Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! ❤

Thank you for your visit.

28.2.2020

Giovannino Guareschi: Gente così - Landscapes of Emilia


Helmet-lukuhaasteen kohta 31: Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla



Giovannino (Giovanni) Guareschin (1908–68) Isä Camillo -kirjat (ja -elokuvat) lienevät kaikille tuttuja. Minä olen ollut Isä Camillo -tarinoiden fani niin kauan kuin muistan, tosin lapsuusvuosina olin ehdottomasti kirkonmiehen puolella, mutta vanhempana aloin ymmärtää yhä paremmin kommunistipormestarin ajatuksia. :)

Kirjat ovat miellyttävää luettavaa, koska ihmisyys, ystävyys ja oikeudenmukaisuus ovat tiukan paikan tullen aina tärkeämpiä kuin kirkon säännöt tai puolueuskollisuus. (Yleensäkin Guareschi kritisoi näkemiään epäkohtia niin oikealla kuin vasemmalla.) Myös Isä Camillon keskustelut alttarin lempeän ja huumorintajuisen Kristuksen kanssa ovat sympaattisia.

Valitsin Don Camillo -kirjoistani  vuonna 1980, siis postuumisti, julkaistun teoksen Gente così - Mondo piccolo. Sen tarinat on kirjoitettu vuosina 1948–53 ja ne kertovat tuttuun tapaan pienen kylän elämästä Pojoen (voi että minun on vaikeaa tottua kirjoittamaan Po-joki tuolla tavalla :)) rantamilla. Guareschi oli syntynyt Parman lähellä, ja Isä Camillo -elokuvat filmattiin samoilla tienoilla, Brescello-nimisessä kunnassa. Ajatelkaa, että Brescello perustettiin jo satoja vuosia eKr. ja roomalaiset kutsuivat sitä nimellä Brixellum.



Minulla ei ole kuvia Pojoesta, joten nämä kuvat joen eteläpuolisilta kukkuloilta saavat nyt kelvata. :)

Aurinkoista viikonloppua!



In English: Hello all! Today's writer is one of my all-time favourites, Giovannino Guareschi. I don't have (good) photos of the river Po or the nearest villages, but I do have some photos of the first hills when approaching the Emilian Apennines, southwards from the river. Ecco a voi... views from Emilia, changing of the seasons from spring to autumn.

Have a lovely weekend!



















22.2.2020

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi - Italian icicles :)


Helmet-lukuhaasteen kohta 36: Tunnetun henkilön suosittelema kirja




Mukavaa lauantai-iltaa!

Käytin kirjaa valitessani Helmet-haasteen hakuohjetta. Sauli Niinistön lukuvinkeistä (ilmeisesti vuodelta 2012 - jolloin Niinistö valittiin ensimmäiselle presidenttikaudelleen) löytyi Halkaistu varakreivi, joka puolestaan löytyy kirjahyllystäni. Osallistunhan samalla myös Main Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.

Tässä minun painoksessani on siis koko Meidän esi-isämme -trilogia eli teokset Halkaistu varakreivi, Paroni puussa sekä Ritari joka ei ollut olemassa. Alkuteokset olvat ilmestyneet vuosina 1952, 1957 ja 1959.




Jääpuikkokuvat eivät liity kirjaan mitenkään, mutta ovat ne sentään helmikuisia kuvia Italiasta. :)




Halkaistu varakreivi on arvostettu klassikko ja Calvino (1923–85) oli taitava kirjoittaja. Minä en erityisesti kirjasta kuitenkaan pitänyt (saako tällaista edes sanoa? :)), hirttämistä ja silpomista, verta ja suolenkappaleita oli liikaa minun makuuni.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat käsittääkseni 1700-luvulle, Turkkia vastaan käydyn sodan (yhden monista) taistelutantereille Böömiin ja varakreivi Medardo di Terralban kotiseudulle Liguriaan. Tarinasta ja sen merkityksistä on useissa kirjablogeissa ansiokkaita arvioita. (Erityisen mielenkiintoinen analyysi täällä.)

Pidän Calvinon ytimekkäästä tyylistä. Arvostan myös huumoria. Minulla oli ensimmäinen tarralappu merkkinä jo melkein tarinan alussa, kun varakreivi tapaa sodanjohdon karttoineen ja nuppineuloineen (valitettavasti minulla ei ole käytössäni käännöstä):

  Il visconte di Terralba fu subito introdotto alla presenza dell'imperatore. Nel suo padiglione tutto arazzi e trofei, il sovrano studiava sulle carte geografiche i piani di future battaglie. I tavoli erano ingombri di carte srotolate e l'imperatore vi piantava degli spilli, traendoli da un cuscinetto puntaspilli che uno dei marescialli gli porgeva. Le carte erano ormai tanto cariche di spilli che non ci si capiva più niente, e per leggervi qualcosa dovevano togliere gli spilli e poi rimetterceli. In questo togli e metti, per aver libere le mani, sia l'imperatore che i marescialli tenevano gli spilli tra le labbra e potevano parlare solo a mugolii.  Alla vista del giovane che s'inchinava davanti a lui, il sovrano emise un mugolio interrogativo e si cavò tosto gli spilli dalla bocca.  – Un cavaliere appena giunto dall'Italia, maestà, – lo presentarono, – il visconte di Terralba, d'una delle più nobili famiglie del Genovesato.  – Sia nominato subito tenente.  Mio zio batté gli speroni scattando sull'attenti, mentre l'imperatore faceva un ampio gesto regale e tutte le carte geografiche s'avvolgevano su se stesse e rotolavano giù.

Kirjan tapahtumat näkee hyvin elävinä mielessään ja usein tuntuukin, kuin lukisi (koomisen tai satiirisen) näytelmän käsikirjoitusta. Esimerkiksi seitsemännen luvun loppu on melkein pelkkää dialogia ja kun varakreivin hyvä puolikas poistuu, paimentyttö Pamela jää kuin näyttämölle puhelemaan eläinystävilleen:

  – Che ne dici, capra? Che ne dici, anitrina? – fece Pamela, sola con le sue bestie. – Tutti tipi così devono capitarmi?

Pamelahan oli paennut metsään pahan varakreivin rakkautta. Kahdeksannen luvun alkupuolella hän keinuu metsään rakentamassaan riippukeinussa, ja vuohi ja ankka keinuvat omissa keinuissaan.

Luonnonlapsi Pamela koristelee hääpukunsa laventelinkukilla, varmasti kaunista. :) Huntukangasta riitti pukuihin myös vuohelle ja ankalle.




Elämä on varmaan helpompaa, jos näkee asiat vain yhdeltä puolelta. :) Pienen (minun painoksessani "Varakreivi" päättyy sivulle 77) kirjan teemat ovat suuria: pahuus ja hyvyys äärimmillään (vrt. fasismi ja kommunismi), rakkaus, taide (ilostuttamassa spitaalisten elämää), tiede ja tekniikka etääntyneinä ihmisten tarpeista (vrt. tohtori ja puuseppä)...

Tiesittekö muuten että Calvinon vanhemmat olivat sosialistis-anarkistisia kasvitieteilijöitä? :)

Kylän lähistöllä asuu myös pieni hugenottiyhteisö. Minun on vaikea nähdä heidän uskonnollisuuttaan täysin naurettavana - ainakin heillä on pyrkimys hyvään ja oikeudenmukaisuuteen, vaikka se meneekin joskus liioittelun puolelle. Ehkä asenteeseeni vaikuttaa lämmin suhde toiseen Ranskassa vainottuun protestanttiryhmään valdolaisiin (liike on syntynyt jo 1100-luvulla, siis paljon ennen 1500-luvun reformaatiota). Nyky-Italiassa valdolaisia asuu noin 30 000, kirkkona yhdessä metodistien kanssa. Jumalanpalvelus sopii hyvin pohjoismaalaiselle protestantille. Suosittelen lämpimästi.




Monissa arvioissa muuten Calvinon parhaana teoksena pidetään romaania Jos talviyönä matkamies. Se näyttääkin varsin kiinnostavalta... ja sopisi lukuhaasteen kohtaan 16. :)




Voi voi, nyt on koronavirukseen sairastuneita Italiassakin jo kymmeniä. 




Ja Suomessa myrskyää jälleen. Minä olen aina pitänyt kovasta tuulesta, mutta nyt vaarallisen kovat tuulet ovat olleet liian yleisiä jopa minun makuuni. Pysykäähän turvassa!




Very briefly in English: Hello all! In this post, one more book for the reading challenge (by an Italian author) and some ice in the Italian Alps. :)

Have a lovely weekend!




xoxo



18.2.2020

Reposted: From my dear old C2-05


Hello all! In lack of good photos and/or good texts (it's so very cloudy and dark in these days!), I post again some favourite pics of mine. These photos aren't good technically - they were taken using a-not-very-advanced mobile phone - but the flowers were really pretty! :)

In 2015, it started to be time for me to upgrade to a new mobile phone and I transferred the photos taken with my old, little Nokia phone to the computer. These were some of my favourites... depicting the Stairs of Harju, in Jyväskylä, Finland. Or rather, the lovely nasturtiums planted there to adorn the steps.


Hei taas! Minulla olisi paljon postausaiheita, mutta kuvista tulee kauheita eikä tekstiäkään synny. Seuraava postaukseni on taas kirjapostaus. Kyseessä on kirja, josta en pitänyt kovin paljon, ja on kova työ keksiä jotain fiksua sanottavaa siitä. :)

Nämä Jyväskylä-kuvat ovat vanhoja ja heikkolaatuisia, mutta ne olivat nostalgisia jo viisi vuotta sitten...


Such a beautiful colour:


There were rhododendrons too...



I had called this photo "Anarchy in JKL". At Harju, the park benches were always dark brown. One morning in autumn, I noticed that somebody had spray-painted one of the benches and the litter bin next to it... and they looked just fabulous...


Fortunately I took some photos, because after one or two days they had been repainted with the thick brown paint. Was the colour too whimsical for the Maintenance Division? To be fair, I must tell that all the benches seemed to have been painted, perhaps it was to be done before winter. It was a pity, though; I would have preferred benches like this. Or what do you think?



Hugs! Halauksia! Abbracci!



8.2.2020

Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa - Photos of trees :)


Helmet-lukuhaasteen kohta 10: Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa




Hei ja mukavaa viikonloppua! Valitsemani kirja on Hanna Tuurin Vihreän saaren puutarhoissa, esittelytekstin mukaisesti "tarinakokoelma ja matkakirja halki Irlannin lumoavien puutarhojen, historian ja nykypäivän". Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa on lännenmansikkapuu, Arbutus unedo (kuva on Italiasta). Lännenmansikkapuu on kirjan mukaan Irlannin erikoisuus, joka kasvaa Välimeren maissa ja manner-Euroopassa Atlantin rannikolla, mutta ei Iso-Britanniassa. Kiinnostava puu se onkin ja, kuten kuvastakin näkyy, sillä on usein yhtä aikaa sekä kukkia että hedelmiä.





Vihreän saaren puutarhoissa ei ole varsinainen puutarhakirja, mutta se on kirja puutarhanhoidosta kiinnostuneille. Irlannin eri kolkissa nähdään valtava määrä kasveja, joiden nimet eivät ehkä kerro paljoakaan asiaan perehtymättömälle. Kirjan sivuilla on kauniita piirroskuvia, mutta mietin, että vaikkapa parisivuinen valokuvaliite olisi voinut olla hyvä lisä kirjaan. Tuuri kuvailee kyllä hyvin elävästi maastoa, kasvillisuutta, säätä ja valaistusta, joten lukija näkee maisemat ja puutarhat "sielunsa silmillä". :)


Valitettavasti pimeässä otettu, epätarkka kuva.

 – Jokainen kasvi on erilainen, Ciarán [Burke, Tuurin aviomies] tapasi sanoa. – Jokaista taimea on katsottava tarkasti ja kysyttävä, mitä se tarvitsee kasvaakseen kauniiksi ja tasapainoiseksi, alkaakseen kukoistaa.

Steinerkoulun opettajaksi opiskelleelle Tuurille tämä oli tuttu neuvo:

– Opettajan tulee opettaa, jakaa tietoakin, [...] mutta tärkeintä on katsoa oppilaitaan tarkasti ja kysyä, kuka tämä lapsi on, miksi hän on sellainen kuin on ja mitä tarvitsee kasvaakseen, varttuakseen tasapainoiseksi ja alkaakseen kukoistaa.

Tämän filosofian mukaisesti pariskunta hoitaa kasvejaan. :)


Kartta on kätevästi kirjan etulehdellä, nopeasti löydetttävissä


Kirjan ensimmäinen tutustumiskohde on Mount Usher, Irlannin itärannikolla, Dublinista etelään. Kauniin puutarha-alueen inspiraationa ovat olleet William Robinsonin (1838–1935) ajatukset. Robinson oli muuten Gertrude Jekyllin aikalainen ja yhteistyökumppani.

Robinsonin ohje puutarhaa suunnittelevalle oli hankkia kunnon pala maata, vähintään 8–10 hehtaaria. Oli katsottava, että alue oli muodoltaan mielenkiintoinen: hiukan tasamaata, kukkulainen rinne ja laakso. Puutarhassa piti olla luonnollinen veden lähde, mielellään joki tai ainakin puro.

Kunnon puutarhan perustamiseen tarvittiin siis varallisuutta. :)




Mount Usherissa Tuuri ihastelee esimerkiksi wollemiaa. (Yllä pieni Wollemia nobilis Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa.) Birrin linnan puutarhassa taas on Guinnessin ennätyskirjassakin mainittu maailman korkein puksipuupensasaita. Yli kolmesataa vuotta vanhat pensaat ovat yli 10 metriä korkeita! Kirja on ilmestynyt 2010, mutta pensasaita lienee maailman korkein vieläkin. Sen sijaan muita muutoksia on tapahtunut. Krim ei tällä hetkellä "kuulu" Ukrainalle, kuten kirjassa mainitaan. Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja, joka kirjassa ylitetään helposti, saattaa muuttua lähivuosina. 

Puusaniaisten portissa on ajan siirtymä. Sen läpi astuttuaan tulee salaiseen sopukkaan, muinaisaikojen aarnimaahan: Fotan saniaistarhaan. Valo tunkeutuu sinne vaivoin. [...] Vain saniaisten kosteissa kärjissä välkähtää valo häilähtävinä kristallipisaroina. Saniaistarhassa on tuoksuva kosteus. Vesi ropisee, noruu kivien uurteista ja killuu lehvien päissä pyöreinä pisaroina, tihkuu ja tippuu yhä, vaikka sade on aikaa sitten mennyt ja hevoskastanjakaton kukkakynttiläiden takaa aavistaa jo sinisen taivaan.

Tässä kohtaa iskee kasvuvyöhykekateus:

Fotalla kukkii aina. Tammikuun lopulla aloittavat taikapähkinät, niiden oksat peittyvät keltaisiin, oransseihin tai punaisiin kukkahapsuihin. Niitä seuraavat ruusukvittenit, onnenpensaat ja puiden korkuiset kameliat. Keväämmällä kukkivat magnoliat ja alppiruusut, kesän alussa kanukat.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista kertoo marjakuusista. Skotlannin Fortingalissa kasvaa marjakuusi, jonka uskotaan olevan ainakin kolme tuhatta vuotta vanha.

Katsoitteko muuten ohjelman Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa (Judi Dench: My Passion for Trees, BBC 2017)? Valitettavasti se ei enää ole Areenassa katsottavissa.  Samoin kuin kirjassa, ohjelmassa tutkittiin marjakuusta, jonka viereen oli satoja vuosia sitten rakennettu kirkko. Marjakuuset ovat olleet pyhiä puita ennen kuin kristinusko saapui. Aiemmin luultiin, että kirkkojen viereen oli istutettu marjakuusi, mutta ilmeisesti asia onkin tosin päin. 

Kirjassa mainitaan myös vuonna 1545 uponnut ja 1982 nostettu Henrik VIII:n sotalaiva Mary Rose. Samaa alusta käydään ihailemassa myös Judi Dench -ohjelmassa. Purjealuksen rakennuksessa oli käytetty luonnostaan kaareutuvia runkoja  ja myös puiden haarautumat käytettiin hyväksi. 

TV-ohjelmasta opin sanonnan:


 Paras aika istuttaa puu oli 50 vuotta sitten, 
mutta toiseksi paras aika on tänään.




Takaisin Hanna Tuurin kirjaan. Se on miellyttävä lukukokemus ja herättää toiveen vierailla Irlannissa. Jäin kuitenkin pohtimaan irlantilaisten huumorintajua. :) Kirjassa kerrotaan kahden puutarhaihmisen, sisarusten Jimin ja Junen, leikillisestä kilpailusta. Kerran June lähetti Jimin puutarhakurssille osallistuneen naisen nimissä kipakan haukkumakirjeen ja näki jopa vaivan matkustaa toiseen kaupunkiin postittamaan sen. Kaikeksi onneksi todellinen lähettäjä selvisi ennen kuin Jimi otti yhteyttä asiakkaaseen... Hmm, minusta pila ei ollut hauska. Maailmassa on eripuraa jo aivan riittävästi.

Tänäänhän Irlannissa äänestetään  mahdollisesti historiallisissa  parlamenttivaaleissa. Irlannista muuten vielä: Paikannimet ovat kiehtovia, varsinkin Galway, josta minulle tulee aina mieleen Gallifrey. :)










Huomasitteko että olen vaihtanut header-kuvan kirjasintyypin? :) Vanhan kirjoituskoneen jälkeä jäljittelevä fontti on yksi suosikkini ja tuo hieman vaihtelua. Hetken aikaa harmittelin, että en vaihtanut fonttia uuden vuoden alkaessa, mutta sitten muistin, että maanantainahan on puiden uusi vuosi! :)


Tu bishvat tarkoittaa shvat-kuukauden viidettätoista päivää ja silloin juhlitaan luonnon suuruutta ja erityisesti puita. Päivää kutsutaan myös nimellä rosh hashana leilanot eli puiden uusi vuosi. Juhla sijoittuu yleensä tammi–helmikuulle, jolloin Israelissa puut alkavat versota uutta kasvuaan kevään koittaessa. 
Israelissa on tapana käydä istuttamassa puuntaimia metsään. Muualla maailmassa, kuten meillä Suomessa, talvi on tuolloin kylmimmillään ja koululaiset istuttavat viherkasveja ruukkuihin. Päivän kunniaksi syödään israelilaisia hedelmiä, joko kuivattuja tai tuoreita. Puilla on tärkeä merkitys juutalaisuudessa; Tooraa verrataan usein Elämän puuhun (Ets chajim).


🌲🌳🌲


In English: Hello all! Today's book is about Irish gardens, written by the Finnish teacher and horticulturist Hanna Tuuri. The photos are old tree pics, from Sweden and Italy. Alas, I  have never been to Ireland... :)

Have a lovely weekend!



4.2.2020

My 2019 in photos


Better late than never! :) I have now chosen my favourite photos of 2019 and made some collages.

Photographically, the past one wasn't the best of years, but there were certainly many happy moments, especially in England. :)











The previous reviews: 201420152016, 2017 and 2018.