Kaunista kotoilua :)

 

Martta Wendelin: Varhaiskevään aamuna

Hyvää huhtikuista lauantaita ja rauhaisaa palmusunnuntaita huomenna! Monet näyttivät pitävän edellisen postauksen vanhoista kirjoista, joten aloitetaanpa tämä postaus melko vanhalla aikakauslehden kansikuvalla. Martta Wendelin kuvitti Kotiliesi-lehden kansia 1920-luvulta 1940-luvulle asti. 

Näin vanhoja lehtiä minulla on vain muutama. Paljon on tallessa kaikenlaista kamaa, mutta se harmittaa, että vanhoja aikakauslehtiä on säästynyt aika harvoja. Jo oman lapsuuden aikaiset lehdet olisivat nykyään mielenkiintoisia. 

Ostin muuten viime viikolla Kotiliesi-lehden numeron, koska siinä kirjoitetaan muistisairauksista. Kotiliesi on minusta parhaasta päästä aikakauslehtiä, mutta tuskinpa 90 vuoden päästä joku postaa kuvan ostamani lehden kannesta. Lehdistäkin on tullut aika lailla kertakäyttötavaroita.

Vanhain aikain hengessä olen tänä vuonna lähettänyt pääsiäiskortteja. :)

Kuten oli ennustettu, toissayönä satoi lunta täällä Itä-Suomessa ja niin sataa lauantaiaamunakin, kun kirjoitan tätä postausta. Tässä kuvassa lumi jo putoilee tuulessa puiden oksilta. Se on aina hauska näky... ja vaikea kuvata.

Ostin ensimmäistä kertaa elämässäni 'Bridal Crown' -narsissin eli perunanarsissin. Tietääkö joku mistä nimi perunanarsissi tulee? Pidättekö muuten tämän kukan tuoksusta? Sen luvataan olevan hyväntuoksuinen, mutta minusta tuoksu ei ole ollenkaan miellyttävä.

Kukat ovat kyllä ihastuttavan kauniita.

Tuoksuista puheen ollen, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, koetan löytää vieraita varten kivoja kylpy- ja ihonhoitotuotteita. Nyt otin käyttöön jouluksi ostetun Estelle&Thild Citrus Menthe vartalovoiteen. Ollakseen nimeltään "body butter", voide ei ole kovin jämäkkä, mutta tämä tuoksu on niin ihana. Kuvailisin sitä sanalla hienostunut. 

Ja joulusta puheen ollen... :) Ruokakaapissa oli vielä Finlandia-marmeladia, jonka parasta ennen ‑päiväys lähestyi. Pakastimessa oli voitaikinaa, joten tein tällaisia värikkäitä torttuja. Niistä ei tullut yhtä kauniita kuin netin kuvissa, mutta maku oli veikeä. Jatkossa käytän torttuihin kyllä tavallista paistonkestävää marmeladia.

Muroja tulee nykyään syötyä harvemmin. Täysjyväviljasta valmistettujen pitäisi olla niistä terveellisin vaihtoehto. Viime aikoina olen tykästynyt kaura- sekä ruis-kauramuroihin. Kotimaista-merkin pahvipakkausta on vaikea sulkea tiiviisti avaamiseen jälkeen, joten kaadan murot tällaisiin isoihin maustekurkkupurkkeihin. Ne ovat minusta käteviä ja myös hauskannäköisiä.

Iloa päiväänne!

Huhtikuun haasteet :)

 

Iloista huhtikuun ensimmäistä (ilta)päivää kaikille! Tällä postauksella vastaan jälleen sekä Kristiinan että Repolaisen kuukausihaasteisiin. Ensimmäinen kuvani käy Kristiinan haasteeseen, jossa aiheena on pieni ja punainen. :)

Joulutähtemme alkaa kevään tullessa kasvattaa punaisia lehtiä. Se saa elää omassa rytmissään eli en yritä saada sitä "kukkimaan" jouluksi. Nyt olen siirtänyt sen jälleen kesäajan paikalleen, jossa se saa valoa, mutta ei kovin paljon paahdetta. En siirrä sitä kesällä ulos. Italiassa tein kerran niin ja se koitui kasvin kohtaloksi: se oli päässyt kaatumaan tuulessa ja sai myös sitkeitä tuholaisia.

Myös punatulkku on pieni ja punainen. :)

Postauksen eläinkuvat ovat aiemmilta vuosilta.

Kuvavarastostani löytyi hakusanalla "punainen" myös tämä kuva, jonka halusin nostalgiasyistä ottaa mukaan. Babybel-juustot olivat lasten suosikkeja ja aina mukana eväänä vuoristoretkillämme.

Repolaisen bingoon rivini on hännällinen-hehkeä-havina:

HÄNNÄLLINEN

HEHKEÄ

HAVINA

"Havina" kuvannee enemmän lehtipuiden ääntä tuulessa, mutta toisaalta myös "humina" mainitaan sen synonyymiksi. Varsinkin pihakuuset humisevat nyt ihanasti, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lumet sulavat aivan silmissä. Nytpä täytyykin lähteä taas ulos. :)

Tarkoitukseni oli kirjoittaa vielä blogimaailman teknisistä haasteista, mutta en nyt maltakaan. Aihe saa jäädä toiseen kertaan. :D

Lopuksi vielä pari herkuttelukuvaa haasteiden ulkopuolelta. On maisteltu Fazerin Skumppakuulia, joilla on mainio nimi... mutta maku ei erityisesti sykähdyttänyt.

Leivoin amerikkalaisia suklaamuffinsseja, kun kotona sattui olemaan kaikkia aineksia taikinaan (koristeluun ei). En tiedä pitikö niistä tulla tämän näköisiä, mutta suosiota ne kyllä saivat. :) Kaakaon maku oli aika tuhti suhteessa sokerin määrään. Pakastin osan ja mikroaaltouunin sulatustoiminnolla niistä saa nopeasti makoisan kaverin aamukahvin seuraksi.

💛 Ihanaa huhtikuuta kaikille! 💛

L niin kuin lokakuu

 

LUUMUPIIRAKKAA

On lokakuu ja jo kolmanneksi viimeinen kuukausi Kristiinan Kolme kuvaa kuukaudessa ‑haasteessa. Lokakuussa etsitään siis L-kirjaimella alkavia kuva-aiheita.

LINTUJA

Lämmin kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni. En ole vielä ehtinyt vastavierailuille, mutta koetan tehdä sen mahdollisimman pian.

LEIVONTAA

Bonuskuvassa suunnataan ajatukset jo kohti loistetta ja kimallusta... eli joulua. :)

LOISTETTA

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Hehkeä heinäkuu

 

Hei ja auvoisaa sunnuntaipäivää kaikille! Heinäkuu on minulle voimakkaiden värien ja lämmön kuukausi. Tässä postauksessa on tunnelmaan sopivia kuvia... osa tosin jo kesäkuulta ja jokunen suosikki aikaisemmilta vuosilta. :)

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Täällä on pitänyt kiirettä. Kesäsää on toistaiseksi ollut melkein ihanteellinen, mutta pihatyöt ovat silti myöhässä. Helteellä ei viitsi mennä ulos huhkimaan eivätkä sateellakaan kaikki työt onnistu. Myös sisällä rempataan.

Lämmin kiitos aiemmista kommenteistanne ja ihanaa heinäkuuta kaikille!

Rauhaisaa juhannusta!

Toivotan tämän leppoisan (vanhan) kuvan myötä kaikille lukijoille oikein ihanaa ja tunnelmallista juhannusta. 

Huom.! Söpöydestään huolimatta kuvan eläin ei ole suloinen pupu (Lepus innocens), vaan joko jäynäjänis (Lepus timidus pestifer) tai retalerusakko (Lepus europaeus voracissimus). 😉

🍰

Edellisessä postaukseni kommenteissa David Kanadasta mainitsi raparperikastikkeen paistetun kananpojan kaverina. Yhdistelmä kuulosti herkulliselta ja aloin etsiä kastikkeiden ohjeita netistä. Monenlaisia niitä löytyikin, kermaisia ja tulisia, helppoja ja monimutkaisia. Vihreän Langan vanhalta sivustolta löysin tämän ohjeen, jossa raparperikastike tarjoillaan juustokakun päällä ja resepti kyllä kuulostaa niin hyvältä, että haluan jakaa tämän teille kesän juhlien kunniaksi.

RAHKAKAKKU JA RAPARPERIKASTIKE

POHJA

150 g keksejä, esim. digestive

75 g voita sulatettuna

1 tl kanelia

TÄYTE

2 tl luomusitruunan kuorta raastettuna

1/2 dl sitruunan mehua

500 g rahkaa

3 munaa

1 dl kermaa

100 g voita sulatettuna

2 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä

1 rkl vaniljasokeria

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat.
Tee pohja: Mittaa keksit muovipussiin ja murskaa ne. Sekoita pohjan aineet keskenään ja painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. 

Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.

Tee täyte: Pese (luomu)sitruuna ja raasta siitä keltainen, uloin pinta. Purista sitruunasta mehu.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. Voit käyttää sauvasekoitinta, jotta seokseen ei jää paakkuja.
Kaada täyte pohjalle ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja nosta se peitettynä yöksi jääkaappiin. Irrota kakku vuoastaan seuraavana päivänä ja tarjoa se raparperikastikkeen kanssa.

RAPARPERIKASTIKE

5 dl raparperipaloja

1 1/2 dl sokeria

1/4 dl vettä

2 tl vaniljasokeria

1/2 tl kanelia

Mittaa raparperipalat, sokeri sekä vesi kattilaan.
Kuumenna sekoitellen, kunnes neste irtoaa.
Keitä seosta noin 15 minuuttia ja nosta jäähtymään. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja kaneli.
Tarjoa kuumana tai kylmänä rahkakakun seurana.

🍰

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia (mutta edelliseen voi).

Ihanaa keskikesän aikaa!

Happy Midsummer!

Onnea on... kesäkuu

Oi ihanuutta, blogiystävältä saamani akileijojen siemenet ovat vihdoinkin tuottaneet kukkia, kun viime kesänä siirsin pienet taimet parempaan paikkaan kasvamaan. Minulla on tapana yrittää saada monia kasveja kasvamaan "metsäpuutarhassa" ja sitten todeta, että ne viihtyvät paremmin "tavallisessa puutarhassa". :D

Nyt minulla on kauniimpia akileijoja kuin koskaan. 

Uudet komeat akileijat varmaankin innostivat vanhemmat, pihaan itsestään tulleet lehtoakileijatkin kukkimaan hienosti. :) Minulle kävi nimittäin niin, että yhden taimena ostetun akileijan hankkimisen jälkeen omat, mukavasti levinneet akileijat alkoivat sairastella ja taantua. (Sattumaa tai ei.) Jostain syystä tänä kesänä ne näyttävät aika terveiltä, ainakin toistaiseksi.

Uusia akileijoja on hieman hankala kuvata. Ne kasvavat verkkojen takana, kuten melkein kaikki koristekasvimme, koska...

... tällaiset otukset nauttivat rauhaisasta olostaan pihassamme.

Toistaiseksi tämä kesä on ollut kuin kesät vanhaan hyvään aikaan: hellettä jonkin aikaa ja sitten viileämpää ja raikkaita sadekuuroja melkein joka päivä... Puuntaimia on istutettu ja pihassa joitakin kasveja siirretty, ja siksikin sade tuntuu erityisen suurelta siunaukselta.

Jos jokin kasvi viihtyy pihassamme, se on raparperi. Siitä on nautittu kiisselinä ja piirakkana. Pari päivää sitten tein RAPARPERIPAISTOKSEN mukaillen netistä löytynyttä reseptiä. Etsin tietenkin mahdollisimman helppoa reseptiä ja yksinkertaistin vielä sitäkin. Määränikin olivat noin-määriä. :)

500 g raparperia

1 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita

100 g pehmeää voita tai margariinia

1/2 dl sokeria

1 tl kardemummaa tai kanelia

1 tl vaniljasokeria

Paloiteltu raparperi (lisäsin myös yhden omenan paloina) tai muut hedelmät tai marjat sekoitetaan sokeriin ja levitetään voideltuun uunivuokaan.

Muruseoksen tein löytämääni vinkkiä seuraten kattilassa, jossa ensin hieman sulatin Oivariinia. Sekoitin kuiva-aineseoksen rasvaan lusikalla ja aivan hyvin onnistui. Muruseoskerroksesta kannattaa kuulemma tehdä melko ohut, jotta siitä tulee rapea eikä puuromainen. :)

Paistoaika 200-asteisessa uunissa oli noin 25 - 30 minuuttia. 

Päälle jäätelöä tai vaniljakastiketta... tai kuten tässä, vaniljajugurttia. :)

Jemmasin yhtä palaa illaksi, että voisin ottaa piirakasta ja teekupposesta tunnelmallisen kuvan ulkona terassilla...

... ja sytytin jo lyhtyyn kynttilät... Hyttysiä oli kuitenkin liian paljon ja kun pienen valokuvauskierroksen jälkeen housun lahkeella käveli puutiainen, pakenin sisälle. :)

Tämä keltainen kukka (sen lehtiä ei näy kuvassa) on kai aivan tuttu niittynätkelmä. Hetken aikaa luulin sitä joksikin itselleni uudeksi kasviksi, koska kukkatertussa oli auennut vasta muutama kukka. :)

Kuinka ihanalle tuoksuukaan suomalainen kesäyö! Joskus kannattaa olla hereillä puoli kolmelta. :)

Nämä ihananväriset orvokit kertovat kaksi asiaa, ensinnäkin sen, että en osaa asetella kukkia maljakkoon kuvauksellisesti sekä sen, että seuraavassa postauksessa vastataan Repolaisen haasteeseen ja ilotellaan kaikilla sateenkaaren väreillä. Näkemisiin!