Sadetta ja muuta ihanaa

 

Parin viime päivän aikana on vihdoin saatu täälläkin muutama millimetri vettä (ja ensi yöksi on luvassa aika runsasta sadetta). Nyt on vihreys lisääntynyt ihan silmissä. Alla olevassa kuvassa oleva lehti kuuluu 'Elegans'-sinikuunliljalle. Koska kuunliljat näyttävät olevan melko helppohoitoisia eikä meillä ole toistaiseksi etanaongelmaa, hankin tänä keväänä paria lajiketta lisää. Ostoslistallani oli myös esimerkiksi Hosta 'Isoäidin hymy' hauskan nimensä takia, mutta sitä ei alkanut verkkokauppaan tulla, joten se jäi tältä keväältä hankkimatta.

Etanoista ja kotiloista puheenollen, meidän pihapiirissä on majoittuneena räkättirastaslaivue, jonka luulisi kyllä toimivan, jos kotiloita alkaisi näkyä. :)

Myös pioneille on löytynyt melko mieluinen paikka, joten hankin pihaamme tällaisia ihanuuksia. 

Vesilinnuilla on jo poikasia! Kuva on otettu 22. toukokuuta.

Ruusujuuri on kauneimmillaan.

Yksi tämän kevään iloisista yllätyksistä oli tämä: Laajan pihapiirin luonnonvaraisten saniaisten joukossa kasvaa myös ainakin yksi kotkansiipi. Huomasin sen ruskeat itiölehdet siinä vaiheessa. kun kasvissa näkyi vain kuihtuneita viime vuoden lehtiä. Nyt sateen jälkeen uudet lehdet ovat kasvaneet yön aikana. :)

(Meillä on kotkansiipiä myös ostettuina taimina, mutta ne ovat vielä aika pieniä.)

Pihlajan tyylikkäät nuoret lehdet ovat jokavuotinen kuvauskohteeni.

Minulla on "omaishoitajan sairaalakassi", jolle halusin hauskan ripustuskoukun. Sienestävälle miehelleni olen ostanut koukun, jossa on koristeena puinen herkkutatti. Koukuissa on myös monia eläinhahmoja. En ollut koskaan ajatellut hankkia sellaista, koska niistä tulee mieleen "metsästysmuistot", joita jotkut ripustavat seinilleen... mutta sitten keksin: Tällainen jäniksen kuva on pieni hyvitys kaikista syödyistä kesäkukista, vahingoitetuista puista ja pensaista ja siitä, että suurin osa istutetusta kasveista on pitänyt suojata enemmän tai vähemmän rumilla ja hankalilla verkotuksilla.  :D

Tämä olisi oikeastaan arktisten alueiden napajänis, mutta kyllä tämä suomalaisesta metsäjäniksestä käy. :)

Ja ihanuuspostauksen hienona lopetuksena: Voitin Sinin blogiarvonnassa postikortteja! Kuluneella viikolla posti toi palkintoni ja paketista paljastui nippu aivan ihania kortteja, kaikki juuri minun makuuni. Aiheina on luontoa, puutarhanhoitoa, arkielämää ja kansanperinnettä. 

Martta Wendelinin kortissa oikealla alhaalla lempeä kesätuuli leyhyttää ikkunaverhoa ja kortin yläpuolella näkyy Virpi Pekkalan maalaama Paratiisi. Kyllä, oma pieni saari keltaisine huviloineen ja kukkivine puineen voisi olla monen paratiisi. Minna Immosen korteista olen aina pitänyt ja Kaarina Toivanen oli uusi, miellyttävä tuttavuus.

Kiitos, Sini, todella kivasta arvonnasta!

Ja kiitos teille, blogin lukijat, vierailustanne.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Koronasyksy - Life goes on

Hei taas! Heinäkuussa kirjoitin joitakin ajatuksia koronapandemiasta ja elämästä sen aikaan. Siitä on nyt kulunut kolmisen kuukautta, joten tässä tulee samantyypinen postaus syksyn tunnelmissa. Onneksi ei keväällä tiedetty (eikä tiedetä vieläkään), kuinka kauan tämä poikkeuksellinen tilanne tulee kestämään. On vain mentävä eteenpäin päivä kerrallaan.

Lämmin kiitos kommenteistanne! Valitettavasti en ole vielä ehtinyt vierailla kaikkien blogeissa. Talouden ruokavahvuus on kasvanut ja välillä ruokailemassa on ollut ihmisiä kolmesta eri "kuplasta". Suunnittelua, järjestelyä ja siivousta on niin paljon, ettei vapaa-aikaa ole juuri ollenkaan.

Olen myös saanut kaksi todella mielenkiintoista haastetta; koetan vastata niihin pian!

Postauksen kuvissa ihastellaan syksyisen luonnon kauneutta.

Eletään... nyt!

Oikeastaan minulla ei ole kovin paljon sanottavaa itse pandemiasta. Useimmissa maissa useimmat viranomaiset, hoitohenkilökunta ja yksittäiset ihmiset - näin uskon - tekevät parhaansa estääkseen ja hidastaakseen viruksen leviämistä. En ihmettele yhtään, että väsymystä on havaittavissa. Itse kuulun edelleenkin onnekkaisiin; hiljaiselo maaseudulla on jatkunut lähes entiseen tapaan.

Koetankin olla ajattelematta virusta ja sen aiheuttamaa ongelmaa kovin paljoa ja elää mahdollisimman mielekästä elämää, koettaen tietenkin noudattaa ohjeita (etäisyys, maskit, käsihygienia, jne.). Minusta on tärkeää koettaa keksiä tapoja hemmotella itseään - ja toisia myös, mutta kuten lentokoneissa sanotaan, pankaa happinaamari ensin omille kasvoillenne ja auttakaa sen jälkeen vierustoveria! Minulle hemmottelua on ollut esimerkiksi ripustella "kausivaloja" pihalle jo nyt, vieläpä useaan paikkaan. Ennen en olisi raskinut jättää valosarjoja kuukausiksi ulos säiden armoille, mutta nyt teen sen ongelmitta. :) 

Uutta normaalia on ollut myös naistenlehden tilaaminen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Pitkästä aikaa sattui muuten silmiini myös muotijuttu, josta pidin. Ihanaa samettia ja taustana puutarha. :)

Anna nro 36, Liisa Kokko, kuvat Kristiina Kurronen

"Jolla ei oo riihiremputtimia, sillä ei oo kirkkokemputtimia" on ollut aina tunnuslauseeni (ja jos näkee minut remputtimissa, ei osaa arvatakaan kuinka hienoja kemputtimia minulla on). :) Nyt olen kuitenkin alkanut ottaa useammin käyttöön kauniita vaatteita, koruja, astioita arjessakin. Suurin osa elämästämmehän on arkea. Koetan opetella siirtymään sitku-elämästä nytku-elämään. 

Elämänlaatua parantaa myös siivous. "If you don't love it or use it, it's clutter." Luopumalla jostain olen saanut lisää tilaa ja löytänyt kaappien kätköistä tärkeitä tavaroita, esimerkiksi nämä kupit, jotka kuuluvat ryhmään "rakastan niitä". 

Asioilla korona-aikaan

Tiedotusvälineitä seuratessa huomaa, että esimerkiksi jotkut nuoret aikuiset ovat unohtaneet vastuunsa. Täällä pienillä paikkakunnilla keski-ikäiset ja sitä vanhemmat pitävät huolen mokailusta. :) Välttelen henkilökohtaista asiointia, mutta perheen riskiryhmäläisten lääkkeiden hankkiminen on helpointa käymällä apteekissa. Viimeisimmällä käynnilläni sain seurata keski-ikäistä pariskuntaa, joka tuli apteekkiin vain tervehtimään tuttavaansa. Tämä ei ollut paikalla, joten pariskunta seisoskeli keskellä pientä apteekkia ohjeistaen reippaasti henkilökuntaa siitä, millaiset terveiset tulisi kertoa vierailta (parin sadan kilometrin päässä sijaitsevasta kaupungista). Voitte myös arvata, oliko näillä ihmisillä kasvomaskit...

Keväällä tilasimme ruokaostokset kotiin oman kunnan marketista. Kuten olen kertonut, 50 %:n hinnankorotus kotiinkuljetukselle tuntui liian kalliilta. Nyt tilaamme ostokset haettavaksi isompien marketien noutopisteistä. Pidän ostosten valitsemisesta verkkokaupassa, valinnat ovat harkitumpia ja on enemmän aikaa kiinnittää huomiota esim. tuotteen valmistusmaahan (jos se on ilmoitettu sivulla). Olen myös löytänyt uusia, mukavia tuotteita, joita en varmaan kauppakierroksella olisi ehtinyt huomata. Esimerkkeinä lakritsijuurishampoo (aivan yhtä tehokas kuin apteekin paljon kalliimmat shampoot ja tuoksuu hyvälle)...

... sekä astianpesuaine suihkepullossa. Tämä on todella kätevä yksittäisten pienten esineiden päivittäiseen pesuun.

Käytämme vuorotellen kahden ison keskusliikkeen noutopalvelua. Kummassakin on etunsa (ja pienet haittansa). Toiseen saa helpommin noutoaikoja, verkkokauppa on helpompi käyttää (vaikka toinenkin on kehittynyt ja saanut hyviä ominaisuuksia, joita toisessa ei ole), tuotevalikoima on laajempi, esimerkiksi lehdet kuuluvat siihen. Huomasin äskettäin, että Plussa-kortilla ruokatilauksen mukana voi "ostaa" Pirkka-lehden ilmaiseksi. Lehti on mielenkiintoinen ja Ruoka-lehtisen kuvat ovat kuin taideteoksia:

K-Ruoka nro 9 - en löytänyt kuvaajan nimeä!

Prismassa voi valita pakkaustavan vapaammin. Muovipussit ovat minulle parempi valinta. Ne voi käyttää uudelleen ainakin roskapusseina. Isolle määrälle pahvilaatikoita ei oikein ole uusiokäyttöä - olen kyllä jakanut niitä muutto- ja säilytyslaatikoiksi muillekin.

Kirjoituksen äreä osuus 

Syksy toi mukanaan myös bloggaajia koskevan "uudistuksen": Bloggerin uusi versio on nyt ainoa mahdollinen. Ehkä mobiililaitteiden käyttäjät voivat olla tyytyväisiä, mutta läppärillä työskentely on vain vaikeutunut, ja esimerkiksi tällaisen postauksen tekeminen - paljon kuvia tekstin seassa - oli aivan käsittämättömän hankalaa. Kiitos vain, Blogger! Ensimmäistä kertaa on tullut vakavammin mieleen idea vaihtaa blogi jollekin muulle alustalle.

Yllä olevassa kuvassa päivitellään ohjelmointiankan kanssa uuden Bloggerin ääliömäisiä statistiikkoja ja alla on strippi ihanasta Baby Blues -sarjakuvasta:

Rick Kirkman ja Jerry Scott: Baby Blues

Valokuvasta saattaa näkyä, että lehtileike on ryppyinen. Aamun lehti oli pudonnut heittolaatikosta maahan ja kastunut sateessa. Olen kiitollinen varhaisjakajille heidän tekemästään työstä (sanomalehti jaetaan laatikkoon aamuneljältä myös sysipimeinä syysaamuina, räntäsateessa ja paukkupakkasella) ja erityisesti niille, joilla on taitoa ja ammattiylpeyttä. Lehtiämme näyttää jakavan useampi ihminen, vuoroviikoin. Joskus lehdet ovat siististi käärönä aivan laatikon perällä, joskus taas hujan hajan laatikossa, jolloin tuuli tai ohiajava rekka voi lennättää lehden tai sen osan ulos laatikosta. Palautteen antaminen varhaisjakelusta on tehty jälleen kerran vaikeammaksi, joten lähetän tässä viestin kaikille tunnollisille varhaisjakajille. Sydämellinen KIITOS työstänne, joka tekee muiden elämästä parempaa! 

Joskus lehtien lukeminen ärsyttää. Eläinten viikkoa vietettiin jälleen 4.–10. lokakuuta. Sunnuntaina 11. lokakuuta metsästys ja lääketieteen eläinkokeet täyttivät maakuntalehden etusivun ja viisi sivua sisemmällä. Lääketieteelliset eläinkokeet koskevat meitä kaikkia (esim. rokotteiden kehitys), mutta jättiartikkelin ajoitus nosti verenpainettani. Olen viime vuosina ihmetellyt kovasti miksi metsästyksen mainostaminen (esimerkiksi naisten ja lasten harrastuksena) on otettu myös Ylen agendaan. Se, että joku saa nautintoa elävien olentojen tappamisesta, on minusta häpeän aihe, ei hauskaa viihdettä. 

Tämän kirjoittaja on itäsuomalainen metsänomistaja, joka toivoisi enemmän susia ja karhuja naapurustoon sekä vastustaa Finnpulp-hanketta, joka on taas pulpahtanut esiin. Korkein hallinto-oikeushan päätti viime vuonna, että Kuopion Sorsasaloon suunniteltu "maailman suurin havusellutehdas" ei saa ympäristölupaa muun muassa siksi, että tehdas vaarantaisi Kallaveden ekologisen tilan ja voisi pilata vesistöä merkittävästi. Tehtaan vuotuiseksi kuitupuutarpeeksi on arvioitu 6,7 miljoonaa kuutioita. Ympäristön pilaamista ja Suomen metsien ylihakkuuta, jotta kiinalaiset saavat vessapaperia? Ei kiitos, jos minulta kysytään. Ei tosin kysytä eikä vaara tehdashankkeen etenemisestä ole poistunut. Lehtiä lukiessa harmittaa juuri vaikutusmahdollisuuksien puute. Ympäristöä on täällä päin yritetty puolustaa esimerkiksi (ulkomaisia) kaivosyhtiöitä vastaan jo vuosikymmeniä, melko laihoin tuloksin.

 

Maalla asuminen muuttuu muutenkin koko ajan vaikeammaksi, vaikka koronaviruspandemia on saanut monet huomaamaan harvaan asuttujen seutujen hyvät puolet. Maaseutua autioitetaan verotuksella, investointien ja palveluiden sijoittelulla, jne. Hiljattain on uutisoitu esimerkiksi siitä, että pian sekä poliisipäivystys että poliisin lupapalvelu ovat meistä 70 km päässä.

Minulla oli muitakin sapettavia aiheita mielessäni, mutta huomaan, että kirjoittaessani niistä mielialani ei suinkaan parane, päinvastoin. Vaihdetaanpa siis aihetta:

Luonnon kauneus virkistää

Syksy on ollut leuto, ruskan väreistä saatiin nauttia mukavan pitkään. Kaakattavat hanhiaurat ovat minulle vieläkin eksoottinen kokemus. Varsinkin viikko, pari sitten niitä kulki tästä yli monia päivittäin. Eräänä hämärtyvänä syysiltana istuskelimme laiturilla ja ihastelimme auroja melkein joka viides minuutti. 

Piti sitten elää tähän ikään asti, ennen kuin huomasin, että tyynellä säällä haavan lehdet putoavat maahan spiraalimaisesti. Yksi iso haapa peittää allaan olevan alueen aika tehokkaasti lehdillään. Yritin ottaa kuvia putoilevista lehdistä, mikä ei ole aivan helppoa. :)

Tässä kuvassa kuitenkin näkyy, että haavan lehti siinä putoaa:

Aamuyöllä 15. lokakuuta lämpötila laski täällä nollan alapuolelle ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kotimittarin mukaan lämpötila oli -2°C. Kävin aamun lehdet vaille viisi ja jo toisen kerran tänä syksynä ihmettelin tähtitaivaan kirkkautta. Voiko koronapandemian aiheuttama päästöjen väheneminen vaikuttaa noin dramaattisesti?! En ole vuosikausiin erottanut Linnunrataa taivaalta ja nyt näen sen vaivatta, jopa ilman silmälaseja. :)

Hyvä vuosi

Vuoden 2020 alussa ajattelin, ainakin leikilläni, että nyt alkaa hyvä vuosi, kun vuosilukukin on niin kaunis... 

Vuotta 2021 varten minulla on jo jotain mukavaa odottamassa. Voitin nimittäin Visualaddict-blogin Fridan arvonnasta Hyvä vuosi 2021 -seinäkalenterin! Fridan kuvat ovat silmää hivelevän kauniita.

Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021

Monet kalenterin kuvista ovat ihanan eksoottisia näin itäsuomalaiselle...

Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021

Visualaddict-shopissa myydään myös muita kalentereita sekä kortteja ja julisteita. 

Kortit: Frida Steiner

Rakastan kalentereita ja muistivihkoja ja kirjoitan muistiin todella monenlaisia asioita. Koronaviruksesta en päiväkirjaani tai tähän blogiin kirjoita kovin paljon. Muistiinpanojen tekeminen voisi kuitenkin olla  iloksi tai hyödyksi monelle. Elämme nyt poikkeuksellisia aikoja, joissa riittää käsiteltävää tuleviksi vuosiksi. Yksittäisten ihmistenkin päiväkirjamerkinnöt voivat olla kiinnostavaa aineistoa tutkimukselle ja/tai kaunokirjallisuudelle. Miten koit rajoitukset tai sairastumisen uhan? Oletko sairastanut koronavirusinfektion? Onko pandemia vain paha asia vai voitko nähdä sen seurauksissa jotain hyvääkin? Mitä selviytymisstrategioita olet keksinyt? ...

In English: Autumn has come and in some days it looks like winter is coming soon. :) Life goes on even under the corona pandemic. Personally, I'm slowly learning that the best time to be happy is always now. 

Stay safe and well, dear ones!

Kohti talvea...

Minulle tuntematon lintu syksyisenä aamuna... sehän on pyy!

Auringonnousu kuvattuna puhelimella. Onko taivaalla Z vai H kyljellään? :)

Vieläkin paljon käpyjä...

Tuuli ja jo kaksi pakkasyötä ovat pudottaneet nämäkin lehdet. Eilen iltapäivällä alkoi sataa räntää ja tänä aamuna nurmikot olivat valkoiset, mutta hietikot eivät. Ehkä siis ei voi vielä sanoa, että ensilumi on tullut.

Kuten varmaan olette huomanneet, Volter Kilven Alastalon salissa on kuunneltavissa Yle Areenassa. Yhdeksänsataasivuinen merkkiteos on jaettu 31 jaksoon ja niiden kaikkien kuunteluun menee aikaa 36 tuntia. Minun on jotenkin helpompi löytää aikaa lukemiseen kuin kuuntelemiseen, mutta tätä täytyy ehdottomasti kokeilla.

Muutakin kiinnostavaa on nyt tarjolla: Muistiliiton sivulla on kuunneltavissa opas "Elämää muistisairauden kanssa - Opas etenevään muistisairauteen sairastuneelle ja hänen läheisilleen". Oppaan voi myös ladata itselleen pdf-tiedostona.

Aivan nolottaa, että en ole aikaisemmin huomannut, että Riston Valinta -sarjaa on kuunneltavissa Yle Areenassa yli vuoden ajalta. Vanhin jakso näkyy olevan toukokuulta 2019. Risto vierailee Bolognassa,  Ravennassa ja Roomassa, viettää joulua ja pääsiäistä, ihastelee Bachia ja varhaisperunoita, esittelee monenlaista ihanaa musiikkia, jne., jne.!

🍃🍂🍃 Terveyttä ja hyvää vointia! 🍃🍂🍃

Arvonnan voittaja - Colours of Cornus 'Kesselringii'

Hei ja kaunista syksyistä maanantaita! Tänään olen arponut syyskuun lopussa ilmoitetun arvonnan voittajan.

Osallistujia oli siis 12 ja arpoja yhteensä 22. Lämmin kiitos teille, jotka osallistuitte arvontaan, siis Salli M, Teija, Sirkkuli, Henna, Minna, Rita A, Ruskarouva, Hippohiiri, anna s., Marja-Liisa, Jannna ja Hilda Hissu! Olisin halunnut lähettää teille kaikille palkinnon. Ihanaa syksyä - ja joulunodotusta, jos olette jouluihmisiä - teille kaikille! 🤗

Onnetar suosi arvonnassa Hennaa, jolle olen jo lähettänyt sähköpostia. 😊

Tämän postauksen kuvina on verikanukan (Cornus alba 'Kesselringii') syksyisiä lehtiä. Meillä oleva pensas ei ole vielä muodoltaan kovin komea, mutta lehtien värit syksyllä ovat aivan ihania.

In English: Hello all! In this post, I announce the winner of my small giveaway (see the previous post) and share with you photos of one of my favourite shrubs, the smashing Cornus alba ‘Kesselringii’ (White dogwood). It's shoots are deep purple-black and the leaves turn red and purple (and not only!) in autumn. :)

Halauksia. Hugs. Abbracci.

Autumn glow - Pieni kosmetiikka-arvonta

First in English:

Hello all! In this post, there are some more autumn photos. Leaves are taking on various shades of yellow, orange and red now. There's also a small blog giveaway... this time only for Finland. Next time, the prize given will be something typically Finnish and thus more interesting, I hope, also for my foreign readers.

Happy October! :)

Hei ja mukavaa huomenna alkavaa lokakuuta! :)

Juuri kun viimeksi kirjoitin, että koivujen lehdet ovat vielä vihreitä, viime päivinä keltaista ja oranssia on alkanut näkyä enemmän.  Sää on valitettavan pilvinen, mutta tänä aamuna muutamat auringonsäteet tunkeutuivat pilvien läpi ja kultasivat vastarannan koivuja ja haapoja.

Kuten 15.9. julkaistussa postauksessa kerroin, ostin itselleni Body Shopin Ultimate-joulukalenterin. Olen jo ottanut käyttöön muutamia sen tuotteita, koska esimerkiksi käsivoiteita ei ole koskaan liian monia kotona ja käsilaukussa...

Jo ostaessani kalenterin tiesin, että mukana on kaksi huulikiiltoa. (Oi, huulivoit olisivat olleet paljon mieluisampia; niissä on ihania tuoksuja kuten Pink Grapefruit, Mango ja Rich Plum.) Värisävyjen nimet, "Cherry Gum" (kuvassa ylempänä) ja "Apple Taffy" kuulostavat herkullisilta, mutta nämä eivät ole minun värejäni ollenkaan. Koska huulikiillot - ja myös kalenterissa ollut luomivärisivellin - ovat pakattuja (niistä siis näkee, ettei niitä ole avattu :)) ja ne on edullista postittaa vaikka kirjekuoressa, ajattelin järjestää pienenpienen arvonnan.

Blogiarvontojen ensimmäinen "sääntö" on, että palkinnon pitäisi kiinnostaa blogin lukijoita. Katsotaanpa nyt, kuinka paljon meikkituotteet teitä kiinnostavat. :) Seuraavalla kerralla koetan keksiä jotain luonto- tai puutarha-aiheista arvottavaa.

Kertokaa kommentissa, jos haluatte osallistua arvontaan. Kaikki voivat osallistua, mutta jo aiemmin, siis ennen tätä arvontaa, kirjautuneet Blogger-seuraajat saavat kolme arpaa, nyt liittyvät kaksi ja muut yhden.

Anonyymien osallistujien toivon lisäävän kommenttiin ainakin nimimerkin, halutessaan myös sähköpostiosoitteen (osoitetta käytetään vain palkinnosta ilmoittamiseen). Arvon voittajan kahden viikon kuluttua (14.10.) maanantaina aamupäivällä ja kaikki siihen mennessä tulleet ilmoittautumiset otetaan huomioon.

Onnea arvontaan!

P.S. Lisää hehkua. :)

Tänään tiistaina ropisee kauan odotettu sade kattoon ihanan syksyisesti ja keltaiset lehdet lentelevät tuulessa. Eilen illalla aurinko pilkisti hetkeksi pilvien lomasta ja kiiruhdin ottamaan lisää kuvia näistä lempikasveistani, kuten kanukoista, pihlajista, mustikoista...