Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste conifers. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste conifers. Näytä kaikki tekstit

3.3.2024

Mänty

 
MÄNTY


Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 
Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 
Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 
m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Kommenttiosio on auki ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. 
Koetan ehtiä vastavierailuille pikaisesti, mutta tässä kuussa on niin paljon kiireitä, ettei se välttämättä onnistu.



23.8.2023

Kotikuusen viimeiset kyyneleet




Viime viikonloppuna kesä vaihtui loppukesäksi. Viileiden, kirkkaiden öiden jälkeen järvellä on sumua ja sumussa siintävät nousevan auringon rantamme isoista kuusista luomat varjot. Linnut alkavat kerääntyä yhteen ja valmistella matkaa kohti etelää.

Pihassamme kasvaa itsenäisen Suomen ikäisiä kuusia. Kevättalvella niistä joitakin kaadettiin. Niiden juuret olivat vaurioituneet vuosikymmenien kuluessa pihassa liikkuneiden koneiden tai autojen renkaiden alla. Viime vuosien kovissa tuulissa kuusenlatvoja oli jo katkennut. Kotikuusten muistoksi juotiin kahvit.




Vaihtelu virkistää kotipihassakin, ja uudet, hieman avoimemmat ja valoisammat näkyvät virkistävät, vaikka samalla kuusten kohtalo surettaa. Kun kesällä huomasin pihkapisaroita kuusen kannossa, minuakin alkoi itkettää. 

Kotikuusen viimeiset kyyneleet.




Ennen puun kaatamista sen kylkeen pitää koputtaa kirveen hamaralla, jotta puun sielu ehtii poistua.




Uskontotieteilijä ja pappi Risto Pulkkinen on tutkinut suomalaista muinais- ja kansanuskoa. Pulkkisen mukaan uhripuita ja pyhiä lehtoja on ollut kaikilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Pyhien puiden juurelle tuotiin lahjoja. Lehtipuiden kautta saattoi saada yhteyden jumaliin ja haltioihin. Esimerkiksi kuusi ja mänty taas olivat vainajien puita.




Kiinnostavaa luettavaa:
Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus 2014)
Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko (SKS Kirjat 2018)

EDIT 25.8. Unfortunately these books seem to be available only in Finnish.




Tässä postauksessa on kuvia myös männynoksista, koska rakastan mäntyjäkin. :)




Muistakaa halata puita, tällä viikolla ja myöhemminkin! :)




Ja muistakaa, että jos haluatte suojata varttuneita kuusia metsässänne tai pihapiirissänne, jättäkää niiden suojaksi kasvillisuutta. Esimerkiksi kirjanpainajat (Ips typographus) valitsevat uhreikseen auringon paahteesta kärsiviä puita. Ne eivät iske varjossa oleviin eivätkä (yleensä) terveisiin puihin, jotka pystyvät puolustautumaan hyönteisiä vastaan pihkanerityksellä.




Lääkäri ja kirjailija Joel Haahtela on kirjoittanut suhteestaan puihin Suomen Luonto -lehdessä 5/2019 ja päättää kirjoituksensa näin: 
Me kaikki kuolemme, maadumme, meistä tulee tomua, ja lopulta kenties puita. Minkälainen puu sinusta tulee? Tuleeko sinusta kirsikkapuu kesäiseen puutarhaan vai käppyräinen mänty tunturin rinteelle? Peruskuusi? Kenties joen ylle kaartuva hopeapaju, jonka oksat viistävät vettä? Vai tuleeko sinusta jättimäinen tammi, joka saa kasvaa villisti, vapaasti ja rauhassa, ja jonka oksilla lapset vielä satojen vuosien päästä kiipeilevät?




Hyvää Suomen luonnon päivää lauantaina 26.8.!



21.8.2019

Iltahetki - Abide with me



Eilisen ukkossateen jälkeen kipaisin hakemaan kameran ja yritin kuvata järviruokojen punertavia kukintoja ja niissä kimaltelevia sadepisaroita. (Ei tullut kuvista tarkkoja.) Sitten huomasin laskevan auringon valossa kimmeltävät pisarat rannan kuusien ja mäntyjen neulasilla. Näistäkään kuvista ei tullut oikein tarkkoja - olin niin innoissani: aivan kuin jouluvaloja! :)


Christmas lights? No, just raindrops on pine and spruce needles. :)


There are many things I would like to share with you but unfortunately very little time for replying to comments and visiting blogs. That's why comments are closed in many of my posts. I am, however, always very happy to hear from you and try to visit you as soon as possible. Again, consider yourselves hugged. :)






Minulla on tapana hyräillä (itsekseni, tottakai :)) jotain ajankohtaan sopivaa, ja iltaisin sävelmä on usein W. H. Monkin (1823–89) "Eventide", joka tunnetaan Suomessa virtenä 555 "Oi Herra, luoksein jää". Suomenkieliset sanat ovat kai Martti Ruuthin (1870–1962).

Alempana kaksi englanninkielistä esitystä. Ne ovat hieman erilaisia, vaikka molemmat on levyttänyt King's Collegen kuoro Cambridgestä.



1
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt' turvan hädässänsä sielu sais.

2
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.

3
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.

4
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.



One of my favourite evening hymns is "Abide With Me", Henry Francis Lyte's text set to William Henry Monk's "Eventide".  Below you can find two renditions, slightly different even though both by the King's College Choir.




1
Abide with me; fast falls the eventide;
The darkness deepens; Lord with me abide.
When other helpers fail and comforts flee,
Help of the helpless, O abide with me.

2
Swift to its close ebbs out life's little day;
Earth's joys grow dim; its glories pass away;
Change and decay in all around I see;
O Thou who changest not, abide with me.

3
Not a brief glance I beg, a passing word,
But as Thou dwell'st with Thy disciples, Lord,
Familiar, condescending, patient, free.
Come not to sojourn, but abide with me.

4
Come not in terror, as the King of kings,
But kind and good, with healing in Thy wings;
Tears for all woes, a heart for every plea.
Come, Friend of sinners, thus abide with me.

5
Thou on my head in early youth didst smile,
And though rebellious and perverse meanwhile,
Thou hast not left me, oft as I left Thee.
On to the close, O Lord, abide with me.

6
I need Thy presence every passing hour.
What but Thy grace can foil the tempter's power?
Who, like Thyself, my guide and stay can be?
Through cloud and sunshine, Lord, abide with me.

7
I fear no foe, with Thee at hand to bless;
Ills have no weight, and tears no bitterness.
Where is death's sting? Where, grave, thy victory?
I triumph still, if Thou abide with me.

8
Hold Thou Thy cross before my closing eyes;
Shine through the gloom and point me to the skies.
Heaven's morning breaks, and earth's vain shadows flee;
In life, in death, O Lord, abide with me.




Halauksia! :)


16.8.2019

10.7.2019

Harcourt Arboretum - Alppiruusujen ystävän taivaassa



Hei taas! Yksi toukokuisen Oxfordin-matkan kohokohdista oli vierailu Harcourt Arboretumissa noin 10 km Oxfordista etelä-kaakkoon. Etukäteen jännitti kuinka säät vaikuttaisivat alppiruusujen kukintaan. Onni oli mukana, rhodoja oli paljon kukassa, joidenkin harvojen kukat olivat jo kuihtumassa ja paljon näkyi pensaita vielä nupulla. (Nämä kuvat on otettu 16. toukokuuta, iltapäivällä.)

Arboretum on ollut osa Oxfordin yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa vasta vuodesta 1963, mutta se on perustettu jo 1835. Alla näkyy yksi puiston ihanista mammuttipetäjistä... tai siis pieni osa siitä. :) Ne on tuotu Kaliforniasta 1850-luvulla.



Lisää tietoa arboretumista löytyy puutarhan sivulta, jolta löytyy myös tämänkeväinen kartta. (Saapa nähdä miten nämä karttalinkit toimivat myöhemmin, toivottavasti ne johtavat aina päivitetylle, senhetkiselle sivulle.)

Alla näkyy puutarhan opaskirjasesta kopioitu kartta. Opaskirjasen voitte nähdä tässä kesäkuisessa postauksessa ja kaikki Oxford-aiheiset postaukseni aukeavat tästä linkistä. Tästä tulikin mieleen, että Blogit.fi-sivuston aihehaku toimii muuten todella hyvin. Ennen matkaa etsiskelin juuri Oxford-aiheisia postauksia ja löysin useita mielenkiintoisia postauksia ja blogeja.


Arboretum on reilut puoli neliökilometriä kooltaan, mutta nähtävää on niin paljon, että lyhyellä iltapäiväretkellä ehdimme ihailla pääasiassa vain alppiruusualuetta!




Alppiruusuja, atsaleoita ja havupuita... aivan ihanaa!





Tämä eri havupuiden muodostama korkea "seinä" oli todella vaikuttava:


Mikä puu! :)







Osa isoistakin alppiruusuista oli vasta nupulla.



Useimmat magnoliat olivat jo kukkineet...





Myös kamelioiden kukinta oli jo ohi.












Sää oli pilvipoutainen, mutta valaistus vaihteli.








Halesia carolina 'Rosea'. In English: Snowdrop tree. Suomeksi karolinanvitikellopuu tai lumikellopuu. :)



Ihanaa kesäpäivää!

Have a lovely day!