Aurinko on palannut takaisin :)

On tammikuun 21. päivä, talvipäivänseisauksesta on aikaa kulunut jo kuukausi ja kaamoskin on pohjoisessa Suomessa päättynyt. Päivän pitenemisen huomaa selvästi. Puhelimen kameralla napatuissa kuvissa matalalta paistava, mutta ihana aurinko loistaa mäntyjen latvoissa...

... ja punaa haapojen latvat illan viimeisillä säteillään. Kuva ei ehkä näytä kovin vaikuttavalta, mutta minulle se merkitsee sitä melkein sanoinkuvaamatonta onnen hetkeä, kun valo ja värit ja tuoksut ovat palanneet maailmaan. :)

Pakkasaamuina kuvaan samat... tai samanlaiset... kasvit joka talvi. :)

Aioin ostaa tulppaanikimpun, mutta sitten huomasin, että kauppaan olikin jo tullut esikkoja. Oi ihanuus!

Lauantai-iltana 18.1. ihasteltiin helmiäispilviä... ja otettiin epätarkkoja kuvia. :)

Sunnuntaiaamuna paistoin voisarvia ja aprikoosimarmeladilla täytettyjä "torttuja".

Föhn-tuuli puhalsi täälläkin lämpötilan viiteen plusasteeseen. Pihatiet ovat jäiset. Nyt sää on taas kylmempää ja eilen maanantaina kävelin hankien päällä. Hankiaisia tammikuussa! Säätiedotus lupaa pakkasta, lunta... ja uudelleen lauhtuvaa.

Kuten olen kertonut, nousen aamulla melkein aina kello seitsemän. Jos herään aikaisemmin, saatan kuunnella Radio 1:n Yöklassista, jossa aamun viimeiset kappaleet ovat usein barokkimusiikkia... muuta en pystyisi ennen aamukahvia kuuntelemaankaan. :) 

Muutama viikko sitten kuulin kiinnostavan kappaleen italialaiselta säveltäjältä nimeltään Alessandro Stradella (1638? - 82), joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. (Hänellä oli muuten säveltäjäksi melko vaiheikas elämä.) Löysin radiossa kuullun levytyksen myös YouTubesta. Jos teillä on aikaa reilut 11 minuuttia ja haluatte rentoutua ja virkistyä, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa Stradellan "Sinfonia nro 12". 

Liitän tähän mukaan toisenkin videon. Joskus ehdin kuunnella hieman Aamuhartaus-ohjelmaa, jonka lopussa kuullaan virsi tai muu hengellinen laulu. Hiljattain avasin radion, kun ohjelman lopussa soi Markku Perttilän sanoittama ja säveltämä kaunis "Tahtosi tiellä". Laulu kuultiin luultavasti Perttilän itsensä esittämänä, mutta en löytänyt esitystä kuunneltavaksi mistään, mikä on harmi, koska siinä oli myös erityisen kaunis "välisoitto". (Yle Areenasta voi hartauden kuunnella, se löytyy Radio-oppaasta perjantailta 17.1. kello 6.50.) Sen sijaan löysin aivan ihanan videon, jolla laulun esittävät Kauniaisten suomalaisen seurakunnan nuoret. Laulun sanat ovat silkkaa rukousta.

1.

Sinun edessäsi painamme päämme,

tuomme elämämme eteesi sun.

Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,

olet armahtanut kadotetun.

Sinun ihmeellisen ristisi juureen

tuomme sydämemme sirpaleetkin.

Saamme turvautua syliisi suureen,

siinä levätä saa syntisinkin.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,

vaikka outo on joskus se tie.

Loista armosi valoa siellä,

minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,

anna yöuni levollinen.

Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,

sinne rauhasi lahjoittaen.

2.

Sinä suuri sekä salattu Herra,

emme tunne vielä kasvojasi.

Olet johdattanut rakkaudella,

tuonut sydämiimme valoasi.

Silti paljoakaan ymmärrä emme,

vielä etsimme ja epäilemme.

Siksi hiljainen on rukouksemme:

Tule tueksi ja turvaksemme.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,

vaikka outo on joskus se tie.

Loista armosi valoa siellä,

minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,

anna yöuni levollinen.

Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,

sinne rauhasi lahjoittaen.

🤗

Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Kävelyhaasteeseen on muuten tullut uusia hienoja postauksia... ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!

Männyn kaarna...

 

... on kaunista. :)

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu.

Lämmin kiitos kommenteistanne aiempiin postauksiini.

Mänty

 

MÄNTY

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Kommenttiosio on auki ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. 

Koetan ehtiä vastavierailuille pikaisesti, mutta tässä kuussa on niin paljon kiireitä, ettei se välttämättä onnistu.

Lisbeth Werner: Puk seikkailee jälleen - Trees and sunshine

Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Tämä kohta on helppo. :) Kirjoja puista minulla on vaikka kuinka paljon. Yht'äkkiä muistui mieleeni tämä lasten/nuortenkirja ja sen nostalginen kansi vuosikymmenten takaa... ja satuin vielä kirjan löytämäänkin.

Tanskankielinen alkuteos on ilmestynyt 1969. Suomennos on Kaisa Peltosen. Kirjassa on 80 sivua kepeää lukemista Egeborgin sisäoppilaitoksen oppilaiden elämästä ja seikkailuista. Arvelen, että päähenkilöt ovat noin viisitoistavuotiaita. "Lisbeth Werner" oli muuten salanimi, jolla Knud Meister ja Carlo Andersen julkaisivat Puk-kirjoja.

Julkaisen samalla uudelleen kuvia yhdestä lempipostauksestani viiden vuoden takaa. Nyt huomaan, että kuvat eivät ole erityisen tarkkoja, mutta pidän niistä kovasti niiden aurinkoisen tunnelman vuoksi.

In English: Hello all! Today I post some old photos, taken in March 2015. There was much more snow back then. :)

The sun was shining brightly. The weather was windy, but otherwise it was silent and peaceful in the wood. Only the peeling birch bark was flapping in the wind.

Even though there was much snow, it was easy to walk around because the snow crust was thick and strong. I wasn't familiar with the English term and was happy to find a really helpful meteorological glossary, by the American Meteorological Society, available at http://glossary.ametsoc.org/wiki/Main_Page.

Thus, a snow crust is "a crisp, firm, outer surface upon snow.  -  Basically, three types of snow crusts exist, formed by 1) the refreezing of surface snow, after melting and/or wetting, to form a hard layer of snow (sun crust, rain crust, spring crust); 2) the packing of snow into a hard layer by wind action (wind crust, wind slab); and 3) the freezing of surface water, however derived, to form a continuous layer of ice on top of snow (film crust, ice crust). A snow crust is designated as "breakable" or "unbreakable" according to its ability to support a person on skis."

One of the photos of my collage (at the top of this post) shows how the snow crust carried easily a person, even without skis or snowshoes.

The bark of a Scots pine is thin, flaky and almost orange on the upper trunk and branches:

Woollen mittens are warm and surprisingly wet-and-snow-resistant. :)

In March 2015, I participated with this post in the following blog events: Mosaic Monday (link not valid anymore), Karen's Sunlit Sunday, Our World Tuesday and Wednesday around the World.

Stay safe and healthy!

Iltahetki - Abide with me

Eilisen ukkossateen jälkeen kipaisin hakemaan kameran ja yritin kuvata järviruokojen punertavia kukintoja ja niissä kimaltelevia sadepisaroita. (Ei tullut kuvista tarkkoja.) Sitten huomasin laskevan auringon valossa kimmeltävät pisarat rannan kuusien ja mäntyjen neulasilla. Näistäkään kuvista ei tullut oikein tarkkoja - olin niin innoissani: aivan kuin jouluvaloja! :)

Christmas lights? No, just raindrops on pine and spruce needles. :)

There are many things I would like to share with you but unfortunately very little time for replying to comments and visiting blogs. That's why comments are closed in many of my posts. I am, however, always very happy to hear from you and try to visit you as soon as possible. Again, consider yourselves hugged. :)

Minulla on tapana hyräillä (itsekseni, tottakai :)) jotain ajankohtaan sopivaa, ja iltaisin sävelmä on usein W. H. Monkin (1823–89) "Eventide", joka tunnetaan Suomessa virtenä 555 "Oi Herra, luoksein jää". Suomenkieliset sanat ovat kai Martti Ruuthin (1870–1962).

Alempana kaksi englanninkielistä esitystä. Ne ovat hieman erilaisia, vaikka molemmat on levyttänyt King's Collegen kuoro Cambridgestä.

1

Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,

ja kadonnut on valo auringon.

Ken muu mua murheissani lohduttais,

kelt' turvan hädässänsä sielu sais.

2

Päiväni rientää kohti loppuaan,

on ilo maallinen kuin varjo vaan.

Ei ole täällä mitään pysyvää,

vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.

3

Sä pahan väijytykset turhiks teet,

sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.

Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,

kun Herra Jeesus, olet kilpeni.

4

Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,

kun tieni painuu kuolon laaksohon.

Sen valon tieltä varjot häviää.

Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.

One of my favourite evening hymns is "Abide With Me", Henry Francis Lyte's text set to William Henry Monk's "Eventide".  Below you can find two renditions, slightly different even though both by the King's College Choir.

1

Abide with me; fast falls the eventide;

The darkness deepens; Lord with me abide.

When other helpers fail and comforts flee,

Help of the helpless, O abide with me.

2

Swift to its close ebbs out life's little day;

Earth's joys grow dim; its glories pass away;

Change and decay in all around I see;

O Thou who changest not, abide with me.

3

Not a brief glance I beg, a passing word,

But as Thou dwell'st with Thy disciples, Lord,

Familiar, condescending, patient, free.

Come not to sojourn, but abide with me.

4

Come not in terror, as the King of kings,

But kind and good, with healing in Thy wings;

Tears for all woes, a heart for every plea.

Come, Friend of sinners, thus abide with me.

5

Thou on my head in early youth didst smile,

And though rebellious and perverse meanwhile,

Thou hast not left me, oft as I left Thee.

On to the close, O Lord, abide with me.

6

I need Thy presence every passing hour.

What but Thy grace can foil the tempter's power?

Who, like Thyself, my guide and stay can be?

Through cloud and sunshine, Lord, abide with me.

7

I fear no foe, with Thee at hand to bless;

Ills have no weight, and tears no bitterness.

Where is death's sting? Where, grave, thy victory?

I triumph still, if Thou abide with me.

8

Hold Thou Thy cross before my closing eyes;

Shine through the gloom and point me to the skies.

Heaven's morning breaks, and earth's vain shadows flee;

In life, in death, O Lord, abide with me.

Halauksia! :)

The same procedure as every year - Melkein täydellinen toukokuu

As every year, I eagerly snap photos of all signs of spring, so faint and shy at first and then ever more confident... The spring, however, hasn't been "as every year" but "of a lifetime". The warm weather arrived suddenly and with it a burst of growth and a spring flower explosion. Imagine the lush green nature, an ideal temperature... and no mosquitoes yet. :)

By now, however, the rain would be needed!

Thank you very much for your interesting comments and emails concerning my previous post. Comments are again disabled until I have visited all of you. Sorry!

Have a lovely Sunday!

Hei ja ihanaa sunnuntaipäivää! Tässä postauksessa on aikajärjestyksessä kuvia toukokuulta. Kuu on ollut melkein sanoinkuvaamattoman ihana, kaunis ja lämmin... mutta nyt luonto, viljelykset ja puutarhat tarvitsisivat kipeästi sadetta.

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Kommentointimahdollisuus on taas "pois päältä", kunnes olen käynyt vastavierailulla. Pahoittelen.

♥