Hei taas! Alkusyksystä huomasin, että lokakuussa ilmestyy Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Joulupukin suudelma. "Kaksitoista kutkuttavan jännittävää kertomusta joulunodotukseen" kiinnostivat, koska pidän dekkareista ja rakastan joulua. Vanhin tarinoista on julkaistu jo 1997, uusimmat ovat tältä vuodelta. Monet novelleista ovat tilaustöitä, ja niitä on julkaistu myös saksaksi ja englanniksi. Kahden novellin tapahtumapaikat ovat Itä-Suomessa - niille erityismaininta. :) Leena Lehtolainen (s. 1964) on kotoisin Vesannolta Pohjois-Savosta.
Ensin ajattelin säästää kirjan joulunajan lukemiseksi, mutta uteliaisuus voitti... ja hyvä niin, koska eivät nämä tarinat kovin jouluisia ole. Kirjoitan tässä muutamia ajatuksiani ja koetan tietenkin olla paljastamatta kovin paljon tarinoiden juonesta.
Kirja alkaa räväkästi niminovellilla. Kovaksikeitetyn Hilja Ilveskeron seikkailut ovat minusta kerronnaltaan kirjan parasta antia, koska pidän lakonisesta, hirtehishuumoria viljelevästä tyylistä. Jotkin tarinoista kuvaavat varsin surkeita ihmiskohtaloita... ja joistakin tulee lukijalle hyvä mieli siitä huolimatta. Heikot voivat tukea toisiaan ja enkeleitä voi tavata yllättävissä paikoissa. Moni novelleista myös muistuttaa, ettei maailma ole mustavalkoien eikä kukaan täysin paha tai täysin hyvä.
"Yö ennen joulua" alkaa kerrassaan herkullisesti. Koronapandemia on vapauttanut Nellan jouluun liittyvistä velvollisuuksista ja hän saa viettää joulua täysin omien toiveidensa mukaisesti. :)
Tuntui oudon huimaavalta, kuin olisi ollut lähdössä lentoon. Pari viikkoa ilman velvoitteita. Hän laskeutui takaisin sängylle ja jäi katselemaan, kuinka päivä koitti valaistua, mutta ei jaksanut kuin puolihämärään asti. Muutama lumihiutale tanssi verkkaisesti ikkunan ohi, Kallaveden jäällä oli uskalias hiihtäjä. Hän laittoi Bachin Jouluoratorion soimaan. Ei ollut kiire mihinkään.
Oli täysin Nellan tapojen vastaista lähteä kävelylle puoli yhdeltätoista aatonaattoiltana. [---] Lumi oli ehtinyt juuri ennen joulua muuttaa Kuopion maiseman puhtaanpehmeäksi. Kauppakadun päästä oli suora näkymä Tuomiokirkolle. Nella ei ollut kovin uskonnollinen, mutta hän piti kirkkorakennuksista. Hän oli erikoistunut historiaan ja yritti elävöittää sitä oppilaille parhaansa mukaan.
Hän jäi kuvittelemaan millaiset ihmiset olivat kävelleet satamasta Vahtivuorelle parisataa vuotta sitten, kun kirkko oli hohtanut uutuuttaan. Oliko joulukirkkoon päässyt reellä jäätä pitkin? Nella kuuli mielessään aisakellon kilinän lähestyvän rannalta päin ja kääntyi katsomaan.
Kirjan päätösnovellin kuvaus kodittomien ihmisten elämästä saa oman, uskoakseni kohtuullisen vaatimattoman, elämän tuntumaan vastenmielisen yltäkylläiseltä. Olin jo melkein ajatellut kierrättää kirjan eteenpäin, mutta "Kolme Joosefia" on sekä jouluinen että hyödyllinen, siis luettavaksi myös uudelleen. Miten voisi paremmin auttaa apua tarvitsevia, kun itselläkin on niukasti sekä aikaa että rahaa?
Tein muuten huvikseni taas Sitran Elämäntapatestin. Hiilijalanjälkeni on testin mukaan alle puolet keskivertosuomalaisen jalanjäljestä. En sano tätä kehuakseni - minulle vain sopii helposti melko yksinkertainen elämäntyyli niin liikkumisessa, asumisessa kuin syömisessäkin. Yksi lempisanani on frugal ja jo nuorena olin perheen jätemylly, koska pyrin pitämään huolta siitä, ettei elintarvikkeita vanhene ja heitetä pois. :)
Takaisin kirjoihin: Tämän vuoden Helmet-listani on ennätyslyhyt. :) No, ensi vuonna taas uudella innolla! Käytän tämän kirjan kohtaan 49 eli "kirja on julkaistu vuonna 2021". Tämähän kävisi hyvin myös esimerkiksi seuraaviin kohtiin:
9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan31. Jännityskirja tai dekkari35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
Lukaisin muuten viime päivinä myös yhden ruotsalaisdekkarin, jossa liikuttiin lumisessa joulunalusajan Tukholmassa. Päähenkilö oli kuitenkin arvoiltaan ja käytökseltään minusta niin vastenmielinen, etten edes mainitse kirjaa tässä. :)
Lämpötila tänään noin +5 C. Monena päivänä lämpöasteita on ollut melkein kymmenen. :)
Auringonlaskuaika tänään hieman ennen kello 16.
Pihlaja-angervot ovat aivan ihanan synkän näköisiä. :)
Loppuun kuva Kirkko ja Koti -lehden tapahtumaliitteen kannesta. Timo Jakosen kuva on minusta aivan ihastuttavan tunnelmallinen.
Rauhallista pyhäinpäivää lauantaina!
 |
| Kannen kuva: Kirkon kuvapankki/Timo Jakonen |
