Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Lengstrand Rolf. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Lengstrand Rolf. NÀytÀ kaikki tekstit

4.9.2019

Nostalgia - Helmet-haasteen kohta 2



Flowers and a book from childhood. Happy September to you all! 


Kuvaan mielellÀni vastavaloon. Sormustinkukkien paraatipuoli on aurinkoon pÀin, mutta hienoiltahan nÀmÀ nÀyttÀvÀt myös takaapÀin. :)







Ja sitten postauksen toiseen aiheeseen: Tammikuussa aloitin hauskan Helmet-lukuhaasteen reippaasti. Jos olisin pitÀnyt samaa vauhtia yllÀ koko vuoden, olisin saattanut ehtiÀ lukea haasteen 50 kirjaa ja postata niistÀ vuoden loppuun mennessÀ. KevÀÀn ja kesÀn aikana tahti hidastui, ja nyt alkavatkin jo syksyn kiireet ja joulun valmistelu. :)

Lukemiani kirjoja taitaa olla tÀllÀ hetkellÀ - tÀmÀn postauksen kirja mukaan lukien - 22.

Olen muuten aloittanut tarpeettomien-tavaroiden-myynti-kirpputorilla -projektin. Kerron sen sujumisesta myöhemmin.

Siivoillessani löysin kaksi lasten/nuortenkirjaa, joita en ollut muistanut pitkÀÀn aikaan. Helmet-haasteen kohdassa 2 haetaan kirjaa, jossa etsitÀÀn kadonnutta ihmistĂ€ tai esinettĂ€. TĂ€ssĂ€ Ponikerho ja hevosvarkaat -kirjassa etsitÀÀn kadonnutta (varastettua) ponia. Laajennan siis kakkoskohtaa kattamaan myös kadonneet elĂ€imet. Toisessa minulla olevassa kirjassa, nimeltÀÀn Ponikerho ja hevossaaren seikkailu, etsitÀÀn muistaakseni nimenomaan kadonnutta ihmistĂ€... mutta kirja on tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ kateissa. :)


Rolf Lengstrandin ja Pierre L. RolĂ©nin kirjoittama alkukielinen Ponnyklubben och hĂ€sttjuvarna on vuodelta 1965. Inkeri PitkĂ€sen sujuva suomennos on ilmestynyt 1974. Kirjan valokuvat on ottanut Arthur Svenonius ja ne ovatkin tĂ€rkeĂ€ osa kirjaa. Kirjan takakannessa sanotaan, ettĂ€ "Ponikerho-kirjat ovat jĂ€nnittĂ€viĂ€ valokuvakertomuksia" ja jatketaan: "kaikille tytöille, jotka pitĂ€vĂ€t hevosista ja seikkailuista" ja minĂ€ tietenkin lisÀÀn, ettĂ€ voivat nĂ€itĂ€ pojatkin lukea.

Ponikerho ja hevosvarkaat, kuvat Arthur Svenonius

Kirjan tapahtumat sijoittuvat SkÄneen, Ruotsin etelÀisimpÀÀn kÀrkeen. ItÀsuomalaista lukijaa viehÀttÀvÀt maakunnan merellisyys, laajat viljavat pellot, pyökkimetsÀt ja vanhat linnat.

Louise nousi istumaan vuoteessaan.
HÀn oli herÀnnyt useaan otteeseen yön aikana. Ikkunaluukut olivat kolahdelleet seinÀÀ vasten ja myrskynpuuskissa portti oli heilahdellut edestakaisin.
Kello oli vasta neljÀ aamulla. Myrsky oli laantunut ja nyt kuului ainoastaan maininkien kohinaa.
Mutta mikÀs se oli? Eikö se ollut hevosten hirnuntaa?
HÀn hiipi ikkunaan. MereltÀ leijuvien keveiden sumuharsojen lÀpi hÀn nÀki kalastusveneen juuri irtaantuvan rannasta. HÀn painautui lÀhemmÀksi ruutua nÀhdessÀÀn jotain liikettÀ tien suunnalla. SiellÀ oli kaksi miestÀ, jotka kumpikin taluttivat hevosta hevoskuljetusautoon.


Oli ihanan nostalgista lukea tÀmÀ lapsuuden seikkailukirja...

Ponikerho ja hevosvarkaat, kuvat Arthur Svenonius



Antoisaa syyskuuta!