Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Echinacea. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Echinacea. NÀytÀ kaikki tekstit

24.10.2025

Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 


Hei taas! TÀssÀ postauksessa nÀette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllÀttÀvÀn kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiÀ, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiÀ kukkia. Joitakin niistÀ kerÀsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset nÀkyvÀt aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkÀ eivÀt, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jÀttÀÀ niitÀ pakkasen armoille.





Kuva, jossa on hienot vÀrit ja tarkennus pielessÀ:




TÀssÀ tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielĂ€ hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillĂ€, koska se on varmaan aika vĂ€hĂ€n tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta MeidĂ€n elĂ€mĂ€mme tÀÀllĂ€ olen postannut aikaisemmin. 

En tiedĂ€ onko nĂ€mĂ€ pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessĂ€, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitĂ€ moninaisimpia, ihmiselĂ€mĂ€stĂ€ yhteiskuntaan, metsĂ€stĂ€ kaupunkiin, kesĂ€stĂ€ jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 
Joka tapauksessa kirja sisÀltÀÀ monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren Àlyllinen vireys, henkevÀ huumori ja notkea, leikittelevÀ sanonta ovat parhaimmillaan. SitÀ paitsi Bergrothilla on kepeimmillÀÀnkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistÀ asiaa, mutta sitÀ ei tyrkytetÀ itsetÀrkeÀsti, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.



Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

EnsimmĂ€isessĂ€ kuvassa on sekĂ€ VALOISAa ettĂ€ PIMEÄÀ. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) TĂ€mĂ€ kimppu on jostain saatu vuosikymmeniĂ€ sitten enkĂ€ tietenkÀÀn raski heittÀÀ sitĂ€ pois.




SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. YlempÀnÀ on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).




TĂ€ssĂ€ kuvassa minĂ€ olen SISÄllĂ€ ja ULKOna hehkuvat syksyn vĂ€rit. 




Aamun usva jÀrvellÀ, viimeiset kukat ja ensimmÀiset pakkaset ovat aina yhtÀ kuvauksellisia.














Ikkunasta voi bongata myös tÀllaisen komean kaverin. Luulen, ettÀ se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen vÀÀrÀssÀ!











Mukavaa lokakuun loppua!






26.8.2025

Taivasmatkalla ja muita kuvia :)




Viime vuoden syyskuussa kirjoitin "iÀkkÀitten" kimalaisten viimeisistÀ viikoista ja tÀnÀkin vuonna minua liikuttavat nÀmÀ hidastuvat pörriÀiset, jotka lepÀilevÀt kukissa. Niiden ahkera ja hyödyllinen elÀmÀ alkaa olla lopussa. Lohduttaudun ajatuksella, ettÀ pian ne lentelevÀt taivaan ÀÀrettömillÀ, vÀrikkÀillÀ kukkaniityillÀ, joilla riittÀÀ ravintoa, mutta myös levolle on aikaa. :)




Seuraa kimara elokuisia kuvia, jotka toistuvat joka vuosi melkein samanlaisina. :) TÀnÀ vuonna on erityisesti iloittu sateesta (vaikkakin melko vÀhÀisestÀ) ja jÀnnÀtty hokkaidonkurpitsan kasvua ja kypsymistÀ.

Syyshortensiat kasvavat hieman huonolla paikalla, mutta kukkivat sentÀÀn. - Monien kasvien kukinta meni heinĂ€kuun helteissĂ€ ohi aivan hujauksessa. - Siemenet ja marjat kypsyvĂ€t. - MeidĂ€n pihassamme harakat eivĂ€t ole vĂ€hentyneet. - Repaleisista ja kauhtuneista perhosista tulee aina mieleeni Eeva Kilven novelli Erakko. - HĂ€mĂ€hĂ€kki on pyydystĂ€nyt verkkoonsa paljon... koivunsiemeniĂ€. -  Koivun kantovesoilla on eksoottisen isot lehdet. - Koivuangervon syksyiset lehdet ovat kuin koruja. Angervojen seassa kasvaa tuntematon kasvi, jonka Google tunnisti ensin jaakonvillakoksi (Jacobaea vulgaris) ja toisella kertaa peltovillakoksi. Jokin villakko se varmaankin on. On hauskaa löytÀÀ pihalta kasveja, joista ei ole koskaan kuullutkaan. :) Harmi, ettĂ€ sillĂ€ on keltaiset kukat. Olisipa vaikka pinkit tai siniset, silloin se saisi rauhassa kasvaa paikallaan. - Muistoja, kukkia... ja halauksia.




























Muutama viikko sitten meillĂ€ oli ilo saada kahvipöytÀÀn iĂ€kĂ€s sukulainen, jota tapaamme harvoin. Yksi vierailun aiheista oli hĂ€nen muistojensa kirjaaminen ja niistĂ€ keskusteleminen. TĂ€rkeĂ€t asiat ovat painumassa unholaan, kun vanhempi sukupolvi yksi toisensa jĂ€lkeen lĂ€htee. Omasta puolestani koetan pitÀÀ muistoja elossa... mutta harmttelen, ettĂ€ nĂ€istĂ€, kipeistĂ€kin asioista olisi pitĂ€nyt alkaa puhua jo vuosikymmeniĂ€ sitten. Haluan antaa ohjeen kaikille: 

Puhukaa (perheenne kanssa) asioista, kun se vielÀ on mahdollista!





YllÀ: Parasta puutarhasta. :)

TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia. Voikaa hyvin!