Viime viikonloppuna kesä vaihtui loppukesäksi. Viileiden, kirkkaiden öiden jälkeen järvellä on sumua ja sumussa siintävät nousevan auringon rantamme isoista kuusista luomat varjot. Linnut alkavat kerääntyä yhteen ja valmistella matkaa kohti etelää.
Pihassamme kasvaa itsenäisen Suomen ikäisiä kuusia. Kevättalvella niistä joitakin kaadettiin. Niiden juuret olivat vaurioituneet vuosikymmenien kuluessa pihassa liikkuneiden koneiden tai autojen renkaiden alla. Viime vuosien kovissa tuulissa kuusenlatvoja oli jo katkennut. Kotikuusten muistoksi juotiin kahvit.
Vaihtelu virkistää kotipihassakin, ja uudet, hieman avoimemmat ja valoisammat näkyvät virkistävät, vaikka samalla kuusten kohtalo surettaa. Kun kesällä huomasin pihkapisaroita kuusen kannossa, minuakin alkoi itkettää.
Kotikuusen viimeiset kyyneleet.
Ennen puun kaatamista sen kylkeen pitää koputtaa kirveen hamaralla, jotta puun sielu ehtii poistua.
Uskontotieteilijä ja pappi Risto Pulkkinen on tutkinut suomalaista muinais- ja kansanuskoa. Pulkkisen mukaan uhripuita ja pyhiä lehtoja on ollut kaikilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Pyhien puiden juurelle tuotiin lahjoja. Lehtipuiden kautta saattoi saada yhteyden jumaliin ja haltioihin. Esimerkiksi kuusi ja mänty taas olivat vainajien puita.
Kiinnostavaa luettavaa:
Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus 2014)
Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko (SKS Kirjat 2018)
EDIT 25.8. Unfortunately these books seem to be available only in Finnish.
Tässä postauksessa on kuvia myös männynoksista, koska rakastan mäntyjäkin. :)
Muistakaa halata puita, tällä viikolla ja myöhemminkin! :)
Ja muistakaa, että jos haluatte suojata varttuneita kuusia metsässänne tai pihapiirissänne, jättäkää niiden suojaksi kasvillisuutta. Esimerkiksi kirjanpainajat (Ips typographus) valitsevat uhreikseen auringon paahteesta kärsiviä puita. Ne eivät iske varjossa oleviin eivätkä (yleensä) terveisiin puihin, jotka pystyvät puolustautumaan hyönteisiä vastaan pihkanerityksellä.
Lääkäri ja kirjailija Joel Haahtela on kirjoittanut suhteestaan puihin Suomen Luonto -lehdessä 5/2019 ja päättää kirjoituksensa näin:
Me kaikki kuolemme, maadumme, meistä tulee tomua, ja lopulta kenties puita. Minkälainen puu sinusta tulee? Tuleeko sinusta kirsikkapuu kesäiseen puutarhaan vai käppyräinen mänty tunturin rinteelle? Peruskuusi? Kenties joen ylle kaartuva hopeapaju, jonka oksat viistävät vettä? Vai tuleeko sinusta jättimäinen tammi, joka saa kasvaa villisti, vapaasti ja rauhassa, ja jonka oksilla lapset vielä satojen vuosien päästä kiipeilevät?
Hyvää Suomen luonnon päivää lauantaina 26.8.!