Samaan aikaan Italiassa...

 

Hei ja ihanaa kevätsunnuntaita!

Eilen tuli luvatusti lumisadetta, joka täällä Itä-Suomessa jäi osittain maahan vielä täksi päiväksi, ja tänäänkin auringonpaisteen lomassa satelee hieman lunta. Olipa hyvä saada hieman sadetta edes lumen muodossa. :)

Taidan postata näitä kuvia melkein joka kevät, kun pilvipalvelu muistuttaa menneiden vuosien reissuista entisille kotikulmille Italiaan. Tänään halusin tehdä postauksen myös siksi, että voin antaa TV-vinkin. Ruotsalaisen Unelmapuutarha-sarjan (Drömträdgården) toisen kauden ensimmäinen jakso on aivan harvinaisen kaunista ja inspiroivaa katsottavaa. Yle Areenassa täällä.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Suuri kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni!

Haasteita ja hurahduksia

Terve taas! Huhtikuu on kääntynyt loppupuolelleen. Säät ovat olleet aurinkoisia. Ilma on melko kuivaa, kuten keväisin kuuluu ollakin, ja monenlaisia ulkotöitä on saatu tehdyksi. En tiedä johtuuko se kuivuudesta, mutta varsinkin aamuisin ja iltaisin ilma on aivan ihanan raikas.

Tällä postauksella osallistun kahteen kuukausihaasteeseen. Rimasan huhtikuun haasteessa etsitään "kolmea arkiruokaa, joihin aina palaat". Ensimmäiseksi olen valinnut erilaiset salaatit. Yläkuvan tomaatit ja kurkut ovat suosikkikasviksiamme, tuoretta ruohosipulia ja persiljaa ripottelen melkein kaikkialle silloin, kun niitä on. Myös fetajuusto maistuu kaikille.

Erilaiset pavut ovat yksi suosikkiaineksistamme...

... samoin kuin tonnikala. Tässä kuvassa ei ole kuitenkaan salaatti vaan kolmioleipien täyte odottamassa sekoittamistaan.

Meillä mennään syömisessä maku edellä... eikä niinkään terveellisyys. Hui, uskaltaako tällaista sanoakaan? :) Kasviksia yritetään toki syödä paljon. Värikkäät kasvikset ilahduttavat sielua, mieltä ja kehoa.

Sitten tulevat erilaiset pastat. Kotona on niihin aina aineksia.

Meillä käytetään paljon pakastinta. Sinne säilötään heti aterialta ylijääneet ruoat, jos niille ei ole käyttöä seuraavana päivänä jollain tapaa kierrätettynä. Pakastimessa on aina marjoja... joskus jopa itse kerättyjä. :) Niistä valmistuu hetkessä kiva jälkiruoka...

... tai niillä voi päällystää letut tai vohvelit.

Sitten siirrytään huhtikuun hurjuuksiin eli Repolaisen haasteeseen. Tämä oli hieman vaikea. Minä en taida juurikaan hurjastella. Kahdessa asiassa kontrolli kyllä pettää hiukan. Toinen on kirjojen osto ja toinen kasvien. :)

Olen ostanut huhtikuussa kirjojakin, mutta käytettyinä. Minusta tuntuu, että joskus vuosikymmeniä sitten kirjat tehtiin kestämään. Vanhojen kirjojen ostaminen ja lukeminen uudelleen ja uudelleen tuntuu varsin ekologiselta... ei siis hurjuudelta ollenkaan.

Kasviostoksissa sen sijaan olen hurjastellut. Olin sormet näppäimillä valmiina, kun kasvit tulivat myyntiin useimmiten käyttämässäni verkkokaupassa. Posti toi tilaukseni eilen kotiin. Uudet tulokkaat vihertävät kauniisti. Koska luvassa on vielä lunta ja pakkasta, joudun siirtelemään niitä sisään ja ulos, mutta ei haittaa. Kasvit vain ovat niin ihania.

Olen aivan hurahtanut (tarha)kärsämöihin (Achillea). Ne tulevat somistamaan todella kuivalla ja paahteisella paikalla olevaa "istutusta", jossa erilaiset kärsämöt ovat jo osoittaneet elinvoimansa. Kanukkoja (Cornus) olen lisännyt pistokkaista itsekin, mutta tänä keväänä teki mieli ostaa yksi jo isompi verikanukka. Minulla on tumma- ja punaversoisia kasveja. Haavemaailmassani niiden kavereiksi löytyy vihreä-, kelta- ja oranssiversoisia. Sellaisia jotka pärjäävät meikäläisessä ilmastossa... :)

Kuvassa näette myös herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia) 'Snowtime'. Vuorenkilpien isot lehdet ovat hienot ja tämä valkoinen väri minusta erityisen tyylikäs.

Hurahduksia on viime aikoina sattunut. 

Kerran avasin TV:n, kun kolmosella oli menossa Kotoisa. Kahdeksannen kauden toisessa jaksossa luotiin vanhasta, huonokuntoisesta mökistä aivan ihana lomaparatiisi. Nyt olen katsonut melkein kaikki kolmen Katsomossa olevan kauden jaksot. Olen nähnyt kauniita (ja varmaan aika kalliita) sisustuksen tai puutarhan uudistumisia, mutta mainitun jakson keltainen keittiö ja houkuttelevat makuuhuoneet ihastuttivat erityisesti. Vessastakin tuli upea. :)

Olen myös innostunut vohvelikankaasta... pyyhkeissä ja varsinkin kylpytakeissa. En ole koskaan erityisesti pitänyt vohvelikankaisten kylpytakkien tyypillisestä mallista (huputon ja V-aukkoinen), mutta materiaali on aivan vastustamaton ja itse voi ommella haluamansa mallin. Ostin lempivieraillemme valmiit kylpytakit ja seuraavan kerran, kun tarvitaan uusia pyyhkeitä, valintani on vohvelikangas. Tämä ei ole mainos, vaan kerron omaksi ja muiden iloksi, että Eurokankaassa on Hanko-nimistä vohvelikangasta 18 eri väriä. :)

Muita tuoreita hurahduksiani ovat suolasuihke hiuksille (ostin Biozell-merkkistä, se on suomalaista, ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen), mustapippuri, tonnikalapasteija, lakkahillo, vaaleanruskea väri... No niin, eiköhän tämä nyt riitä! Ihanaa iltaa teille kaikille!

Ja vielä lämmin kiitos kommenteistanne, aiemmista ja tulevista!

Tämä sievä kukkanen yllätti minut tänään paikassa, johon ei muistaakseni ole krookuksia istutettu. 

Kuukauden hankinta ja muita kivoja juttuja

Hei vain, tammikuu lähestyy jo loppuaan ja nyt on korkea aika julkaista hankintapostaus eli osallistua Kristiinan vuoden 2026 ensimmäiseen kuukausihaasteeseen jonka aiheena on jokin kuun aikana tehty tärkeä HANKINTA.

Ensin ajattelin huijata hieman ja valita jotain mieluista aiemmin hankittua. Syksyllä löysin vihdoin vohveliraudan (Wilfa), joka on tehty Euroopassa. Samasta paikasta eli Verkkokaupasta ostin myös joululahjan itselleni: Suomessa valmistetun Suunto-urheilukellon. :) 

Kehuttavien tuotteiden joukkoon kuuluvat myös suomalaiset Masi-lumikolat ja -lapiot. Veljeni on hankkinut niitä meille. Tänä talvena on toistaiseksi sadellut lähinnä vain kevyttä pakkaslunta, jota on niin hauska työntää, että käyn kolaamassa huvikseni päiväkävelyn sijasta. Viime talvena huomasin eron Masien ja vanhempien kolien ja lapioiden välillä. Märkä lumi ei tarttunut näihin uusiin ollenkaan... tosin myös uutuus voi siinä vaikuttaa. Myös sellaisen asian olen huomannut, että työnnön syvyyttä on minusta helppo hallita tällä kolalla. 

No nyt vihdoin asiaan. Tein nimittäin yhden hyvin tärkeän ostoksen tässä kuussa. Ostin itselleni uuden patjan (ja sijauspatjan). Alla olevassa kuvassa ne taitavat olla vielä palautumassa muotoonsa kuljetuksen jäljiltä. Patjat olivat kohtuuhintaisia (ja muuten valmistettu Virossa) ja käytin hyväkseni asiakasomistajapäivien alennusta. Nyt jo huomaan muutoksen parempaan selän voinnissa. Vanha patjani oli käynyt liian pehmeäksi, varsinkin selällään nukkujalle. Tässä iässä sopiva patja on jo aika tärkeä. :)

Maailman asiat ovat aika sekaisin, mutta onneksi elämään mahtuu kuitenkin pieniä kivoja asioita. Useammassakin blogissa olen nähnyt kiinnostavia postauksia Carin Hjulströmin "pehmodekkareista". Varsinkin Taimitarhamurhat (Säbyholms gröna fingrar) kuulostavat kiinnostavilta. Kirjasarjassa viherpeukalot ratkovat rikoksia Mälaren-järven kauniissa ympäristössä. Kirjoista yksi tapahtuu joulun aikaan ja sen haluan ehdottomasti lukea. Kirjan alkukielisestä nimestä När snön faller vit tulee minulle ensimmäisenä mieleen yksi ihana joululaulu, ja leikittelen ajatuksella, että kirjan nimen olisi voinut kääntää vaikkapa "Kun maass' on hanki"... :) 

Ruotsalaisten puutarhojen kunniaksi lisään tähän yhden vanhan kuvan:

Koska Hjulströmin kirjoja ei tähän hätään ole täällä luettavissa, päätin monen vuoden jälkeen yhdistää vanhan digiboksini televisioon. Muistin nimittäin, että boksille on tallennettuna brittiläistä Puutarhaetsivät-sarjaa. Aika monta jaksoa sitä löytyikin ja olen niistä jo nautiskellut... vaikka useimmista muistan tarinan melko hyvin. Olen ne sen verran monta kertaa katsonut vuosien varrella. :)

Vaan löytyihän sieltä boksilta muutakin, itse asiassa oikea aarre. :) Tänä talvena on harmittanut, ettei TV:stä (eikä suoratoistopalveluistakaan) tunnu löytyvän mitään mieluista, rentouttavaa katsottavaa. No nyt löytyi! Ainakin joitakin jaksoja noin 15 vuoden takaa mm. seuraavista sarjoista: Se on barokkia!, Miranda, Herrasmiesfarmari, Italian puutarhoissa, Sydämen asialla, Grand Designs, Rakkaudesta puutarhaan, Britannian kauneimmat kodit, Ruotsin ihanimmat puutarhat, Arvostele mun illallinen Ruotsi, Bukowskin aarteet, Homes and Property, Rakennustaiteen aarteita, Shakespeare Italiassa, Unelmien puutarhat, Britannian taiteen aikakaudet, Upeat skandikodit, Kerrostaloelämää, Ranskan puutarhahelmet, Kartanopuutarhojen aatelia, Suomen kaunein piha, Suomen kaunein koti... :D

Kuulostavatko tutuilta? (Jotkin näistä sarjoista jatkuvat toki vieläkin.) 

Selvennyksenä yhteen aiempaan postaukseeni. Postauksessa näkyvä virkattu työ oli siis sohvatyyny. Tekeillä oleva matto (alla) näyttää kyllä melko samanlaiselta. Erona on, että "taustavärinä" on tummanharmaa ja lankana on kaksinkertainen sukkalanka. Minulle on kertynyt vuosien varrella paljon erästä tiettyä sukkalankaa, jossa on paljon kauniita värejä, mutta joka ei mielestäni ole kovin kestävää. Ajattelin, että käytän (lahja)sukkiin jotain parempaa lankaa ja käytän tämän langan kaikki ihanat värit työhön, joka säilyy kaikkien ilona pidempään.

Värikkäässä matossa työtapa on siis aivan tavallinen virkkaus. Paksulla koukulla ja langalla se on todella rentouttavaa. 

Alla näkyvässä pyöreässä matossa sen sijaan on virkattu "kudetta" ohuemman langan "sisälle" kiinteillä ja ketjusilmukoilla vuorotellen. Tästä matosta olen postannut kuvan jo aiemmin. Matto on nyttemmin löytänyt paikkansa (osittain) vanhan Ikean maton päällä. On se kumma kuinka pienet langanpätkät ja muut roskat eivät oikeassa elämässä haittaa, mutta valokuvassa niistä tulee sietämättömiä. :D

Kiitos kaikista mainioista kommenteista edellisiin postauksiini.

Mukavaa kuunvaihdetta! Uudet haasteet tulevat pian. :)

Pysykäähän lämpiminä!

P.S. Kävin vajaa tunti sitten kävelyllä. Aurinko oli jo laskenut, mutta lounaassa kajasti vielä hieman valoa ja taivaalla loistivat vain kirkkaimmat tähdet ja kuu, jotka pilkistelivät puiden oksien välistä. Lumiset puut hohtivat hopeisina ja lumi narskui kenkien alla. Toivoin että voisin jakaa tunnelman teidän kanssanne, edes virtuaalisesti... :)

Kevään ihmeitä - Iloista pääsiäistä!

Hyvää huomenta! Tämän kevään sisupalkinto myönnetään yllä näkyvälle orvokille, joka on kylväytynyt itsestään vanhan kuusen juurelle. Lumen alta paljastui kukkanen, jolla on jo soma nuppu. Voisiko se olla viime syksyltä ja talvehtinut lumen alla?

Narsisseja alkaa nousta esiin.

Reipas raparperi:

Atsalea 'Adalmina' sen sijaan huolettaa. Sillä oli turhan isoja lehtisilmuja myöhään syksyllä, kun sää oli epätavallisen lämmin.

Alppiruusut näyttävät melko hyvinvoivilta, mutta monet mustikanvarvut ovat ruskehtavia. Paleltuivatko ne taas lumettomuuden takia?

"Ikkunakurpitsoihin" on muodostunut jotain, joiden luulen olevan hedekukkia. :)

Koska en tiedä "pumppujen" kasvattamisesta mitään, koetin etsiä tietoa netistä sekä eri-ikäisistä kirjoista. Kodin puutarha on kuvassa toisen kirjan alla, koska sen kansi on huonossa kunnossa ja osa sivuista on repaleisia ja irrallaan...

... mutta se on silti arvokirja, koska isoäitini on kirjoitellut sivuille muistiinpanoja. 

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu.

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En ole vieläkään löytänyt selitystä perunanarsissin nimelle. Mai muisteli, että nimi voisi liittyä niiden istuttamiseen perunoiden lähelle. Englanninkielisestä narsissikirjasta 1900-luvun alusta löysin ainakin tiedon, että tuore karjanlanta on narsisseille liian vahvaa, mutta palsta, jolla on lannoituksen jälkeen ensin viljelty perunaa, olisi edullinen narsisseille... mutta siis kaikille niille. Etsintä jatkuu. 

Enkuli pohdiskeli kommentissaan, miltä aprikoositorttu mahtaisi maistua. Sepä onkin yksi meidän perheen suosikeista. Tässä kuva vuosien takaa...

Meillä on aina (Saarioisen) paistonkestävää aprikoosi- ja omenamarmeladia varastossa. Minun suosikkini on omenamarmeladilla täytetty kolmiotorttu. En löytänyt kuvaa melko sievistä tortuista, joiden päälle olin myös sirotellut tomusokeria. Löysin vain harvinaisen kehnon kuva tortuista, joista osa tortuista on auennut, joten en postannut sitä. :D Hyviä ne olivat silti.

Ulkona tuoksuu taivaalliselle. Sitruunaperhosia on jo nähty ja eilen ympärilläni pyörähti jokin pörisijä. Kimalaisille ei kyllä vielä ole paljon ravintoa täällä. Onneksi melkein pihapiirissä on muutamia pajupuskia. :) Joutsenia, peippoja, mustarastaita, kuoveja... Teeri kukertaa järven jäällä. Kevään äänet hurmaavat. Korkealla haavan latvustossa tikka pärryttää oksaa ja saa aikaan yllättävän komeita ääniä.

Männyt näyttävät ihanilta ilta-auringon valossa.

Viime syksynä kuvasin tätä pientä kuusta. Kannon päällä se kasvaa ja näyttää edelleen tomeralta.

Blogiystävältä saaduista siemenistä kasvatetut akileijat kukkivat viime kesänä niin runsaasti, että kaikkia siemeniä ei tullut edes kerättyä. Minnekähän niitä ripottelisi?

Pitkäperjantai on valjennut täällä pilvisenä. Huomiseksi on luvattu sadetta. Sitä toivotaan. 

Pääsiäisajan TV-vinkki: YLE Areenasta voi vielä katsoa piispa Jari Jolkkosen käsikirjoittamat ja kertomat mielenkiintoiset dokumenttiohjelmat Martti Lutherista ja Franciscus Assisilaisesta. Kirkkohistoriaa savolaisella twistillä sekä ihanaa musiikkia ja upeaa arkkitehtuuria. :)

Kuopion Tuomiokirkon pääsiäisyön messussa (huomenna lauantaina kello 23) on muuten mukana kuvausryhmä ja kuvamateriaalia käytetään tekeillä olevassa, Jeesuksen elämästä kertovassa TV-dokumentissa.

Luther-dokumentin lopussa Jolkkonen pohtii Lutherin ja hänen aneteesiensä sanomaa:

Armo on ilmaista. Sitä ei voi ostaa, myydä eikä ansaita, ja juuri siksi se tekee meidät iloisiksi ja vapaiksi.

Mutta armo on myös kallista. Se ei anna meille lupaa käyttäytyä huonosti ja piittaamattomasti. Se on elämää uudistava voima, joka kutsuu meidät palvelemaan toinen toisiamme, sietämään toistemme vikoja, elämään yhdessä, yhteistä elämää uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Siunattua pääsiäistä!

Maailmanmenoa ja hiljaiseloa

Kolme vuotta sitten, 24. helmikuuta 2022, Venäjä aloitti laittoman hyökkäyssodan Ukrainassa. Kolme vuotta raakalaismaista sotaa Euroopassa. Kuinka ukrainalaiset jaksavat, kun suomalaistakin uuvuttaa? "Suomalaisen" sijaan aioin kirjoittaa "sodan ulkopuolella olevassa maassa asuvaakin", mutta kuten olemme nähneet, raja sodan ja rauhan välillä on hämärtynyt.

Viime viikkoina maailmanmeno tuntuu muuttuneen yhä hullummaksi: kaikki on kaupan eikä millään ole enää arvoa.

Minun selviytymisstrategiani ovat olleet luonto, perhe ja käsillä tekeminen. Valon lisääntyminen piristää. Olen vähentänyt Internet- ja TV-aikaa ja viettänyt enemmän aikaa perheen kanssa. Mattojen virkkaus muhkeista materiaaleista on oivaa terapiaa. Olen tyhjentänyt pakastinta ja tehnyt ruokakokeiluja, jotka monipuolistavat perheen ruokalistaa. :)

Huomenna maanantaina järjestetään tukitilaisuuksia rauhan ja Ukrainan puolesta eri puolilla maata. Helsingin Senaatintorilla tilaisuus alkaa kello 18. Tuomiokirkon portaille voi sytyttää kynttilöitä kello 15 alkaen. Ukrainaa voi auttaa monien verkkosivustojen kautta - omia suosikkejani ovat esimerkiksi Pro Ukraina, Auta Ukrainaa sekä Ukrainan hätä. 

Oletteko muuten nähneet mainion Pieni suuri maailma -sarjan jaksot Tšernobylin suojavyöhyke ja Kiova ikuisesti?

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Tapaamisiin vajaan viikon päästä, kun Kristiina ja Repolainen julkaisevat maaliskuun haasteet! Ihan jännittää: mitähän uusia aiheita on tulossa! :)

Haastevastauksia (ja minisarjoja)

Hei ja oikein hyvää helmikuun alkua! Edellisen postaukseni jälkeen aurinkoisia kuvaussäitä täytyikin odottaa aika pitkään. Vapaa-aika on mennyt lumitöissä, pihaa hiekoittaessa ja (vesi)sadetta pitäessä, kuten melkein joka puolella Suomea. :) Nyt sää on onneksi sellainen kuin helmikuun alussa pitääkin olla. Aamulla oli pakkasta parikymmentä astetta. 

Yläkuvassa joulun ritarinkukan uusia lehtiä ja alla edellisen postaukseni esikoista pisimpään kauniina pysynyt.

Tässä postauksessa tulevat kuvani sekä Kristiinan että Repolaisen mainioihin haasteisiin. Kristiinan haasteen aiheena helmikuussa on kodinkone josta en luovu. Haasteeseen jo osallistuneet ovat esitelleet monenlaisia hauskoja ja kiinnostavia koneita. Kristiinan tärkeä kodinkone on pyykinpesukone, ja hankalaapa olisi elämä ilman sellaista. 

Meillä on keittiössä kaksi suorastaan rakasta kojetta, jotka kuuluvat yhteen, vaikka ovatkin erimerkkisiä. :) Kahvinkeitin ja leivänpaahdin ovat hyödyllisiä aamun piristäjiä, mutta näiden kahden erityinen merkitys on siinä, että ne on ostettu jo vuosikymmeniä sitten (Italiassa) ja niiden ulkonäkö on niin söpöinen. Koetan käyttää niitä hellävaraisesti, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Aamulla yksi ensimmäisistä asioista on laittaa kahvi tippumaan...

Kahvimukin ja -leivän kanssa istun tietokoneen ääreen lukemaan sanomalehden näköispainosta... mutta usein blogipostauksenne ovatkin kiinnostavampia. :) Paahtoleipä marmeladin kera on yksi suosikkini. Paahtimessamme on soma virtakytkin...

... ja sen leipäkoreissa sympaattiset kahvat, mutta yksi asia siitä puuttuu, nimittäin ajastin. :D Kannattaa seurata paahtumista vieressä, jottei käräytä leipiä ja savusta taloa.

Sitten Repolaisen haasteeseen!  Helmikuun bingossa mennään ulos ihastelemaan talven kauneutta. Tällä yhdellä maisemakuvalla saan aikaiseksi bingorivin ranta - pilvi - puu. :)

Tämän kuun bingon aiheet sopivat kotipihaamme hyvin. Tässä kuvassa ei tosin ole polku, mutta kuitenkin polun varressa pirteästi punoittava puolukka. Lunta on todella vähän.

Kivi:

Jää:

Eilen siis näkyi aurinko pitkästä aikaa...

Tammikuun lopun huonojen ulkoilusäiden aikaan tuli selailtua suoratoistopalveluiden tarjontaa ja katsottavaksi valikoitui leppoisia (sala)poliisisarjoja. Ylellä näkyvästä Komisario Panda ‑ranskalaissarjasta olemme katsoneet ensimmäisen kauden.

Myös viime lauantaina alkanut Ludwig on katsottavissa Areenassa. Aina sympaattinen David Mitchell laatii ristikoita ja joutuu ratkomaan myös rikoksia. Sarjan näyttelijät ovat erinomaisia. Tarina on niin jännittävä, että sarja oli pakko katsoa jo kokonaan. Nyt vain odottelemaan toista kautta!

Toinen kausi on luvassa myös amerikkalaiseen Netflix-komediaan Sisäpiirin mies. Hieman kotikutoisen salaisen agentin seikkailut senioreiden palvelukodissa ovat lopultakin yllättävän koskettavia. Muistisairauden kuvaus sarjassa on liikuttava ja yksi parhaista näkemistäni.

Iloisia talvipäiviä! Alakuvassa on ihanaa vastapuristettua appelsiinimehua.