Juliafton :)

 

Ruotsinkielisillä on mukavaa: Heillä ei ole ainoastaan julafton (jouluaatto), vaan myös juliafton (heinäkuun 24. päivä, jolloin voi jo hyvinkin alkaa nauttia jouluisista asioista :)).

Päivän kunniaksi olen lukaissut kaksi jouluista/talvista pokkaria, nimittäin Maija Kajannon hyvänmielen tarinat Talvikaupungin valot ja Kardemummajoulu. Jälkimmäinen on viimeinen osa suositusta Kahvila Koivu -sarjasta. En ole lukenut muita osia, mutta niilläkin on herkulliset ruokaan liittyvät nimet. Jotkin kirjan luvuista alkavat tarinaan liittyvällä reseptillä, ja ainakin mysliä aion kokeilla. :) Talvikaupungin valot -kirjassa osa luvuista alkaa lyhyellä esittelyllä Helsingin kiinnostavista kohteista, mikä on myös hauska idea.

Juonikuvauksia ja arvioita näistä kirjoista voitte löytää netistä useita. Molemmissa kirjoissa oli viehättävää talvista tunnelmaa sisällä ja ulkona sekä osuvia havaintoja ihmiselämästä. Feelgood-kirjallisuudelle on tarvetta ja tapahtumien ajankohdat ovat tietenkin aivan parhaita. Aika kevyitä nämä kirjat mielestäni olivat, eivätkä pelkästään hyvällä tavalla. Kardemummajoulu oli kirjanakin vankempi ja paikoin aika koskettava. Aivan tässä tekisi mieli uudistaa vihkivalat talvisella seremonialla. :) 

Lukukokemukseen saattoi vaikuttaa myös se, että luin näitä ulkosalla lämpötilan ollessa +28 C. Tuulisella, varjoisalla terassilla oleskelu oli aivan ihanaa, varsinkin kun hyttysiä on todellakin ollut vähemmän kuin useimpina kesinä. Muistakaan hyönteisistä ei ollut vaivaa. :)

Säässä on riittänyt ihmettelemistä. Joillakin alueilla on saatu aivan liikaa vettä, täällä on edelleenkin satanut vähän, epävirallisten mittausteni mukaan heinäkuussa 25 mm. Kun kirjoitan tätä torstaina, sää on pilvinen ja viileähkö, mikä minusta tuntuu aivan ihanalta. Ilmassa on loppukesän tuoksuja, mikä ei itseäni ollenkaan harmita, vaan herättää muistoja tunnelmallisista elokuista ja koulun alkamisen jännityksestä. 

Kesä toki jatkuu ihanana. Suosikkini kimalaiset keinuttavat kissankelloja kömpimällä niiden sisään. Myös pitkin poikin pihaa ja talon ympäri sinkoilevat pääskyt ovat näky, jota en kyllästy seuraamaan. 

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Kiitos vierailuistanne ja ihanaa heinäkuun loppua! <3

(Alimmassa kuvassa kotitekoista stracciatella-jäätelöä. :))

Tulossa: Blogin ensimmäinen joulukalenteri...

Tervetuloa mukaan Villa Emilian joulunodotukseen! 

Kyllä, monivuotinen haaveeni on toteutumassa. :) Tänä vuonna olen alkanut valmistella joulukalenteria sen verran hyvissä ajoin, että jos ei mitään yllättäviä kamaluuksia tapahdu, joulukuussa ilmestyy postaus joka päivä 25.12. asti. Pääosassa ovat nämä verkkosovelluksella tehdyt kuvat ja niiden lisäksi kirjoitan muutaman sanasen joka päivälle.

❤

Did you know that the Advent calendar was first used by German Lutherans in the 19th and 20th centuries, and has since then spread to other Christian denominations?

Väriä elämään!

 

Mukavaa marraskuista keskiviikkoaamua! Täällä satelee ohuesti lunta. Sitä on pihamaalla muutaman sentin kerros, mutta mustikkavarvikko pihan laitamilla näyttää vihreältä (kun on valoisaa; nyt on vielä pimeää :)). Ja vihertävät ja ruskehtavat sävyt ovatkin ainoita näkyviä värejä. Taivaskin on ollut harmaa jo viikkokausia – siltä ainakin tuntuu. :)

Kaikki nämä kuvat eivät ole tältä syksyltä, mutta ne voisivat olla.

Siispä etsin väriä tähän harmaaseen päivään edes kuvista. Viikunaopuntian eli viikunakaktuksen hedelmän kauppanimi on Suomessa kaktusviikuna. :)

Nämä kaksi kuvaa ovat Italiasta.

Tässä kuvassa näkyy lankakorini. Seitsemän veljestä -lankaa tulee usein ostettua, koska sitä on niin helposti saatavilla marketeissakin. En ole nykyisin erityisen tyytyväinen sen laatuun, mutta isosta varastosta on se etu, että samanpaksuista lankaa on monenvärisenä monenlaisiin projekteihin. Joitakin värejä on aivan pikkuruinen kerä jäljellä, ja mietin miten haluaisin käyttää ne. Tekisi mieli tehdä jotain "kotikutoisia" koristeita kuuseen...

Alla oleva kuva on Internetistä. (Merkitsen alkuperäisen lähteen, jos löydän sen.) Tallensin tämän kuvan jo vuosia sitten. Olisikohan nyt aika opetella virkkaamaan sydämiä? Etsiskelin ohjetta ja löysin tämän kivan postauksen Pehemiä paketti -blogista ja sieltä taas tämän YouTube-videon, jossa on oikein selkeä ohje. Opin myös mikä on taikarengas. :)

Omaishoitajien minikalenteri ensi vuodelle on ilmestynyt. Posti toi sen tänään. Kalenterin 2024 teemana on "Virkistystä luonnosta" ja siinä on yksi vika. :) Kuvat ovat niin kauniita, että nyt en tiedä raskinko käyttää kalenteria tavalliseen tapaani eli raapustella sen täyteen tapaamisia, puhelinsoittoja, hoidettavien asioiden listoja yms. 

Tilasin samalla toisenkin tuotteen. "Ekspressiivisen taideilmaisun ohjaaja Taina Semi on tehnyt luovuuspakan, joka tarjoaa ideoita arjen luoviin ja toiminnallisiin hetkiin aikuisista läheisistään huolehtiville omaishoitajille ja perheenjäsenille. Kortteja voi käyttää kuka tahansa ja minkä ikäisenä vain, yksin tai ryhmässä." Pakassa on 50 kuvakorttia (ja ohjeet), joiden kääntöpuolella on erilaisia sanallisia, liikunnallisia, kuvataiteellisia ja musiikillisia harjoituksia.

Nämä kortit voisi ladata pdf-tiedostona ilmaiseksi, mutta minähän valitsen aina oikeat, "kouriintuntuvat" kortit, jos mahdollista. :)

Sittenpä ei muuta kuin jatkamaan joulun odotusta!

Lisää joulukysymyksiä, lisää "jouluakvarelleja" :)

Hei ja ihanaa marraskuista huomenta, kun jouluaattoon on 45 yötä! 

Pari päivää sitten huomasin, että Frii-kanavalta tulee jo monta (Hallmark-)jouluelokuvaa päivässä. Eilisiltainen Next Stop, Christmas uusitaan tänään aamupäivällä. Myös A Dream of Christmas muutama päivä sitten oli viihdyttävää katsottavaa, sopivan jouluinen, kepeä, tyylikäs, romanttinen.

Äskettäin vastailin Joululaisen Tämä vai tuo -joulukysymyksiin. Muutama päivä sitten huomasin eräässä ruotsalaisessa joulublogissa niin hauskoja kysymyksiä, että päätin tehdä uuden kysymyspostauksen. Tunnelmallinen Jul, Strålande Jul -blogi löytyy tietenkin blogini sivupalkin joulublogilistasta. Olisipa mukavaa, jos innostuisitte vastaamaan kysymyksiin omissa blogeissanne. :)

Postauksen kuvituksena on sitten taas näitä jouluaiheisia kuvageneraattorin luomia "vesivärimaalauksia". Harmikseni huomasin, että tämän tyyppisiä kuvia alkaa olla verkossa tarjolla jo vaikka kuinka paljon. No, tämä joulunalusaika mennään näillä kuvilla ja sen jälkeen keksitään jotain muuta. :)

Poimin siis Annan blogista kysymyksiä, muokkasin joitakin niistä ja lisäsin muutamia omia. En tiedä tulivatko kysymykseni mitenkään loogiseen järjestykseen, mutta tässä ne tulevat:

1. Mikä on mielestäsi jouluisin tuoksu?

Tähän ei vastaukseni ole mitenkään omaperäinen. Jouluun liittyy niin paljon tuoksuja, jotka ovat kaikki tärkeitä: paistuvat piparkakut, hyasintit, klementiinit, paistuva kinkku, glögi... 

Jos oikein pinnistelen, keksin kaksi hieman erikoisempaa. Meidän jouluaaton aterialle ovat perinteisesti kuuluneet keitetyt porkkanat voisulan kanssa. Jostain syystä niitä harvemmin syödään muulloin ja ne tuovat minulle aina joulun mieleen. Toinen jännä tuoksu ovat puunkäsittelyaineet. Kun olimme lapsia, isä teki meille isompia ja pienempiä puisia leluja joululahjoiksi ja joulun alla leijaili puutyöverstaassa lakan ja muiden sellaisten tuoksu. 

2. Käytkö joulumarkkinoilla? Mitä ostat sieltä?

Yhdistin tässä kaksi kysymystä, koska en käy joulumarkkinoilla, koska ei sellaisia täällä lähitienoilla järjestetä. Varmasti kävisin, jos järjestettäisiin. :) Olisipa ihanaa käydä oikein jouluisesti järjestetyillä markkinoilla nauttimassa joulunalusajan tunnelmasta ja maistelemassa jouluisia herkkuja. Ostaisin joitakin kestäviä ja kauniita, mahdollisesti käsintehtyjä koristeita.

3. Millainen paketoija olet?

Riippuu lahjojen saajista. ;) Sellaisille, jotka avaavat paketin repimällä paperin ja jotka heittävät sen (paperin) nauhoineen sekajätteeseen, teen erilaisia paketteja kuin niille, jotka avaavat paketin nautiskellen ja hienoa paperia, nauhaa, koristeita ja pakettikorttia ihaillen.

On muuten kiehtovaa seurata asiansa osaavan paketoijan työtä vaikkapa tavaratalossa. Siitä saa hyviä vinkkejä. Itse asiassa jossain kauppaliikkeessä aikoinaan ymmärsin, että lahjapaperia kannattaa (yleensä) olla mahdollisimman pieni pala. Lapsena paketointiperiaatteeni oli: mitä enemmän rakkautta, sitä enemmän paperia. 

4. Onko kodissasi joulun aikaan jokin sinulle erityisen mieluinen huone tai paikka?

Se olisi varmaan joulukuusen ympärillä, kuusen paikasta riippumatta. 

5. Koristeletko kodin joka vuosi samalla lailla vai vaihteletko koristeita ja niiden paikkoja?

Minulla on jo kymmenittäin jouluja takana, vietettyinä eri kodeissa ja eri maissakin, joten vaihtelua on ollut ihan automaattisesti. Vaihtelu virkistää tässäkin. Meillä on niin paljon koristeita vuosikymmenien varrelta, ettei niitä kaikkia kerralla voisi panna esille. Tai pitäisi olla isompi talo...


6. Mikä on kaunein joulukoriste, jonka olet koskaan nähnyt?

Alkuperäisessä kysymyksessä tiedusteltiin ruminta nähtyä koristetta, mutta minusta on hauskempaa miettiä kauneinta. 

Jossain blogissa (apua, en muista missä!) näin hiljattain laatikollisen vanhoja, lasisia kuusenkoristepalloja. Ne ovat hurmaavan kauniita. Meillä on sellaisia vain muutama. Oman lapsuuteni joulupallot eivät olleet lasia (onneksi!) vaan kestävämpää materiaalia. En ole varma onko se muovia vai metallia. Silti niitä on jäljellä vain harvoja. Muistan ikuisesti ja kaivaten sen hauskan äänen, kun kissamme heilautteli niitä tassullaan ja sai ne putoamaan lattialle. <3

7. Mikä on sinulle rakkain joulukoriste?

Ehkäpä juuri jokin vanha joulupallo.

8. Jos voisit kutsua kenet tahansa (myös historiallisen henkilön) jouluaterialle, kuka se olisi?

Onpa vaikea kysymys... Jonkun joka on tuottanut ihmisille jouluiloa. Anni Swanin tai Martta Wendelinin? Jos tässä kysymyksessä ei siis olisi ajan eikä kieli- tai kokkailutaidon aiheuttamia rajoituksia, voisin kutsua vaikka Martti Lutherin. :)

9. Mitä tekisit mieluiten: a) menisit kelkkailemaan b) tekisit lumiukon c) istuisit sisällä juomassa lämmintä kaakaota?

Hieman säästä ja seurasta riippuen kaikki ovat ihania vaihtoehtoja. Oi, muistan yhden talven, kun jälkikasvu oli vielä pikkuruista ja sähkö nykyistä halvempaa. Pihatiemme oli iltaisin valaistu monilla isoilla lampuilla ja mäenlasku lumisilla teillä oli unohtumaton kokemus.

10. Mikä on lempijoululaulusi?

Tämä vaihtelee, mutta juuri nyt ykköspaikan jakavat nämä kaksi ihanaa laulua, joiden sanat tuntuvat vuosi vuodelta tärkeämmiltä:

EDIT: I tried to read this post in English using the Google Translate widget. Most of the translations are good or at least acceptable but especially the lyrics of the songs seem to be difficult to translate. Believe me, the original texts are really beautiful, poetic and solemn.

En etsi valtaa loistoa

sanat: Sakari Topelius

(sävel: Jean Sibelius)

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;

ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan

Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo

Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu

Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu

Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin

Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana

Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa

Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan

Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.

Me käymme joulun viettohon 

sanat: Mauno Isola

(sävel: Martti Turunen)

Me käymme joulun viettohon

taas kuusin, kynttilöin.

Puun vihreen oksat kiedomme

me hopein, kultavöin.

Vaan muistammeko lapsen sen,

mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon

niin maisin miettehin,

nuo rikkaan täyttää aatokset,

ja mielen köyhänkin:

Suun ruoka, juoma, meno muu,

laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on,

niin turhaa touhu tää;

me kylmin käymme sydämin,

laps' sivuun vain jos jää.

Me lahjat jaamme runsahat, laps'-

tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me

kuin tietäjämme nuo

veisimme kullan, mirhamin

tuon rakkaan lapsen luo.

Niin meille joulu maallinen

ois alku joulun taivaisen.

Joulunpunaista - Hyvää pyhäinpäivää!

 

Heipä hei ja hyvää ja rauhallista pyhäinpäivää! Nyt on maisema muuttunut niin valkoiseksi ja taivas niin harmaaksi, että tarvitsen hieman väriä elämään, vaikka vanhoista kuvista!

Edellisen postaukseni kommenteissa oli kysymys verkossa käytettävistä kuvageneraattoreista. Minäkin aloitin kuvakokeiluni DALL·E 2:lla ja sitä voinee suositella monipuolisena, jatkuvasti kehittyvänä (nyt on jo kolmonen olemassa) ja melko turvallisena. Muita vastaavia sovelluksia ovat esimerkiksi Canva, Craiyon, Midjourney ja Stable Diffusion, mutta niistä minulla ei ole kokemuksia.

Maksullisilla versioilla saa enemmän kuvia, nopeutta ja vaihtoehtoja, mutta minä olen tyytynyt ilmaiseen käyttöön. Alussa kannattaa lukea ohjeita hyvien kehotteiden (prompts) kirjoittamisesta.

Alussa kokeilemieni "valokuvien" ja "pastellitöiden" jälkeen löysin suosikkityylini eli "vesivärimaalaukset". Niitä haluaisin osata maalata itsekin. :) Kehotteeni ovat yleensä aika lyhyitä, ainakin verrattuna niihin, mitä käyttämäni sovelluksen kuvagallerioissa näkee. Sovellus tuottaa neljä kuvaa ja on hauska nähdä mitä asioita ja yksityiskohtia kuvista löytyy, pyydettyjä ja yllättäviä. Kaikki tulokset eivät suinkaan ole sitä mitä tavoittelin, mutta joskus syntyy aivan ihania kuvia. (Kuten esimerkiksi talvinen maisema, josta tämänhetkinen, jouluinen header-kuvani on rajattu. Pidän siitä todella paljon.) Niitä tulette näkemään tässä joulun alla. :)

Tunnelmallista marraskuuta!

Joululaisen This or that -haaste

Hei ja hyvää alkanutta marraskuuta!

Blogihaasteet ovat ihania. On harmi, ettei (täällä Suomessa) enää taida olla säännöllisesti ilmestyvää kuvahaastetta, siis sellaista, jossa annetaan tietty aihe seuraavan kerran kuvaksi. Olenkin miettinyt sellaisen aloittamista itse, mutta tällä hetkellä siihen ei ole aikaa ja tiedän kyllä, että blogimaailmassa on hiljaisempaa kuin menneinä vuosina eivätkä kovin monet enää osallistu mihinkään haasteisiin. :)

Mutta minä siis rakastan blogihaasteita. Siksipä olikin mukavaa, että Joululainen oli keksinyt uusia, mielenkiintoisia kysymyksiä tuttuun jouluhaasteeseen. Tässä tulevat minun vastaukseni.

Joululaisen postauksen lopusta voitte kätevästi kopioida kysymykset omia vastauksianne varten. Tulkaa mukaan haasteeseen!

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?

Enemmänkin pitkin vuotta. Perheeseemme kuuluu tällä hetkellä vain eri-ikäisiä aikuisia, joilla oikeastaan on jo kaikkea, joten lahjoja annetaan aika vähän. Itse pidän silmät auki ympäri vuoden ja jos näen jotain, joka sopisi erityisen hyvin jollekulle, ostan sen. Perinteisiä villasukkia alan neuloa viimeistään syyskuussa.

2. Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset?

Lähimmille ihmisille lähtee vielä oikeita kortteja (ja minulla on niitä iso varasto), mutta onhan se kätevää, että esim. sellaisille, jotka eivät tunnu olevan innostuneita saamaan ja lähettämään kortteja, tervehdyksen voi lähettää vaikkapa WhatsAppia käyttäen. Minusta joulukortit ovat ihastuttavia myös esineinä, ja olen säästänyt kaikki kotoa löytämäni. 

Yleensä lähetän ostettuja kortteja. Ne ovat kauniimpia kuin mitä minä onnistuisin saamaan aikaan. :)

 

 
3. Joululehdet vai somen jouluryhmät?

Molemmat. Minulla on ehkä kymmenkunta joululehteä, joita selailen joka vuosi uudelleen. Rakastan erityisesti joulublogeja ja saan niistä paljon inspiraatiota. (Jouluisia IG-tilejä on aika paljon, mutta kuten olen kertonut, Instagram-kokeiluni viime talvena jäi aika lyhyeksi. Se nyt vain on niin, että Instagram on kuin täytekakku - toki ihana, mutta aiheuttaa ennen pitkää huonoa oloa; blogimaailma sen sijaan on kuin monipuolinen ateria, pidemmän päälle parempi vaihtoehto. :D)

Haaveilen elämänvaiheesta, jossa voisin perustaa joulublogin, johon postailisin juttuja ympäri vuoden.

4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?

Hahaa, hyvä kysymys! Lapsuusperheessäni todella hyvä siivous, nykyisin suurpiirteisempi ja rennompi. Tässä muistan aina Marttojen leikillisen ohjeen, jonka mukaan kaapit täytyy siivota jouluksi, jos aikoo joulua viettää komerossa. Toisaalta, kyllä ainakin minulle tulee heti juhlavampi olo, jos tiedän, että myös näkymättömät paikat ovat järjestyksessä ja puhtaat. Liian tavaran karsiminen pikkuhiljaa auttaa (lue: auttaisi) tämän päämäärän saavuttamisessa.

 

5. Aito kynttilä vai led-kynttilä?

Mikään ei voita aidon kynttilän valoa... ja se tuoksu, kun kynttilän on puhaltanut sammuksiin!

Ostin ensimmäiset led-(kruunu)kynttiläni viime jouluksi. Meillä on nyt myös yksi led-hautakynttilä. Muuten pöytä- ja kruunukynttilöinä olemme käyttäneet aina oikeita kynttilöitä. Joulukuusessa sen sijaan olemme käyttäneet vuosia sähköisiä jouluvaloja. Minulla on kuitenkin tallessa vielä lapsuuden kuusenkynttiläpidikkeet. Ne ovat aivan ihastuttavan nostalgisia esineitä ja tulevat käyttöön vielä joskus ja siksi olen varmuuden vuoksi ostanut varastoon myös kuusenkynttilöitä. :)

6. Vihreä vai punainen?

Mahdotonta valita vain toista. Joulunpunainen on ihastuttava väri ja sillä saa helposti joulutunnelmaa. Toisaalta minua viehättää esim. väriyhdistelmä vihreä-valkoinen-kulta, joka sopii käytettäväksi ympäri vuoden.

 
7. Jouluneule vai ehdottomasti ei?

Jouluneule kuulostaa ja näyttää hauskalta. Meillä ei sellaisia ole ollut, mutta jos löytäisin luonnonkuiduista valmistetun kauniin neuleen, jota ei ole tehty esimerkiksi Kiinassa, voisin hyvinkin ostaa sen. 

Tästä päästäänkin lempiaiheeseeni, joka koskettaa myös seuraavaa kysymystä joulukoristelusta. Minun tekisi mieli ostaa paristoilla toimiva lyhyt valosarja, jolla koristelisin ulko-ovessamme olevan kranssin. Siksipä olenkin katsellut verkkokauppojen valikoimia... vain katsellut: mitään ei tarvitse ostaa, kun jopa Airamin valosarjat on tehty Kiinassa. Sieltä tulevat Villeroy & Boch -jouluastiat kuin myös Weisteen, Iittalan, Villa Stockmannin kuusenkoristeet. Olen myös havainnut, että jos valmistusmaata ei ole kerrottu tuotetiedoissa, se on melkein poikkeuksetta... Kiina.

 
8. Koristelussa överit vai vajarit?

Viime aikoina useammin vajarit kuin överit. Olen alkanut ajatella, että joulukoristelussa vähemmän on enemmän. Paikkojen pitää myös pysyä siisteinä, kun on koristeltu, koska joulukoristeet sekaisessa kodissa eivät tuo, ainakaan minulle, juhlan tuntua.

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?

Lumiukko on meillä aika uusi perinne, mutta jo rakas. Jotkin romanttiset jouluelokuvat ovat ihan viihdyttäviä. Minun makuuni täydellistä jouluelokuvaa ei ole vielä tehtykään. Joulutarina-niminen suomalaiselokuva oli saanut paljon kehuja ja pari vuotta sitten ostin DVD:n. Ihan mielenkiintoinen, mutta kannen perusteella odotin enemmän ja taianomaisempaa...

EDIT: Jouluradiossa soi taas kahdeksan erilaista kanavaa. "Klassisen joulun" ohjelmistossa on muun muassa Lumiukon musiikki kokonaisuudessaan.

 
10. Joululimppu vai saaristolaisleipä?

Tähän täytyy kyllä vastata: ei kumpikaan. :)

 

 
11. Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit?

Näinä vuosina aika usein kaupan piparit. Mutta joka joulu leivotaan kyllä myös kotona, oman,  perinteisen reseptin mukaan. En ole koskaan ostanut piparkakkutaikinaa, mutta joulutorttuihin käytän valmista voitaikinaa.

 
12. Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit?

Liköörikonvehdit... ja kaikki muutkin mahdolliset suklaakonvehdit. 

13. Joulusaunassa koivuvihta vai ei?

Ei. Liikaa siivoamista. :) Voisin kuvitella lisääväni löylyveteen tipan koivunlehtisaunatuoksua. 

14. Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle?

Meillä ei siis perheessä ole "joulupukki-ikäisiä" lapsia, mutta jos joskus taas on, ehdottomasti joulupukki ainakin joinakin vuosina. Haluaisin myös itse esittää joskus joulupukkia! Huolellisesti valittu puku ja asusteet, takaovesta salaa ulos ja kilistelemään etuovelle. Ai kun voisi vuokrata poron ja reen! Jokin punainen, pyöreämuotoinen auto voisi olla vaihtoehto, jos ei sattuisi jouluna olemaan lunta... mikä on todellinen riski täällä Itä-Suomessakin nykyään.

 

15. Lahjoja lemmikille vai ei?

Meillä ei ole lemmikkieläintä, mutta vieläkin muistelen viimeisintä kissaamme, joka oli koiramaisen seurallinen. Sille riitti jouluiloksi, että koko perhe istuskeli lattialla ja availi kahisevaan paperiin käärittyjä paketteja. Paperikasoissa oli niin mukava temmeltää, mistä on onneksi muistona rakkaita valokuvia.

 
16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?

Ihan kuinka vain. Itse availen saamiani paketteja nautiskellen ja seurailen samalla muiden reaktioita saamiinsa lahjoihin. Onhan se tosi kivaa, jos on onnistunut keksimään lahjan, joka todella ilahduttaa.

17. Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?

Lahjoja aikuisten kesken ei anneta kasoittain ja ainakin minä yleensä avaan kaikki pakkaukset, paitsi sellaiset, jotka alkaisivat tarpeettomasti pilaantua, kuten esimerkiksi kosmetiikka.

18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?

Enemmän nauttiminen hetkestä. Itse joulu menee hirveän nopeasti ohi. Siksipä alankin joulun odottamisen hyvissä ajoin. 

 

19. Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?

Varmemmin messu Vatikaanista, mutta ilman muuta voidaan seurata myös jotain konserttia, jos ohjelmisto ja esiintyjät kuulostavat kiinnostavilta.  

20. Tapaniajelu vai -kävely?

Kävelyä jo joulupäivänäkin, jotta jouluherkut vähän sulavat ja masuun mahtuu lisää herkkuja.

❤

Denise Robins: Kukkien kartano - Onnea on...

... hyvä kirja, lämmin kesätuuli ja kukkien tuoksu. 

Ainoan löytämäni arvion mukaan viimeksi lukemani kirja ei tosin ollut hyvä. Minä kuitenkin pidin siitä. Se oli sopivan rauhoittavaa lukemista näinä synkkinä aikoina.

Kaikkihan me tiedämme, että pitkähköjen tekstien lukeminen on hyväksi aivoille, muistille, keskittymiskyvylle ja mielialalle. Tällä kertaa tarvittiin Omaishoitajaliiton jäsenlehden (2/2023) artikkeli "Kirjojen lukeminen on parasta aivojumppaa", jotta sain itseni valitsemaan luettavaksi oikean kirjan ja nautiskelemaan aivojeni aktivoinnista nojatuolissa tai terassin penkillä. 

Tutkimusten mukaan lukeminen rentouttaa jo kuudessa minuutissa. Syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Kaunokirjallisuuden lisäksi sama vaikutus on tietokirjojen ja pitkien lehtiartikkeleiden lukemisella.

...

Uskomatonta kyllä, kun kirjan hahmo esimerkiksi hyppelee tai juoksee, aivoissa aktivoituvat jalkojen käyttämiseen liittyvät aivoalueet, vaikka lukijan jalat eivät liiku senttiäkään.

...

Viihdettä ei ole mitään syytä väheksyä. Esimerkiksi dekkarit ja rakkausromaanit vaikuttavat aivoihin yhtä aktivoivasti kuin niin sanottu korkeakirjallisuus. Pääasia on, että löytää itseään kiinnostavaa luettavaa.

Omaishoitajaliiton Lähellä-lehteä voi lukea myös verkossa. Uusimmassa numerossa on myös esimerkiksi kiinnostava artikkeli voimauttavasta kirjoittamisesta.

Sitten vain valitsemaan luettavaa! Se kestikin hetken. Halusin poimia hyllystä viihdyttävän kirjan, jota en olisi lukenut aiemmin. Hylkäsin kaksi tunnettua dekkaristia (amerikkalaisen ja ruotsalaisen) melko pian. Miksikähän häiriintyneet sarjamurhaajat ovat niin suosittu aihe rikoskirjallisuudessa? Yhden Maria Lang -romaanin pikaluin. (Siinä oli kyllä veikeä ruotsalainen tunnelma.) Erään "hyvänmielenromaanin" hylkäsin (minun mielestäni) ohuen kerronnan ja henkilöhahmojen takia. Sitä lukiessa tuli olo, että tarina etenee juoksemalla. Romaanihan on eräänlainen matka ja matkaa voidaan tehdä hoppuilemalla... tai sitten liian hitaasti, kuin madellen tai pysähdellen liian usein, liian pitkäksi aikaa. :) Kukkien kartanossa vauhti oli minulle sopiva. 

Denise Robins (1897–1985) oli tuottelias kirjailija, jonka teoksista useita näkyy suomennetun, muutamia vuosikymmeniä niiden ilmestymisen jälkeen. Kirjasammon kuvauksien perusteella monissa romaaneissa on aika kepeä, romanttinen, varsin mielikuvituksellinen juoni. Suomeksi käännettyjen julkaisujen aikalaisarviot ovat hyvin kielteisiä. Olikohan se ajan henkeä? 1970-luvun alussa kulturellin naisen varmaan piti halveksia perinteisiä ihanteita. Tämä kirja (alkuteos Chateau of Flowers julkaistu 1958) "on oiva esimerkki väärästä ajanvietekirjallisuudesta, tarjoilee ihanteita, jotka nykyaikana on jo heitetty pois, ellei olisi pitänyt ainakin." 

Ja minä kun juuri pidin kirjasta sen vanhan, hyvän ajan ihmisten (vaikkakin hieman kaunisteltujen tai liioiteltujen) sekä arvojen ja ihanteiden takia. Huolenpito perheestä ja muista apua tarvitsevista, velvollisuudentunne, säästäväisyys, eläinrakkaus, uskollisuus, romanttinen rakkaus... Pidin myös sujuvasta kerronnasta ja mielenkiintoisesta (vaikkakin epärealistisesta) juonesta. Nuori Laura muuttaa molempien vanhempiensa kuoltua englantilaisesta pappilasta isänsä kotimaahan Ranskaan. "Kukkien kartanon" loistoaika näyttää olevan kaukana menneisyydessä ja alku on muutenkin hankalaa, mutta pikkuhiljaa asiat alkavat sujua paremmin.

(Kun haluan lisää realismia elämääni, luen sanomalehtiä ja katson uutisia. Euroopassa meidän naapurimaamme sotarikollisen johdon aloittama hyökkäyssota on jatkunut pian puolitoista vuotta. Kun kirjoitan tätä, Kanadan metsäpaloissa on tuhoutunut 13 miljoonaa hehtaaria metsää. Kuumuus ja kuivuus, rankkasateet ja tulvat aiheuttavat tuhoa ympäri maailmaa. Hyvin huonoa säätä on tulossa kotimaahammekin jälleen huomiseksi ja ylihuomiseksi.) 

Kukkien kartanon ajankuva on viehättävä. Päähenkilö kirjoittaa pitkiä kirjeitä. Huonoa vointia hoidetaan hieromalla eau de colognea vaikkapa otsaan. Nuoren neidon seurassa tupakoiva, muuten niin ritarillinen, kunnanlääkäri toki hämmentää nykylukijaa. -  Vaatteiden mallia ei kirjassa juuri kuvata (materiaaleja ja värejä kyllä), mutta viisikymmentäluvun lopulla naiset varmaan pukeutuivat yleensä (polvet peittävään) hameeseen tai leninkiin. Oi, jos ei sellainen vaate olisi hieman epäkäytännöllinen, olisi ihanaa pukeutua hameeseen useammin. Ainakin minulla olo muuttuu heti naisellisemmaksi. :)

Tämä kirja on niin epätrendikäs, että Helmet-lukuhaasteessa saan sen sopimaan vain kohtaan 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä. ;)

Postauksen kuvat eivät liity kirjaan. :) Nämä vihertävän ruskehtavat kuvat ovat odottaneet julkaisua jo tovin. (Osa on uusia, osa vanhoja.)

Löysin vihdoin kerrosvadin, josta pidän. Sen kuvaamiseen tarvitaan tietenkin macaroneja:

 

Toivottavasti olette ehtineet nauttia kesästä, joka ainakin täällä Suomessa kiitää ohi aivan liian nopeasti. Ei silti, kosteina, viileän raikkaina aamuina olen miettinyt, että kaikki vuodenajat ovat ihania, mutta syksyssä on jotain aivan erityistä. Ja syksyn tullen voi sanoa odottavansa joulua...

Ymmärsin viime talvena, että minä olen nimenomaan joulun odottaja. Joulunpyhät menevät nopeasti ohi eikä koskaan tiedä, mitä saattaa sattua niiksi päiviksi (vaikkapa vain nuhakuume) eikä joulusta voikaan nauttia niin kuin oli toivonut. Niinpä minun strategiani on nauttia joulusta jo monta viikkoa kuukautta etukäteen. Postauksen viimeinen kuva onkin omistettu meille jouluttajille. <3

Happy Sunday, everyone! 

Stay safe and well!