Vielä on valoa ja värejä

 

Hyvää huomenta! Eilen oli vielä tuulinen päivä, mutta ei niin paha kuin tiistaina. Kiertelin tyytyväisenä pihalla auringonpaisteessa ja ihastelin sitä, kuinka tuuli oli puhdistanut lehdet pois teiltä ja jättänyt niitä vain kohtiin, jossa ne on maatuvat mullaksi ja ovat hyödyksi. :)

Sekin on hauskaa, että maisemat muuttuvat avarammiksi, kun osa puista on jo melkein lehdettömiä. Vaihtelu virkistää. Sitten keväällä, yli puolen vuoden jälkeen, puihin puhkeavat lehdet ovat taas enemmän kuin tervetulleita. :) Tässä postauksessa on näkemiäni pieniä, iloisia väripilkkuja. Vielä lokakuussakin on kukilla nuppuja!

Pilvipalvelu muistutti, että kolme vuotta sitten tänään herättiin lumiseen maisemaan. (Joinakin vuosina täällä lunta saattaa sataa jo syyskuun puolella.)

Tänään kuitenkin saadaan vielä nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Tuttuun tapaan tähän voi. :) Mukavaa torstaipäivää!

Syksyn hempeitä sävyjä

 

Hyvää Mikkelinpäivää! Näiden kuvien hempeä vaaleanpunaisuus liittyy Repolaisen haasteeseen, jossa tässä kuussa pohditaan feminiinisten ja maskuliinisten värien eroja. :) Nykyisin värejä ei varmaankaan juurikaan enää jaotella noin, onneksi, ja kukin saa pukeutua mieluisimpiin ja tilanteeseen tai vaikka omaan ihonväriin parhaiten sopiviin väreihin. Ainoa väri, jota en ehkä pikkupojalle pukisi tai isommalle ehdottaisi on vaaleanpunainen. 

Minulla sattuikin olemaan useita syksyisiä kuvia, joissa on juuri ihanaa vaaleanpunaista. Esimerkiksi vaatteissa tai sisustuksessa minulla ei sitä juurikaan ole, mutta kukkien värinä se on yksi suosikkini.

Pari vuotta sitten juuri Repolaisen kanssa kokeiltiin puolukanvarpujen säilömistä hiuslakan avulla. Minun varpuni säilyivät hyvännäköisinä aika pitkään, mutta eivät jouluun asti. :) Tänä vuonna ajattelin kokeilla lakkaamista uudelleen, kun sain tuomisina niin monta marjakanervaa, ettei niille kaikille ollut hyviä paikkoja. Tässä on vaaleanpunaisia lakattuina. Valkomarjaisia oksia myös lakkasin pari sekä ripustin joitakin kuivumaan pieninä nippuina. Niissä ovat marjat kutistuneet aika paljon, mutta toistaiseksi pysyneet kiinni varvuissa. Joulukoristeisiinhan näitä olisi tarkoitus käyttää... :)

Verikanukka on yksi lempikasveistani.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Kommenttiosio on auki kuukauden ensimmäisessä postauksessa.

"Mikkelistä päre pihtiin..." 

eli tunnelmallisia syyspäiviä kaikille!

Se on sitten lokakuu...

... ja syksy näyttää olevan jo aika pitkällä. Täällä ei ole vielä ollut kylmiä öitä, mutta syyssateita on saatu runsaasti. :)

Näpertelijän keittiöhaasteessa etsitään tässä kuussa keittiöön tai ruokailuun liittyviä sanontoja. Nämä kolme tulivat ensimmäisinä mieleeni ja ne ovatkin varmaan melko tuttuja kaikille.

"Kyllä tätä ennen syö kuin selkäänsä ottaa."

Äitini tapasi sanoa näin yleensä itse laittamastaan ruoasta, muistaakseni varsinkin silloin, kun ruoka oli erityisen herkullista.  Netin mukaan tässä näkyy suomalainen vaatimattomuus: ruoan onnistumista kehutaan vertaamalla sitä fyysiseen rangaistukseen tai kuritukseen (selkäänsä ottamiseen eli selkäsaunaan). Tämäntyyppisiä sanontoja on muissakin kielissä, mutta en lisännyt niitä tähän, koska ne taitavat usein olla yleisempiä eivätkä liity välttämättä ruokaan.

"Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa."

Tätä sanontaa käytti usein isäni. Netin mukaan sillä viitataan siihen, että vaivannäkö ruoanlaitossa (tai elämässä yleensä) palkitaan hyvällä lopputuloksella. Minä olen kyllä ymmärtänyt tämän aivan kirjaimellisesti ja yksi herkkuni ovat edellisestä ateriasta jääneet keitetyt perunat, jotka on lohkoina paistettu pannulla ja maustettu eri tavoilla. :)

"Kyllä puuro miehen tiellä pitää..."

on perinteinen suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa, että kunnollinen ja ravitseva ruoka antaa voimaa tehdä töitä, harrastaa yms. Valitsin sen tähän, koska siitä tuli lempisanontani, kun opin siihen hauskan jatkon kirjasesta, jonka sain ensimmäisessä kesätyöpaikassani. 

"... vellillä ei pääse kuin veräjälle asti."

Seuraavissa kuvissa on kuunvaihteen tunnelmia. Jos näette alla olevan kuvan suurena, erotatte parven etelään suuntavia kaakattajia, hanhia ne kai olivat. :)

Näissä kahdessa kuvassa näkyy suunnilleen sama paikka, mutta erilainen valaistus ja tunnelma. Puhelimella otetut kuvat eivät ole erityisen hyvälaatuisia, mutta kuten sanotaan, paras kamera on se, joka on mukana. :)

Pari vanhaa tunnelmakuvaa... :)

Oikein mukavaa viikonloppua ja kaunista lokakuuta kaikille!

24. syyskuuta

 

Syksyn värit alkavat olla kauneimmillaan ja jouluaattoon on kolme kuukautta. :)

Blogilistat eivät edelleenkään päivity normaalisti. Harmillisesti juuri joulublogilista jumittaa pahiten! Monessa blogissa on uusia postauksia, vaikka ne eivät sivupalkissa näy. Kannattaa klikata blogin nimeä eli mennä blogin pääsivulle.

Lisää punaista :)

Hei taas jo nyt! :) Testailen tässä Bloggerin toimintaa ja ihastelen aurinkoisen syyspäivän tunnelmaa. Jätän joulunajan jälkeen ainakin yhden pullollisen glögitiivistettä odottamaan seuraavaa syksyä. Aamukahviakin on maustettu glögimausteella tai ainakin kardemummalla jo monta kertaa.

Pihlajat aivan hehkuvat ja haavat ovat muuten toinen suosikkipuulajini syksyllä. Niiden lehdet loistavat upean keltaisina sinistä taivasta vasten.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. :)

Ihanaa syyspäivää!

Syystunnelmaa ja haastevastauksia

Hei taas! Bloggerissa on ollut hieman ongelmia. Onneksi blogipostausten kommentointi näyttää jälleen onnistuvan. 

Syyskuun alun sää on ollut epävakainen. Täällä Itä-Suomessa sade on tervetullutta. Aurinkokin pilkahtelee välillä, ja puiden ja varpujen lehdet alkavat saada syksyistä väriä. :)

Pitemmittä puheitta kivoihin blogihaasteisiin: Riitan haasteessa etsitään henkilöitä, jotka ovat inspiroineet joko ruuanlaitossa/keittiön sisustuksessa tms. keittiöön liittyvässä asiassa. 

En oikeastaan osaa valita henkilöitä, jotka ovat inspiroineet ruoanlaittoani. Äiti tietenkin on ollut ruoanlaittajien numero 1 (ja hänen paistettu kananpoikansa uuniperunoiden kera säilyy ikuisesti perheen lempiruokien ykkösenä). Kuten olen kertonutkin, olen onnekas, koska kaikki perheeni jäsenet ovat innostuneita ja luovia ruoanlaittajia. Inspiraatiota ja reseptejä löydän blogeista ja lehdistä (nykyisin usein niiden verkkosivuilta). Nuorena keräilin reseptejä painetuista lehdistä ja liimailin niitä ruokalajeittain tai valmistusaineittain jaoteltuihin vihkoihin ja kansioihin. On minulla aika paljon keittokirjojakin. Jos niiden määrällä mitattaisiin keittotaitoa, olisin huippukokki. :)

Kuten olen sisustusasioista kertonut, kotoisa maalaiskeittiö on ollut ihanteeni niin kauan kuin muistan. Ymmärrän pelkistettyjen, minimalististen, esimerkiksi harmaiden keittiöiden viehätyksen, mutta omassa keittiössäni toivon näkeväni puuta, peiliovia, ripustustankoja, tekstiileissä ruutuja tai kasviaiheita jne.

Maalaiskeittiössä tehdään ruokaa paikallisista aineksista, ollaan säästäväisiä, kierrätetään, kompostoidaan. Myös vaivaa ja askelia säästetään. "Vie mennessäs, tuo tullessas". Tämän sanonnan opin jo lapsena... ja myöhemmin lisäyksen siihen: Tee ollessas. En tiedä, olinko hieman erilainen nuori, mutta kirjoittelin muistikirjaan perheeltä tai tuttavilta kuultuja tai kirjoista luettuja säästö- ja kierrätysvihjeitä. :) 

Kuten eräässä aiemmassa haastepostauksessa kirjoitin, yksi lempisanontani on "Aika tavaran kaupitsee". On todella mukava tunne, kun keksii jollekin tavaralle uutta käyttöä... tai löytää ihmisen, jolle siitä on iloa. Opin hiljattain ilmauksen "antaa jotain lämpimästä kädestä", joka tarkoittaa jonkin tavaran (tai rahalahjan) antamista omana elinaikana sen sijaan, että se siirtyisi eteenpäin vasta perintönä kuoleman jälkeen.

Kristiinan haasteessa kysytään syyskuussa edelliseen sopivasti: Minkä paikan siivosit viimeksi? Syyskuu on minusta uusien alkujen kuukausi. Olen viime aikoina siivoillut ja järjestellyt inspiraation johdattamana eri huoneissa kaappeja, lipastoja, varastotiloja, löytänyt hyödyllisiä tavaroita, ottanut jotain esille ja käyttöön, vienyt huonokuntoisia kattiloita metallinkeräykseen ja hyväkuntoisia astioita, vaatteita ja muutaman kirjankin hyväntekeväisyystorille, jollainen on onneksi aika lähellä.

Löysin ja otin esille esimerkiksi kuvan lautaset. Ne ovat yksinkertaiset ja kauniin valkoiset... aivan lumivalkoiset esimerkiksi verrattuna Teema-astioiden valkoiseen väriin. Olen ajatellut käyttää niitä tämän vuoden joulukattauksiin. Löysin myös söpöimmän teesiivilämme sekä muutamia keittiötyökaluja, joista en olen aivan varma mihin niitä käytetään, luultavasti esimerkiksi voin vuolemiseen kauniiksi kiehkuroiksi tjsp. :)

Toivottavasti joskus on aikaa ottaa erilaisista kattauksista kuvia ja tehdä niistä postauksia. Silloin voisi myös ostaa kimpun kukkia pöydän kaunistukseksi. Yleensä en poimi kukkia maljakkoon luonnosta tai pihalta, vaan annan niiden mieluummin kukoistaa siellä, minne ne kuuluvat. :) Viime kuun lopulla tein pienen kimpun suunnilleen kaikista kukista, joita pihalta löytyi... ja siinä olikin sitten melkein kaikkia mahdollisia värejä...

Pian täytyy käydä Kuopiossa tutustumassa (ja viemässä tavaraa) elokuussa avattuun Luuppi-kiertotalouskeskukseen, joka yhdistää kierrätyskaupan ja jätteiden lajittelun. Keskukseen tuodut tavarat ohjataan uudelleenkäyttöön sellaisenaan tai kunnostettuina ja jaoteltuna teemoittain omiin ”liikkeisiinsä”. Tiloissa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, korjauspajoja yms. Tavarat ja materiaalit, joita ei voida kunnostaa käyttöön, lajitellaan ja hyödynnetään esimerkiksi energiantuotannossa. Hienoa!

Kuva: Savonia-Ammattikorkeakoulu CC BY-SA 4.0

Siivoamisesta ja järjestelystä on pelkästään hyötyä. Siivous helpottuu, puhtaus ja viihtyisyys lisääntyvät. Tällä kertaa huomasin myös, että säilytyshuonekalujen paikan vaihtaminen huoneesta toiseen voi olla hyödyllistä. Laatikostot saatiin tehokkaampaan käyttöön uusissa paikoissa. Iloa ja hyötyä on tuottanut myös samantyyppisten tavaroiden kokoaminen yhteen paikkaan. Se on oikea suunta. :)

Repolaisen haasteessa kysytään tässä kuussa, mihin suuntaan nyt ollaan menossa. Tähän on helppo vastata. Minulla on jo suunta kohti joulua. :)

Löysimme puolison kanssa edellisen sukupolven talteen laittamia katajanrunkoja. Yhdestä sopivan paksusta palasta sahattiin, hiottiin ja porattiin adventtikynttilänjalka. Pala oli sen verran kapea, että tämä kynttelikkö on vain ohuille kuusenkynttilöille, mutta isompi versio on suunnitteilla. Siihen minulla on kupariset kynttiläholkitkin odottamassa.

Katajapuu tuoksuu hyvälle. Ehkä sahailemme myös sopivia palasia vaatekaappeihin sen sijaan, että ostaisimme seetripuupaloja/palloja.

Edellisessä postauksessa harmittelin, kuinka Teema-astiaston sesonkiväri "meripihka" ei vastannut odotuksiani. "Espresso" sen sijaan on sitä mitä pitikin eli hyvin samanlainen kuin vuosien takainen tumma ruskea. Kuvan muki on parin vuosikymmenen takaa ja söpö espressokuppi on uusi.

Sitten vielä muutama pakollinen kuva pihalta. On ihanaa, kun sataa. On ihanaa, kun vihdoin on vaahtera, jonka lehtiä voi ihailla. :)

Haavan lehdet alkavat punertaa.

Sammal alkaa vallata hiljaisen tien reunaa. :)

Tunnelmallista iltaa juuri sinulle!

Vanhoilla kuvilla marraskuun blogihaasteisiin

 

Hei ja tunnelmallista juuri alkanutta marraskuuta kaikille! Tällä kertaa osallistun ripeästi kuukauden blogihaasteisiin... vanhoilla kuvilla, mutta mahdollisimman hyvin ajankohtiin sopivilla. Kiitos haasteista, Kristiina ja Repolainen! Toivottavasti muuten keksitte jotain kivaa myös ensi vuodelle!

Kristiinan marraskuun haasteessa etsitään PORTTEJA. Minulla on itse asiassa aika paljon kuvia porteista, mutta ne eivät suinkaan ole itse ottamiani vaan netistä tallentamiani inspiraatiokuvia, juuri sellaisia kuin Kristiinan kuvaamat hurmaavat ahvenanmaalaiset portit... :)

Muutama oma porttikuva sentään löytyi. Kaksi ensimmäistä ovat Italiasta ja viimeisin Englannista. Useimmat näistä kuvista olen postannut jo aiemmin, mutta osan niin kauan aikaa sitten, että kaikki nykyiset lukijat eivät niitä varmaan ole nähneet. :) 

Repolaisen marraskuun bingoon olen valinnut vinorivin: LUKEA, ÖISIN, MUTKIA, kolme kuvaa kustakin aiheesta. 

Ensimmäisenä on vanha joululehti, yksi parhaista ostamistani. Tänä vuonna olen ollut säästäväinen: luen vain minulla jo olevia lehtiä, joita onkin ihan mukava pino.

Kylläpä onkin öisin pimeää nyt, kun lunta ei ole vielä tullut. Pimeyttä valaistaan tunnelmavaloilla... Revontulikuva on 10 vuoden takaa, sen jälkeen en ole kuvia onnistunut ottamaan, joko olen ollut jo nukkumassa, on ollut pilvistä tai kuten kerran... päätin vain nauttia taivaallisesta valonäytelmästä yrittämättä tallentaa sitä.

Alla oleva kuva on laadultaan huono, mutta halusin mukaan myös rautatien. Mutkat tekevät matkanteosta kiinnostavampaa, kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. :)

Sää on jo pitkään ollut tällainen...

... joten viimeiseksi kuvaksi valitsin jotain hieman sievempää. :)

🕯️Rauhaisaa pyhäinpäivää! 🕯️