Happy new year! - Vuosikollaaseja

Hyvää huomenta! Toivottavasti olette nauttineet joulun tunnelmasta, mahdollisista vapaapäivistä, talvisesta luonnosta, lahjakirjoista, hyvistä ruoista jne. Pian vaihtuu vuosi ja toivon todella, että 2022 tulee olemaan meille kaikille parempi kuin tämä nyt päättyvä. :)

Vuodet 2020 ja 2021 ovat olleet sellaisia anni horribiles, että blogini perinteiset vuosikollaasitkin ovat jääneet tekemättä ja/tai julkaisematta. Tässäpä siis kollaaseja vuodelta 2020. Niiden haalistuneet sävyt kuvaavat sitä, että niin parhaat kuin pahimmatkin hetket ovat jo muisto vain. :)

Vuonna 2020 sentään luin kohtuullisen määrän kirjoja Helmet-lukuhaasteeseen. Päättynyt vuosi oli ihan "disasteri", mutta uusi Helmet-haaste julkaistiin tänään, joten ei muuta kuin lukemaan! 

Vuodelta 2021 on vain tämä yksi kollaasi. 

Sen värikkäiden kukkien myötä toivotan kaikille lukijoille ihanaa uutta vuotta 2022!

Huomaathan, että tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 

Palaan blogimaailmaan vuodenvaihteen jälkeen.

Please notice that comments are disabled for this post.

See you next year! :)

Kevään kirjahankintoja - Useful books

Koronakevään piristykseksi sallin itselleni myös yhden kirjatilauksen. Kimmokkeena tilaukselle oli iltapäivälehden kirjavinkki Euny Hongin kirjasta Nunchi. Enhän voi vastustaa kirjaa, josta kirjoitetaan näin: "Nunchi eli korealainen ympäristön lukemisen taito tekee sinustakin oman elämäsi Sherlock Holmesin..." :)

{I love Sherlock Holmes! I want to be Sherlock Holmes!}.

In English: In this post, I briefly review some books (mainly in Finnish) I ordered this spring.

Thank you very much for your comments on my previous post! Clearly, you liked the beautiful jigsaw puzzle. I miss the reposeful moments at the puzzle table and ponder the big question: What next? :)

Tietenkään ei olisi järkevää tilata vain yhtä kirjaa, joten selailin verkkokaupan valikoimaa ja löysin tämän keittokirjan. Kotiruoka-kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1908 ja sen jälkeen siitä on otettu kymmeniä uusia painoksia. Minä sain sellaisen vanhemmiltani kauan sitten ja nyt perinne jatkui tällä uudistetulla painoksella. :)

Nunchi-kirjan alkuperäinen nimi on The Power of Nunchi: The Korean Secret to Happiness and Success. Pidän enemmän otsikon toisen osan suomalaisversiosta: "Intuitiota ja tilannetajua korealaisittain". Elämäntaito-oppaita ja itseapukirjoja en yleensä lue, ja menestykseen viittaaminen jopa lievästi ärsyttää, joten (ha-haa!) saan tämän kirjan ujutettua Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3: Kirja johon suhtaudut ennakkoluuloisesti. :)

Tekstissä (käännöksessä) häiritsee hieman amerikkalaistyyppinen rentous. Pomoa ei "nuoleskella", häntä peräti "nuollaan". Amerikkalaiset voivat ehkä kysyä toisiltaan are you crazy?!, mutta pidän liian tuttavallisena, jos kirjan kirjoittaja huudahtaa minulle oletko hullu?!. :)

Muuten pidin kirjasta. Esittelen tässä kirjan vain lyhyesti, koska suosittelen, että luette kirjan itse.

Nunchin, äännetään [nantšii], käännös suomeksi voisi olla "silmämitta". Se on hienovarainen taito arvioida muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita harmonian, luottamuksen ja yhteyden rakentamiseksi. Tällä taidolla voi siis saavuttaa menestystä, mutta ainakin minusta sen arvo on erityisesti siinä, että se tekee oman ja muiden elämän miellyttävämmäksi.

Jotkut syntyvät paremman (nopeamman) nunchin kanssa kuin toiset, mutta kaikki voivat sitä opetella ja siksipä se onkin varsin demokraattinen taito, korealaisten mielestä jopa "altavastaajan salainen ase". Hongin mielestä nunchilla on tärkeä osuutensa siinä, että pienestä ja vielä hiljattain köyhästä maasta on tullut esimerkiksi teknologian, kosmetiikan ja popmusiikin suurvalta. Kirjoittaja soveltaa nunchi-analyysiä myös yritysjohtajiin ja esimerkiksi Koreoiden välisiin suhteisiin.

Hong muutti 12-vuotiaana USA:sta Etelä-Koreaan. Ummikkona vieraassa kulttuurissa hän oppi seuraamaan mitä muut tekevät. Kirjan perusteella Korean koululaitos poikkeaa länsimaisesta, oppilaat huolehtivat esimerkiksi koulun siivouksesta ja joutuvat ottamaan paljon enemmän vastuuta oppimisestaan, kuten selvittämällä itse, mitä aiheita kokeeseen tulee ja missä koe pidetään.

Tarkkailu, hiljaisuus ja harkintakyky ovat perinteisesti olleet myös länsimaisia hyveitä (jo kreikkalaisista ja roomalaisista lähtien), mutta ne ovat nyt tainneet jäädä aktiivisuuden ja ulospäinsuuntautuneisuuden varjoon.

Tähän on pakko lisätä huomautus: Luin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta viittauksen tutkimukseen persoonallisuuspiirteiden ja kulttuurin suhteesta. Kiinassa lapsen varautuneisuus ja ujous johtivat hyvään itseluottamukseen ja menestykseen koulussa ja aikuisiällä. Yhdysvalloissa lapselta sen sijaan odotettiin aktiivisuutta, rohkeutta ja itsensä esille tuomista. Esimerkiksi oli hyväksyttävää, että lapsi juoksi äänekkäästi keskelle huonetta ja otti tilansa, kun taas Kiinassa tällainen käytös osoitti kasvatuksen puutetta. Yhteisöllisissä kulttuureissa keskeisiä ovat arvot, jotka korostavat toisten huomioon ottamista. Keltikangas-Järvisen mukaan "länsimainen kuvaus yksilöllisyydestä eroaa joskus hyvin vähän, jos ollenkaan, itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä".

Onneksi me suomalaiset taidamme sijoittua johonkin näiden kulttuurien väliin, joten pärjäämme missä vain. :)

Takaisin nunchiin: sen "yksikkö" on huone, eli siis kaikkien siellä olevien keskinäinen vuorovaikutus. Vuorovaikutus muuttuu koko ajan ja "hyvänunchinen" ihminen tulkitsee sitä ja pyrkii sovittautumaan siihen. Vanhan viisauden mukaan meillä on kaksi silmää ja korvaa, mutta vain yksi suu. :)

Nunchi tarkoittaa siis valpasta tarkkailua ja tarvittaessa nopeaa toimimista. Se vaatii viitseliäisyyttä, ja yksi sen pahimmista vihollisista on älypuhelin (& co.), joka varastaa huomiomme ja tukahduttaa hiljaisuuden. Hyvin toimivaa nunchia eivät muut välttämättä edes huomaa, mutta hyvän nunchin saavuttanut ihminen luo harmoniaa, välttää hankalia/vaarallisia tilanteita ja saavuttaa tavoitteitaan.

Hong toteaa lopussa piristävästi, että nunchiakin on käytettävissä rajallisesti. Vuorovaikutus joidenkin ihmisten kanssa ei muutu tyydyttäväksi mitenkään, ja sellaisista ihmisistä on viisainta pysyä kaukana. Toiseksi: "nunchi-ninjatkin" tekevät joskus virheitä. Niitä ei kannata jäädä hautomaan vaan siirtyä uusiin haasteisiin...

Muutakin mielenkiintoista löytyi.

Kirja, josta olin ollut kiinnostunut jo pitkään ja joka päätyi ostoskoriini, on Eija Mansikkamäen Kun minua ei enää ole. Noin 70-sivuiseen kirjaan voi täyttää tärkeitä tietoja perhe-, terveys-, talous-, jne. asioista, toiveista hautajaisten suhteen, viestejä jälkeenjääville jne. Olen jo alkanut täyttää kirjaa... ja tämänkin kirjan saan mahtumaan Helmet-haasteeseen, nimittäin kohtaan 9: Kirjassa kohdataan pelkoja. :)

Tällä kirjalla käyn nimittäin taistoon paitsi kuolemanpelkoa vastaan, varsinkin sitä pelkoa ja huolta, että jälkeenjääville jää hiivatinmoinen työ jäämistöni selvittelyssä.

Myös Kristiina Elon Turku: färityskirja aikaihmisil on ollut toivelistallani pitkään. Kauniista kuvista on muuten esittely paitsi suomeksi, myös ruotsiksi ja englanniksi.

Toinen uusi värityskirjani on Amylee Weeksin kuvittama Joy for the journey. Kukkaisia kuvia, mietelmiä ja raamatunlauseita. Jämäkät kannet ja kierresidonta sivun yläreunassa tekevät kirjasta kätevän käyttää.

Iloa matkallenne! :)

Joy for your journey! :)

Lisää sarjakuvia - My Calvin & Hobbes favourites

Hei taas! Huhtikuisen sarjakuvapostaukseni kommenteissa mainittiin Bill Wattersonin mainio Lassi & Leevi (Calvin & Hobbes). Se on myös meidän suosikkejamme. Sarjakuvaa on meillä albumeina ja kauan sitten sanomalehdistä leikattuina strippeinä.

Yläkuvassa on yksi albumeista, alkuperäiseltä nimeltään Calvin and Hobbes: Sunday Pages 1985 - 1995. Koetin keksiä, saisinko jonkin näistä albumeista Helmet-lukuhaasteeseen. Haasteen kohdassa 39 "kirjassa lennetään". Lassi ja Leevi -tarinoissa lennetään (Lassin mielikuvituksessa) sekä lentokoneilla että avaruusaluksilla. :)

Ensiksi Lassia ja Leeviä suomeksi. Nämä lehtileikkeistä skannatut kuvat jäivät vähän vaaleiksi. (Ja silti sivun toinen puoli kuultaa läpi.) Pahoittelen!

Hello all! Do you like Calvin and Hobbes? Most people I know do. :) From the album above (Calvin and Hobbes: Tavole Domenicali 1985 - 1995, original title: Calvin and Hobbes: Sunday Pages 1985 - 1995) some of my favourite stories, both in English and Italian. The Italian translation is by Nicoletta Pardi.

I took photos of the pages of the book (scanning would have damaged it). The quality of the photos is not very good. Sorry!

(I hope my posting these images can be considered fair use.)

 The hard-boiled private eye Tracer Bullet is my absolute favourite. Unfortunately I have this story only in Italian.

Thank you for your comments on my previous posts.

I'll try to visit you soon.

Have a lovely weekend!

Stay safe and well!

Sanakirjoja - White and dark green

Hei ja iloista perjantaita, lumisateesta huolimatta! :) Nämä lumiset kuvat ovat viime viikolta. Tänään on sen verran lämmintä, että osa yöllä sataneesta lumesta on jo sulanut.

Tässä postauksessa esittelen kirjahyllyni aarteita, jotka saan ujutettua myös Helmet-lukuhaasteeseen. Haasteen kohtaan 29 (Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva) ajattelin ensin jotain karateen liittyvää kirjaa, mutta koska olen sanakirja-addikti, päädyin tähän Suomi-japani-suomi-sanakirjaan. Sen ovat toimittaneet Jun Igarashi ja Jari Kauppila. Sivuja on 303 ja kirjan alussa on kiinnostavaa tietoa japanin kielestä ja sen kirjoittamisesta.

Vaikka kirjaankin tämän kirjan lukuhaasteeseen, en toki ole lukenut kirjaa kokonaan läpi, kuten en muitakaan sanakirjojani. :) Kirjaa on hauskaa ja yleissivistävää selailla, vaikkei mitään tiettyä asiaa etsisikään. Matkalle mukaan tämä kirja ei olisi paras valinta, koska siinä ei ole esimerkkivirkkeitä arkielämän tilanteisiin.

Alla näemme mitä "puutarha" ja "puutarhuri" ovat japaniksi. Ja arvaamme että "puuteri" voisi olla laina englannin kielestä. :)

Yksi kiinnostavimpia erikoissanakirjojani on Riccardo Busetton toimittama Dizionario militare, italiankielinen sotilaskielen (tieto)sanakirja, jossa on myös suppea englanti-italia-sanasto. Tämä käy lukuhaasteen kohtaan 4: Kirjan kannessa on monta ihmistä. :D

Yksi kirjasta löytyvistä Suomeen liittyvistä hakusanoista: Mannerheim-linja.

Seuraava teos on todellinen kirjahyllyni aarre. Robert Cawdreyn Table Alphabetical -sanakirjasta oli painos lopussa monta sataa vuotta. :) Tämä vuonna 2007 julkaistu painos on koottu kirjan ensimmäisen painoksen (1604) mukaan. Sitä on jäljellä vain yksi kappale, Ofordin yliopiston pääkirjastossa.

Koetin keksiä, mihin kohtaan Helmet-haasteessa tämän kirjan voisi panna... ja päädyin kohtaan 17: Tutkijan kirjoittama kirja. :)

Cawdrey (n. 1538–1604/05?) oli opettaja ja (opillisista syistä viralta pantu) pappismies, jolla ei ollut tutkijan pätevyyttä sen nykyisessä merkityksessä, mutta tutkiva ja oivaltava mielenlaatu kyllä. Sanakirjan aakkosjärjestys tuntuu meistä itsestäänselvyydeltä, mutta sekin täytyi jonkun ensin keksiä. Samuel Johnsonin arvovaltainen A Dictionary of the English Language ilmestyi vasta noin 150 vuotta myöhemmin.

Näköispainos olisi hieno, mutta hieman vaikealukuinen. :) Alkuperäisen teoksen nimiösivu näytti tältä:

In English: Dear ladies, here's a book for us! :)

A Table Alphabeticall, conteyning and teaching the true vvriting, and vnderstanding of hard usuall English wordes, borrowed from the Hebrew, Greeke, Latine, or French, &c.
With the interpretation thereof by plaine English words, gathered for the benefit & helpe of Ladies, Gentlewomen, or any other vnskilfull persons.
Whereby they may the more easilie and better vnderstand many hard English wordes, vvhich they shall heare or read in Scriptures, Sermons, or elswhere, and also be made able to vse the same aptly themselues.
Legere, et non intelligere, neglegere est. As good not read, as not to vnderstand.

In this post, you can see some of my dictionaries. I have loads of them. I love dictionaries. :)

It's snowing when I'm writing this. These photos, however, have been taken more than a week ago. The last three photos are (no surprise here) from Northern Italy. :)

Comments are disabled also for this post but as you know you can leave a comment on an older post.
Have a lovely weekend – and stay safe and healthy!

Jotain koronavirukseen ja sen vaikutuksiin liittyvää kolumnia lukiessani törmäsin sanaan "murheellinen". Huomasin että en ole itse käyttänyt sitä pitkään aikaan enkä kuullut muidenkaan käyttävän. Se on kaunis, surumielinen sana... ja se kuvaa hyvin tätä parinpäivän takaista uutista:

Milanon viranomaiset ovat haudanneet ensimmäiset koronaviruksen aiheuttamaan tautiin kuolleet 61 ihmistä, joiden ruumista kukaan sukulainen ei ollut saapunut noutamaan säädetyssä ajassa.
Jokaiselle vainajalle oli pystytetty erityiselle hautausmaalle pieni valkoinen risti, jossa oli kuolleen nimi.
Alueella on tilaa 600 haudalle, mutta viranomaiset toivovat, ettei kaikkia paikkoja tarvittaisi.
Normaalisti sukulaisilla on 30 päivää aikaa noutaa kuolleen sukulaisensa ruumis. Kuolemantapausten lisäännyttyä Pohjois-Italiassa rajusti määräaika piti lyhentää vain viiteen päivään, etteivät ruumishuoneet täyttyisi liikaa.
Kaupungin edustajan mukaan menehtyneet uhrit eivät välttämättä olleet eläneet yksin, mutta omaiset eivät vain päässeet noutamaan ruumista, koska olivat itse sairaina tai koronakaranteenissa.
Omaisten on mahdollista myöhemmin siirtää nyt haudattu ruumis uuteen hautapaikkaan.

murheellinen (adj.)

sureva, surullinen, masentunut, apea, alakuloinen; 

murhetta osoittava; ikävä, ankea, synkkä, surkea, surullinen

Hyvää viikonloppua kuitenkin! :)

Postauksen kommenttiosio on suljettu, mutta – kuten aina – halutessanne voitte jättää kommentin johonkin aikaisempaan postaukseen.

Pysykäähän terveinä!