Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste books. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste books. Näytä kaikki tekstit

13.10.2026

Teetä, taateleita ja tekoälyä

 
Tänä vuonna en tarvitse uutta adventtikalenteria, sillä minulla on vielä aloittamatta edellisvuoden teejoulukalenteri enkä todellakaan tarvitse esimerkiksi lisää kosmetiikkaa. :)

Vaikka juon useimmiten kahvia, olen ostanut kahtena vuotena Forsmanin teejoulukalenterin, koska pidän teevalikoiman mauista, kalenteri on suomalaista tekoa ja koska itse kalenteri on niin viehättävä. Sen voi kierrättää monella tapaa, esim. täyttää pienet rasiat jollain muulla pienellä herkulla tai esineellä tai sitten kuvat voisi leikata irti ja käyttää vaikkapa kalenterin tuunailuun.

Ostaessani näitä, eri vuosina, en huomannut, että molemmissa kalentereissa kuvat ovat samat, tosin värisävyt ovat aivan hiukan erilaiset. Yksi hauska käyttötapa olisi muistipeli. :) Kuutionmuotoiset rasiat voisi täyttää esimerkiksi sopivankokoisilla puupaloilla, joten niistä tulisi käteviä palikoita.




Kun aloin kirjoittaa tätä postausta, huomasin että olenpas kuitenkin hankkinut eräänlaisen joulukalenterin. :) Olen tilannut kampanjahintaan dekkaripokkarin, jossa on "24 jouluista tarinaa". Saapa nähdä millaisia tarinat ovat. Ohhoh, siitä on jo viisi vuotta, kun luin ensimmäisen kerran Leena Lehtolaisen kertomuskokoelman Joulupukin suudelma! Kuten olen tuolloin kirjoittanut, osa tarinoista ei ole kovin jouluisia minun makuuni, mutta jotkin niin kiinnostavia, että olen säilyttänyt kirjan.

Viime aikoinahan olen alkanut luopua joistakin kirjoista ja vienyt niitä hyväntekeväisyystorille. Toivottavasti ne löytävät uusia lukijoita.

Maija Kajannon hyvänmielenromaaneista olen pari joulunaikaan liittyvää täällä blogissa maininnutkin. Luen Kahvila Koivu -sarjaa väärässä järjestyksessä, koska nyt minulla on menossa Taatelitalvi. Yleensä ahmaisen tällaiset keveät hyvänmielen pokkarit nopeasti, mutta tätä kirjaa olen lukenut illalla luvun tai pari ennen nukkumaanmenoa. 

Kirja on miellyttävää luettavaa, vaikkakin sattumukset ovat joskus hieman epäuskottavia. Reseptit näyttävät herkullisilta ja suklaataatelikakkua aion minäkin kokeilla tulevana jouluna. Kirjan kansi näyttää saaneen kehuja useilta kirjabloggareilta. Kyllä, talvinen järvimaisema on tietenkin ihana, mutta luistelija näyttää hieman epävarmalta, mitä hän kai olikin... ja päivityksenä lisään, että kansikuvahan on kuin valokuva, jonka Tommi antaa Krisselle joululahjaksi.




Parhaissa luistelukuvissa on kuitenkin liikettä. Ihania talvisia kuvia voi tehdä nykyisin itsekin, vaikka aurinkoisena syyspäivänä. :) En pyytänyt tekoälyltä punaruudullista takkia, kuten Krissellä kirjassa on päällään, vaan samantyyppisen asun, jolla itse luistelen silloin (harvoin) kun luistelen. En todellakaan osaa luistella, mutta rakastan luistelua sen kauneuden takia. :)


I wish this was me... :)


Kyllä kuvagenerointisovellukset ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Katsokaa tuota jäänpintaa! On harvoja asioita, jotka ovat yhtä ihania kuin luonnonjäällä luistelu kauniissa talvisäässä. Jos katselen vielä hetken tuota jäätä, teen kuten lapsena (jopa kesällä) ja menen panemaan luistimet jalkaan, vaikkei jäästä ole vielä tietoakaan. :)




Tekoälystä puheen ollen, tekin haluaisitte varmaan kokeilla eurooppalaista tekoälysovellusta! 

Mistral Vibe (aiemmalta nimeltään Le Chat) on ranskalaisen Mistral AI -yhtiön kehittämä tekoälysovellus, jota voi käyttää verkkoselaimen lisäksi myös mobiilisovelluksena.
Olen kokeillut sen ilmaisversiota, joka tarjoaa chat-vastauksia, verkkohaun ja yksinkertaisia arjen aputehtäviä. Käyttöliittymässä on valitsin, jolla voi vaihtaa nopeiden chat-vastausten (fast) ja syvällisempää päättelyä vaativien agenttitehtävien (think) välillä. Vibe ymmärtää hyvin suomea, tosin sen vastaukset suomeksi eivät ole vielä yhtä sujuvia kuin amerikkalaisjättien. Sovelluksen käyttöliittymä (eli sivupalkki ja valikot) on tällä hetkellä englanninkielinen, mutta monissa selaimissahan on käännöstoiminto, jolla liittymänkin saa käännettyä haluamalleen kielelle.

(Maksullinen Pro-tilaus avaa pääsyn monimutkaisempiin agenttitoimintoihin, koodausagentteihin ja syvempää päättelyä vaativiin malleihin. Yritykset voivat asentaa Viben omaan suljettuun pilvipalveluun tai paikalliselle palvelimelle, mikä on houkutteleva mahdollisuus eurooppalaisille yrityksille.)

Vibe jakautuu kahteen tilaan: Chatti ja työkalut esimerkiksi toimistotyön automatisointiin ja projekteihin löytyvät moodista Work Mode (Työtila). Viben voi yhdistää yli sataan yritystyökaluun, kuten Google Workspaceen (Gmail, Drive), Microsoft Outlookiin, ja GitHubiin. Code Mode (Koodaustila) on tarkoitettu ohjelmointiin.

Haluan käyttää ja tukea Mistral Vibea, koska se on EU-alueella kehitetty ja ylläpidetty tekoälysovellus, joka on rakennettu alusta alkaen GDPR-tietosuojasäädösten mukaiseksi. Toisin kuin monet amerikkalaiset kilpailijansa, muunmaalaisista puhumattakaan, Mistral AI käsittelee käyttäjän tietoja Euroopassa sijaitsevilla palvelimilla. 

Olen rupatellut Viben kanssa kokeiluna samoista asioista kuin amerikkalaisten tekoälysovellusten. Aiheet ovat olleet moninaisia, pöytäliinan ompelusta skaalautuvaan vektorigrafiikkaan ja verkkokauppojen myymien tuotteiden valmistusmaista PowerShellin käyttöön. Eri sovellusten vastaukset täydentävät toisiaan. Viben vastaukset ovat tiedollisesti hyviä, vaikka tosiaan suomeksi hieman kömpelöitä.

Chattiä voi kokeilla täällä. Ilmaiseen käyttöön riittää rekisteröityminen esimerkiksi sähköpostiosoitteen avulla.


7.6.2026

Keittiömuistoja-haaste

 


Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesän säistä. 

Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jälkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisääntyneen tässä pihan ympäristössä. Kielon sanotaan leviävän tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikä voi olla ongelma pienessä puutarhassa, mutta meidän laajassa ja metsäisessä pihapiirissämme ne saavat levitä aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttävyydestään. Meidän nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistä tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!

Tällä postauksella osallistun Näpertelijän ihanaan keittiöhaasteeseen. Kesäkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. Tähän postaukseen olisin mielelläni liittänyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiä ja skannata niitä. (Koetan lisätä ne tähän postaukseen joskus myöhemmin.)

Lapsuudenkotini keittiö, kuten tämä nykyinenkin, oli (ja on muuten vieläkin) suunnilleen länteen eli järvelle päin. Varsinkin kesällä se oli hyvin valoisa varsinkin iltapäivällä ja illalla, vaikka kodin ja rannan välissä kasvoikin (ja kasvaa vieläkin) isoja koivuja.

Ensimmäiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jääkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) Pidän väriyhdistelmästä edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vieläkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestämään. 

Liedestä muistan elävästi sen, kun äitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressä odottamassa niin innokkaasti, että pelkäsimme hänen yrittävän työntää tassunsa kattilaan. Varmaan hänet nostettiin siitä turvallisempaan paikkaan. :)

Kyllä, tämä kissamme oli "hän". Eräs henkistyneimmistä sukulaisistamme sanoi, että M. oli sielu eikä vain kissa, ja samaa mieltä olemme edelleen. 

Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytä mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jäivät hyvin mieleen, onhan niistä valokuviakin. Pöytä oli täynnä äidin laittamia perinteisiä jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönä ja silti saa pitää kiirettä, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlämpöisinä pöytään oikeaan aikaan. :)

Tässä kuvassa näkyy yhtä lapsuudessamme käytettyä pöytäliinaa. En ole raskinut sitä käyttää, ainakaan toistaiseksi.




Oivoi, huomaan, että yllä oleva kuva on aika epätarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankäsittely on entistä hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta. 

Ajastan tämän postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nähdä mihin aikaan se näkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni päivittyi näkymään vasta vuorokautta myöhemmin. Tämä Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen päivän lehtiä, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitä ei vielä näykään. Usein on...

Mikäli laskurini paikkansa pitää, jouluun on kaksisataa yötä. Tässäpä joulun väreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)




Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tänä vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellään.





Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillä ne kasvavat niin metsäisessä ympäristössä, etteivät ne yllä suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.




Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama päivä sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemästä vaatteillani. En ollut huomannutkaan, että terassilaattojen päällä ja välissä kävi aikamoinen kuhina. 




Liian lähellä taloa! Meillä on perinteisesti käytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. Tämä ei ole mainos. Pidän tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen määrää syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin näytti siltä, etteivät muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tässä niitä nyt on baarin asiakkaina. :)




Luontoa on kyllä mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hämärässä näyttää vaaleanruskealta pöllöltä. Tarjoilisin sille mieluusti pieniä jyrsijöitä. Ainakin yksi nimittäin käy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiä ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnäkijän todistus. :)

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltana. Lämpöennätys parin päivän takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystä harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten päättää, pidetäänkö ne itsellä vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillä on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)

Kirjamaanikko täällä kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistä on tässä. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!




💚 Kiitos kaikille blogin lukijoille! 💚

🤗 Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 🤗

📖 Olen terassilla lukemassa.📖




6.4.2025

(Satu)aarteita

 


Oikein hyvää huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. Yläkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.




"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi täältä. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tähti", joka perustuu Topeliuksen isän isoisän isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtäläisyyksiä nykyäänkin.

Enpä vieläkään osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivät välttämättä rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtä paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.




Tästä kirjasta jäi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.




Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltäjä oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennäköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitä itse ääneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne näyttävät minusta aivan Merriltä ja Frodolta. :)




Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestävät paremmin melko satunnaista hoitoa. Joulutähdenkin kastelupäivä unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettä saatuaan. Ehkä se myös pitää siitä, että juttelen sille usein ja kehun, että sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)




Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileämmässä huoneessa kevättä ja istutusta ulos. Auringonvalon lisääntyessä nämäkin kaipaavat vettä yllättävän paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.




Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jälkeen hidastunut. Jos ne pysyvät elossa kesäkuuhun asti, istutan ne ulos. 




Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta katsokaa mikä vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniä matalaan foliovuokaan. Ne itivät alle viikossa... ja koska niitä on paljon, vaativat kastelua aika usein, nämäkin. Pääsiäisruohoksi täytyy ehkä kylvää toinen erä. :)

En ollut tiennytkään, että chia on salvia, Salvia hispanica... enkä sitäkään, että se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tärkein ravintokasvi maissin ja papujen jälkeen.

Chiansiemeniä täytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistä. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisältävät melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkä vuoksi niitä ei suositella nautittavan yli 15:tä grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) päivässä.




Minulla oli eilen hauska iltapäivä. Ensin tein tällaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittänyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt näistäkin on osa jo syöty. Siispä lähdin metsään kävelylle.




Avoimilla paikoilla oli vielä lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 




Tervetuloa, kevät!




2.1.2024

Helmet 2024 - Lukemani kirjat


Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen kirjat omasta kirjahyllystä. :)


1. Kirjan nimessä on erisnimi

2. Kirjassa tehdään taikoja

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja: Anita Brookner: Rantahotelli (Hotel du Lac)

4. Kirjassa on presidentti

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle

7. Kirjassa rakastutaan

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen

9. Kirjassa joku karkaa

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)

12. Lastenrunokirja

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

14. Kirjassa harrastetaan

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää

16. Kirjassa on valokuvia

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru

19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

21. Kirjasta on tehty TV-sarja

22. Kirjaa on suositellut kirjailija

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)

26. Kirjan nimessä on sana kirja

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

28. Kirjailija on Välimeren maasta

29. Kirjassa valehdellaan

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja

31. Kirjassa on vammainen henkilö

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa: Kersti Bergroth: Meidän elämämme täällä

33. Kirjassa muutetaan maalle

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma

41. Kirjassa syntyy lapsi

42. Kirjan nimessä on alaotsikko

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen

45. Kirjassa pelataan

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä







28.10.2023

Antikvaarin kautta tilattua

 


Hei taas ja mukavaa lauantaita! :) 

Tässä postauksessa esittelen hiljattain tekemiäni kirjaostoksia, joihin sain inspiraatiota seuraamistani blogeista. Ajallisesti ensimmäinen kiinnostuksen kohde oli tuntemattoman kirjoittajan pieni kirja Joulu Lutherin kotona. (Tekstin on kääntänyt suomeksi kirkkoherra Juho Reijonen jouluksi 1897. Löysin muuten verkosta saksankielisen teoksen Weihnachten bei Familie Luther, jonka tiedoissa kerrotaan, että kirjoittaja olisi Lutherin poika Paul.) 

Jotenkin silmiini oli osunut Siunattuja lukuhetkiä -blogin mielenkiintoinen postaus tästä kirjasta, ja se tuntui heti teokselta, jonka haluaisin itselleni luettavaksi, jouluksi ja muutenkin. 

Löysin yhden myynnissä olevan kappaleen Antikvaari-palvelun kautta ja nytpä tulikin tilaisuus kokeilla käytettyjen kirjojen ostamista verkosta. Tätä kirjaa myyvällä kirjakaupalla on kiinteä postimaksu (Suomeen) paketin koosta riippumatta, ja koska valikoima oli laaja, aloin selata kirjoja hakusanalla 'joulu'. :)

Löysinkin aarteita. Joulu-Lotta oli Lotta Svärd -järjestön toimintansa hyväksi julkaisema joululehti. Valitsin yllä olevassa kuvassa näkyvän vuoden 1943 lehden. Se ilmestyi siis 80 vuotta sitten, maailmansodan raivotessa. Lehdessä on hyvin mielenkiintoisia artikkeleita, kertomuksia, runoja. Mainoksetkin ovat vanhanaikaisen viehättäviä. 




Kirjaostoksiini sain innoitusta myös Joululaisen blogista. Syyskuussa hänen blogissaan esiteltiin ihania kuvittajamestareita ja heidän töitään. Yksi tutuimmista on tietysti Martta Wendelin. Joululaisen postauksessa voitte nähdä useita esimerkkejä Wendelinin ihastuttavista töistä, muun muassa Anni Swanin nuortenkirjan Ulla ja Mark (julkaistu ensimmäisen kerran 1924) kannen. Minulla on nyt Anni Swanin Kootuista kertomuksista kuusi tai seitsemän. Ai jai, saattaa olla, että ostelen näitä lisääkin. Kirjan ostaminenhan on kulttuuriteko. :) Pikkupappilassa (ensimmäinen painos 1922) minulla jo olikin entuudestaan. Siinä tutustumme Ullan perheeseen sekä Markiin, joiden myöhempiä vaiheita kuvaillaan ostamassani kirjassa. Kuten näette, Ulla ja Mark on yhtä hyväkuntoinen kuin minulla ollut, uutena ostettu kirja. :)

Tämä ei ole poliittinen blogi, mutta huomio, hallitus, kirjojen arvonlisäveron nostaminen 14 prosenttiin on sulaa hulluutta!




Joululainen esitteli myös Jenny Nyströmin, tonttujen äidin. Ajatelkaas, kirjakaupasta löytyi myös tällainen kirja. Siellä se odotti, että joku tekisi jouluisen kulttuuriteon. :) Kirjassa on tosiaan paljon tonttuasiaa, mutta myös paljon muuta kivaa. Esittelen näitä kirjoja ja lehteä tarkemmin, kunhan ehdin.




Kirjojen tilaaminen ja maksaminen sujuivat ilman kommelluksia. Kirjat saapuivat noutopisteeseen viikon kuluttua tilauspäivästä. Niiden kunto on parempi kuin luokituksen perusteella odotin.

Lopuksi muutama alkutalvinen kuva:






Tunnelmallista viikonloppua!

Have a lovely weekend!





6.8.2023

Denise Robins: Kukkien kartano - Onnea on...





... hyvä kirja, lämmin kesätuuli ja kukkien tuoksu. 

Ainoan löytämäni arvion mukaan viimeksi lukemani kirja ei tosin ollut hyvä. Minä kuitenkin pidin siitä. Se oli sopivan rauhoittavaa lukemista näinä synkkinä aikoina.

Kaikkihan me tiedämme, että pitkähköjen tekstien lukeminen on hyväksi aivoille, muistille, keskittymiskyvylle ja mielialalle. Tällä kertaa tarvittiin Omaishoitajaliiton jäsenlehden (2/2023) artikkeli "Kirjojen lukeminen on parasta aivojumppaa", jotta sain itseni valitsemaan luettavaksi oikean kirjan ja nautiskelemaan aivojeni aktivoinnista nojatuolissa tai terassin penkillä. 

Tutkimusten mukaan lukeminen rentouttaa jo kuudessa minuutissa. Syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Kaunokirjallisuuden lisäksi sama vaikutus on tietokirjojen ja pitkien lehtiartikkeleiden lukemisella.

...

Uskomatonta kyllä, kun kirjan hahmo esimerkiksi hyppelee tai juoksee, aivoissa aktivoituvat jalkojen käyttämiseen liittyvät aivoalueet, vaikka lukijan jalat eivät liiku senttiäkään.

...

Viihdettä ei ole mitään syytä väheksyä. Esimerkiksi dekkarit ja rakkausromaanit vaikuttavat aivoihin yhtä aktivoivasti kuin niin sanottu korkeakirjallisuus. Pääasia on, että löytää itseään kiinnostavaa luettavaa.


Omaishoitajaliiton Lähellä-lehteä voi lukea myös verkossa. Uusimmassa numerossa on myös esimerkiksi kiinnostava artikkeli voimauttavasta kirjoittamisesta.

Sitten vain valitsemaan luettavaa! Se kestikin hetken. Halusin poimia hyllystä viihdyttävän kirjan, jota en olisi lukenut aiemmin. Hylkäsin kaksi tunnettua dekkaristia (amerikkalaisen ja ruotsalaisen) melko pian. Miksikähän häiriintyneet sarjamurhaajat ovat niin suosittu aihe rikoskirjallisuudessa? Yhden Maria Lang -romaanin pikaluin. (Siinä oli kyllä veikeä ruotsalainen tunnelma.) Erään "hyvänmielenromaanin" hylkäsin (minun mielestäni) ohuen kerronnan ja henkilöhahmojen takia. Sitä lukiessa tuli olo, että tarina etenee juoksemalla. Romaanihan on eräänlainen matka ja matkaa voidaan tehdä hoppuilemalla... tai sitten liian hitaasti, kuin madellen tai pysähdellen liian usein, liian pitkäksi aikaa. :) Kukkien kartanossa vauhti oli minulle sopiva. 

Denise Robins (1897–1985) oli tuottelias kirjailija, jonka teoksista useita näkyy suomennetun, muutamia vuosikymmeniä niiden ilmestymisen jälkeen. Kirjasammon kuvauksien perusteella monissa romaaneissa on aika kepeä, romanttinen, varsin mielikuvituksellinen juoni. Suomeksi käännettyjen julkaisujen aikalaisarviot ovat hyvin kielteisiä. Olikohan se ajan henkeä? 1970-luvun alussa kulturellin naisen varmaan piti halveksia perinteisiä ihanteita. Tämä kirja (alkuteos Chateau of Flowers julkaistu 1958) "on oiva esimerkki väärästä ajanvietekirjallisuudesta, tarjoilee ihanteita, jotka nykyaikana on jo heitetty pois, ellei olisi pitänyt ainakin." 

Ja minä kun juuri pidin kirjasta sen vanhan, hyvän ajan ihmisten (vaikkakin hieman kaunisteltujen tai liioiteltujen) sekä arvojen ja ihanteiden takia. Huolenpito perheestä ja muista apua tarvitsevista, velvollisuudentunne, säästäväisyys, eläinrakkaus, uskollisuus, romanttinen rakkaus... Pidin myös sujuvasta kerronnasta ja mielenkiintoisesta (vaikkakin epärealistisesta) juonesta. Nuori Laura muuttaa molempien vanhempiensa kuoltua englantilaisesta pappilasta isänsä kotimaahan Ranskaan. "Kukkien kartanon" loistoaika näyttää olevan kaukana menneisyydessä ja alku on muutenkin hankalaa, mutta pikkuhiljaa asiat alkavat sujua paremmin.

(Kun haluan lisää realismia elämääni, luen sanomalehtiä ja katson uutisia. Euroopassa meidän naapurimaamme sotarikollisen johdon aloittama hyökkäyssota on jatkunut pian puolitoista vuotta. Kun kirjoitan tätä, Kanadan metsäpaloissa on tuhoutunut 13 miljoonaa hehtaaria metsää. Kuumuus ja kuivuus, rankkasateet ja tulvat aiheuttavat tuhoa ympäri maailmaa. Hyvin huonoa säätä on tulossa kotimaahammekin jälleen huomiseksi ja ylihuomiseksi.) 

Kukkien kartanon ajankuva on viehättävä. Päähenkilö kirjoittaa pitkiä kirjeitä. Huonoa vointia hoidetaan hieromalla eau de colognea vaikkapa otsaan. Nuoren neidon seurassa tupakoiva, muuten niin ritarillinen, kunnanlääkäri toki hämmentää nykylukijaa. -  Vaatteiden mallia ei kirjassa juuri kuvata (materiaaleja ja värejä kyllä), mutta viisikymmentäluvun lopulla naiset varmaan pukeutuivat yleensä (polvet peittävään) hameeseen tai leninkiin. Oi, jos ei sellainen vaate olisi hieman epäkäytännöllinen, olisi ihanaa pukeutua hameeseen useammin. Ainakin minulla olo muuttuu heti naisellisemmaksi. :)

Tämä kirja on niin epätrendikäs, että Helmet-lukuhaasteessa saan sen sopimaan vain kohtaan 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä. ;)




Postauksen kuvat eivät liity kirjaan. :) Nämä vihertävän ruskehtavat kuvat ovat odottaneet julkaisua jo tovin. (Osa on uusia, osa vanhoja.)






Löysin vihdoin kerrosvadin, josta pidän. Sen kuvaamiseen tarvitaan tietenkin macaroneja:






 
Toivottavasti olette ehtineet nauttia kesästä, joka ainakin täällä Suomessa kiitää ohi aivan liian nopeasti. Ei silti, kosteina, viileän raikkaina aamuina olen miettinyt, että kaikki vuodenajat ovat ihania, mutta syksyssä on jotain aivan erityistä. Ja syksyn tullen voi sanoa odottavansa joulua...

Ymmärsin viime talvena, että minä olen nimenomaan joulun odottaja. Joulunpyhät menevät nopeasti ohi eikä koskaan tiedä, mitä saattaa sattua niiksi päiviksi (vaikkapa vain nuhakuume) eikä joulusta voikaan nauttia niin kuin oli toivonut. Niinpä minun strategiani on nauttia joulusta jo monta viikkoa kuukautta etukäteen. Postauksen viimeinen kuva onkin omistettu meille jouluttajille. <3




Happy Sunday, everyone! 

Stay safe and well!


12.2.2023

Helmikuun kuvahaaste, osa 2




Hei taas! On aika jatkaa Kristiinan helmikuista kuvahaastetta. Tässä ovat kuvani kuun toiselle viikolle:

6.2. Kirjava:

Sanakirjan mukaan kirjava tarkoittaa (sekavasti) moniväristä sekä (kuvaannollisesti) moninaista, sekalaista, epäyhtenäistä. Yllä olevan kuvan kaulahuivi sopisi siis tähän haastekohtaan. Lisään tähän kuitenkin myös kuvan kirjahyllystämme. Katselin sitä hiljattain ja aloin miettiä, onko sanoilla kirjava ja kirja mitään yhteistä. :)

Onhan niillä! Kotimaisten kielten keskus kertoo näin: 
"Sanat kirja ja kirjoittaa liittyvät yhteen. Verbi kirjoittaa on johdos sanasta kirja. Johdos on kuitenkin syntynyt jo hyvin varhain, ja se tarkoitti aiemmin koristeiden tai kuvioiden leikkaamista, ompelemista ja piirtämistä. Tuolloin nimittäin sanaa kirja käytettiin vielä kirjonnan, koristeen, kuvion sekä merkin ja piirron merkityksessä. 
Sekä kirja että kirjoittaa saivat nykymerkityksen vasta myöhemmin. Tosin jo Mikael Agricola tunsi 1500-luvulla nämä merkitykset. Niinpä käykin ymmärrettäväksi, että myös sanat kirjailla ja kirjava on johdettu kirja-sanasta."


7.2. Kudin

Tässä on yläkuvan huivi valmistumassa. En muista enää, mikä neulelangan nimi oli, ja luulen, ettei sitä enää valmisteta, mikä on harmi, sillä lanka on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa (ei villaa vaan ehkäpä puuvillaa ja viskoosia). Rakastan tätä huivia ja siksi panen siitä useamman kuvan. :)





8.2. Kamera (miten se voi olla noin pölyinen?! herranjestas, eipä pitäisi lähikuvia ottaa... :))




9.2. Komea (rakennus)




10.2. Kahvi




11.2. Kurkku (voileivän päällä :))




12.2. Koristeellinen. Jaahah, ensin otin kuvia kirjaillusta mekosta: epätarkkoja. Sitten kukkopillistä, jonka löysin muiden vanhojen kamojen joukosta: tylsiä. Tämäkin kuva on epätarkka, mutta ainakin viitta koristeluineen on kiinnostava... 




Kristiinan omat kuvat näette täällä. Oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille! Ystävänpäivä on aivan pian. 💟