Kirjallisuushaaste - Happy April!

A March evening in London

Hei taas! Main Kirjasähkökäyrä-blogissa on hauska kirjallisuushaaste, johon innostuin vastaamaan. Jotkin kysymyksistä vaativat aika lailla miettimistä - ja on mahdollista, että vielä tarkemmin mietittyäni olisin vastannut eri tavalla. :)

1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan elämääsi?

Matti Leppärannan Lumen ja jään maa. :) Se on oikeasti mahtavan mielenkiintoinen kirja suomalaisten ja talven suhteesta.

2. Luetko runoja?

Haluaisin lukea enemmän. Runot vaativat aikaa ja keskittymistä. :) Jo lapsesta lähtien suomalaista luontoa ja mielenmaisemaa kuvaavat runoilijat, kuten Eino Leino ja Aaro Hellaakoski ovat olleet läheisiä. 

Leinon runoa Kumpi on kauniimpi? (kokoelmasta Talviyö, 1905) on lainattu viime aikoina usein, kun Ukraina puolustautuu urheasti brutaalia hyökkääjää vastaan. 

Kumpi on kauniimpi?

Kumpi on kauniimpi:

uskoa, että vapaus koittaa,

toivoa, että valkeus voittaa,

ja taistella valkeuden eestä, –

vai taistella

tietäen, ettei valkeus koita,

tietäen, ettei vapaus voita,

ja sentään taistella?

Kumpi on kauniimpi:

aatella: ellei vapaus voita,

tuumia: ellei valkeus koita,

miksi ma taistelen sitten?

vai aatella:

laps olen auringonlaskun, en koiton,

mies olen valkeuden, vaikka en voiton,

siksi mun murtua täytyy.

Runoista puheen ollen, tähän postaukseen sopiikin hyvin linkki blogiystävä T.K.:n verrattomaan runoon Veden vietävänä. Lukekaapa se ääneen, veden virtausta ja kiertokulkua mietiskellen! 

Postauksen ensimmäisessä kuvassa virtaa Thames tämän vesi-aiheen kunniaksi. :)

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?

Liian harvoin, mm. etäisyyksien ja koronan takia. Kirjamessujen parasta antia ovat kirjailijoiden haastattelut.

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Olipas vaikea kysymys! Sofia Lundbergin romaani Tapaa minut tammen alla voisi hyvin tehtynä olla kaunis ja viisas. :)

5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea, mutta et ole saanut aikaiseksi?

Tuntematon sotilas on vieläkin lukematta, vaikka se kuuluisi yleissivistykseen. Olen sen aloittanut, mutta en jaksa innostua.

6. Onko sinulla lempikirja, jota et kehtaa kysyttäessä (paitsi nyt) tunnustaa.

Ei, en yhtään välitä siitä luenko jotain arvostettua ja/tai muodikasta vai jotain hömpäksi luokiteltua, jos se tuntuu hyvältä itsestä sillä hetkellä.

7. Kenen kirjailijan haluaisit tavata?

Olisin halunnut kertoa Hilja Valtoselle, kuinka paljon hänen hyväntuuliset ja ajankuvaltaan mielenkiintoiset kirjansa ovat minua piristäneet elämäni varrella, mutta hän kuoli 1988.

8. Minkä romaanihenkilön haluaisit tavata?

Hmm, arkkitehti Robert Fähmelin Heinrich Böllin kirjassa Biljardia puoli kymmeneltä.

9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikka et välttämättä hänen kirjoista pitäisikään)?

Minua eivät oikeastaan kirjailijat niinkään kiinnosta, vaan heidän kirjansa ja toisinaan se, miten kirjoittamisen prosessi heillä etenee tai eteni. Vastaan tähän: Gertrude Jekyll (1843–1932), monipuolinen taitaja (puutarhasuunnittelija, valokuvaaja, maalari, kirjailija...). :) 

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?

11. Mitä luet juuri nyt?

Näihin kahteen kysymykseen vastasin pari viikkoa sitten tässä postauksessa. Tilasin samalla muitakin metsäaiheisia kirjoja. Yleensäkin luen enemmän tieto- ja harrastekirjallisuutta kuin kaunokirjallisuutta. 

Tämän haasteen saa mielellään napata mukaan kuka vain! :) Tähän postaukseen ei muuten voi jättää kommenttia, mutta esim. edelliseen voi. 

A pub in Oxford... :)

In English: This post is, once more, about books and literature. I don't think translating it will work very well... :) I greet my foreign readers with the first verse of the poem March Evening by Amy Lowell:

Blue through the window burns the twilight;

Heavy, through trees, blows the warm south wind.

Glistening, against the chill, gray sky light,

Wet, black branches are barred and entwined.

Happy April!

Ihanaa huhtikuuta!

Jospa se kevät pian alkaisi tulla. :)

💙💛

P.S. Muistattehan että Ukrainaa voi auttaa esim. osallistumalla Ylen ja avustusjärjestöjen keräykseen! Lahjoittaa voi vielä huhtikuun loppuun asti! Apu on todella tärkeää, sillä ihmisten kärsimys siellä vain pahenee.

Sanakirjoja - White and dark green

Hei ja iloista perjantaita, lumisateesta huolimatta! :) Nämä lumiset kuvat ovat viime viikolta. Tänään on sen verran lämmintä, että osa yöllä sataneesta lumesta on jo sulanut.

Tässä postauksessa esittelen kirjahyllyni aarteita, jotka saan ujutettua myös Helmet-lukuhaasteeseen. Haasteen kohtaan 29 (Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva) ajattelin ensin jotain karateen liittyvää kirjaa, mutta koska olen sanakirja-addikti, päädyin tähän Suomi-japani-suomi-sanakirjaan. Sen ovat toimittaneet Jun Igarashi ja Jari Kauppila. Sivuja on 303 ja kirjan alussa on kiinnostavaa tietoa japanin kielestä ja sen kirjoittamisesta.

Vaikka kirjaankin tämän kirjan lukuhaasteeseen, en toki ole lukenut kirjaa kokonaan läpi, kuten en muitakaan sanakirjojani. :) Kirjaa on hauskaa ja yleissivistävää selailla, vaikkei mitään tiettyä asiaa etsisikään. Matkalle mukaan tämä kirja ei olisi paras valinta, koska siinä ei ole esimerkkivirkkeitä arkielämän tilanteisiin.

Alla näemme mitä "puutarha" ja "puutarhuri" ovat japaniksi. Ja arvaamme että "puuteri" voisi olla laina englannin kielestä. :)

Yksi kiinnostavimpia erikoissanakirjojani on Riccardo Busetton toimittama Dizionario militare, italiankielinen sotilaskielen (tieto)sanakirja, jossa on myös suppea englanti-italia-sanasto. Tämä käy lukuhaasteen kohtaan 4: Kirjan kannessa on monta ihmistä. :D

Yksi kirjasta löytyvistä Suomeen liittyvistä hakusanoista: Mannerheim-linja.

Seuraava teos on todellinen kirjahyllyni aarre. Robert Cawdreyn Table Alphabetical -sanakirjasta oli painos lopussa monta sataa vuotta. :) Tämä vuonna 2007 julkaistu painos on koottu kirjan ensimmäisen painoksen (1604) mukaan. Sitä on jäljellä vain yksi kappale, Ofordin yliopiston pääkirjastossa.

Koetin keksiä, mihin kohtaan Helmet-haasteessa tämän kirjan voisi panna... ja päädyin kohtaan 17: Tutkijan kirjoittama kirja. :)

Cawdrey (n. 1538–1604/05?) oli opettaja ja (opillisista syistä viralta pantu) pappismies, jolla ei ollut tutkijan pätevyyttä sen nykyisessä merkityksessä, mutta tutkiva ja oivaltava mielenlaatu kyllä. Sanakirjan aakkosjärjestys tuntuu meistä itsestäänselvyydeltä, mutta sekin täytyi jonkun ensin keksiä. Samuel Johnsonin arvovaltainen A Dictionary of the English Language ilmestyi vasta noin 150 vuotta myöhemmin.

Näköispainos olisi hieno, mutta hieman vaikealukuinen. :) Alkuperäisen teoksen nimiösivu näytti tältä:

In English: Dear ladies, here's a book for us! :)

A Table Alphabeticall, conteyning and teaching the true vvriting, and vnderstanding of hard usuall English wordes, borrowed from the Hebrew, Greeke, Latine, or French, &c.
With the interpretation thereof by plaine English words, gathered for the benefit & helpe of Ladies, Gentlewomen, or any other vnskilfull persons.
Whereby they may the more easilie and better vnderstand many hard English wordes, vvhich they shall heare or read in Scriptures, Sermons, or elswhere, and also be made able to vse the same aptly themselues.
Legere, et non intelligere, neglegere est. As good not read, as not to vnderstand.

In this post, you can see some of my dictionaries. I have loads of them. I love dictionaries. :)

It's snowing when I'm writing this. These photos, however, have been taken more than a week ago. The last three photos are (no surprise here) from Northern Italy. :)

Comments are disabled also for this post but as you know you can leave a comment on an older post.
Have a lovely weekend – and stay safe and healthy!

Jotain koronavirukseen ja sen vaikutuksiin liittyvää kolumnia lukiessani törmäsin sanaan "murheellinen". Huomasin että en ole itse käyttänyt sitä pitkään aikaan enkä kuullut muidenkaan käyttävän. Se on kaunis, surumielinen sana... ja se kuvaa hyvin tätä parinpäivän takaista uutista:

Milanon viranomaiset ovat haudanneet ensimmäiset koronaviruksen aiheuttamaan tautiin kuolleet 61 ihmistä, joiden ruumista kukaan sukulainen ei ollut saapunut noutamaan säädetyssä ajassa.
Jokaiselle vainajalle oli pystytetty erityiselle hautausmaalle pieni valkoinen risti, jossa oli kuolleen nimi.
Alueella on tilaa 600 haudalle, mutta viranomaiset toivovat, ettei kaikkia paikkoja tarvittaisi.
Normaalisti sukulaisilla on 30 päivää aikaa noutaa kuolleen sukulaisensa ruumis. Kuolemantapausten lisäännyttyä Pohjois-Italiassa rajusti määräaika piti lyhentää vain viiteen päivään, etteivät ruumishuoneet täyttyisi liikaa.
Kaupungin edustajan mukaan menehtyneet uhrit eivät välttämättä olleet eläneet yksin, mutta omaiset eivät vain päässeet noutamaan ruumista, koska olivat itse sairaina tai koronakaranteenissa.
Omaisten on mahdollista myöhemmin siirtää nyt haudattu ruumis uuteen hautapaikkaan.

murheellinen (adj.)

sureva, surullinen, masentunut, apea, alakuloinen; 

murhetta osoittava; ikävä, ankea, synkkä, surkea, surullinen

Hyvää viikonloppua kuitenkin! :)

Postauksen kommenttiosio on suljettu, mutta – kuten aina – halutessanne voitte jättää kommentin johonkin aikaisempaan postaukseen.

Pysykäähän terveinä!

My 2019 in photos

Better late than never! :) I have now chosen my favourite photos of 2019 and made some collages.

Photographically, the past one wasn't the best of years, but there were certainly many happy moments, especially in England. :)

The previous reviews: 2014, 2015, 2016, 2017 and 2018.

In the UK: Memories from the travel

Hello all! After my short trip to the UK, as is my wont, I now put together some photos and thoughts. Thank you for your comments... I need to add that I really don't travel often - and I never travel for a vacation, but only to meet family members or to attend a ceremony, sometimes a funeral, sometimes a happier event.

(From the cover of  the Degree Ceremony Brochure)

This time I had a pleasure to attend a graduation in one of the most fascinating buildings used for University ceremonies, the Sheldonian Theatre, in Oxford, built in the 17th century after a design by Christopher Wren and named after Gilbert Sheldon, Archbishop of Canterbury and Chancellor of the University at the time.

"If good come in, if wicked by no means"

Dining with family and friends is always fun. I wouldn't have chosen to eat at a Chinese restaurant... but I must admit the food was tasty. :)

Sitting at a coffee shop... and listening to Christmas songs! :)

Without the Canon I normally use, I wasn't able to take good photos in the dark...

... but turning the photos black-and-white helps a little. :) These "snow-covered spruces" (at Broadgate Circle) were so pretty!

The hotel room was comfortable, the view from a corner room was great, and as I wrote earlier, the breakfast was really good.

(This is not a sponsored post. The opinions are always my own and all expenses were paid by me or by a member of my family.)

The photos are all in black-and-white also because the colours of some of them really didn't fit together. This photo, however, should have been in colour. The handsome aeroplane tails are of course cheerfully blue, red and white. :)

The flight from London back to Helsinki was much better than the outward flight. There was more space between the seat rows, I was sitting near a window and with two jovial Swedish passengers next to me. :)

From the sunny London I was flying towards the evening and the full moon (the tiny spot in the photo) in the pink clouds... In my final destination, in Eastern Finland, it had been and was snowing (much) and we needed to circle around for about 20 minutes waiting for the runway to be cleared, mechanically and with some chemicals. Fortunately, there's a lot of SnowHow in Finland. :)

The airports had decked out the terminals... and indeed Christmas is less than a month away. :) Have a happy new week!

PS I'm planning to turn the blog open to invited readers only. 

Let me know - in the comments or via email: sara(dot)villaemilia(at)gmail(dot)com - if you are interested in following it. :)

Matkailua

Hei ja mukavaa keskiviikkoiltaa! Tämä on toukokuisen Oxfordin-matkani viimeinen postaus, johon kirjaan hajanaisia huomioita ja kokemuksia matkasta.

Matkalla otan kuvia ainakin yhtä paljon kuin keskimääräinen turisti. :) Yksi Oxfordin nähtävyyksistä on Huokausten silta. Kuvasin tietenkin koko sillan, sen yksityiskohtia sekä myös sillan takana kasvavan kultasateen.

Suunnittelin matkaa ja tutustuin käyntikohteisiin tietysti etukäteen. Netin karttapalvelut saivat kaupungin näyttämään suuremmalta kuin se lopulta olikaan. Hotellista saatu veikeä kartta kuvasikin mittasuhteet paremmin. :) Oxfordin keskusta ei ole kovin iso... vaikka alueella on aivan valtavasti nähtävää.

Erityisen hienoja näkymiä oli valittu myös Komisario Morse -sarjaan. :) "If you happened to know Oxford, part of the fun was noticing that Morse would walk through the Bodleian library, open a door and find himself in the antechapel at New College, and then step directly out into Magdalen Deer Park", kirjoitti The Daily Telegraph vuonna 2000.

Aikatauluuni eivät valitettavasti mahtunut Morse-kiertoajelua, mutta poliisiaseman sentään löysin. :) Kirjakaupoissa oli muuten näkyvästi esillä useitakin Morse-aiheisia kuva- ym. kirjoja - joiden laadussa näytti olevan eroja.

Alkuperäisessä sarjassa Morsen työpaikka oli siis Thames Valley Police  ja Nuori Morse -sarjassa Oxford City Police, joka liitettiin 1968 muihin poliisipiireihin, jotka yhdessä muodostivat Thames Valley Constabularyn. Lewis-sarjassa Lewisin ja Hathawayn työpaikkana on Oxfordshire Constabulary, joka todellisuudessa oli yksi niistä poliisipiireistä, jotka "katosivat" vuoden 1968 uudistuksessa.

Muistatteko viimeisimmän kirjapostaukseni linkin Kirsin kirjanurkan Oxford-postaukseen? (Kuva poliisiasemasta löytyy muuten sieltäkin. :)) Bloggaaja oli yöpynyt lähellä tätä poliisiasemaa sijaitsevassa The Head of the River -hotellissa, jonka yhteydessä on myös suosittu ruokapaikka. Kasvispastani siellä oli sekä kaunis että maukas. Se olisi ansainnut tulla valokuvatuksi, mutta en ottanut kuvia aterioilla. :) Tässä sen sijaan virtaa Thames hotellin vieressä.

Oxfordin yliopiston luonnonhistoriallisen museon edestä kuljimme hieman ennen sulkemisaikaa. Harmi, koska museo on sisältä huikean hieno. Täällä käytiin Oxfordin evoluutioväittely 30.6.1860. Darwin ei itse osallistunut väittelyyn.

Ainakin ihailimme prerafaeliittisia kaiverruksia museon pääovella.

Näillä koristuksillakin on kuulemma käyty taidepoliittista debattia.

Onnistuin myös kuvaamaan megalosauruksen jalanjäljen museon edessä. :)

Hotellin valitsin paikallisen asukkaan suosituksesta. Hintaansa nähden huoneeni oli pienehkö eikä näkymä ikkunasta ollut niin hieno kuin olisin toivonut. Hotellin rauhaisasta kirjastosta olen postannut kuvia jo aiemmin.

Tässä näkymää ikkunastani:  "uinuvat tornit" heräilevät toukokuiseen aamuun... :)

Huone oli melko viihtyisä ja erittäin siisti.

Sängyn päiväpeitto oli ihanan pehmeä...

 

Lähellä Oxfordia sijaitseva Blenheimin [ˈblɛnɪm] palatsi oli yksi paikoista, joissa en ehtinyt käydä. (Erityisesti olisi tietysti kiinnostanut Capability Brownin suunnittelema puisto.) No, hotellihuoneessa oli tarjolla palatsin kivennäisvettä. Tästä olisi Hyacinthkin ilahtunut. :)

Mukavaa oli myös saada aamuisin oven alta sujautettu sanomalehti. Paitsi Brexit, tietysti, toukokuun puolivälissä tärkeitä ajankohtaisia aiheita mediassa näyttivät olevan mielenterveys (teemaviikko), vaihdevuodet (ainakin BBC Breakfast -ohjelmassa) ja terrori-iskujen uhrien omaisten selviytyminen.

Bricks & Mortar -liite on hauskaa luettavaa. Siinä esitellään hulppeita kartanoita tiluksineen ja mainokset ovat kohderyhmän mukaiset: Millainen Landlord Insurance teillä on? Kattaako se tappiot, jotka syntyvät, jos vuokralaiset eivät pysty maksamaan vuokraansa? :D

Hotellin pihakin oli viihtyisä.

Näkymä hotellin takaa...

Kiertelin hotellin käytäviä ja portaikkoja kiinnostavia kohteita etsimässä. Tämä kuva oli otettava löytämäni parvekkeen kaiteen takaa. Minulla ei ollut mitään, millä kiilata ovi pysymään auki, joten otin kuvan pidellen samalla ovea auki jalalla. :) Köynnösruusu oli jotenkin niin sievä.

Kahvilat Oxfordissa olivat tietysti viihtyisiä...

...ja mielenkiintoista tekemistä olisi ollut vaikka kuinka paljon...

Mainosjulisteessa mainittu New College on vain suhteellisen "uusi", se on perustettu vuonna 1379. :) Sen valko-puna-musta vaakuna näkyy alla olevassa postikortissa vasemmalla.

Menikö siis kaikki aivan nappiin? No, ei ihan. Ostin näin hienoja kortteja ja kortteihin normaalihintaisia kalliimpia, Oxford-aiheisia UniversalMail International Postcard -merkkejä, postitin kortit ja jäin odottamaan, kuinka vastaanottajat pian ilahtuvat. :) Kortit tulivat perille Suomessa ja Italiassa noin kuukausi postittamisen jälkeen. Onneksi sentään saapuivat! Tänne kotiväelle lähettämäni kortti tuli kahdesta (!) kohtaa taittuneena, mutta se ei onneksi haitannut ollenkaan, koska olin jo päättänyt käyttää kortin skräppäykseen.

Sitten vielä pari sanaa pakkaamisesta. Nykyisin lennän yleensä vain pelkän käsimatkatavaran kanssa ja muutenkin pakkaan mahdollisimman kevyesti. Minulla onkin hieno kokoelma pieniä pulloja (30 ml - 100 ml) ja rasioita, joihin pakkaan kosmetiikan, lääkkeet yms.

Minulla on myös vyölaukku! :D Kyllä, tyyliseikat sivuun - tähän vyölaukkuun mahtuvat hyvin passi, puhelin ja lompakko, joten jos lentokoneesta joutuisi poistumaan pikaisesti ilman matkatavaroita, tärkeimmät asiat olisivat mukana. Edullinen laukku on tunnetun urheiluvaatevalmistajan tuote, mutta siitä sai helposti poistettua turhan näkyvät tuotemerkit.

Minulla on muuten myös ruotsalainen trendireppu. Vuosi-pari sitten niitä mainostettiin - erityisen hyvin matkailijoita varten suunniteltuna - näkyvästi sosiaalisessa mediassa. Mukava yksityiskohta onkin tuo repun takapuolella oleva tasku passille, joka tulee siis selkää vasten piiloon.

Pienehkö puhelimeni mahtuu taskuun myös. Muuten en pidä reppua erityisen hyvin suunniteltuna. Ihannereppuni reissuun olisi tilavampi ja kevyempi ja taskuja olisi enemmän. Melko tyylikäs se kyllä on, joten olen käyttänyt sitä kaupungissakin.

Olipa muuten taas aika uusia passi. Noin 35 kilometrin päästä kotoa löytyi kuvaamo, joka lähettää kuvat sähköisesti poliisille. Sähköinen hakemus ei riittänytkään, vaan sitä täytyi täydentää poliisiasemalla. Minähän olen sen verran iäkäs, että muistan ajan, jolloin joka kirkonkylässä oli poliisiasema ja asema oli auki ainakin joka arkipäivä. Nyt lähimmät poliisiasemat ovat 35 - 40 km päässä, ja niiden lupapalvelut ovat seuraavan kerran auki syyskuussa... keskiviikkoisin, joka toinen viikko.

Isompi poliisiasema on 70 km:n päässä. Sain sieltä puhelimitse hyvää asiakaspalvelua JA onneksi hakemuksen täydentäminen paikan päällä sujui todella ripeästi myös ilman ajanvarausta JA vielä bonuksena turvatarkastuksen poliisi(?)mies, joka halusi nähdä laukussa olevan avainnippuni (se onkin aika iso), oli ihan ä-lyt-tö-män komea. :D

Vaikka kerron, että kuvan kengät ovat Ecco-merkkiset, tämä ei ole yhteistyöpostaus. Tämänhetkiset lempikenkäni ovat mustat Ecco-tennarit ja kun matkalle tarvitsin hieman urheilulliset, mustat kengät, tilasin nämä Stockmannin verkkokaupasta. Edellisten kenkien numero oli aivan oikea edelleen, ja kengät ovat kevyet ja mukavat. Upouusia kenkiä ei suositella matkakengiksi, mutta kävelin näillä päivät pitkät ilman mitään ongelmia. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Harcourt Arboretum on hieno paikka, mutta ei ilmeisesti kovin tunnettu paikallistenkaan keskuudessa. Hotellin vastaanottohenkilö ei tainnut tuntea sitä, eikä sitä tiennyt viereisen kylän läpi ajavan bussin kuljettajakaan. Hän oli kuitenkin hyvin avulias ja lisää apua saimme lähellä asuvalta rouvalta, jonka kanssa oli muutenkin mielenkiintoista puhella. Oikein brittiläinen kokemus siis. :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Many hugs and wishes for happy summer days!