Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Luoma Katarina. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Luoma Katarina. NÀytÀ kaikki tekstit

23.4.2021

EnsimmÀinen puhelimessa lukemani kirja :)

 




HyvÀÀ Kirjan ja ruusun pÀivÀÀ! ItÀ-Suomessa sataa nyt rÀntÀÀ, mutta eilen iltapÀivÀllÀ aurinko lÀmmitti (sisÀllÀ talvehtinutta) hapankirsikkapuuta ja sen kukkia.

Kuluneen koronavuoden (tĂ€stĂ€ aiheesta tulossa joskus postauskin) piristykseksi olen tilannut Helsingin Sanomat paperilehtenĂ€. SileĂ€ paperinen lehti, iso kuppi kahvia ja makoisa pulla aloittavat minun aamuni parhaiten. Paperin tuntu rauhoittaa tĂ€ssĂ€ uutisten kaaoksessa. 

Vaikkei Helsingin Sanomat meidÀn itÀsuomalaisten maaseudun asukkaiden lehti oikeastaan ole, olen löytÀnyt (ja leikannut talteen :)) monia mielenkiintoisia artikkeleita. Toissa sunnuntaina lopulta latasin myös sovelluksen puhelimeen, koska HS Kirjaston "viikon kirjan" (Gustav Skördemanin Geiger, Minerva-kustannus, 2021) alkuasetelma kuulosti niin kiinnostavalta:

On vuosi 2019. Agneta Broman on juuri hyvÀstellyt kylÀssÀ olleet lapsenlapset, kun lankapuhelin soi. Kuulokkeesta kuuluu vain yksi sana: Geiger.
TÀtÀ soittoa Agneta on pelÀnnyt vuosikymmeniÀ. HÀn tietÀÀ, mitÀ se merkitsee.
Agneta hakee vanhan aseensa, kiinnittÀÀ ÀÀnenvaimentimen ja ampuu aviomiehensÀ. Ja katoaa.

MielestÀni tarina tosiaan alkoi hyvin... ja jatkui jÀnnittÀvÀnÀ. Lukaisin kirjan puhelimelta parissa pÀivÀssÀ. SÀhkökirja hoputtaa minua lukemaan nopeasti, kun taas painettu kirja rentouttaa jo esineenÀ. TÀllaiseen kevyeen lukemiseen puhelin sopii hyvin, onhan se aina taskussa. TÀrkeÀmmÀt tekstit luen edelleen mieluummin paperilta. Asiat painuvat mieleen paljon paremmin.

Sivuja kirjassa on noin neljĂ€sataa. Valitsemani kirjainkoon mukaan puhelimeen "sivuja" tuli 901, kuten alempana olevasta kuvasta nĂ€kyy. "Teemana" minulla oli musta teksti valkoisella pohjalla. Myös seepia tausta nĂ€ytti miellyttĂ€vĂ€ltĂ€. 

Katarina Luoman suomennos soljuu todella sulavasti. Ainoa kohta, johon kiinnitin huomiota, olivat "... vanhat aurinkotuolit, joilla siskokset olivat rakastaneet leikkiÀ lapsina..." TÀmÀ on varmaan ikÀkysymys: ainakin kirjoitetussa tekstissÀ minua hÀiritsee, jos tunneverbeihin (siis esim. rakastaa, vihata ja inhota) liitetÀÀn verbin tehdÀ-muoto (eikÀ partitiivimuotoista ilmausta). :)

Kirjabloggaajat Satu ja Anneli ovat postanneet kirjasta jo maaliskuussa. Satu antoi yhden tĂ€hden ja Anneli piti kirjasta kovasti. Itse antaisin tĂ€htiĂ€ 2 tai 3. YritĂ€n alempana kommentoida kirjaa paljastamatta liikaa sen juonesta, joka on siis jĂ€nnittĂ€vĂ€... mutta minun mielestĂ€ni epĂ€uskottava.




Kirja alkoi viehĂ€ttĂ€vĂ€sti, kuvauksella Bromanien kauniista puutarhasta... joka, kuten myöhemmin paljastui, ei niin kaunis ollutkaan. Kirjassa kuvataan elĂ€vĂ€sti vauraita, vaikutusvaltaisia ihmisiĂ€. Visuaalisuus saa lukijan nĂ€kemÀÀn paikat ja henkilöt mielessÀÀn ja miettimÀÀn kenet tutuista ruotsalaisnĂ€yttelijöistĂ€ valitsisi kuhunkin rooliin. 

Tuotemerkkien ja suunnittelijoiden nimien (huonekalut, astiat, vaatteet, jne.) runsas ripottelu tekstiin huvittaa - tai ÀrsyttÀÀ. Jo ensimmÀisellÀ sivulla mainitaan Royal Copenhagen -astiat ja Josef Frank -sohva. Itse kirjoittaisin mieluummin vaikka sinivalkoisista kahvikupeista ja muhkeasta, kukkakankaisesta sohvasta... mutta minÀ en olekaan tunnettu kirjailija. :)

Sen verran kerron juonesta, ettÀ tarinassa sivutaan sodanjÀlkeisen Saksan historiaa. Historian oppitunti Saksan jaosta neljÀÀn vyöhykkeeseen voittajavaltioiden kesken, Berliinin muurin rakentamisesta yms. tuntuu hieman turhalta, mutta toisaalta kirjassa on myös kiinnostavaa pohdiskelua Saksojen yhdistymisestÀ ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kirjan pÀÀhenkilöt ovat naisia. Sara on työssĂ€ Tukholman poliisin prostituutioryhmĂ€ssĂ€. (Prostituutiota ja seksuaalirikoksia kĂ€sitellÀÀn turhan yksityiskohtaisesti.) Kustantajan mukaan Geiger, Skördemanin esikoisromaani, aloittaa Sara Nowak -dekkarisarjan. Minusta Sara ei ole erityisen miellyttĂ€vĂ€ henkilö. YstĂ€vyyssuhde opiskelutoveri Annaan on lĂ€mmin, mutta vĂ€lit omiin perheenjĂ€seniin ovat enemmĂ€n tai vĂ€hemmĂ€n vaikeat. TyössÀÀn Saralla on vihanhallintaongelmia. Kirjassa taas on uskottavuusongelma: esimerkiksi tarinan lopussa Sara karkaa sairaalasta ja lĂ€htee huonokuntoisena ja aseettomana kohtaamaan kahta armotonta tappajaa, kertomatta siitĂ€ kenellekÀÀn... ja tietenkin selviÀÀ uskomattomista koitoksista.

Panen tĂ€mĂ€n kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29:  Kirjan henkilön elĂ€mĂ€ muuttuu. Saran elĂ€mĂ€ ja hĂ€nen kĂ€sityksensĂ€ taustastaan ja lapsuudestaan mullistuvat tĂ€ssĂ€ kirjassa. On hieman vaikea kuvitella, millaisia seuraavat Sara-kirjat olisivat. Rauhoittuuko Saran elĂ€mĂ€ vai jatkuuko se yhtĂ€ myrskyisenĂ€?

Gustav Skördeman (s. 1965) on tukholmalainen kĂ€sikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. HĂ€n on kĂ€sikirjoittanut mm. Murha Sandhamnissa -sarjaa, josta olen pitĂ€nyt, koska sen tyylilajina ei ole synkeĂ€ "nordic noir" vaan valoisa "Scandinavian Blue Sky".




Vaaleansiniset rappeutuneet [kerrostalo]kolossit olivat masentavia tavalla, joka pani katsojan ajattelemaan, ettÀ arkkitehdin visio oli alusta alkaen sisÀltÀnyt huumekaupan ja itsemurhat.

YllÀ muistiin kirjaamani kohta esimerkikkinÀ kirjoittajan viihdyttÀvÀstÀ tyylistÀ.

TytĂ€r istui ennalta-arvattavasti penkillĂ€ latte hyvin hoidetussa kĂ€dessÀÀn ja jutteli ystĂ€vĂ€ttĂ€ren kanssa. HĂ€nen vieressÀÀn lojui kĂ€silaukku, joka maksoi suunnilleen kahden pyykinpesukoneen verran. 

Ovatko pyykinpesukoneet hintayksikkö naisten kÀsilaukuille? :)

  Kymmenen vuotta sitten? Kaksitoista? Ei siitĂ€ ainakaan viittĂ€toista vuotta voinut olla. Olisiko siitĂ€ niinkin lyhyt aika kuin viisi vuotta? Vuodet sekoittuivat toisiinsa ja vilisivĂ€t ohi kuin maisema ikkunan takana junamatkalla, vaikeana hahmottaa, mahdottomana pysĂ€yttÀÀ. Yksityiskohdat unohtuivat pian. Talot, puut ja ajoneuvot sulautuivat yhdeksi ainoaksi virraksi, joka pani ajatukset vaeltamaan. HĂ€n oli ollut kaikkialla paitsi juuri tĂ€ssĂ€ ja nyt. HĂ€n oli unohtanut olevansa matkalla jonnekin. Niin hĂ€nen elĂ€mĂ€nsĂ€ oli virrannut ohi.
  TĂ€hĂ€n asti. Juna oli pysĂ€htynyt, ja hĂ€n oli jÀÀnyt kyydistĂ€ paikassa, jota ei ollut nĂ€hnyt pitkÀÀn aikaan.




KevÀt tulee tÀnÀkin vuonna ja ensimmÀisiÀ kesÀvieraita on jo saapunut. :)





PysykÀÀhÀn terveinÀ!

Stay safe and well!