Kannon elämänkaari

 

Hyvää huomenta! Toukokuisessa postauksessani näitte pienen kuusentaimen, joka kasvaa lahoavan koivunkannon päällä. En ole varma milloin pihapiirissä kasvanut koivu kaadettiin, mutta taisin huomata kannon ensimmäisen kerran vuonna 2016, koska sen päällä kasvoi ihanaa sammalta:

Vuonna 2017 kuvasin söpöjä pikkukiviä sen päällä:

Vuonna 2021 kannon päällä kasvoi satumaisia sieniä. :)

Vielä vuosi sitten sammal oli pehmeää ja houkuttelevaa...

... ja kannon kyljessä kasvoi hauskoja "sämpyläsieniä"... :)

... mutta tänä vuonna maatuminen on jo edennyt pitkälle.

Näkymä elokuussa:

Tunnelmallista syksyä!

Kotikuusen viimeiset kyyneleet

Viime viikonloppuna kesä vaihtui loppukesäksi. Viileiden, kirkkaiden öiden jälkeen järvellä on sumua ja sumussa siintävät nousevan auringon rantamme isoista kuusista luomat varjot. Linnut alkavat kerääntyä yhteen ja valmistella matkaa kohti etelää.

Pihassamme kasvaa itsenäisen Suomen ikäisiä kuusia. Kevättalvella niistä joitakin kaadettiin. Niiden juuret olivat vaurioituneet vuosikymmenien kuluessa pihassa liikkuneiden koneiden tai autojen renkaiden alla. Viime vuosien kovissa tuulissa kuusenlatvoja oli jo katkennut. Kotikuusten muistoksi juotiin kahvit.

Vaihtelu virkistää kotipihassakin, ja uudet, hieman avoimemmat ja valoisammat näkyvät virkistävät, vaikka samalla kuusten kohtalo surettaa. Kun kesällä huomasin pihkapisaroita kuusen kannossa, minuakin alkoi itkettää. 

Kotikuusen viimeiset kyyneleet.

Ennen puun kaatamista sen kylkeen pitää koputtaa kirveen hamaralla, jotta puun sielu ehtii poistua.

Uskontotieteilijä ja pappi Risto Pulkkinen on tutkinut suomalaista muinais- ja kansanuskoa. Pulkkisen mukaan uhripuita ja pyhiä lehtoja on ollut kaikilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Pyhien puiden juurelle tuotiin lahjoja. Lehtipuiden kautta saattoi saada yhteyden jumaliin ja haltioihin. Esimerkiksi kuusi ja mänty taas olivat vainajien puita.

Kiinnostavaa luettavaa:

Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus 2014)

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko (SKS Kirjat 2018)

EDIT 25.8. Unfortunately these books seem to be available only in Finnish.

Tässä postauksessa on kuvia myös männynoksista, koska rakastan mäntyjäkin. :)

Muistakaa halata puita, tällä viikolla ja myöhemminkin! :)

Ja muistakaa, että jos haluatte suojata varttuneita kuusia metsässänne tai pihapiirissänne, jättäkää niiden suojaksi kasvillisuutta. Esimerkiksi kirjanpainajat (Ips typographus) valitsevat uhreikseen auringon paahteesta kärsiviä puita. Ne eivät iske varjossa oleviin eivätkä (yleensä) terveisiin puihin, jotka pystyvät puolustautumaan hyönteisiä vastaan pihkanerityksellä.

Lääkäri ja kirjailija Joel Haahtela on kirjoittanut suhteestaan puihin Suomen Luonto -lehdessä 5/2019 ja päättää kirjoituksensa näin: 

Me kaikki kuolemme, maadumme, meistä tulee tomua, ja lopulta kenties puita. Minkälainen puu sinusta tulee? Tuleeko sinusta kirsikkapuu kesäiseen puutarhaan vai käppyräinen mänty tunturin rinteelle? Peruskuusi? Kenties joen ylle kaartuva hopeapaju, jonka oksat viistävät vettä? Vai tuleeko sinusta jättimäinen tammi, joka saa kasvaa villisti, vapaasti ja rauhassa, ja jonka oksilla lapset vielä satojen vuosien päästä kiipeilevät?

Hyvää Suomen luonnon päivää lauantaina 26.8.!

Puunhalausviikko 22. - 28.8.2022

Puunhalausviikko lähestyy!

Osallistuminen on helppoa. Etsi lähiympäristöstäsi puu, josta pidät. Se voi olla itsessään kaunis, tehdä vehreydellään paikasta viihtyisämmän, se voi olla pieni tai suuri, vanha tai nuori, kuten halaajansakin. Puita voi halata kaupungissa, maalla tai metsässä, joko yksin, kaverin kanssa tai isommallakin porukalla. Ajankohdan voi jokainen päättää itse. Puita voi halata esimerkiksi juoksulenkillä, sieniretkellä tai kiireisen työpäivän päätteeksi. Ja tietysti puita voi halata kaikkina muinakin viikkoina. :)

Viherympäristöliiton sivustolta löydät toimintavinkkejä puunhalausviikon viettoon sekä tietoa puiden merkityksistä ja hyödyistä. Puunhalausviikon logon ja erilaisia materiaaleja voi ladata sivulta Materiaalit. Voit myös jakaa oman puunhalauskuvasi ja -kokemuksesi sosiaalisessa mediassa käyttämällä tunnistetta #puunhalausviikko #trädkramarveckan. Tunnisteella löydät myös muiden ottamat halauskuvat Instagramista ja Twitteristä. Puunhalausviikolla on oma Instagram-tili @puunhalausviikko.

Tämä juliste isommalla resoluutiolla osoitteessa https://www.vyl.fi/site/assets/files/4348/puunhalausviikko_juliste_print.pdf

Halaa puuta ja juhli Suomen luontoa 27.8.2022!

Elokuun viimeisenä lauantaina juhlitaan Suomen luonnon päivää. Päivää voi viettää monella tavalla: lähde liikkeelle luontoon ja halaa puuta, liputa Suomen luonnolle, kutsu kaverisi mukaan tai järjestä oma tapahtuma - tyyli on vapaa. Jaa tunnelmasi #luonnonpäivä #liputanluonnolle. Katso lisätiedot Suomen luonnon päivän sivuilta.

Jaa tietoa puunhalausviikosta! :) Materiaalit ovat kaikkien vapaasti käytettävissä. Nämä kuvat on suunnitellut Julia Prusi.

🌲💚🌳

15 May 2021

Punakoivun (Betula pubescens f. rubra) lehdet alkavat punertua.

Betula pubescens f. rubra is a mutant form of Betula pubescens, which exhibits a special springtime phenology: the young leaves are green but turn to red soon after leaf burst because of anthocyanin accumulation. During the summer, as the amount of chlorophyll increases, the content of anthocyanins also increases further, deepening the red colour of the leaves. (For more information, see Kauppi A. & Ulvinen T. 1989. Two new forms of Betula pubescens from Finland. Memoranda Soc. Fauna Flora Fenn. 65: 133–136.)

For the month of May 2021, I'll try to post a photo every day. You can find an open comment section in my post of the first of May.

Stay safe and well!

Christie: Simeon Leen testamentti - It's winter alright :)

 

Hei pitkästä aikaa! Toivottavasti olette pysyneet terveinä!

Minulla ei ole tällä hetkellä kovin paljon aikaa bloggaamiseen, vaikka postausideoita olisi moniakin. Tämän keveän kirjapostauksen aiheena on Agatha Christien dekkari Simeon Leen testamentti, joka minun oli tarkoitus lisätä viime vuoden Helmet-haasteeseen joulukuussa - onhan alkuperäisteoksen nimi Hercule Poirot's Christmas. :)

Tänäkin vuonna aloitan uuden Helmet-lukuhaasteen innokkaasti ja lisään tämän kirjan haasteen kohtaan 32: Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa.

Minulla olevassa painoksessa (vuonna 2001 julkaistu Loisto-pokkari) kansikuvassa istuskelee mietteliäs kissa. En kyllä ollenkaan tiedä miksi. Kirjassa ei kissoja mainita. Jos tiedätte tälle jonkin syvällisen merkityksen, kertokaa ihmeessä. :)

On vaikeaa lukea tätä kirjaa vertaamatta sitä vuonna 1995 ilmestyneeseen elokuvaan, jonka pääosissa ovat mm. verrattomat David Suchet ja Philip Jackson. Elokuvahan on nähty Ylellä useasti, viimeksi lokakuussa 2020. Kirjassa on useampia ja kiinnostavampia henkilöhahmoja, mutta elokuvassa on enemmän... joulua.

Tämä on tietenkin lempikohtaukseni kirjassa:

Pilar sanoi:

  ― Oikeastaan luulin, että saisin tänä jouluna hymyillä oikein paljon. Olen kirjoista lukenut, että englantilaiset jouluna tekevät kaikenlaista hauskaa, syövät paahdettuja rusinoita ja luumuvanukasta, jossa on kynttilä, ja leikkivät joululeikkejä.

  Stephen sanoi:

  ― Mutta silloin on edellytettävä, ettei jouluun liity murhaa tai muuta sellaista. Tulkaapa tänne hetkiseksi. Lydia näytti minulle eilen jotain.

  Hän veti Pilarin mukaansa erääseen pieneen komeroon.

  ― Katsokaa, Pilar, tänne Lydia on kätkenyt kaikki jouluherkut! Rasia rasian päällä, keksejä, hillottuja hedelmiä, appelsiineja, taateleita, pähkinöitä ―.

  ― Ja katsokaa, huudahti Pilar taputtaen käsiään. ― Katsokaa kaikkia noita kulta- ja hopeapalloja.

  ―Nuo ripustetaan puuhun samoin kuin palvelijoiden lahjat. Ja tuossa on pieniä kiiltopaperikoristeisia lumiukkoja, ne olisi pantu joulupöytään. Ja täällä on kaikenvärisiä ilmapalloja, jotka voi puhaltaa täyteen.

Vuodenvaihteen jälkeen on saatu sekä pakkasta että lunta, ja lintujen ruokintapaikalla on käynyt vilske. Meillä on tänä vuonna siemenautomaatti, rasvasiementanko, talipalloja ja pähkinänsyöttölaite, joista viimeksi mainittu on vähiten suosittu. 

Kevääseen on vielä pitkä aika, mutta päivien pitenemisen huomaa selvästi. :)

Palapelit ovat edelleen tärkeä rentoutumiskeino. Kukahan palapelissä kuvattu hahmo lukee Agatha Christien kirjoittamaa kirjaa? Tämä selviää seuraavassa postauksessa. :)

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu, mutta koetan pian ehtiä lukemaan teidän kuulumisianne.

In English: Hello all! It has been snowing recently, even in the most southern areas of our country. We have also had some cold winter nights - the lowest temperature we have measured (in Eastern Finland) has been -30 C about two weeks ago.

Thank you all for your kind comments and emails. Stay well... and remember to wear masks and maintain social distancing!

Ja sitten tuli kesä - Early summer in Eastern Finland

Hei ja ihanat sateenropinaterveiset Itä-Suomesta! Näillä touko–kesäkuun vaihteessa otetuilla kuvilla toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa viikonloppua.

In English: So many photos, so little time... :) I decided to make collages of some of the photos taken in May and June.

Have a relaxing weekend, everyone. And stay safe and well!

Lisbeth Werner: Puk seikkailee jälleen - Trees and sunshine

Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Tämä kohta on helppo. :) Kirjoja puista minulla on vaikka kuinka paljon. Yht'äkkiä muistui mieleeni tämä lasten/nuortenkirja ja sen nostalginen kansi vuosikymmenten takaa... ja satuin vielä kirjan löytämäänkin.

Tanskankielinen alkuteos on ilmestynyt 1969. Suomennos on Kaisa Peltosen. Kirjassa on 80 sivua kepeää lukemista Egeborgin sisäoppilaitoksen oppilaiden elämästä ja seikkailuista. Arvelen, että päähenkilöt ovat noin viisitoistavuotiaita. "Lisbeth Werner" oli muuten salanimi, jolla Knud Meister ja Carlo Andersen julkaisivat Puk-kirjoja.

Julkaisen samalla uudelleen kuvia yhdestä lempipostauksestani viiden vuoden takaa. Nyt huomaan, että kuvat eivät ole erityisen tarkkoja, mutta pidän niistä kovasti niiden aurinkoisen tunnelman vuoksi.

In English: Hello all! Today I post some old photos, taken in March 2015. There was much more snow back then. :)

The sun was shining brightly. The weather was windy, but otherwise it was silent and peaceful in the wood. Only the peeling birch bark was flapping in the wind.

Even though there was much snow, it was easy to walk around because the snow crust was thick and strong. I wasn't familiar with the English term and was happy to find a really helpful meteorological glossary, by the American Meteorological Society, available at http://glossary.ametsoc.org/wiki/Main_Page.

Thus, a snow crust is "a crisp, firm, outer surface upon snow.  -  Basically, three types of snow crusts exist, formed by 1) the refreezing of surface snow, after melting and/or wetting, to form a hard layer of snow (sun crust, rain crust, spring crust); 2) the packing of snow into a hard layer by wind action (wind crust, wind slab); and 3) the freezing of surface water, however derived, to form a continuous layer of ice on top of snow (film crust, ice crust). A snow crust is designated as "breakable" or "unbreakable" according to its ability to support a person on skis."

One of the photos of my collage (at the top of this post) shows how the snow crust carried easily a person, even without skis or snowshoes.

The bark of a Scots pine is thin, flaky and almost orange on the upper trunk and branches:

Woollen mittens are warm and surprisingly wet-and-snow-resistant. :)

In March 2015, I participated with this post in the following blog events: Mosaic Monday (link not valid anymore), Karen's Sunlit Sunday, Our World Tuesday and Wednesday around the World.

Stay safe and healthy!