Elokuu lähenee loppuaan ja kesä alkaa jäädä muistoihin. Itä-Suomessa kesä oli sään puolesta miellyttävä. Ei liian kuumaa eikä kylmää, sadetta tosin aika vähän. Onneksi kuluneen kuun aikana olemme saaneet sadetta melko säännöllisesti... ja sen huomasivat hyttysetkin. :) Kesä-heinäkuussa niitä ei ollut juuri ollenkaan. Nyt taas on hyttysiä, jotka hyökkäävät suoraan kimppuun, kun astut ovesta ulos. Hyttyshattu on mainio keksintö.
Paarmoja ja ampiaisia tuntui olevan niukasti. Kimalaisia ei ehkä ollut suuria määriä, mutta onneksi aika runsaasti kuitenkin. Tässä postauksessa onkin monta kuvaa söpöistä pörriäisistä lempikasveissaan.
Osallistun vielä tällä postauksella Repolaisen kesähaasteeseen, varpaat kuitenkin piilossa saappaissa tälläkin kertaa. :) Postauksen kuvista monet on otettu puhelimella ja muutkin ovat hieman pikaräpsyjä.
Vasta tänä kesänä tunnistin ja kuvasin ensimmäistä kertaa juolukan.
Huomasin uuden kantarellipaikan, jota kukaan muukaan ei ollut nähtävästi löytänyt.
Keräsin koreakärsämöä kuivattavaksi joulukoristeluun morsiusharson tapaan käytettäväksi.
Harmittelin tarhakärsämöiden vaimeaa kukintaa. Kellertävän kukan pitäisi olla tyylikäs oranssi.
Itsestään kylväytyneissä orvokeissa oli herkullisia väriyhdistelmiä.
Niittyhumalakin kukki hieman vaisusti, ehkä kuivuuden takia.
Tämän tatin lakin yläpinta toi mieleen paistetun sokerikakun tai kakkupohjan pinnan. :)
Näitä keltaisia asterikasveja kasvaa joka puolella pihaa. En niistä erityisemmin pidä, mutta koska kimalaiset näyttävät pitävän, annan niiden kukkia. :)
Ja vasta tänä kesänä hoksasin, että on muitakin horsmia kuin kaikille tuttu maitohorsma! :) Seuraavassa kuvassa on todennäköisesti lehto- tai mäkihorsma.
Huomasin muuten myös, että pihasaunio, englanniksi pineappleweed, todellakin tuoksuu paitsi kamomillalta, myös ananakselta.
Kimalaisia, kimalaisia... Mintut ilahduttavat pihan kaikkia asukkaita.
Kuten monet suomalaiset, pidän Kaj Franckin suunnittelemasta Teema-astiastosta, sen yksinkertaisista muodoista ja monista mielenkiintoisista väreistä, joilla täydentää valkoista. "Väri on ainoa tarvittava koriste." :)
Vaihtuvista sesonkiväreistä verkon kuvissa ihastutti tämä herkullinen "meripihka" (kuva Iittalan sivulta). Tällä kertaa nettiostos ei mennyt aivan nappiin, koska...
... astioiden väri näyttää enemmän tältä. Kyllä nämä astiat käyttöön tulevat, varsinkin näin syksyllä, mutta odottamani väri olisi ollut ruokapöydän piristys ympäri vuoden.
Mustaviinimarjapiirakka kärähti reunoista, mutta maku oli ihana, kuten aina.
Kokeilut jäätelön parhaan koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat.
Voitin ristikkokirjan Riitan super-inspiroivan blogin synttäriarvonnasta. Meillä täytetään ristikkoja päivittäin, joten tästä kirjasta on paljon iloa. Kauniisti pakatussa paketissa oli muutakin kivaa, mutta se on syöty jo aikoja sitten. :D Kiitos vielä kerran, Riitta!
Jotenkin tuli perheessä puheeksi Jerome K. Jeromen mainio matkakirja Kolme miestä veneessä vuodelta 1889. Sehän löytyy verkosta (Project Gutenberg) sekä suomeksi että englanniksi! Linkistä löytyvän suomenkielisen tekstin kääntäjä on U.B., Uno Brummer, mahdollisesti vuonna 1906 ja käännös onkin viehättävän vanhanaikainen. Suosittelen lämpimästi. :)
Kuunliljat kukkivat edelleen ja tämän kuvan ottamisen jälkeen syysleimut ovat avanneet kukkansa, jotka hehkuvat kuin rubiinit hämärtyvässä elokuun illassa.
Täällä jatkuvat loppukesän huoltotyöt ja toisaalta synttärikausi, joten tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Voikaa oikein hyvin! <3
