Näinä päivinä - Last days of March

Hei ja mukavaa perjantai-iltaa! Toivottavasti olette pysyneet terveinä. Kunpa uusien tartuntojen, sairastumisten ja kuolemantapausten määrä kääntyisi pian laskuun, meillä ja muualla.

Blogeissa on kyselty, miten itse kukin viettää näitä enemmän tai vähemmän epätavallisia päiviä. Tässä postauksessa keskitytään lisääntyneen kotonaolon kevyempiin puoliin. Varoitus: tämä on siis hömppäpostaus. :)

Viime viikkojen tapahtumat ovat muuttaneet monen suunnitelmia. Kuten ehkä muistatte, näinä päivinä minunkin oli tarkoitus olla Italiassa. Minulla oli ylellinen matkakosmetiikkasetti jo valmiina. :) No, nyt hemmottelen itseäni siis kotona... ja täytän näppärät, pienet purkit uudelleen sitten, kun on taas matkustamisen aika.

Huumori auttaa. Linkin John Atkinsonin hauskoihin piirroksiin löydätte myös blogin sivupalkista.

Cartoon by John Atkinson

Italiasta tulee keväisiä kuvia melkein päivittäin. Tämän kuvan valkokukkainen kasvi ei ollut meille tuttu, joten taas ryhdyttiin "puutarhaetsiviksi"...

Luullakseni kasvi on Pieris japonica, japaninkellovaivero. Onpa sillä kauniit kukat... ja kuulemma myös hyväntuoksuiset.

Maalla asuvat ovat onnekkaita näinä aikoina. Kuluneella viikolla oli kauniita, aurinkoisia päiviä. Kova tuuli sai sään tuntumaan aika kylmältä, mutta niin lämmintä kuitenkin oli, että lumet ovat sulaneet melkein silmissä. Siirsin jo pienelle kuistille puutarhapöydän ja tuoleja... tietäen toki, että ensi viikolla sataa lunta. :)

Luontokuvia olen ottanut aika vähän. Nämäkin veikeät joutsenet olivat monen sadan metrin päässä, joten kuvasta ei tullut kovin tarkka.

Ruokaostoksia on tehty hieman eri tavalla kuin ennen. Veljeni Lidlissä tekemät ostokset ilahduttivat monella tapaa. (Meidän lähellämme ei valitettavasti ole Lidliä.) Esimerkiksi Pohjolan meijerin piimätölkissä (rasvaton, laktoositon) ei ollut korkkia. Hyvä, hyvä! Muovinen korkki on täysin tarpeeton! Pahvinokka on ekologisempi - ja helpompi avata.

Kevät tulee tänäkin vuonna. Olettehan lukeneet Irene Vellan runon poikkeusajasta? Onneksi Kirjasähkökäyrän Mai jakoi sen blogissaan. Minulta se oli jäädä huomaamatta. Italian tilanne surettaa niin paljon, että en lue sieltä uutisia kovin usein.

Olen tietysti lukenut kirjoja, soitellut... ja kyllä, selaillut myös Netflixin tarjontaa. Brittisarja nimeltä IT-porukka on yksi kestosuosikkini.  Kun hoksasin, että Uusi Sherlock -sarjassa saa englanninkielisten tekstien lisäksi myös englanninkielisen kuvailutulkkauksen, olen alkanut oppia Lontoosta paljon uutta!

En tiedä alla olevan kuvan alkuperäistä lähdettä. Pinterestissä näkyy olevan fanien kuvakokoelmia, joissa on tuhansia Sherlock-kuvia. :)

Talven ylellisyyttä on itse puristettu appelsiinimehu. (Tämä on muuten vanha kuva. Tänään ottamani kuvat olivat niin pilvisen harmaita.)

Koristelen kalenteria jopa värikkäillä kuvilla Hullujen päivien luettelosta. :D Tilasinkin jotain, mutta kaikki tarpeellista ja hillityissä väreissä.

Ja sitten olen koonnut palapelejä. Olisin toivonut voivani näyttää tämän kauniin kuvan valmiina, mutta pilveilevä sini/harmaa/vaalea taivas on niin hidasta tehtävää... Tästä aiheesta lisää myöhemmin.

Mukavaa viikonloppua!

Lisätty lauantaina 28.3.: Huomasin YLEn sivulta jutun nallehaasteesta. Meillä on istunut tämä nuorimman sukupolven lapsuusajan nalle ikkunalla katselemassa järvimaisemaa siitä lähtien, kun yksi puu kaadettiin talon vierestä näköalan avartamiseksi. Meidän olohuoneen ikkunassa olevaa nallea ei oikeastaan kukaan voi nyt nähdä, joten otin siitä kuvan itse. :) Nalle näyttää miettiväisemmältä kuin yleensä, mutta elämmehän poikkeuksellista ja vakavaa aikaa.

I hope you are well!

Have a happy weekend! 

xoxo

Camelia & Rosmarino - "Kerro itsestäsi kirjahyllysi avulla"

Hello again! To cheer us all up, here some flowers from Italy.

Hei taas! Kieltenopen kotiblogissa oli hauska postaus Kerro itsestäsi kirjahyllysi avulla. Tämä haaste on kiertänyt blogeissa ja myös Facebookissa ja on jo aivan klassikko. :)


1. Oletko mies vai nainen? Nainen ryhmäkuvassa

2. Kuvaile itseäsi? Humanismi elämänasenteena

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Kohtaaminen

4. Kuinka voit? La ginnastica zen

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Wood and Garden

6. Mihin haluaisit matkustaa? L'Italia dei giardini

7. Kuvaile parasta ystävääsi? Ystävyyden lahja

8. Mikä on lempivärisi? Sininen linna

9. Millainen sää on nyt? Tuulj vei piirustukset 

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Talvi-iltain tarinoita

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Latinaa puutarhureille

12. Millainen on parisuhteesi? Filosofisia huomautuksia

13. Mitä pelkäät? Länsimaiden tuho

14. Päivän mietelause? In giardino non si è mai soli (Puutarhassa et ole koskaan yksin)

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Va' dove ti porta il cuore (Kulje sydämesi tietä)

Pysykäähän terveinä! Halauksia!

Stay safe and healthy! Hugs!

A new one added on 24 March. :)

Winter favourites - Henning Mankell: Palomuuri

I have seen a long-tailed tit! I have seen a long-tailed tit! Yippee! :)

The photos are not good, they have been taken from far and through a window, but - goodness - I am really thrilled. Let's hope these cuties keep visiting our bird feeding area. You will see more photos further below, but first some other favourite pics - taken in February and March.

The sun has been shining... not very often though.

White sand? No, snow, ice and water. :)

The same icicles just after sunset:

Colours of evening...

All the colours of a March evening. :)

Morning mist and the first, timid rays of sun...

Cutie pies...

A long-tailed tit...

No, two long-tailed tit s! :)

Mwah mwah!

12 March, 2020!

Hei taas! Kiinnostavia lintuhavaintoja on siis tehty. Nyt on vuorossa postauksen kirjaosuus. Tänään taklataan Helmet-lukuhaasteen kohta 40: 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja.

Henning Mankellin (1948–2015) Palomuuri ilmestyi ruotsiksi 1998 ja suomeksi kaksi vuotta myöhemmin. Se oli ensimmäinen, tai ainakin ensimmäisiä lukemiani dekkareita, joissa aiheena tai taustana oli tietotekninen kehitys ja sen vaikutus yhteiskuntaan.

Kirjan takakannessa sanotaan:

Ruotsalaiskomisario Kurt Wallander tutkii viimeisessä jutussaan tietokoneiden varassa toimivan yhteiskunnan suunnatonta haavoittuvuutta 

Atk-konsultti kuolee sydänkohtaukseen pankkiautomaatilla. Kaksi teinityttöä murhaa raa'asti taksikuskin. Sähkökatkos pimentää suuren osan Skånea, ja muuntoasemalta löydetään hiiltynyt ruumis. 

Vain Kurt Wallander aavistelee tapahtumilla olevan jotain yhteyttä. Poliisin vainullaan ja nuoren hakkerin avulla hän selvittelee henkilöiden ja motiivien monimutkaista kuviota ja joutuu varomattomuuttaan hengenvaaraan.  

Arkisen, realistisen tyylinsä hallitseva Henning Mankell on Ruotsin suosituimpia rikoskirjailijoita ja Suomessakin jo käsite. Palomuuri on seitsemäs suomennettu Kurt Wallander -dekkari.

Tyttöjen tekemää murhaa kuvataan raa'aksi. Valitettavasti täytyy sanoa, että nykyisin psykopaattirikollisten toimista on tullut kirjoissa ja TV-sarjoissa valtavirtaa eikä 2020-luvun asteikolla murha ole erityisen raaka. - Kirja on siis kirjoitettu jo 1990-luvulla ja sen tietotekninen puoli on tietysti osin vanhahtavaa. Kirjassa Wallander on saanut tietokoneen edellisenä vuonna, mutta ei ole sen käytöstä innostunut. Hän käyttää mieluummin faksia kuin sähköpostia.

Lokakuinen Ystad on harmaa ja apea. Wallander vilustuu kirjan alussa, on kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä. Flunssa on ohi vasta sivulla 148. :) Joskus synkistely tuntuu melkein ironiselta:

Wallander käveli takaisin autolleen. Hänen pitäisi varoa yksinäisiä, autioita rantoja.

Etenkin syksyisin. Niillä oli taipumus laukaista hänessä voimakas ja raskas alakulo.

Kansankoti ei ole entisensä. Wallanderin vanhat ystävät ovat joko jättäneet Ruotsin tai muuttamassa pois.

Ruotsista oli tullut maa, josta monet pakenevat, hän ajatteli. Ne joilla on varaa. Ja ne, joilla ei ole varaa, koettavat saada rahat kokoon liittyäkseen poismuuttajien laumaan.
Kuinka siinä niin oli käynyt? Mitä oikeastaan oli tapahtunut?

Olen lukenut vain joitakin Mankellin kirjoja enkä ole katsonut yhtään TV:n Wallanderia. Pidin tästä kirjasta ja sitä lukiessani ajattelin, että sen filmatisointi voisi olla tyylikäs ja mielenkiintoinen. No ei - vilkaisin Netflixissä olevaa kaksiosaista Mankellin Palomuuri -nimistä filmiä ja se näytti käsittämättömältä sekasotkulta, jossa oli yhteistä kirjan kanssa melkein vain henkilöiden nimet.

Wallanderista tuli mieleen toinen keski-ikäinen, pohdiskeleva, humaani poliisimies, Donna Leonin Brunetti. Ikääntyminen on välillä kivuliasta, on huolta muistisairaasta vanhemmasta, tietokoneen käytössä tarvitaan taitavamman kollegan apua... Lapset sentään aikuistuvat ja löytävät paikkansa yhteiskunnassa.

Siinä missä (ainakin viimeisimmät) Brunetit ovat kuin hutaisten kirjoitettuja, tässä kirjassa poliisityötä kuvataan yksityiskohtaisesti ja uskottavasti. (Minulla olevassa pokkarissa on 510 sivua.) Joitakin käsittämättömyyksiä kirjassa kuitenkin on. Koko jutun kannalta keskeistä tietokonetta ei oteta poliisin haltuun. Epävirallisesti (ja vastoin sääntöjä) apuun pyydetyn siviilin turvallisuudesta ei huolehdita riittävästi - hänen henkensä säästyy vain hyvän onnen ja ihmeellisten sattumien ansiosta. 

Kirjan tarina oli niin jännittävä, että kirjaa ei olisi mielellään laskenut käsistään. Kerran nauroin ääneen:

- Menen suoraan asiaan, Lisa Holgersson aloitti. - Sisäinen tutkinta siitä, mitä sinun, Eva Perssonin ja hänen äitinsä välillä itse asiassa tapahtui, on alkanut.
- Kuka asiaa tutkii?
- Hässleholmista tuli eräs mies.
- Hässleholmista tuli mies? Sehän kuulostaa aivan televisiosarjan nimeltä.

Lopuksi muutamia arkielämää ilahduttavia asioita (itse hankittuja, kuten aina). Yllä kivoja tulitikkurasioita... :)

Ja alla kosmetiikkatuotteita, joista on tullut suosikkejani hyvän tuoksunsa ansiosta. Viime syksynä ostin itselleni The Body Shopin joulukalenterin. Monissa Body Shopin tuotteissa on hyvä tuoksu - joissakin vain liiankin voimakas minulle. Alla olevan kuvan oikeassa reunassa oleva Drops of Youth -seerumi oli minusta kalenterin paras tuote. Sen tuoksu on ihanan raikas ja tiiviste tuntuu tehokkaan ravitsevalta. Myös porkkanakosteusvoide oli mukava tuttavuus.

Kauppareissulla hankin uusia kotimaan ikimerkkejä. Tämän arkin takapuolelle on painettu loru:

Kuu kiurusta kesään,

puoli kuuta peipposesta,

västäräkistä vähäsen,

pääskysestä ei päivääkään.

Kevättä odotellen...

Mukavaa uutta viikkoa!

Have a lovely week ahead!

Lisbeth Werner: Puk seikkailee jälleen - Trees and sunshine

Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Tämä kohta on helppo. :) Kirjoja puista minulla on vaikka kuinka paljon. Yht'äkkiä muistui mieleeni tämä lasten/nuortenkirja ja sen nostalginen kansi vuosikymmenten takaa... ja satuin vielä kirjan löytämäänkin.

Tanskankielinen alkuteos on ilmestynyt 1969. Suomennos on Kaisa Peltosen. Kirjassa on 80 sivua kepeää lukemista Egeborgin sisäoppilaitoksen oppilaiden elämästä ja seikkailuista. Arvelen, että päähenkilöt ovat noin viisitoistavuotiaita. "Lisbeth Werner" oli muuten salanimi, jolla Knud Meister ja Carlo Andersen julkaisivat Puk-kirjoja.

Julkaisen samalla uudelleen kuvia yhdestä lempipostauksestani viiden vuoden takaa. Nyt huomaan, että kuvat eivät ole erityisen tarkkoja, mutta pidän niistä kovasti niiden aurinkoisen tunnelman vuoksi.

In English: Hello all! Today I post some old photos, taken in March 2015. There was much more snow back then. :)

The sun was shining brightly. The weather was windy, but otherwise it was silent and peaceful in the wood. Only the peeling birch bark was flapping in the wind.

Even though there was much snow, it was easy to walk around because the snow crust was thick and strong. I wasn't familiar with the English term and was happy to find a really helpful meteorological glossary, by the American Meteorological Society, available at http://glossary.ametsoc.org/wiki/Main_Page.

Thus, a snow crust is "a crisp, firm, outer surface upon snow.  -  Basically, three types of snow crusts exist, formed by 1) the refreezing of surface snow, after melting and/or wetting, to form a hard layer of snow (sun crust, rain crust, spring crust); 2) the packing of snow into a hard layer by wind action (wind crust, wind slab); and 3) the freezing of surface water, however derived, to form a continuous layer of ice on top of snow (film crust, ice crust). A snow crust is designated as "breakable" or "unbreakable" according to its ability to support a person on skis."

One of the photos of my collage (at the top of this post) shows how the snow crust carried easily a person, even without skis or snowshoes.

The bark of a Scots pine is thin, flaky and almost orange on the upper trunk and branches:

Woollen mittens are warm and surprisingly wet-and-snow-resistant. :)

In March 2015, I participated with this post in the following blog events: Mosaic Monday (link not valid anymore), Karen's Sunlit Sunday, Our World Tuesday and Wednesday around the World.

Stay safe and healthy!