla on kepeimmillÀÀnkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistÀ asiaa, mutta sitÀ ei tyrkytetÀ itsetÀrkeÀsti, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.



Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

EnsimmĂ€isessĂ€ kuvassa on sekĂ€ VALOISAa ettĂ€ PIMEÄÀ. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) TĂ€mĂ€ kimppu on jostain saatu vuosikymmeniĂ€ sitten enkĂ€ tietenkÀÀn raski heittÀÀ sitĂ€ pois.




SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. YlempÀnÀ on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).




TĂ€ssĂ€ kuvassa minĂ€ olen SISÄllĂ€ ja ULKOna hehkuvat syksyn vĂ€rit. 




Aamun usva jÀrvellÀ, viimeiset kukat ja ensimmÀiset pakkaset ovat aina yhtÀ kuvauksellisia.














Ikkunasta voi bongata myös tÀllaisen komean kaverin. Luulen, ettÀ se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen vÀÀrÀssÀ!











Mukavaa lokakuun loppua!