Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvonnat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvonnat. Näytä kaikki tekstit

16.11.2026

Onnittelut arvonnan voittajille!

 


Heipä hei! Joulukorttiarvonnan osallistumisaika on nyt päättynyt ja arvonta suoritettu.

Osallistujamäärä oli oikeastaan odotetusti aika pieni ja alkuvaiheessa jo ajattelin, että lähetän vain kaikille kiinnostuneille korttinipun ilman mitään arpomista. :) Sen verran osallistujia kuitenkin tuli, että arvonta saatiin suoritettua ja sen neljä voittajaa ovat Rimasa, MaaritKoo, Sartsa ja Maatuska/Selätön puutarhuri.

Olen jättänyt voittajien blogeihin viestin voitosta ja palkintojen lähettämisestä. 

Lämpimät onnittelut voittajille ja sydämelliset kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille. 


🎄


5.11.2026

🎄 Jouluinen korttiarvonta 🎄


Hei taas! Tässä se nyt tulee, jo monta vuotta haaveilemani asia eli joulukorttiarvonta! Haluan kiittää teitä blogin lukijoita mukanaolosta jollain kivalla ja jouluisella. Arvon kaikkien blogini seuraajien kesken 4 kpl joulukorttinippuja.

Ensimmäisessä korttinipussa on kuusi vaaleasävyistä postikorttia ja yksi kaksiosainen kortti kuorineen:




Toisessa nipussa on seitsemän piparkakkuaiheista postikorttia ja samanlainen kaksiosainen kortti kuin nipussa nro 1:




Kolmannessa nipussa on kuusi neliönmuotoista tonttukorttia ja neliönmuotoinen kuorellinen kortti:




Neljännessä nipussa on viisi neliönmuotoista kranssiaiheista korttia ja neliönmuotoinen kaksiosainen kortti:





Näin osallistut korttiarvontaan:

⭐Arvonta on tämän blogin seuraajille (Lukulistan/Seuraajat-lisäosan kautta).

⭐Jos et vielä seuraa blogia, ehdit hyvin liittyä lukijaksi arvonnan aikana. (Villa Emilian Seuraajat-gadget on melkein blogin alareunassa.)

⭐Jätä kommentti tähän postaukseen, jotta tiedän sinun haluavan mukaan arvontaan. Älä jätä sähköpostiosoitettasi julkiseen kommenttikenttään. Käytä kommentissasi samaa nimeä tai nimimerkkiä kuin seuraajatililläsi.

Huom. Jos kommentin jättäminen ei jostain syystä onnistu, voit ilmoittautua arvontaan myös sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen avulla.
 
⭐Kommentissa voit kertoa mikä korttivaihtoehdoista olisi sinulle mieluisin. Arvon neljä voittajaa ja, jos vain mahdollista, postitan kullekin mieluisimman korttinipun.


Arvonnan järjestäjä: Villa Emilian Joulu -blogi
 
Arvonta-aika: Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 15.11. keskiyöllä.

Voittajien valinta: Voittajat (4 kpl) arvotaan näiden ohjeiden mukaisesti osallistuneiden kesken.
 
Voitosta ilmoittaminen: Arvon voittajat maanantaina 16.11. ja julkaisen voittajien nimet/nimimerkit blogissa uudessa postauksessa. (Voittajia pyydetään sitten laittamaan minulle sähköpostia tai ottamaan yhteyttä blogin yhteydenottolomakkeella 5 vuorokauden kuluessa palkinnon lähettämistä varten. Mikäli voittajaa ei tavoiteta, arvon kyseiselle korttinipulle uuden voittajan.)

Palkinnon toimitus: Ainakin tämän vuoden arvonnassa palkinnot postitetaan ainoastaan Suomessa sijaitseviin osoitteisiin.

Tietosuoja: Osallistujien yhteystietoja (osoitteita) käytetään ainoastaan palkintojen postittamiseen eikä niitä luovuteta kolmansille osapuolille tai käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Joulukorttien valmistajat tai Blogger/Google eivät ole mukana arvonnassa eivätkä sponsoroi tai hallinnoi sitä millään tavalla.

Tervetuloa mukaan ja onnea arvontaan! ⭐





Jouluaattoon on nyt alle 50 yötä. Aika menee niin nopeasti, että minusta tuntuu, että joululaskurin lukema pienenee monta kertaa päivän aikana. :) Suurkiitos kommenteistanne aikaisempiin postauksiin! En ole ehtinyt vastavierailuille moneenkaan blogiin, mutta koetan tehdä sen pian.

Yksi hauska asia, jota en myöskään ole ehtinyt tehdä, on pelata Selättömän puutarhurin joulukorttipeliä. Se on mainiota viihdykettä meille, jotka rakastamme joulukortteja ja olemme niitä säilyttäneet isoja määriä. Käykääpä lukemassa ohjeet ja muistakaa pelata joulua odotellessa tai viimeistään jouluna! <3



25.10.2026

Joulukortteja, joulukortteja! :)

 



Huomenta ja hyvää reformaation päivää! Viime yönä olemme jälleen siirtyneet talvi- eli normaaliaikaan, mikä on varsinkin näin päivien lyhetessä oikein hyvä juttu.

Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen: Vaikka meidänkin perheessämme joulukorttien lähettäminen ja saaminen on vähentynyt murto-osaan aikaisemmista vuosikymmenistä, ostelen joulukortteja edelleen innokkaasti. :) Harmittavasti löysin Kantolan KorttiTuotteen verkkokaupan vasta muutama vuosi sitten, aikana jolloin meiltäkin lähtee monelle tuttavalle vain sähköinen tervehdys.

Minä kuitenkin omalta osaltani yritän pitää joulukorttiperinnettä elossa.  Olen tänäkin vuonna tilannut näitä Suomessa painettuja kortteja, ja nyt aion toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. :)

(Huom.: Tämä ei ole minkäänlainen yhteistyöpostaus, vaan olen valinnut ja maksanut kortit aivan itse.)


uusia joulukortteja 2026 Kantolan Korttituotteelta


Aion järjestää blogin seuraajien iloksi joulukorttiarvonnan!

Tänä vuonna olen ajatellut valita palkinnoiksi kolme nippua, joissa kussakin on korteissa yhtä pääväriä. Yksi nippu voisi olla ruskeansävyisiä kortteja, yksi esimerkiksi punaisia, yksi vihreän tai sinisen sävyisiä. Minulla on jo ideoita myös tuleville vuosille, jos kiinnostuneita osallistujia tuntuu olevan. Nyt kun en ole juuri missään blogilistauksissa mukana, kaikki kiinnostuneet eivät ehkä edes huomaa tätä tulevaa arvontaa, mutta toivotaan parasta!

Arvonta ei siis ala vielä. Varsinaisessa arvontapostauksessa marraskuun alussa kerrotaan palkinnoista ja osallistumisajasta tarkemmin. Ainakin tänä vuonna lähetän palkintoja valitettavasti ainoastaan Suomessa sijaitseviin osoitteisiin.

Joten kirjoittakaapa kommentteihin: Aiotteko vielä lähettää joulukortteja? Oletteko kiinnostuneita arvonnasta? Minkälaisista korteista pidätte eniten? :) 


metsäkurjenpolven lehtiä syksyn väreissä



Aamukahvi on juotu, joten nyt lähden paistamaan tähtitorttuja. 
Postauksen viimeinen kuva näyttää kuinka hauskannäköisiä ovat 
tavalliset metsäkurjenpolven lehdet ruohottuneella kärrypolulla. :)

Voikaapa hyvin! xx



24.5.2025

Sadetta ja muuta ihanaa

 


Parin viime päivän aikana on vihdoin saatu täälläkin muutama millimetri vettä (ja ensi yöksi on luvassa aika runsasta sadetta). Nyt on vihreys lisääntynyt ihan silmissä. Alla olevassa kuvassa oleva lehti kuuluu 'Elegans'-sinikuunliljalle. Koska kuunliljat näyttävät olevan melko helppohoitoisia eikä meillä ole toistaiseksi etanaongelmaa, hankin tänä keväänä paria lajiketta lisää. Ostoslistallani oli myös esimerkiksi Hosta 'Isoäidin hymy' hauskan nimensä takia, mutta sitä ei alkanut verkkokauppaan tulla, joten se jäi tältä keväältä hankkimatta.

Etanoista ja kotiloista puheenollen, meidän pihapiirissä on majoittuneena räkättirastaslaivue, jonka luulisi kyllä toimivan, jos kotiloita alkaisi näkyä. :)




Myös pioneille on löytynyt melko mieluinen paikka, joten hankin pihaamme tällaisia ihanuuksia. 




Vesilinnuilla on jo poikasia! Kuva on otettu 22. toukokuuta.




Ruusujuuri on kauneimmillaan.




Yksi tämän kevään iloisista yllätyksistä oli tämä: Laajan pihapiirin luonnonvaraisten saniaisten joukossa kasvaa myös ainakin yksi kotkansiipi. Huomasin sen ruskeat itiölehdet siinä vaiheessa. kun kasvissa näkyi vain kuihtuneita viime vuoden lehtiä. Nyt sateen jälkeen uudet lehdet ovat kasvaneet yön aikana. :)

(Meillä on kotkansiipiä myös ostettuina taimina, mutta ne ovat vielä aika pieniä.)





Pihlajan tyylikkäät nuoret lehdet ovat jokavuotinen kuvauskohteeni.




Minulla on "omaishoitajan sairaalakassi", jolle halusin hauskan ripustuskoukun. Sienestävälle miehelleni olen ostanut koukun, jossa on koristeena puinen herkkutatti. Koukuissa on myös monia eläinhahmoja. En ollut koskaan ajatellut hankkia sellaista, koska niistä tulee mieleen "metsästysmuistot", joita jotkut ripustavat seinilleen... mutta sitten keksin: Tällainen jäniksen kuva on pieni hyvitys kaikista syödyistä kesäkukista, vahingoitetuista puista ja pensaista ja siitä, että suurin osa istutetusta kasveista on pitänyt suojata enemmän tai vähemmän rumilla ja hankalilla verkotuksilla.  :D

Tämä olisi oikeastaan arktisten alueiden napajänis, mutta kyllä tämä suomalaisesta metsäjäniksestä käy. :)




Ja ihanuuspostauksen hienona lopetuksena: Voitin Sinin blogiarvonnassa postikortteja! Kuluneella viikolla posti toi palkintoni ja paketista paljastui nippu aivan ihania kortteja, kaikki juuri minun makuuni. Aiheina on luontoa, puutarhanhoitoa, arkielämää ja kansanperinnettä. 

Martta Wendelinin kortissa oikealla alhaalla lempeä kesätuuli leyhyttää ikkunaverhoa ja kortin yläpuolella näkyy Virpi Pekkalan maalaama Paratiisi. Kyllä, oma pieni saari keltaisine huviloineen ja kukkivine puineen voisi olla monen paratiisi. Minna Immosen korteista olen aina pitänyt ja Kaarina Toivanen oli uusi, miellyttävä tuttavuus.

Kiitos, Sini, todella kivasta arvonnasta!




Ja kiitos teille, blogin lukijat, vierailustanne.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!


19.10.2020

Koronasyksy - Life goes on




Hei taas! Heinäkuussa kirjoitin joitakin ajatuksia koronapandemiasta ja elämästä sen aikaan. Siitä on nyt kulunut kolmisen kuukautta, joten tässä tulee samantyypinen postaus syksyn tunnelmissa. Onneksi ei keväällä tiedetty (eikä tiedetä vieläkään), kuinka kauan tämä poikkeuksellinen tilanne tulee kestämään. On vain mentävä eteenpäin päivä kerrallaan.

Lämmin kiitos kommenteistanne! Valitettavasti en ole vielä ehtinyt vierailla kaikkien blogeissa. Talouden ruokavahvuus on kasvanut ja välillä ruokailemassa on ollut ihmisiä kolmesta eri "kuplasta". Suunnittelua, järjestelyä ja siivousta on niin paljon, ettei vapaa-aikaa ole juuri ollenkaan.

Olen myös saanut kaksi todella mielenkiintoista haastetta; koetan vastata niihin pian!




Postauksen kuvissa ihastellaan syksyisen luonnon kauneutta.




Eletään... nyt!

Oikeastaan minulla ei ole kovin paljon sanottavaa itse pandemiasta. Useimmissa maissa useimmat viranomaiset, hoitohenkilökunta ja yksittäiset ihmiset - näin uskon - tekevät parhaansa estääkseen ja hidastaakseen viruksen leviämistä. En ihmettele yhtään, että väsymystä on havaittavissa. Itse kuulun edelleenkin onnekkaisiin; hiljaiselo maaseudulla on jatkunut lähes entiseen tapaan.

Koetankin olla ajattelematta virusta ja sen aiheuttamaa ongelmaa kovin paljoa ja elää mahdollisimman mielekästä elämää, koettaen tietenkin noudattaa ohjeita (etäisyys, maskit, käsihygienia, jne.). Minusta on tärkeää koettaa keksiä tapoja hemmotella itseään - ja toisia myös, mutta kuten lentokoneissa sanotaan, pankaa happinaamari ensin omille kasvoillenne ja auttakaa sen jälkeen vierustoveria! Minulle hemmottelua on ollut esimerkiksi ripustella "kausivaloja" pihalle jo nyt, vieläpä useaan paikkaan. Ennen en olisi raskinut jättää valosarjoja kuukausiksi ulos säiden armoille, mutta nyt teen sen ongelmitta. :) 




Uutta normaalia on ollut myös naistenlehden tilaaminen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Pitkästä aikaa sattui muuten silmiini myös muotijuttu, josta pidin. Ihanaa samettia ja taustana puutarha. :)


Anna nro 36, Liisa Kokko, kuvat Kristiina Kurronen


"Jolla ei oo riihiremputtimia, sillä ei oo kirkkokemputtimia" on ollut aina tunnuslauseeni (ja jos näkee minut remputtimissa, ei osaa arvatakaan kuinka hienoja kemputtimia minulla on). :) Nyt olen kuitenkin alkanut ottaa useammin käyttöön kauniita vaatteita, koruja, astioita arjessakin. Suurin osa elämästämmehän on arkea. Koetan opetella siirtymään sitku-elämästä nytku-elämään. 

Elämänlaatua parantaa myös siivous. "If you don't love it or use it, it's clutter." Luopumalla jostain olen saanut lisää tilaa ja löytänyt kaappien kätköistä tärkeitä tavaroita, esimerkiksi nämä kupit, jotka kuuluvat ryhmään "rakastan niitä". 




Asioilla korona-aikaan

Tiedotusvälineitä seuratessa huomaa, että esimerkiksi jotkut nuoret aikuiset ovat unohtaneet vastuunsa. Täällä pienillä paikkakunnilla keski-ikäiset ja sitä vanhemmat pitävät huolen mokailusta. :) Välttelen henkilökohtaista asiointia, mutta perheen riskiryhmäläisten lääkkeiden hankkiminen on helpointa käymällä apteekissa. Viimeisimmällä käynnilläni sain seurata keski-ikäistä pariskuntaa, joka tuli apteekkiin vain tervehtimään tuttavaansa. Tämä ei ollut paikalla, joten pariskunta seisoskeli keskellä pientä apteekkia ohjeistaen reippaasti henkilökuntaa siitä, millaiset terveiset tulisi kertoa vierailta (parin sadan kilometrin päässä sijaitsevasta kaupungista). Voitte myös arvata, oliko näillä ihmisillä kasvomaskit...




Keväällä tilasimme ruokaostokset kotiin oman kunnan marketista. Kuten olen kertonut, 50 %:n hinnankorotus kotiinkuljetukselle tuntui liian kalliilta. Nyt tilaamme ostokset haettavaksi isompien marketien noutopisteistä. Pidän ostosten valitsemisesta verkkokaupassa, valinnat ovat harkitumpia ja on enemmän aikaa kiinnittää huomiota esim. tuotteen valmistusmaahan (jos se on ilmoitettu sivulla). Olen myös löytänyt uusia, mukavia tuotteita, joita en varmaan kauppakierroksella olisi ehtinyt huomata. Esimerkkeinä lakritsijuurishampoo (aivan yhtä tehokas kuin apteekin paljon kalliimmat shampoot ja tuoksuu hyvälle)...




... sekä astianpesuaine suihkepullossa. Tämä on todella kätevä yksittäisten pienten esineiden päivittäiseen pesuun.




Käytämme vuorotellen kahden ison keskusliikkeen noutopalvelua. Kummassakin on etunsa (ja pienet haittansa). Toiseen saa helpommin noutoaikoja, verkkokauppa on helpompi käyttää (vaikka toinenkin on kehittynyt ja saanut hyviä ominaisuuksia, joita toisessa ei ole), tuotevalikoima on laajempi, esimerkiksi lehdet kuuluvat siihen. Huomasin äskettäin, että Plussa-kortilla ruokatilauksen mukana voi "ostaa" Pirkka-lehden ilmaiseksi. Lehti on mielenkiintoinen ja Ruoka-lehtisen kuvat ovat kuin taideteoksia:


K-Ruoka nro 9 - en löytänyt kuvaajan nimeä!


Prismassa voi valita pakkaustavan vapaammin. Muovipussit ovat minulle parempi valinta. Ne voi käyttää uudelleen ainakin roskapusseina. Isolle määrälle pahvilaatikoita ei oikein ole uusiokäyttöä - olen kyllä jakanut niitä muutto- ja säilytyslaatikoiksi muillekin.




Kirjoituksen äreä osuus 

Syksy toi mukanaan myös bloggaajia koskevan "uudistuksen": Bloggerin uusi versio on nyt ainoa mahdollinen. Ehkä mobiililaitteiden käyttäjät voivat olla tyytyväisiä, mutta läppärillä työskentely on vain vaikeutunut, ja esimerkiksi tällaisen postauksen tekeminen - paljon kuvia tekstin seassa - oli aivan käsittämättömän hankalaa. Kiitos vain, Blogger! Ensimmäistä kertaa on tullut vakavammin mieleen idea vaihtaa blogi jollekin muulle alustalle.

Yllä olevassa kuvassa päivitellään ohjelmointiankan kanssa uuden Bloggerin ääliömäisiä statistiikkoja ja alla on strippi ihanasta Baby Blues -sarjakuvasta:


Rick Kirkman ja Jerry Scott: Baby Blues



Valokuvasta saattaa näkyä, että lehtileike on ryppyinen. Aamun lehti oli pudonnut heittolaatikosta maahan ja kastunut sateessa. Olen kiitollinen varhaisjakajille heidän tekemästään työstä (sanomalehti jaetaan laatikkoon aamuneljältä myös sysipimeinä syysaamuina, räntäsateessa ja paukkupakkasella) ja erityisesti niille, joilla on taitoa ja ammattiylpeyttä. Lehtiämme näyttää jakavan useampi ihminen, vuoroviikoin. Joskus lehdet ovat siististi käärönä aivan laatikon perällä, joskus taas hujan hajan laatikossa, jolloin tuuli tai ohiajava rekka voi lennättää lehden tai sen osan ulos laatikosta. Palautteen antaminen varhaisjakelusta on tehty jälleen kerran vaikeammaksi, joten lähetän tässä viestin kaikille tunnollisille varhaisjakajille. Sydämellinen KIITOS työstänne, joka tekee muiden elämästä parempaa! 




Joskus lehtien lukeminen ärsyttää. Eläinten viikkoa vietettiin jälleen 4.–10. lokakuuta. Sunnuntaina 11. lokakuuta metsästys ja lääketieteen eläinkokeet täyttivät maakuntalehden etusivun ja viisi sivua sisemmällä. Lääketieteelliset eläinkokeet koskevat meitä kaikkia (esim. rokotteiden kehitys), mutta jättiartikkelin ajoitus nosti verenpainettani. Olen viime vuosina ihmetellyt kovasti miksi metsästyksen mainostaminen (esimerkiksi naisten ja lasten harrastuksena) on otettu myös Ylen agendaan. Se, että joku saa nautintoa elävien olentojen tappamisesta, on minusta häpeän aihe, ei hauskaa viihdettä. 

Tämän kirjoittaja on itäsuomalainen metsänomistaja, joka toivoisi enemmän susia ja karhuja naapurustoon sekä vastustaa Finnpulp-hanketta, joka on taas pulpahtanut esiin. Korkein hallinto-oikeushan päätti viime vuonna, että Kuopion Sorsasaloon suunniteltu "maailman suurin havusellutehdas" ei saa ympäristölupaa muun muassa siksi, että tehdas vaarantaisi Kallaveden ekologisen tilan ja voisi pilata vesistöä merkittävästi. Tehtaan vuotuiseksi kuitupuutarpeeksi on arvioitu 6,7 miljoonaa kuutioita. Ympäristön pilaamista ja Suomen metsien ylihakkuuta, jotta kiinalaiset saavat vessapaperia? Ei kiitos, jos minulta kysytään. Ei tosin kysytä eikä vaara tehdashankkeen etenemisestä ole poistunut. Lehtiä lukiessa harmittaa juuri vaikutusmahdollisuuksien puute. Ympäristöä on täällä päin yritetty puolustaa esimerkiksi (ulkomaisia) kaivosyhtiöitä vastaan jo vuosikymmeniä, melko laihoin tuloksin.
 
Maalla asuminen muuttuu muutenkin koko ajan vaikeammaksi, vaikka koronaviruspandemia on saanut monet huomaamaan harvaan asuttujen seutujen hyvät puolet. Maaseutua autioitetaan verotuksella, investointien ja palveluiden sijoittelulla, jne. Hiljattain on uutisoitu esimerkiksi siitä, että pian sekä poliisipäivystys että poliisin lupapalvelu ovat meistä 70 km päässä.

Minulla oli muitakin sapettavia aiheita mielessäni, mutta huomaan, että kirjoittaessani niistä mielialani ei suinkaan parane, päinvastoin. Vaihdetaanpa siis aihetta:




Luonnon kauneus virkistää

Syksy on ollut leuto, ruskan väreistä saatiin nauttia mukavan pitkään. Kaakattavat hanhiaurat ovat minulle vieläkin eksoottinen kokemus. Varsinkin viikko, pari sitten niitä kulki tästä yli monia päivittäin. Eräänä hämärtyvänä syysiltana istuskelimme laiturilla ja ihastelimme auroja melkein joka viides minuutti. 






Piti sitten elää tähän ikään asti, ennen kuin huomasin, että tyynellä säällä haavan lehdet putoavat maahan spiraalimaisesti. Yksi iso haapa peittää allaan olevan alueen aika tehokkaasti lehdillään. Yritin ottaa kuvia putoilevista lehdistä, mikä ei ole aivan helppoa. :)




Tässä kuvassa kuitenkin näkyy, että haavan lehti siinä putoaa:




Aamuyöllä 15. lokakuuta lämpötila laski täällä nollan alapuolelle ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kotimittarin mukaan lämpötila oli -2°C. Kävin aamun lehdet vaille viisi ja jo toisen kerran tänä syksynä ihmettelin tähtitaivaan kirkkautta. Voiko koronapandemian aiheuttama päästöjen väheneminen vaikuttaa noin dramaattisesti?! En ole vuosikausiin erottanut Linnunrataa taivaalta ja nyt näen sen vaivatta, jopa ilman silmälaseja. :)





Hyvä vuosi

Vuoden 2020 alussa ajattelin, ainakin leikilläni, että nyt alkaa hyvä vuosi, kun vuosilukukin on niin kaunis... 

Vuotta 2021 varten minulla on jo jotain mukavaa odottamassa. Voitin nimittäin Visualaddict-blogin Fridan arvonnasta Hyvä vuosi 2021 -seinäkalenterin! Fridan kuvat ovat silmää hivelevän kauniita.


Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021


Monet kalenterin kuvista ovat ihanan eksoottisia näin itäsuomalaiselle...


Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021


Visualaddict-shopissa myydään myös muita kalentereita sekä kortteja ja julisteita. 


Kortit: Frida Steiner


Rakastan kalentereita ja muistivihkoja ja kirjoitan muistiin todella monenlaisia asioita. Koronaviruksesta en päiväkirjaani tai tähän blogiin kirjoita kovin paljon. Muistiinpanojen tekeminen voisi kuitenkin olla  iloksi tai hyödyksi monelle. Elämme nyt poikkeuksellisia aikoja, joissa riittää käsiteltävää tuleviksi vuosiksi. Yksittäisten ihmistenkin päiväkirjamerkinnöt voivat olla kiinnostavaa aineistoa tutkimukselle ja/tai kaunokirjallisuudelle. Miten koit rajoitukset tai sairastumisen uhan? Oletko sairastanut koronavirusinfektion? Onko pandemia vain paha asia vai voitko nähdä sen seurauksissa jotain hyvääkin? Mitä selviytymisstrategioita olet keksinyt? ...




In English: Autumn has come and in some days it looks like winter is coming soon. :) Life goes on even under the corona pandemic. Personally, I'm slowly learning that the best time to be happy is always now. 

Stay safe and well, dear ones!




Kohti talvea...

Minulle tuntematon lintu syksyisenä aamuna... sehän on pyy!




Auringonnousu kuvattuna puhelimella. Onko taivaalla Z vai H kyljellään? :)




Vieläkin paljon käpyjä...




Tuuli ja jo kaksi pakkasyötä ovat pudottaneet nämäkin lehdet. Eilen iltapäivällä alkoi sataa räntää ja tänä aamuna nurmikot olivat valkoiset, mutta hietikot eivät. Ehkä siis ei voi vielä sanoa, että ensilumi on tullut.




Kuten varmaan olette huomanneet, Volter Kilven Alastalon salissa on kuunneltavissa Yle Areenassa. Yhdeksänsataasivuinen merkkiteos on jaettu 31 jaksoon ja niiden kaikkien kuunteluun menee aikaa 36 tuntia. Minun on jotenkin helpompi löytää aikaa lukemiseen kuin kuuntelemiseen, mutta tätä täytyy ehdottomasti kokeilla.

Muutakin kiinnostavaa on nyt tarjolla: Muistiliiton sivulla on kuunneltavissa opas "Elämää muistisairauden kanssa - Opas etenevään muistisairauteen sairastuneelle ja hänen läheisilleen". Oppaan voi myös ladata itselleen pdf-tiedostona.

Aivan nolottaa, että en ole aikaisemmin huomannut, että Riston Valinta -sarjaa on kuunneltavissa Yle Areenassa yli vuoden ajalta. Vanhin jakso näkyy olevan toukokuulta 2019. Risto vierailee Bolognassa,  Ravennassa ja Roomassa, viettää joulua ja pääsiäistä, ihastelee Bachia ja varhaisperunoita, esittelee monenlaista ihanaa musiikkia, jne., jne.!





🍃🍂🍃 Terveyttä ja hyvää vointia! 🍃🍂🍃