Armas aika, suloinen suvi

Hei taas! Toivottavasti kaikki olette jo saaneet sopivasti sadetta. Tämän postauksen kuvat on otettu ennen viime päivien sateita, jotka ovat saaneet luonnon viheriöimään ihanasti. Viileä sää ei ole haitannut ollenkaan, koska se saa alkukesän raikkaan vihreyden säilymään pidempään.

Ihanaa että koulujen päättäjäispäivää saadaan viettää kauniissa säässä. (Ainakin täällä Itä-Suomessa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.) Tästä tulikin mieleeni, että en lakkaa ihmettelemästä sitä, että opetusministerimme kampanjoi koulun kesälomien siirtämiseksi myöhemmäksi, vaikka varsinkin opettajat ja suuri osa perheistä sitä vastustavat. Opetusministerin luulisi ja toivoisi ajavan koulutuksen ja sivistyksen etua eikä vaikkapa elinkeinoelämän. "Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja." Opetuksen korkea taso sekä pätevien ja motivoituneiden opettajien halukkuus alalle ovat Suomen tulevaisuuden perusta.

Erityisesti minua ihmetyttää matkailualan etu kesälomien myöhentämisen perusteena. Miksi koko yhteiskunnan aikatauluja pitäisi muuttaa yhden toimialan vuoksi, varsinkin kun turismin haittoja (ympäristö- ja ilmastovaikutukset, ruuhkat, luonnon ylikuormittuminen, roskaaminen, hintojen nousu, kulttuurin kaupallistuminen...) on koettu jo Suomessakin? 

Tämän olen kirjoittanut jo varmasti monta kertaa, mutta henkilökohtaisesti pidän alkukesää vuoden kauneimpana aikana ja soisin myös koululaisten saavan nauttia valosta ja luonnon heräämisestä.

Ja kuten blogiani seuranneet tietävät, toivon erityisesti, että koululaiset saavat kirmata kesälaitumille Suvivirren suloisten sävelten kaikuessa. :)

Ihmettelenpä samalla kertaa muutakin. Maakuntalehdessämme on joskus yllättävän tiedostavia kirjoituksia. Mitä arvelette kolumnin nimeltään "Puutarha on elämän ja kuoleman taistelutanner" käsittelevän? Kirvoja, lehtikotiloita, kasvien elintilaa, kitkemistä? :) Ehei, puutarha-aiheisen kolumnin kirjoittaja oli saanut noin 350 sanan tekstiinsä mahtumaan noitavainot, roviolla polttamisen, vallan ja vastakulttuurin, yhteiskuntajärjestelmien nousun ja tuhon, talonpoikien verotuksen, ylimystön mahtailun, työntekijöiden näkymättömän työn, siirtomaamahtien harjoittaman riiston ja kaikenlaisen eriarvoisuuden ylipäätään. :)

Kolumnisti tunnustaa kuitenkin rakastavansa puutarhanhoitoa ja kirjoittaa lopuksi viisaita sanoja siitä, kuinka puutarhanhoito on jatkuvaa keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietämistä. Puurtamisen tuloksia emme voi etukäteen tietää ja ehkä vasta jälkipolvet näkevät ne. Silti jatkamme muokkaamista ja kylvämistä.

Päärynäpuut kukkivat tänä vuonna hyvin meilläkin.

Edellisvuoden orvokkien siemenistä syntyy joka kevät uusia söpöjä kukkasia. Nämä kaikki ovat kasvaneet urheasti melko kuivalla paikalla. Ne olisivat varmasti isompia ja rehevämpiä, jos sadetta olisi saatu aiemmin.

Kollaasin keskimmäinen orvokki on parvekelaatikosta, tämänvuotinen tarhaorvokkiostos, Viola × wittrockiana 'Cool Wave'.

Rentukat ovat pirteitä väripilkkuja.

Keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sietämisestä tuli mieleeni, että vaikka ihailen suuresti siistejä puutarhoja rajattuine kukkapenkkeineen ja kantattuine käytävineen, taidan kuitenkin pitää eniten hieman rennommin hoidetuista pihoista. Pyysin "tekoälyä" (vaikka muuten alan välttää sen käyttöä) kuvailemaan tällaista ihmistä ja sain seuraavan vastauksen:

Ihminen, joka viihtyy luonnonmukaisessa ja vähän ränsistyneessäkin puutarhassa, arvostaa usein enemmän tunnelmaa, elävyyttä ja aitoutta kuin täydellistä kontrollia. Tällainen puutarhamaku voi kertoa esimerkiksi seuraavista piirteistä: 

• Luontosuhde on tärkeä: villiintynyt kasvusto, sammal, vanhat omenapuut tai vähän huojuvat kukkapenkit voivat tuntua eläviltä ja rauhoittavilta.
• Estetiikka kallistuu romanttiseen tai boheemiin: täydellisen siistit linjat eivät välttämättä tunnu yhtä kiinnostavilta kuin kerroksellisuus ja ajan jäljet.
• Kärsivällisyys ja hyväksyntä: kaiken ei tarvitse olla jatkuvasti “viimeisteltyä”. Luonnon annetaan tehdä osa työstä.
• Ekologiset arvot: luonnonmukainen puutarha houkuttelee pölyttäjiä, lintuja ja muuta eliöstöä, eikä vaadi yhtä paljon kemikaaleja tai jatkuvaa trimmausta.
• Nostalgia ja tarinallisuus: vanhat rakenteet, kuluneet penkit tai reheväksi kasvanut piha voivat herättää muistoja lapsuudesta, mökkeilystä tai vanhoista maalaistaloista.
• Luovuus ja individualismi: tällainen puutarha ei aina noudata “oikeita” puutarhasääntöjä, vaan näyttää omistajansa näköiseltä.

Moni myös kokee, että hieman villi puutarha tuntuu psykologisesti lempeämmältä kuin täysin hallittu ympäristö — siellä saa itsekin olla keskeneräinen.

Tyylillisesti tällainen maku liittyy usein esimerkiksi: 

• englantilaiseen cottage garden -perinteeseen
• metsämäiseen puutarhaan
• permakulttuuriin
• vanhoihin maatilapihoihin
• romanttiseen tai rustiikkiseen estetiikkaan 

Se ei yleensä tarkoita välinpitämättömyyttä. Usein kyse on siitä, että ihminen näkee kauneutta myös epätäydellisyydessä ja luonnon omassa rytmissä.

Aamen! :)

Suuri kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!

Haasteita ja hurahduksia

Terve taas! Huhtikuu on kääntynyt loppupuolelleen. Säät ovat olleet aurinkoisia. Ilma on melko kuivaa, kuten keväisin kuuluu ollakin, ja monenlaisia ulkotöitä on saatu tehdyksi. En tiedä johtuuko se kuivuudesta, mutta varsinkin aamuisin ja iltaisin ilma on aivan ihanan raikas.

Tällä postauksella osallistun kahteen kuukausihaasteeseen. Rimasan huhtikuun haasteessa etsitään "kolmea arkiruokaa, joihin aina palaat". Ensimmäiseksi olen valinnut erilaiset salaatit. Yläkuvan tomaatit ja kurkut ovat suosikkikasviksiamme, tuoretta ruohosipulia ja persiljaa ripottelen melkein kaikkialle silloin, kun niitä on. Myös fetajuusto maistuu kaikille.

Erilaiset pavut ovat yksi suosikkiaineksistamme...

... samoin kuin tonnikala. Tässä kuvassa ei ole kuitenkaan salaatti vaan kolmioleipien täyte odottamassa sekoittamistaan.

Meillä mennään syömisessä maku edellä... eikä niinkään terveellisyys. Hui, uskaltaako tällaista sanoakaan? :) Kasviksia yritetään toki syödä paljon. Värikkäät kasvikset ilahduttavat sielua, mieltä ja kehoa.

Sitten tulevat erilaiset pastat. Kotona on niihin aina aineksia.

Meillä käytetään paljon pakastinta. Sinne säilötään heti aterialta ylijääneet ruoat, jos niille ei ole käyttöä seuraavana päivänä jollain tapaa kierrätettynä. Pakastimessa on aina marjoja... joskus jopa itse kerättyjä. :) Niistä valmistuu hetkessä kiva jälkiruoka...

... tai niillä voi päällystää letut tai vohvelit.

Sitten siirrytään huhtikuun hurjuuksiin eli Repolaisen haasteeseen. Tämä oli hieman vaikea. Minä en taida juurikaan hurjastella. Kahdessa asiassa kontrolli kyllä pettää hiukan. Toinen on kirjojen osto ja toinen kasvien. :)

Olen ostanut huhtikuussa kirjojakin, mutta käytettyinä. Minusta tuntuu, että joskus vuosikymmeniä sitten kirjat tehtiin kestämään. Vanhojen kirjojen ostaminen ja lukeminen uudelleen ja uudelleen tuntuu varsin ekologiselta... ei siis hurjuudelta ollenkaan.

Kasviostoksissa sen sijaan olen hurjastellut. Olin sormet näppäimillä valmiina, kun kasvit tulivat myyntiin useimmiten käyttämässäni verkkokaupassa. Posti toi tilaukseni eilen kotiin. Uudet tulokkaat vihertävät kauniisti. Koska luvassa on vielä lunta ja pakkasta, joudun siirtelemään niitä sisään ja ulos, mutta ei haittaa. Kasvit vain ovat niin ihania.

Olen aivan hurahtanut (tarha)kärsämöihin (Achillea). Ne tulevat somistamaan todella kuivalla ja paahteisella paikalla olevaa "istutusta", jossa erilaiset kärsämöt ovat jo osoittaneet elinvoimansa. Kanukkoja (Cornus) olen lisännyt pistokkaista itsekin, mutta tänä keväänä teki mieli ostaa yksi jo isompi verikanukka. Minulla on tumma- ja punaversoisia kasveja. Haavemaailmassani niiden kavereiksi löytyy vihreä-, kelta- ja oranssiversoisia. Sellaisia jotka pärjäävät meikäläisessä ilmastossa... :)

Kuvassa näette myös herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia) 'Snowtime'. Vuorenkilpien isot lehdet ovat hienot ja tämä valkoinen väri minusta erityisen tyylikäs.

Hurahduksia on viime aikoina sattunut. 

Kerran avasin TV:n, kun kolmosella oli menossa Kotoisa. Kahdeksannen kauden toisessa jaksossa luotiin vanhasta, huonokuntoisesta mökistä aivan ihana lomaparatiisi. Nyt olen katsonut melkein kaikki kolmen Katsomossa olevan kauden jaksot. Olen nähnyt kauniita (ja varmaan aika kalliita) sisustuksen tai puutarhan uudistumisia, mutta mainitun jakson keltainen keittiö ja houkuttelevat makuuhuoneet ihastuttivat erityisesti. Vessastakin tuli upea. :)

Olen myös innostunut vohvelikankaasta... pyyhkeissä ja varsinkin kylpytakeissa. En ole koskaan erityisesti pitänyt vohvelikankaisten kylpytakkien tyypillisestä mallista (huputon ja V-aukkoinen), mutta materiaali on aivan vastustamaton ja itse voi ommella haluamansa mallin. Ostin lempivieraillemme valmiit kylpytakit ja seuraavan kerran, kun tarvitaan uusia pyyhkeitä, valintani on vohvelikangas. Tämä ei ole mainos, vaan kerron omaksi ja muiden iloksi, että Eurokankaassa on Hanko-nimistä vohvelikangasta 18 eri väriä. :)

Muita tuoreita hurahduksiani ovat suolasuihke hiuksille (ostin Biozell-merkkistä, se on suomalaista, ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen), mustapippuri, tonnikalapasteija, lakkahillo, vaaleanruskea väri... No niin, eiköhän tämä nyt riitä! Ihanaa iltaa teille kaikille!

Ja vielä lämmin kiitos kommenteistanne, aiemmista ja tulevista!

Tämä sievä kukkanen yllätti minut tänään paikassa, johon ei muistaakseni ole krookuksia istutettu. 

Bloginostalgiaa: Haastevastauksia - Thoughts on gardening

Hei ja mukavaa, lumisateista sunnuntaita! 

Välillä tulee selailtua vanhoja postauksia. Joskus täytyy poistaa tai päivittää toimimattomia linkkejä, joskus korjata kuvien kokoa tai paikkaa... ja joskus jokin postaus tuntuu niin mieluisalta, että sen haluaa julkaista uudelleen. Tässä on yksi sellainen vuodelta 2015: vastaus blogiystävä Lauralta saatuun haasteeseen. Valitettavasti Laura ei enää päivitä Paratiisinpalasia-blogiaan ja uudemmassa Siunattu arki -blogissakin uusin postaus näkyy olevan viime kesältä. 

No, sitä tärkeämpää on muistella vanhoja aikoja... :) Palataan siis hetkeksi juurille. Villa Emiliahan oli alussa My Woodland Garden, (englanninkielinen) puutarhablogi. Postauksen kuvat ovat siis yli kymmenen vuoden takaa.

"Laura vastasi postauksessaan viiteen haastekysymykseen ja kutsui haasteeseen mukaan lisää puutarhabloggaajia.  Puutarhamme rakentaminen on vasta alussa, mutta koetin löytää jotain kiinnostavaa kerrottavaa.

1. Millä vyöhykkeellä puutarhasi sijaitsee, ja mitä haasteita ja iloja maantieteellinen sijainti aiheuttaa puutarhasi hoidossa?

Puutarhamme sijaitsee Itä-Suomessa vyöhykkeiden 4 ja 5 rajamailla. Täällä voidaan vain haaveilla monien ihanien puutarhakasvien kasvattamisesta. Varsinkin köynnöskasveissa on paljon sellaisia, joiden menestymisvyöhykkeet ovat harmillisen eteläisiä. Luonnonkasvilajejakin on täällä vähemmän. Toisaalta meillä ei sitten ole (ainakaan vielä) joitakin tuholaisia ja kasvitauteja, joita lämpimämmillä alueilla on. Ja paljon kaunista löytyy täältäkin...

Geranium sylvaticum

A dear blogger friend, Laura, has forwarded me a challenge. It consists of five questions about gardening.

What is your plant hardiness zone and how does it affect your gardening?

Following the Finnish classification, our plant hardiness zone is Zone 4 (IV). Our areas, in the inland, are characterized by warm summers and freezing winters. In summer, the temperature usually rises to +20 °C (68 °F) or more and occasionally gets above +30°C (86 °F). In midsummer we have more than 20 hours of daylight.  In winter, this part of the country is covered by snow, usually, from December to March.  My "personal low-temperature record" is -37 °C (-34.6 °F). It happened years ago; I'm actually rather proud... I went to the nearest grocery shop on foot that day to buy more food for the small garden birds.

In the more southern parts of the country, gardeners can of course cultivate successfully a much wider and more interesting assortment of plants. On the plus side, we have fewer pests and diseases as well.

♥

2. Minkä haaveen toivoisit toteutuvan puutarhassasi?

Minulle mieluisin viherympäristö on hoidettu, mutta melko luonnonmukainen. Koetan lisätä kasvivalikoimaa ottaen mallia ympäröivästä luonnosta. Aivan talomme vierellä on sekametsää ja isojakin havupuita, joiden suojaan istutan alppiruusuja ja muita happaman maan kasveja. Pidän myös paljon esimerkiksi saniaisista. Haaveilen joidenkin jalopuiden istuttamisesta.

Ja sitten on köynnöskasvihaaveita. Italiasta tuoduista siemenistä on kylvetty liilakukkaista sinisadetta. Kasvien versot kasvavat melkein pari metriä kesän aikana, mutta leikkaan niitä aika voimakkaasti tässä vaiheessa.  Pian nähdään onko talvehtiminen (siirrettävässä astiassa sisätiloissa) onnistunut tänä vuonna. Eihän sinisade kuulu itäsuomalaiseen maalaismaisemaan, mutta kyllä olisi ihanaa koristaa sen kukilla terassin säleikköä. Siemenistä lisättyjen sinisateiden sanotaan kukkivan vasta kymmenvuotiaina, joten kukkia täytyy vielä odottaa monta vuotta, mutta itsekasvatetulla on tunnearvoakin.

Wisteria floribunda

Garden dreams?

If I try to imagine my ideal garden, many images come to my mind: a beautiful, shady lawn, surrounded by open woodland, "orderly but natural"...  it looks less as if it had been planned and constructed than as if it might have come naturally.  My garden of delight should certainly have four basic elements: trees, grass, water... and slopes. And winding paths and benches and a lamp post. :)

Thus, I try to plant trees, shrubs and perennials that are native to this area, but I will try to introduce some not native "valuable broad-leaved trees" as well, especially different species of maples. It's because I love them but also because with the warming of the planet, trees planted now may live in a substantially warmer climate later. Among the other crazy dreams of mine, there are wisterias and lavenders... and lemon trees in a small greenhouse...

♥

3. Mikä haave puutarhassasi on jo toteutunut?

Olen pyrkinyt lisäämään kasveja, jotka näyttävät menestyvän hyvin.  Alla olevat juhannusruusut ovat muutaman vuoden ikäisiä siirrettyjä sivuversoja. Viime kesänä ne kukkivat ihanasti.

Rosa pimpinellifolia  'Plena'

A dream already fulfilled?

I have tried to propagate plants that seem to do well in our garden. These pretty burnet roses have grown from suckers transplanted three or four years ago.  Last summer they bloomed profusely with their fragrant, double flowers.

♥

4. Mikä paikka puutarhassasi on paras rentoutumiseen ja haaveiluun?

Varmaankin alue järven rannassa, vaikkei se ole oikeastaan puutarhaa.  (Ehkä sinne istutetaan vielä pieniä puita, pensaita ja perennoja.)  Lämmin auringonpaiste, vihreä ruohikko, liplattavat laineet ja tuulessa kahisevat koivunlehdet... tai tyyni kesäilta... mikä voisi olla ihanampaa?

What is your favourite spot for relaxing and dreaming away?

I think for many Finns it's especially easy to relax at the lakeside, listening birch leaves swaying in the gentle breeze and waves lapping against each other.  In addition to the lake view, I enjoy very much grassy lawns. In the evening photo above, you can see a tiny part of the one near the lake shore. Did you know that already Albertus Magnus (1193-1280) gave instructions for making a lawn? "Nothing refreshes the sight so much as fine short grass." I so agree with him! (NB Of course ours are clover lawns, not watered nor treated with chemicals.)

♥

5. Mikä on parasta puutarhaharrastuksessa?

Parasta on nähdä kasvien uskomaton kauneus ja saada olla omalta pieneltä osaltaan tekemässä työtä sen hyväksi.

Gertrude Jekyll kirjoitti vuonna 1899 suunnilleen näin:

Älköön ajatus siitä, miten paljon on opittavaa, saako ketään menettämään rohkeuttaan. Muistellessani omia kolmeakymmentä vuottani puutarhanhoidon parissa (niistä ensimmäiset tietämättömänä haparoiden ja niukan avun varassa) en muista hetkeä, joka ei olisi ollut täynnä iloa ja innostusta. Ovathan ensimmäiset askeleet askelia kohti ihastuttavaa Tuntematonta, ja ensimmäiset onnistumiset odottamattomia ja siksi niin riemullisia. Kertyvän kokemuksen myötä näkemys laajenee ja arvostelukyky jatkuvasti kehittyy. Jokainen uusi askel on edellistä hiukan varmempi ja jokainen uusi tehtävä hieman päättäväisemmin suoritettu, kunnes vähitellen kokonaisuuden kaikki osat löytävät paikkansa ja olemme niin lähellä luomisen ihmettä kuin ihmiselle on mahdollista.

Puutarha on suurenmoinen opettaja. Se opettaa kärsivällisyyttä ja valppautta, se opettaa toimeliaisuutta ja tarkkuutta, ja ennen kaikkea se opettaa lujaa luottamusta. ”Paavali on istuttanut, Apollo on kastanut, mutta Jumala on kasvun antanut.” Kunnon puutarhuri luottaa ehdottoman varmasti siihen, että kun hän tekee oman osuutensa ja omistaa puutarhalle uurastuksensa, rakkautensa, taitonsa, tietämyksensä ja harkintakykynsä, että niin varmasti kuin hän tämän ahkerasti ja uskollisesti tekee, yhtä varmasti Herra antaa kasvun. Rehellisesti ansaitun onnistumisen myötä puutarhuri rohkaistuu jatkamaan työtään ja melkeinpä kuulee korvissaan lempeät sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.”

Lupinus x regalis

What is the best thing in gardening?

The beauty. The deep joy and sense of gratitude of being able to witness and work for it.

My favourite garden writer has already answered to this question, better than I ever could:

Let no one be discouraged by the thought of how much there is to learn. Looking back upon nearly thirty years of gardening (the earlier part of it in groping ignorance with scant means of help), I can remember no part of it that was not full of pleasure and encouragement. For the first steps are steps into a delightful Unknown, the first successes are victories all the happier for being scarcely expected, and with the growing knowledge comes the widening outlook, and the comforting sense of an ever-increasing gain of critical appreciation. Each new step becomes a little surer, and each new grasp a little firmer, till, little by little, comes the power of intelligent combination, the nearest thing we can know to the mighty force of creation.

And a garden is a grand teacher. It teaches patience and careful watchfulness; it teaches industry
and thrift; above all, it teaches entire trust. "Paul planteth and Apollos watereth, but God giveth the increase." The good gardener knows with absolute certainty that if he does his part, if he gives the
labour, the love, and every aid that his knowledge of his craft, experience of the conditions of his place, and exercise of his personal wit can work together to suggest, that so surely as he does this diligently and faithfully, so surely will God give the increase. Then with the honestly-earned success comes the consciousness of encouragement to renewed effort, and, as it were, an echo of the gracious words, "Well done, good and faithful servant." 

(Gertrude Jekyll: Wood and Garden)"

Tässä oli siis puutarhamietteitä vuosien takaa. "Puutarhaan" on tullut sen jälkeen lisää alueita ja kasveja ja jotain jäänyt pois. Esimerkiksi sinisateesta en haaveile enää. Laventelit sen sijaan kasvavat aurinkoisella paikalla melko tyytyväisinä. 

Nyt hieman jännittää, kuinka kasvit selviävät pakkasista melko ohuen lumipeitteen alla. Minulla on kuitenkin periaatteena, että pihamme kasvien tulee olla kestäviä ja niiden on selvittävä suunnilleen normaaleista talvisäistä satunnaisesti lapioitujen lumikasojen suojassa.

Vähälumisuutta lukuun ottamatta tämä talvi onkin ollut sellainen kuin talvet olivat bloggaajan nuoruudessa. :) Silloin vanhoina hyvinä aikoina (täällä Itä-Suomessa) lämpötilat painuivat pakkaselle hyvissä ajoin ennen joulua ja pysyivät siellä helmikuun loppuun asti. Harvoin oli plusasteista ja mahdollisista vesisateista johtuvaa liukkautta. Maaliskuussa aurinko alkoi jo selvästi lämmittää ja tuli kevät. Oi niitä aikoja!

Kasveja tulee ostettua entistä harvemmin, vaikka puutarhamyymälöissä shoppailu on vastustamattoman ihanaa. Siemenistä on saatu jotain kaunista kasvamaan ja toisaalta siirtelen (luonnon)kasveja ryhmiksi tai paremmille kasvupaikoille. Pörriäiskasvien määrää on lisätty eli olen kylvänyt niittykukkia useille alueille eri puolille pihaa.

Muutama vuosi sitten istutimme pihaan mm. vaahteran ja lehmuksen. Nyt harmittelen sitä: molemmilla puilla on tuoksuvat kukat, jotka houkuttelevat esimerkiksi kimalaisia, mutta kukissa on vain vähän mettä. Näiden puiden alta saattaa lehtitietojen mukaan löytyä sokerin puutteeseen kuolleita kimalaisia. Hyönteistutkijan mukaan pörriäisiä voi yrittää auttaa laittamalla puun alle sokerivettä (johonkin matalaan astiaan). Meidän puumme ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ne kuki, mutta jotain täytyy myöhemmin keksiä. 

Monimuotoisuus ja luontoystävällisyys ovat minulle tärkeitä. Siitä huolimatta ja kritiikistä välittämättä rakastan nurmikkoamme, jota näkyy hieman toiseksi viimeisessä kuvassa. :) Laajassa pihassamme on niin paljon erilaisia luonnonmukaisia, hoitamattomia alueita, että yksi leikattu nurmikko mahtuu kyllä mukaan. Se on hyvin monilajinen ja sammal on tervetullutta. Sitä ei kastella eikä käsitellä millään kemikaaleilla. Kesäkuussa sitä koetetaan leikata säännöllisesti, mutta jo heinäkuussa se näyttää melkein kukkaniityltä. Tällaiselle nurmikolle näkyy olevan nimikin; sehän on kukkanurmikko.

Tämän vanhan postauksen kommenttien lukeminen on hieman haikeaa. Useat kommentoijista eivät bloggaa enää. - Kiitos muuten nykyisille lukijoille hienoista kommenteistanne edelliseen postaukseen! <3

Aika menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Helmikuu on pian lopussa. Uuden kuukauden alku on aina kiva asia: se tuo mukanaan uudet blogihaasteet. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa! 

Juhannusviikon tunnelmia - Kysymys hajulaukan talvenkestävyydestä

Kaunista sunnuntai-iltaa! Tässä postauksessa esittelen viime päivinä otettuja kuvia, tällä kertaa järjestettynä kasvisuvuittain. Ensiksi tulevat akileijat, joiden kauniiden kukkien avautumista on aina erityisen ihastuttavaa seurata.

Pihlajat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Kukkien voimakas tuoksu täyttää ilman. 

Olen vähentänyt kirjolupiinien määrää pihassamme, ruusujen ja pionien hyväksi. :) Kauniita ne kyllä ovat ja tuoksuvat hyvältä.

Alppiruusut 'Pekka', 'Helsingin Yliopisto' ja 'Mikkeli' ihastuttavat nyt, vaikka ne eivät kuki yhtä reippaasti kuin 'Haaga', ainakaan meillä.

Puistoatsalea 'Adalminan' kukinnasta olen erityisen iloinen. Istutin sen aluksi liian metsäiseen paikkaan, jossa se kärsi ilmeisesti ainakin kuivuudesta isojen puiden alla. Siirsin sen viime kesänä parempaan paikkaan, mutta jännitin sen pärjäämistä paahteisen kesän, lämpimän syksyn ja vähälumisen talven takia.

Sen nuput ovat melkein kauniimmat kuin kukat. :)

Pihassamme kasvaa paljon luonnonkasveja...

Tämän kuvan nimi on tietenkin GLORY TO UKRAINE! 

Blogikaverin kanssa pohdittiin pihan ja puutarhan eroa. Jos asiaa kysyy Googlelta, tekoäly vastaa näin:

"Pihan ja puutarhan ero on lähinnä siinä, miten tilaa käytetään ja hoidetaan. Piha on usein ulkotila, joka on osa kiinteistöä ja voi sisältää kulkuväyliä, pysäköintialueita ja muita käytännöllisiä alueita. Puutarha taas on nimenomaan kasvien viljelyyn ja hoitoon tarkoitettu alue, jossa voi olla myös oleskelutiloja ja koristeellisia elementtejä. Toisin sanoen, piha on yleisempi käsite, kun taas puutarha on tarkemmin rajattu ja usein hoidetumpi.

Pihalla korostuu käytännöllisyys ja toiminnallisuus. Se voi olla nurmikkoa, kiveystä, leikkipaikka tai vaikka autotalliin vievä tie. Pihan hoito voi olla esimerkiksi nurmikon leikkausta, pensaiden ja puiden leikkausta, lumenluontia ja muuta vastaavaa.

Puutarha taas on usein suunniteltu nautittavaksi. Se voi sisältää koristekasveja, hyötykasveja, perennapenkkejä, puita, pensaita ja muita kasveja. Puutarhassa vietetään aikaa, nautitaan kasvien kauneudesta ja mahdollisesti myös sadosta. Puutarhan hoito voi olla kasvien kastelua, lannoitusta, harventamista, leikkausta ja muuta kasvien hyvinvointiin liittyvää.

Yhteenvetona: Pihan voi nähdä puutarhaa laajempana alueena, jossa on sekä käytännöllisiä että visuaalisia elementtejä. Puutarha on nimenomaan kasvien kasvatukseen ja hoitoon keskittyvä alue, jossa on usein myös oleskeluun ja nautiskeluun tarkoitettuja tiloja."

Pihassamme on selvästi myös puutarhan elementtejä, mutta toistaiseksi puhun kuitenkin yleensä pihasta. :) Meneillään on monta projektia ja kunhan ne alkavat näyttää valmiimmalta, ehkä jossain vaiheessa voisi alkaa puhua puutarhasta. 

Hyvin luonnonmukaisesta sellaisesta. Joutseniakin voi kuvata ikkunasta. Voi miten ihanaa nähdä pieniä poikasia pitkästä aikaa!

Tänä aamuna katselin jäniksenpoikasta, joka söi pihalla ruohoa (?) melkein etuoven edessä. Kun aivan kaikkea ei voi verkottaa, täytyy koettaa valita kasveja, jotka eivät ahmateille maistuisi. Hankkijan sivuilta löysin mielenkiintoisen listan kasveista, jotka eivät maistu peuroille. Voisi ajatella, että nämä eivät olisi jänistenkään suosikkeja...

• Achillea, kärsämöt
• Alchemilla mollis, jättipoimulehti
• Allium, laukat
• Aquilegia, akileijat
• Artemisia, marunat
• Campanula, kellot   ---  Huom.! Peurankellot näkyvät maistuvan hyvin.
• Delphinium, ritarinkannukset
• Dicentra spectabilis, särkynytsydän
• Digitalis, sormustinkukat
• Dryopteridaceae, alvejuurikasvit
• Geranium, kurjenpolvet
• Helleborus, jouluruusut
• Hesperis matronalis, illakko
• Hypericum, kuismat
• Iris, kurjenmiekat
• Lamium maculatum, hopeatäpläpeippi
• Leucojum, kevätkellot
• Lupinus, lupiinit
• Lychnis coronaria, harmaakäenkukka
• Mentha, mintut
• Myosotis scorpioides, luhtalemmikki
• Narcissus, narsissit
• Nepeta, kissanmintut
• Origanum vulgare, mäkimeirami
• Oxalis, käenkaalit
• Paeonia, pionit
• Papaver nudicaule, siperianunikko
• Papaver pseudo-orientale, idänunikko
• Petroselinum crispum, persilja
• Rosmarinus officinalis, rosmariini
• Stachys byzantina, nukkapähkämö
• Thymus, ajuruohot

...ja monia niistä meillä onkin. Laukat kiinnostaisivat ja minulla olisikin kysymys hajulaukasta (Nectaroscordum/Allium siculum). Onko kenelläkään kokemusta sen pärjäämisestä nelos-viitosvyöhykkeillä? Se olisi hauskannäköinen ja esimerkiksi myyrien inhokki, mutta kestääkö se täällä talven? Tarkoitushan on hankkia vain melko helppohoitoisia kasveja, jotka selviävät talvesta ilman kovin työläitä suojauksia. :)

Pisimmillään päivä kestää meidän korkeudellamme yli 20 tuntia. Yllä olevassa kuvassa aurinko laskee juhannusaattoiltana.

IHANAA KESKIKESÄÄ!

Sadetta ja muuta ihanaa

 

Parin viime päivän aikana on vihdoin saatu täälläkin muutama millimetri vettä (ja ensi yöksi on luvassa aika runsasta sadetta). Nyt on vihreys lisääntynyt ihan silmissä. Alla olevassa kuvassa oleva lehti kuuluu 'Elegans'-sinikuunliljalle. Koska kuunliljat näyttävät olevan melko helppohoitoisia eikä meillä ole toistaiseksi etanaongelmaa, hankin tänä keväänä paria lajiketta lisää. Ostoslistallani oli myös esimerkiksi Hosta 'Isoäidin hymy' hauskan nimensä takia, mutta sitä ei alkanut verkkokauppaan tulla, joten se jäi tältä keväältä hankkimatta.

Etanoista ja kotiloista puheenollen, meidän pihapiirissä on majoittuneena räkättirastaslaivue, jonka luulisi kyllä toimivan, jos kotiloita alkaisi näkyä. :)

Myös pioneille on löytynyt melko mieluinen paikka, joten hankin pihaamme tällaisia ihanuuksia. 

Vesilinnuilla on jo poikasia! Kuva on otettu 22. toukokuuta.

Ruusujuuri on kauneimmillaan.

Yksi tämän kevään iloisista yllätyksistä oli tämä: Laajan pihapiirin luonnonvaraisten saniaisten joukossa kasvaa myös ainakin yksi kotkansiipi. Huomasin sen ruskeat itiölehdet siinä vaiheessa. kun kasvissa näkyi vain kuihtuneita viime vuoden lehtiä. Nyt sateen jälkeen uudet lehdet ovat kasvaneet yön aikana. :)

(Meillä on kotkansiipiä myös ostettuina taimina, mutta ne ovat vielä aika pieniä.)

Pihlajan tyylikkäät nuoret lehdet ovat jokavuotinen kuvauskohteeni.

Minulla on "omaishoitajan sairaalakassi", jolle halusin hauskan ripustuskoukun. Sienestävälle miehelleni olen ostanut koukun, jossa on koristeena puinen herkkutatti. Koukuissa on myös monia eläinhahmoja. En ollut koskaan ajatellut hankkia sellaista, koska niistä tulee mieleen "metsästysmuistot", joita jotkut ripustavat seinilleen... mutta sitten keksin: Tällainen jäniksen kuva on pieni hyvitys kaikista syödyistä kesäkukista, vahingoitetuista puista ja pensaista ja siitä, että suurin osa istutetusta kasveista on pitänyt suojata enemmän tai vähemmän rumilla ja hankalilla verkotuksilla.  :D

Tämä olisi oikeastaan arktisten alueiden napajänis, mutta kyllä tämä suomalaisesta metsäjäniksestä käy. :)

Ja ihanuuspostauksen hienona lopetuksena: Voitin Sinin blogiarvonnassa postikortteja! Kuluneella viikolla posti toi palkintoni ja paketista paljastui nippu aivan ihania kortteja, kaikki juuri minun makuuni. Aiheina on luontoa, puutarhanhoitoa, arkielämää ja kansanperinnettä. 

Martta Wendelinin kortissa oikealla alhaalla lempeä kesätuuli leyhyttää ikkunaverhoa ja kortin yläpuolella näkyy Virpi Pekkalan maalaama Paratiisi. Kyllä, oma pieni saari keltaisine huviloineen ja kukkivine puineen voisi olla monen paratiisi. Minna Immosen korteista olen aina pitänyt ja Kaarina Toivanen oli uusi, miellyttävä tuttavuus.

Kiitos, Sini, todella kivasta arvonnasta!

Ja kiitos teille, blogin lukijat, vierailustanne.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!