Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste USA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste USA. Näytä kaikki tekstit

21.4.2024

TV:n mielenkiintoisin ohjelma ja pari taiteellista kuvaa :)


Ukraina-Raportti 19.04.2024
 

Hyvää huhtikuista huomenta! 

Minulla on jo pitkään ollut tarkoitus muistuttaa ohjelmasta, joka mielestäni on tällä hetkellä mielenkiintoisinta mitä TV tarjoaa. Joka ilta IRR-TV-kanavalla tulee Ukraina-aiheinen ohjelma kello 19.30 ja Tomi Lindblomin toimittama Ukraina-Raportti on suosikkini, varsinkin silloin kun vieraana on valtiotieteiden tohtori Alpo Rusi. Puoli tuntia täyttä asiaa!

Viime perjantaina aiheena oli "Lännen apu Israelille ja Ukrainalle", ohjelma uusitaan TV:ssä (antenniverkossa kanavapaikalla16) maanantaina 22.4., mutta sen voi katsoa myös netissä. 

IRR-TV:n ohjelmatiedot löytyvät täältä. Tänä iltana Ukraina-Raportin aiheena on: "Aikooko Tatarstan erota Venäjän federaatiosta?".

Onneksi, onneksi Yhdysvaltain edustajainhuone eilen lauantaina viimein hyväksyi elintärkeän Ukraina-tukipaketin! 60 miljardin dollarin (56,3 miljardin euron) arvoinen apupaketti on suurempi kuin Yhdysvaltojen tähänastinen apu yhteensä ja tietenkin paljon enemmän kuin muiden maiden apu. Senaatin odotetaan hyväksyvän apupaketit Ukrainalle sekä myös Israelille ja Taiwanille. Toivottavasti myös Euroopan maat nyt ryhdistäytyvät!


"Ne jotka uskovat vapauteen ja YK:n peruskirjaan, 
jatkavat tukeaan Ukrainalle ja sen kansalle."
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel viestipalvelu X:ssä


Tämä hyvä uutinen saa aamun loistamaan iloa, vaikka näkymä ikkunastani onkin tällainen ja kylmä sää tulee vielä jatkumaan... :)


Huhtikuinen sunnuntaiaamu Itä-Suomessa


Pilvipalvelu esitteli eilen muun muassa nämä kaksi kuvaa, joita en ole muistaakseni koskaan postannut. Lumi ja jää ovat kiehtovia... vaikka nyt kyllä kaivattaisiin jo jotain muutakin. :) 


En itsekään muista mitä tässä kuvassa on.


Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Edellisessä postauksessani puhutaan hieman blogin varmuuskopioinnista. Se on hyvä tehdä, koska sen avulla voi palauttaa sekä blogin sisällön että ulkoasun siinä (onneksi harvinaisessa) tapauksessa, että blogille tapahtuisi jotain, joko käyttäjän toimien seurauksena tai muista syistä.


Heijastuksia



Iloa päiväänne!



Muistattehan, että Ukrainaa voi auttaa esim. näiden sivustojen kautta:





23.3.2022

An Arnold Schwarzenegger video! :)

 
In the world as it was before the 24th of February 2022, I perhaps wouldn't have felt the urge to share a video published by Arnold Schwarzenegger but this one should be seen by everyone. The former California governor tells the Russian people how they are being lied to about the country’s invasion of Ukraine.

Posted originally on Twitter and already viewed tens of millions of times, the nine-minute video is subtitled in Russian and English. 





There are moments like this that are so wrong and then we have to speak up.
    
                                                                                                        Arnold Schwarzenegger, 18 March 2022





4.3.2022

Ukrainian National Anthem - Ukrainan kansallislaulu x 3

 




Before the opening night performance of Verdi's Don Carlos, the audience observed a moment of silence, followed by the Ukrainian national anthem, performed by the Metropolitan Opera Orchestra and Chorus and conducted by Music Director Yannick Nézet-Séguin.


Ще не вмерла України і Слава, і Воля
(Shche ne vmerla Ukrayiny i Slava, i Volya)

Nay, thou art not dead, Ukraine, see, thy glory's born again,
And the skies, O brethren, upon us smile once more!
As in Springtime melts the snow, so shall melt away the foe,
And we shall be masters in our own home.

Soul and body, yea, our all, offer we at freedom's call
We, whose forebears, and ourselves, proud Cossacks are!


(Poetic English translation)






EDIT: Here are two other beautiful performances of the hymn someone described the new anthem of the free world. By Lyric Opera of Chicago...




... and by Ukrainian opera singers in Lviv:





14.7.2020

Koronakevät, koronakesä - Beautiful Hydrangeas


Hei taas! Toivottavasti olette voineet hyvin ja nauttineet kesästä. Tässä postauksessa on enemmän (ja poleemisempaa) tekstiä kuin minulla yleensä... mutta kannattaa vierittää postaus loppuun asti, koska lopussa on ihania hortensiakuvia Italiasta. :) Kirjaan tähän tavallisen kansalaisen ajatuksia ja kokemuksia koronakeväästä ja -kesästä.

Kuvat ovat jälleen Pohjois-Italiasta. Tänä keväänä on ollut helppoa ottaa kuvia ilman ihmisiä. :)

In English: In this post, there are some random thoughts (in Finnish) on life with the coronavirus. Photos are again from Northern Italy, from April to July, from Rhododendrons to Hydrangeas.


My favourite cloth mask

Korona omassa elämässäni

Vaikka asiantuntijat ovat varoitelleet eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien vaaroista jo pitkään (mielenkiintoinen Ylen artikkeli vuodelta 2018), COVID-19 vetäisi maton melkein koko maailman jalkojen alta. (Kai täytyy sanoa, että toivottavasti virusta ei lähetetty liikkeelle tarkoituksella.) Sen aiheuttamat taloudelliset, yhteiskunnalliset, terveydelliset ja koulutukselliset vahingot ihmiskunnalle ovat mittaamattomat. Vieläkin tilanne tuntuu epätodelliselta.

Itse kuulun (toistaiseksi) onnekkaisiin. Rauhaisa elämä maaseudulla on jatkunut melkein normaalina. Omalle pihalle ja metsään pääsee milloin vain. Läheisimmistä ihmisistä useimmat pystyivät siirtymään heti etätöihin.

Olin helmikuussa varannut hartaasti odotetun matkan Italiaan. Olin erityisen tyytyväinen hyviin aikatauluihin, joten varasin matkan, vaikka Pohjois-Italiassa oli jo tautitapauksia. Siinä vaiheessa kun Finnair ilmoitti, että lentojen ajankohtaa voi siirtää myöhemmäksi, olisin sen tehnyt, mutta nettisivulla se ei onnistunut enkä päässyt asiakaspalvelussa koskaan hoitamaan asiaa ihmisen kanssa, en verkossa, en puhelimitse, en suomeksi, en englanniksi... Kyllähän tällainen pandemia on katastrofi esimerkiksi lentoyhtiöille, ja olenkin pahoillani Finnairin puolesta, mutta onnellinen, että olen nyt saanut takaisin lentolippujen hinnan.

Tunnen koronainfektioon sairastuneita sekä Suomessa että Italiassa. Italiassa entinen omalääkärimme on siihen kuollut ja yksi naapureistamme oli kuukauden tehohoidossa ja koettaa nyt toipua keuhkovaurioista.




Toimet viruksen leviämisen ehkäisemiseksi

Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen hallitus on toiminut jämäkästi ja hyvin viruksen leviämistä vastaan ja sen haittojen vähentämiseksi. Alussa viruksesta ei tiedetty juuri mitään ja myös hallituksen tiedotustilaisuudet loivat turvallisuuden tunnetta: maan johto toimii ja tiedottaa siitä kansalaisille. 

Esimerkiksi THL:n ja Huoltovarmuuskeskuksen toiminnassa on näyttänyt olevan parantamisen varaa, mutta uskon ja toivon, että virheistä on otettu opiksi.

Joidenkin ihmisryhmien suhtautuminen asiaan sen sijaan on hämmästyttänyt minua. Ei ikäihmisiä tai muita riskiryhmäläisiä missään vaiheessa syyllistetty tai alennettu toisen luokan kansalaisiksi. Suomessa ei asetettu ulkonaliikkumiskieltoa kenellekään. Korkea ikä näytti selvästi olevan riskitekijä vakavalle taudille, ja luulisi itsesuojeluvaistonkin kertovan, milloin kannattaa olla varovainen. Huoli tehohoitopaikkojen ja hengityskoneiden riittävyydestä oli siinä vaiheessa hyvin aiheellinen. Kuten aina, eniten pitävät meteliä ne, joiden tilanne ei suinkaan ole vaikein. Siis nämä hyvinvoivat seniorit, jotka "ymmärtävät asiat paremmin kuin nuoremmat" ikäryhmät. Ylekin julkaisi ainakin yhden kolumnin, jonka henki oli, että aika velikultia nämä ikäihmiset, kun eivät alistu kotiarestiin.

Sen sijaan vierailukielto hoitokodeissa olevien vanhusten ja esimerkiksi muistisairaitten luo oli (ja on) niin sydäntäsärkevän kauhea asia, että en halua siitä edes kirjoittaa tämän enempää. Toivottavasti pandemian jatkuessa osataan hoitokotien käytännöt järjestää inhimillisemmin.

Meidän perheessä oli koko ajan selvää, että perheen ikäihmisiä voidaan tavata pihalla pitäen turvallista etäisyyttä. Onneksi oli kevät ja kesä tulossa. Monet kerrat on kahviteltu ja lounastettu ulkona. Pöytien kattaminen sujuu jo rutiinilla. :)




Vieraita tulossa

Kuten varmasti melkein kaikilla, koronapandemia on vähentänyt mahdollisuuksia tavata rakkaita, mutta toisaalta myös vähentänyt velvollisuutta tavata vähemmän tärkeitä ihmisiä. :) Kuinka rentouttavaa - ei tarvitse olla aina vierasvaraa yllätyskahvittelijoille! Vaan onpahan jokunen itsensä-kylään-kutsuva henkilö meillekin tiensä löytänyt.

Mielenkiintoisin tapaus oli iäkäs pariskunta Etelä-Suomesta, joka oli tulossa juuri Keski-Euroopasta saapuneen iäkkään sukulaisen mökiltä. Pitkähkö pöytä katettiin terassille ja kahvittelu koetettiin hoitaa etäisyydestä ja hygieniasta huolehtien, koska perheessämme on vakavasti riskiryhmään kuuluvia. Jossain vaiheessa vieraileva rouva jo huudahti, että "me lähdetään pois, jos te olette noin tarkkoja"... Nämä ihmiset olivat kertomansa mukaan eläneet samoin kuin ennenkin eikä tautia ollut tullut. Niinpä. Koska monet suomalaiset ovat ovat noudattaneet suosituksia tunnollisesti, siitä ovat hyötyneet nekin, jotka eivät ole sitä tehneet.




Pidetään kansantalouden pyörät pyörimässä :)

Ruokaa täytyy kaikkien ostaa. Maaliskuussa menin paikalliseen ruokakauppaan, suunenäsuojus päällä ja etäisyys mielessä. Tietenkään kenelläkään muulla ei ollut maskia eivätkä asiakkaat etäisyyksistäkään välittäneet.Henkilökunta kyllä yritti siitä muistuttaa. Onneksi kylän toinen market kuuluu keskusliikkeeseen, joka on järjestänyt yllättävän hyvin toimivan ruoan verkkokaupan. Tuotteiden keräily ja kotiinkuljetus 10 €:lla on hyvä palvelu. Ostoksista on tullut paremmin suunniteltuja ja ruokahävikki on pienentynyt entisestään. Verkkosivulla on myös kätevä "Sesongissa nyt" -sivu, jolta on kätevää valita satokauden tuotteita.

EDIT 26.7.2020 Olin tekemässä uutta tilausta ja huomasin, että kotiinkuljetuksen hinta on nyt 14,90. Se on valitettavasti liikaa eikä tuollainen 50 %:n hinnankorotus muutenkaan miellytä, joten nyt keksitään sitten muita tapoja tehdä ostokset turvallisesti.

Totuuden nimessä on mainittava, ettei täällä syrjäseudulla juuri ole ollut tautitapauksia. Kuitenkin, jos taudin leviämistä ei olisi saatu niin hyvin hillittyä, myös täällä olisi kannattanut opetella seuraamaan suosituksia. Niin, ja tietenkin (kohtuuhintaisia) hengityssuojaimia pitäisi olla saatavilla. Pitkään aikaan niitä ei saanut ainakaan apteekista. Nyt tarjolla on kalliita kiinalaisia suojaimia. :(

Tänne maaseudun rauhaan on ollut aiemminkin mukava tilata tavarat (esim. vaatteita, kosmetiikkaa) kotiinkuljetuksella, mutta tänä keväänä olen tilannut kotiin yhä useampia tuotteita, paitsi kirjoja, myös kasveja ja askartelutarvikkeita. Myös palapelirintamalla tapahtuu uutta. :) 




Uutisia maailmalta

Keväästä lähtien olen seurannut entistä säännöllisemmin The Guardian -lehteä. (Suosittelen lämpimästi myös The Economist -lehteä.)

Myös Yle käyttää Guardiania tietolähteenään, hiljattain esimerkiksi valitettavasta uutisesta, että koronaviruksen vasta-aineet näyttävät häviävän verestä jopa viikoissa eikä immuniteetti tautia vastaan siis kestä kovin pitkään.

Muut mielenkiintoiset artikkelit ovat koskeneet esimerkiksi viruksen mahdollisesti aiheuttamia neurologisia ja psykiatrisia jälkitauteja ja sitä ikävää näkymää, että tulevien rokotteiden teho on mahdollisesti heikoin juuri ikäihmisillä.

Kasvomaskeista on lehdessä kirjoitettu paljon. Asiantuntijat ovat suositelleet maskien pakollisuutta, Pianhan Englannissa maskien käyttö onkin pakollista esimerkiksi kaupassa käytäessä. Lehdessä on annettu hyviä vinkkejä maskien käyttöön ja esimerkiksi niiden tekemiseen kotona.

Perjantaina 10. heinäkuuta kerrottiin Philippe Monguillot'n kuolemasta. Ranskalainen linja-autonkuljettaja kuoli sairaalassa joitakin päiviä pahoinpitelyn jälkeen. Minulla ei ole sanoja kuvaamaan ihmisiä, jotka mukiloivat aivokuolleeksi ihmisen, joka kehottaa heitä noudattamaan sääntöjä, tässä tapauksessa käyttämään kasvomaskia julkisessa liikenteessä. Tai olisi minulla sanoja, mutta niitä ei voi käyttää tässä koko perheelle sopivassa blogissa.

Niin, ne maskit. Uutisissa olemme nähneet "mielenkiintoisia" videoita amerikkalaisista maskien käytön vastustajista. Muistatte varmaan Korea-aiheisen kirjapostaukseni ja maininnan joidenkin kulttuurien yhteisöllisyydestä. Miljoonat aasialaiset ovat vuosikymmenien ajan suojanneet toisiaan tartuntataudeilta käyttämällä maskeja. Joillekin ihmisille näyttää olevan vaikea käsittää, että jos kaikki käyttävät maskeja (ja noudattavat muita suosituksia), kukaan ei sairastu!

Niin, kaikkihan eivät pidä koronavirusinfektiota vakavana asiana. Texasissa kuoli 30-vuotias Covid-bilettäjä, joka tiettävästi oli pitänyt tautia huijauksena.

Yhdysvaltain presidentti on nyt suostunut näyttäytymään kasvomaskissa, mutta muuten uutiset sieltä päin ovat aika huonoja. Koronatapausten määrä kasvaa. New York Timesin mukaan arviolta 5,4 miljoonaa amerikkalaista on menettänyt työpaikkansa ja siis sairausvakuutuksensa koronapandemian seurauksena. Anthony Faucin työtä vaikeutetaan jälleen. Jne.

Suomessakin on maskeja pidetty haitallisina esimerkiksi väittäen, että me tavalliset kansalaiset olemme liian tyhmiä käyttämään niitä oikein. Oikeaan käyttöön tarvitaan nimittäin koulutus, pelkät ohjeet eivät riitä. Maskien väitetään myös saavan ihmiset unohtamaan turvavälit. Itselläni niiden vaikutus on päinvastainen: ne juuri muistuttavat poikkeuksellisesta tilanteesta ja varovaisuuden tärkeydestä.




Bloggaajana

Tämä on ensimmäinen varsinainen postaukseni koronaviruksesta - kunpa niitä ei useita tarvittaisikaan... Olen koettanut blogissa keskittyä enemmän mukaviin asioihin, jotka vievät ajatukset pois pandemiasta. Oletteko huomanneet esimerkiksi uudet linkit blogilistassani? Interesting sites -listalta löytyy asiaa ja viihdykettä. Italian kielestä kiinnostuneille suosittelen Roberto Burionin Medical facts -sivustoa.

(Blogilistallani on muuten joitakin Blogger-blogeja, joiden uudet postauksesta eivät päivity listaan, vaikka olen yrittänyt monta kertaa lisätä linkin uudelleen, muokattuna jne. Tietääkö kukaan mistä tämä johtuu? Joissakin WordPress-blogeissakin tätä on ilmennyt, mutta olen saanut päivitykset kuitenkin toimimaan.)

Kuvia luonnosta olen ottanut paljon, mutta en ole ehtinyt valikoimaan niitä postauksiin. Näinä päivinä ihmettelen pihakuusista alas mätkähteleviä vihreitä käpyjä. Jotkin pienehköt linnut näyttävät niitä pudottelevan, mutta en ole onnistunut tunnistamaan niitä ottamistani kuvista. Niillä on kunakin päivänä eri puu. Onkohan niiden suunnitelma jotenkin kerätä kävyistä siemenet sitten maasta? :)

Tänä keväänä on ollut runsaasti aikaa myös ajatustyöhön ja niinpä keksin omat määritelmät keväälle ja kesälle. Kevät alkaa (täällä Itä-Suomessa) jäidenlähtöpäivänä. Tänä vuonna kevät alkoi siis äitienpäivänä 10. toukokuuta. Kesä taas alkaa silloin kun puut alkavat olla kunnolla lehdessä...eli tänä vuonna kesäkuun alkupäivinä. :)




Muuttuuko mikään?

Koronapandemian alussa toiveikkaimmat puhuivat uuden auttavaisuuden ja yhteisvastuun ajan alkamisesta. Valitettavasti kuluneet kuukaudet ovat näyttäneet toiveet turhiksi niin ihmisten kuin valtioiden tasolla. Avuliaat ihmiset ovat edelleen avuliaita, tietämättömät tietämättömiä, itsekkäät itsekkäitä ja rikolliset kehittelevät uusia tapoja huijata ihmisiä koronakriisin varjossa.

Valtiot kilpailevat keskenään suojavarusteista ja lääkkeistä, eikä yhteistyö EU:n sisälläkään kovin
hyvin ole toiminut. (Tuore artikkeli Italian pyytämästä avusta.) Muistatteko elokuvan nimeltä Independence day – Maailmojen sota? Minä liikutun aina kohdassa, jossa eri maiden (varsinkin Israelin ja Syyrian) joukot koordinoivat vastaiskua ulkoavaruudesta tullutta hyökkääjää vastaan. :) Todellisuudessa maailmassa on monia maita, jotka liittoutuisivat alieenien kanssa, jos saisivat siitä etua. Vaikka eihän sitä tiedä... Jos joudumme elämään vuosikausia koronaongelman kanssa, jotain saattaa kuitenkin muuttua.

Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska pohdiskeli huhtikuisessa kolumnissaan, voiko koronakriisi muuttaa arvoja ja rutiineja. Hänen mukaansa arvot eivät muutu äkillisesti isojenkaan kriisien seurauksena ja rutiinien muuttaminen pysyvästi on vaikeaa. Toivon kuitenkin, että kuluneen kevään trendit, etsiytyminen luontoon, turhan (lento)matkustuksen välttäminen, omavaraisuuden arvon ymmärtäminen.... ja vaikkapa kasvomaskien käyttö jatkuisivat kriisin jälkeenkin.

Henkilökohtaisesti toivoisin myös, että esimerkiksi Euroopan valtiot pohtisivat tarkkaan, onko tiivis yhteistyö Kiinan kanssa hyvä asia. Puhumme maasta, joka on hyvin ongelmallinen ihmisoikeus-, ympäristö-, tuoteturvallisuus-, jne. asioissa.




Koronaviruksen kanssa on eletty jo useita kuukausia. Varsinkin nyt pitäisi muistaa olla varovainen, kun rajoituksia on purettu eri maissa. Kliseisyyden uhallakin: Taistelussa koronavirusta vastaan tarvitaan jokaista ja yhdessä tästä selvitään. :)




Kiitos, jos jaksoit lukea koko tekstin! :) Nyt on muhkeiden hortensioiden vuoro:








Nautitaan kesästä ja pidetään huolta itsestämme ja toisistamme! :)

Stay safe and well, dear all!




Loppukevennys: Poikkeuskeväänä olen ehtinyt myös askarrella puhelimen kanssa. Lähimmille ihmisille on aina ollut omat, kauniit soittoäänet, mutta nyt tylsätkin puhelut alkavat hyväntuulisesti: olen nimittäin valinnut yleiseksi soittoääneksi Men at Work -yhtyeen iki-ihanan "Down Under" -kappaleen.

Hello to Australia! :)







19.4.2020

Blue rain - Sarjakuvia


Hello all and happy Sunday! I wasn't thinking to post anything today but then I noticed that my last post with the comments enabled had become a victim of the latest (?) Blogger bug - the photos have been mysteriously replaced with grey no-entry signs. We'll see when Blogger will be able to fix this umpteenth issue. Meanwhile, uploading the photos again should help. I'll try to do it soon.

For Finnish speaking readers, there are some of my favourite comics, collected over the years. For the others, there are photos from Italy. For us Finns, "blue rain" is not (just) a name of a Wisteria cultivar; we call wisterias "blue rain", whereas laburnums are for us plants of "golden rain". :)


Hei ja aurinkoista sunnuntaita! Tein tällaisen piristävän pikapostauksen vanhoista, ja uudemmista, sarjakuvasuosikeistani sekä sinisadekuvista Italiasta. Meillä on paljon sarjakuva-albumeita, esim. Aku Ankkaa, Lassia ja Leeviä sekä B. Virtasta, mutta tähän postaukseen skannasin joitakin sanomalehdistä leikattuja strippejä.

Aivan ihana Baby Blues kertoo kolmilapsisen perheen vauhdikkaasta elämästä:


Sakussa on selvästi ainesta myös poliitikoksi tai lakimieheksi:


Muistaako kukaan tätä sarjakuvaa? Netistä selvisi, että tämän alkuperäinen nimi on Cathy. Olisiko se ollut Suomessa Kati?


Fingerpori ei ole oikeastaan suosikkejani, mutta onhan sen kielellinen huumori usein aivan verratonta.


Meidät on asennettu väärin. :)


Tämän hauskan Musta hevonen -stripin löysin sattumalta:


Nostalgiaa italian kielen harrastajille Corriere della Sera -lehdestä melkein 20 vuoden takaa. The Economist julkaisi huhtikuussa 2001 artikkelin "Why Silvio Berlusconi is unfit to lead Italy"... ja esimerkiksi kesäkuussa 2011 artikkelin "The Man who screwed an entire country". Berlusconi ei tietenkään ollut erityisen hyvillään...


Ja sitten sinisadekuvia Pohjois-Italiasta.





EDIT: Added a really cute video!





5.3.2020

Emily Dickinson: Selected Poems - Hyvää naistenpäivää 8.3.!


Helmet-lukuhaasteen kohta 6: Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella



Hei taas! Ensimmäinen ehdokkaani Helmet-haasteen kohtaan 6 oli italiankielinen yrttikirja Erbe, mutta näin lähestyvän naistenpäivän kunniaksi valitsin ehdokkaan numero kaksi, varsinkin kun sain Maggiorejärveltä tuoreita kuvia hopea-akaasioista (Acacia dealbata), joiden kukkia annetaan esimerkiksi Italiassa naisille naistenpäivän kunniaksi.

On kyllä pakko lisätä, että itse en pidä tämän kasvin kukkien ulkonäöstä enkä tuoksusta enkä siitä, että sitä kutsutaan mimosaksi - minusta oikea mimosa on Mimosa pudica, jonka lehdykät painuvat vastakkain kun lehtiä kosketetaan. :)




Selected Poems ei ole runokirja vaan pikemminkin oppikirja, jossa runojen lisäksi on laaja osa huomautuksia ja tulkintaa. Kirja kuuluu Oxford Student Texts -sarjaan ja sen on toimittanut Jackie Moore.

Alussa on mielenkiintoista elämäkertatietoa. Emily Dickinson (1830–86) oli yhdysvaltalainen runoilija, jonka runoista suurin osa on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Dickinsonin elämästä on vähän varmaa tietoa, mikä tekee myös runojen tulkinnasta vaikeampaa. Perhe oli varakas ja vaikutusvaltainen. Isä piti tärkeänä myös tyttöjen koulutusta - mutta toisaalta oli julkaissut lehdessäkin mielipiteensä, ettei naisten kuulu kouluttautua niin paljon, että siitä olisi haittaa naisen roolille avioliitossa.




Minähän en osaa runoja tulkita ollenkaan, varsinkaan vieraskielisiä. :) Valitsin alla olevan runon (nro 1072) tähän esimerkiksi, koska pidän sen energisestä alusta ja rytmistä (ja koska aihe sopii naistenpäivään).

Title divine - is mine!
The Wife - without the Sign!
Acute Degree - conferred on me -
Empress of Calvary!
Royal - all but the Crown!
Betrothed - without the swoon
God sends us Women -
When you - hold - Garnet to Garnet -
Gold - to Gold -
Born - Bridalled - Shrouded -
In a Day -
Tri Victory
"My Husband" - women say -
Stroking the Melody -
Is this - the way?

Suomennos tähän runoon löytyy kirjasta Golgatan kuningatar, johon valikoiman Dickinsonin runoja on suomentanut ja toimittanut Merja Virolainen (Tammi 2004). Lukemieni esittelyjen mukaan kirjassa on myös tietoa runouden kääntämisestä yleisesti ja Dickinsonin runojen kääntämisestä erityisesti. Minulla ei ollut kirjaa käytettävissä ja löysin netistä vain suomennoksen alun... Jos jollakulla sattuisi olemaan Golgatan kuningatar, koko runon saa mielellään lisätä kommentteihin ja kertoa muutenkin tämän runon taustoista ja tulkinnasta!

On minun jumalainen arvonimi:
puoliso, joskin vailla sen tunnusta!
Minulle suotu on ankara asema:
kuningatar Golgatan mailla!
...

Runo käsittelee Dickinsonille tärkeitä aiheita, rakkautta, uskoa, naisen asemaa taiteilijana, avioliittoa, kärsimystä... Alkukielisen runon 'Calvary' (suomeksi Golgata) ilmeisesti viittaa myös kirkkoon (luullakseni Calvary Presbyterian Church) San Franciscossa, jonne Dickinsonille tärkeä pappismies Charles Wadsworth siirtyi pastoriksi.

Tätäkin runoa oli hauska koettaa lausua ääneen. :)




In English: Hello all! Today's author is Emily Dickinson.

In the first photos you can see some handsome specimens of Acacia dealbata, photographed some days ago at Lake Maggiore, on the Piedmont side of the lake. Please notice: Some of the photos published on this blog may have been taken by my family members, not by me. For example the recently published photos from Italy are not mine! I have sapiently cropped and edited them though. :)

For this month, we had planned to meet in Northern Italy and I already had bought the tickets, but some days ago all (Finnair) flights to Milan were cancelled for a month... which is of course the correct thing to do and also makes the things more simple. Nobody wants to carry and pass the virus on to others, especially to vulnerable groups.

I do hope the infection numbers start to fall soon. My inner hero is already getting her cape on... Well, seriously - as always, I hope for the best, but am prepared for the worst. :)




Comic by Natalie Dee.



Not to have only yellow flowers in this post, here some more photos from Italy. :) Happy upcoming Women's Day!









8.3.2019

40: Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia - A book about mental health problems


Hello all! As you can guess from the title, this is a darker post than mine usually are. For the Helmet reading challenge, I chose Danielle Steel's His Bright Light, "the story of an extraordinary boy with a brilliant mind, a heart of gold, and a tortured soul. It is the story of an illness, a fight to live, and a race against death".





Hei taas! Helmet-haasteen kohtaan 40 valitsin hyllystäni Danielle Steelin kirjan Brilla una stella. Alkuperäisteos His Bright Light ilmestyi 1998 ja italiankielinen käännös kaksi vuotta myöhemmin. Kirja on käännetty useille kielille, mutta näköjään ei suomeksi. Joidenkin englanninkielisten painosten kannessa on lainaus Daily Express -lehden arviosta: "A moving and haunting book"... ja niinhän se on. Tämä on niitä kirjoja, jotka jäävät mieleen. Luin sen nyt neljännen tai viidennen kerran... ja äidin huoli lapsestaan koskettaa joka kerta.

Danielle Steel lienee tuttu nimi lähes kaikille, ainakin rakkausromaanien ystäville. Englanninkielisen Wikipedian mukaan hän on kirjoittanut 165 kirjaa, joista romaaneja 141. Yli 800 miljoonalla myydyllä kirjalla hän on kaikkien aikojen tilastossa neljäntenä, Shakespearen, Christien ja Cartlandin jälkeen.

His Bright Light ei ole romaani, vaan Steelin pojan Nicholas Trainan (1978 - 97) tarina. Nick oli verbaalisesti lahjakas, musikaalinen ja liikunnallinen lapsi, jonka vilkkaus alkoi kuitenkin muuttua rauhattomuudeksi ja impulsiivisuudeksi jo päiväkoti-iässä. Äiti seurasi raivokohtauksia, yökastelua, tuhrimista, piirustusten väkivaltaisuutta yms. yhä enemmän huolestuneena, mutta sekä ystävät että ammattilaiset pitivät Nickiä hyvin älykkäänä, mutta muuten normaalina lapsena.

Nickin koulunkäynti alkoi hyvin, mutta vähitellen ongelmat pahenivat, Nick alkoi häiritä opetusta ja eristäytyä perheestä. Kotoa hävisi lääkkeitä. Psykoterapiasta ei ollut apua ja koko perheen elämä kärsi yhä enemmän Nickin vaikeasta käytöksestä. Ensimmäiset huumekokeilut alkoivat, tuli koulusta erottamisia, sairaalajaksoja...  Äiti yritti etsiä apua kaikista mahdollisista paikoista. Vuosien etsimisen jälkeen avuksi löytyi viisaita ja tehtäväänsä sitoutuneita ihmisiä, joista tuli perheen ystäviä. Yhteys heihin on säilynyt Nickin kuoleman jälkeenkin.

Nick itse oli päiväkirjoissaan arvellut kärsivänsä maanis-depressiivisyydestä jo ennenkuin aikuiset alkoivat sitä epäillä. Diagnoosi kaksisuuntaisesta (bipolaarisesta) mielialahäiriöstä ja oikea lääkitys saatiin vasta Nickin ollessa 16-vuotias. Hoidon ansiosta Nick pystyi elämään hyvää elämää noin kolmen vuoden ajan, tosin vaihtelevasti: täysi-ikäisyys antoi hänelle mahdollisuuden kieltäytyä lääkkeistä ja sairaalahoidoista, ja litium-hoidon keskeyttäminen huonontaa potilaan vointia nopeasti. Perheen ja palkattujen hoitajien avusta ja valvonnasta huolimatta Nick sai käsiinsä huumeita itsemurhayrityksiä varten. Niistä neljäs "onnistui".

Steel sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan, paitsi Nickin muistoksi myös avuksi ja tueksi sairastuneiden omaisille ja lisätäkseen tietoa bipolaarisesta mielialahäiriöstä, jotta se voitaisiin tunnistaa aiemmin. Ajoissa aloitettu lääkitys on tehokkain. Kirja toimisi apuna ehkä vielä paremmin, jos vaikkapa loppuun olisi koottu tiivistelmä kokemuksista ja ohjeista.

Hoidot ja lääkkeet auttavat eri ihmisiä eri tavoin. Steel kannustaa lukijoitaan yrittämään kaikkia mahdollisia keinoja, oman intuition mukaan, luottaen siihen tietoon, joka omaisilla on sairastuneesta. Nickin elämä päättyi jo 19-vuotiaana, mutta oikean lääkityksen avulla hän pystyi viimeisinä vuosinaan tekemään asioita, joista oli haaveillut.




Steelin romaaneja olen lukenut kaksi tai kolme. Niitä paljon kiinnostavampana pidän itse kirjailijaa. New Yorkissa 1947 syntynyt Danielle Fernandes Dominique Schuelein-Steel on saksanjuutalaisen isän ja portugalilaisen äidin ainoa lapsi, joka vietti suuren osan lapsuuttaan Ranskassa ja alkoi kirjoittaa tarinoita ja runoja jo nuorena. 

Alla olevassa kuvassa (kesältä 1996) ovat Steelin ja John Trainan lapset lomatunnelmissa. Steel synnytti seitsemän lasta ja on ollut äiti yhdeksälle ja kirjoittanut samaan aikaan (myöhään illalla) menekkiteoksen toisensa jälkeen. Vaikka hänellä tietysti on ollut apuna henkilökuntaa, saavutus on ihailtava. Nykyisin hänen menetelmänsä on kirjoittaa viittä eri vaiheessa (tiedonhankinnasta tekstin viimeistelyyn) olevaa kirjaa yhtäaikaa. 


From: Danielle Steel: His Bright Light
Photo: Harry Langdon


Alla oleva kuva on otettu Danielle Steelin vanhimman tyttären häissä toukokuussa 1997, noin neljä kuukautta ennen Nickin kuolemaa.


Nick Traina and his mother Danielle Steel
From: Danielle Steel: His Bright Light
Photo: Eliot Holtzman


Lisäilen näihin kirjapostauksiin myös sopivia kukkakuvia. :) Tällä kertaa kukkana on ruusu, koska Nickin hautajaisissa arkku oli kirjan mukaan peitetty keltaisilla ruusuilla. Siunaustilaisuus kirkossa oli harras, mutta seuraavan päivän hautaanlaskemistilaisuuteen äiti pyysi perhettään pukeutumaan mahdollisimman mauttomiin ja värikkäisiin vaatteisiin, koska surusta on selvittävä, ylös- ja eteenpäin, ja koska hänen mukaansa Nick olisi pitänyt ideasta.

Loppuun vielä kolme linkkiä Youtubeen. Nick Traina tuli tunnetuksi Link 80 -nimisen punk/ska-yhtyeen laulajana ja viimeisinä kuukausinaan hän perusti uuden, Knowledge-nimisen yhtyeen.

Ensimmäisenä on Link 80:n vuonna 2016 julkaisema Nickin muistovideo. Musiikkina siinä on Social Distortion -yhtyeen hieno "When The Angels Sing":

Toisella videolla Nick laulaa (VIDEO EI NÄYTÄ OLEVAN ENÄÄ KATSOTTAVISSA) noin 15-vuotiaana kirjoittamansa kappaleen:


Gnat (I'm All Alone) by Nick Traina

I'm all alone,
I'm all alone,
Sky is white,
The pain is bright,
And I wanna get stoned.
I'm all alone.
Destiny, My destiny,
Dance with me, Dance with me, Destiny,
Destiny, My destiny,
No escaping that's for me,
My mother moans,
Get off the phone,
She don't like my fucking tone,
Mama may have,
And Papa may have,
But God bless the child that's got his own,
God bless the child that's got his own.

I have been shown,
My heart of stone,
Feeling it in my broken bones,
Love I can't have
The dad I won't have
The child was left here all alone
I was left here all alone
Destiny, My destiny,
Dance with me, dance with me, destiny
Destiny, my destiny,
No escaping that's for me



Ja lisätäänpä tähän vielä "When The Angels Sing" Social Distortion -yhtyeen omalla videolla. Social D:hän perustettiin jo kaukaisella ja niin nostalgisella 1970-luvulla. White Light, White Heat, White Trash (1990-luvun puolivälistä) oli pitkästä aikaa hieman punkimpi albumi. Mike Ness taitaa olla katu-uskottavin kasvissyöjä, jonka tiedän. :)


When The Angels Sing (by Michael Ness)

At last we meet again, dear God
Hear the angels sing
The funerals are nicer
when we know you're there
When the angels sing
Sometimes I try so hard 
to understand the things you do
Who am I to question you
 when it all comes down
Hear the angels sing

Stand up strong, feel the pain
When the angels sing
Love and death don't mean a thing 
'Til the angels sing

The prisoners pray 
when they're on death row
When the angels sing
The junkie cries for love 
but it's all run out
When the angels sing
The sins of the world
and it's cold on the streets
 when you're all alone
And the tears they start to fall
when it all comes down
Hear the angels sing

Stand up strong, feel the pain
When the angels sing
Love and death don't mean a thing 
'Til the angels sing

Little by little, day by day
I watch the children play
'Cause life and death don't mean a thing
'Til the angels sing

When the angel of death
comes alooking for me
Hear the angels sing
I hope I was everything 
I was supposed to be
When the angels sing
There's gotta be a heaven 
'cause I've already done my time in hell
And a little baby's born
when it all comes down
When the angels sing

Stand up strong, feel the pain
When the angels sing
Love and death don't mean a thing 
'Til the angels sing

Little by little, day by day
I watch the children play
'Cause life and death don't mean a thing
'Til the angels sing



🧡



Tämän postauksen lopuksi haluan toivottaa jaksamista ja hyvää vointia kaikille
ja varsinkin omaisiaan hoitaville. Muistakaa pitää huoli myös itsestänne! :)