Tammikuun tunnelmia, bingoa ja kävelyä :)

Hei taas ja tervetuloa lukemaan oikeaa multipostausta! Tänään muistellaan vielä joulua, pelataan blogikaveri Repolaisen bingoa, iloitaan tammikuusta ja kävellään. 

Edellisen postauksen viimeisessä kollaasissa oli kuva pienestä puisesta ketusta erilaisen joulutarpeiston ympäröimänä. Minulla oli tarkoitus koristella esimerkiksi joulupöytä luontoteeman mukaisesti (väreinä vihreää ja hieman ruskeaa ja valkoista). Joulukoristelujen väriksi tulikin punainen ja kettu puolukoineen pääsi vain sivupöydälle. Kuvassa näkyy siis niitä puolukoita, joita Repolaisen kanssa syyskuussa poimittiin ja lakattiin. :) Linkin kuvassa näkyvät verikanukan marjat eivät olleet jouluna enää kauniin valkoisia vaan ruskeita...

Mainitussa kollaasissa oli myös kuva näistä sukista, joita tein joululahjaksi. Tässä on siis tekniikkana käyttää kahta raitalankaa joka rivin jälkeen lankaa vaihtaen ja tuloksena on jonkinlaiset räsymattosukat. Näitä on todella hauskaa tehdä ja samalla pääsee eroon lankavarastoista. Periaatteenani on, että en juurikaan sommittele värejä, mutta koetan saada parin sukista suunnilleen samanlaiset. 

En ollut itsekään varma pidänkö päällimmäisen parin (siis oikealla kuvassa) väreistä. Tein useita samankokoisia pareja ja näillekin onneksi löytyi tyytyväinen käyttäjä. Nimesin väriyhdistelmän kinuski-vaahtokarkiksi ja sitten huvittelin keksimällä hienoja nimiä muillekin sukille... siis valitsemalla nimen, joka väriyhdistelmää katsoessa ensimmäisenä päähän pälkähtää. Vasemmalla kuvassa ovat sukat nimeltään "Marjametsässä" ja keskellä sukat nimeltään "Pientaloalue". :D

Tällä hetkellä puikoilla ovat sukat, joiden nimi on "Minun Suomeni". Toisena lankana siinä on nimittäin 7 Veljestä Raita-lanka "Suomikaari".

Repolaisen tämän vuoden kivassa haasteessa siis pelataan bingoa. Minun bingorivini on kutoa -  odottaa - tutkia. Vaikka asunkin itämurteiden alueella, meillä on aina puhuttu sukkien ym. kutomisesta. Miten te teette, kudotteko sukkia vai neulotteko niitä? :)

 

KUTOA

Olin valinnut joulunajan palapeliksi suomalaisen Tacticin valmistaman 1000 palan pelin, jonka kuvana on Magnus von Wrightin (1805–1868) öljyvärityö Annankatu kylmänä talviaamuna vuodelta 1868.  Olen aivan ihastunut taulun tunnelmaan. Pakkasen purevuuden voi melkein tuntea. Kontrasti kirkkaan pakkastaivaan ja kauniiden talojen ja toisaalta vielä varjossa olevan kadun arkisen aherruksen välillä on mielenkiintoinen.

Maalauksen koko on 36 x 54 cm. Palapelin koko on 48 x 67 cm ja siinä on rajattu alkuperäisteoksesta osa pois. Palapeli ei ollut helppo koottava, mutta en aiokaan koota sitä enää vaan kehystää sen seinälle. :) Ainakin keinovalossa varjoisa etuala tuntui todella tummalta. Jos asuisin Helsingissä, kävisin Ateneumissa katsomassa miltä teos oikeasti näyttää...

Internetin kuvat maalauksesta nimittäin ovat yleensä selvästi vaaleampia kuin palapeli. Kansallisgallerian verkkokaupasta voisi ostaa maalauksen itselleen suunnilleen palapelin kokoisena julisteena. :) Tämän Museoshopin sivulle löydettyäni tunsin itseni hetkeksi Himoshoppaaja-kirjasarjan Beckyksi. Mitä, onko täällä kauppakin? Ooh, taidemuistipelin avulla voisi harjoittaa muistia JA oppia taiteesta. Olisipa hyödyllistä ripustaa seinälle taideseinäkalenteri! Onpa hienoja kasseja! Tuollainen olalla olisi kiva liikkua kaupungilla...

En kuitenkaan tilannut mitään edellä mainituista. "Laadukkaat, vastuullisesti tuotetut" kassit on muuten valmistettu Kiinassa. :(

Päätin kuitenkin palkita itseni eräästä saavutuksesta ja tilasin itselleni huivin, johon on painettu osa Albert Edelfeltin teoksesta Lumpeita. Ihastuin valkoisiin lumpeisiin ja veden syvänsiniseen väriin, odotin huivin saapumista innokkaana... ja petyin hieman, kun vihdoin pakettia avasin: Värit ovat tummemmat kuin verkon kuvassa näyttäisi ja huivin alaosan vesi näyttää kokonaan mustalta. 

ODOTTAA

Bingorivini viimeinen verbi on tutkia. Saamistani joululahjoista erityisin oli samettinen pheran, ihanan lämmin pitkä tunika, jonka alkuperä on Kashmirissa, Intiassa. (Tässä kuvahaun linkki naisten nykyisin käyttämiin "ferraneihin".) 

Kauniita kirjailuja on mukavaa tutkia. :)

TUTKIA

Kalentereista puheenollen, kuten blogiystävälle kommentissa mainitsin, yksi tämän vuoden seinäkalentereistamme on vuodelta 2003. :D Se toimii täydellisesti; jopa pääsiäinen on oikealla paikallaan. Onneksi meiltä löytyy vaikka mitä, myös nippu vanhoja seinäkalentereita, joissa ei ole merkintöjä.

Pyhät ovat siis ohi ja "härkäviikot" alkaneet. (Tämäkin sana, härkäviikot, olisi levikiltään selvästi länsimurteinen, mutta aivan tuttu kyllä meilläkin.) Uusi vuosi on kuitenkin tuonut uudet herkut. Myös meidän S-marketissamme toimii nyt ruoan verkkokauppa ja hyvin toimiikin. Palvelun hinta on erittäin edullinen. Minun ostoksistani tulee paljon paremmin suunniteltuja, kun tietystä tuotteesta koko valikoima on verkkokaupassa nähtävissä ja helposti verrattavissa. Avainlippu, EU:n luomutunnus, joutsen- ja sydänmerkki näkyvät helposti. Tuotteita voi hakea myös alkuperämaan mukaan, joten osasin ostaa mm. Xtra-hankaussieniä, jotka on tehty Ukrainassa. :)

Niitä uusia herkkuja ovat Kotimaista-mustaherukkajäätelö, saman tuotesarjan maustamaton jugurtti (muovikorkittomassa pakkauksessa, jippii)...

... sekä Coop-pakastecroissantit, joita on kiva paistella sunnuntaiaamun iloksi. :)

Herkuttelun vastapainoksi pitäisi sitten liikkua! Nautitaan talvisesta luonnosta tai vaikkapa kaupunkimaisemista. Kävelyllä-haasteeseen ovat jo ehtineet osallistua...

Sartsa: Kuusankoski kauniina talvipäivänä 

Luisella: A walk among the stars

Aimarii: Omia latuja Koillismaalla

Repolainen: Fantastista Turkua

Anu: Kohti tammikuista merenrantaa

Kristiina: Ahvenanmaalla näyttää keväiseltä

Terhi: Jäisiä teitä ja herkkuja keittiössä

sekä sokerina pohjalla

Sartsa: Kesäisessä Verlassa

Lämmin kiitos osallistumisesta! Nämä minun kuvani eivät ole uusia, mutta sopivat maisemaan... vielä eilen. Lunta on melko vähän ja eiliseen asti se oli ihanan pehmeää ja puhtaanvalkoista. Nyt lämpötila on +3 C, lumettomat puut heiluvat tuulessa ja katolta lumi liukuu alas.

Taikapölyä luonnosta. :) Iloa päiväänne!

Pahvia ja paperia :)

 

Onpas tällä postauksella mielikuvitukseton nimi, ja kuvatkin ovat hieman valjuja. :) Sää on pysynyt edelleen pilvisenä täällä Itä-Suomessa. Mukavan lauhaa on kyllä ollut; keskiviikkona maksimilämpötila oli oman mittarimme mukaan +3,4 C. 

Ensimmäisessä kuvassa on Clementonin jouluvalikoimaan kuuluva Lontoo-palapeli, jonka sain valmiiksi tämän kuun alussa. Ihan mukava koota, vaikka melko samanlaista sinistä on paljon. - Vaikka pyhät ovat ohi ja eletään "härkäviikkoja", minulla on tekeillä vielä yksi 1000 palan peli, jossa on aika hieno kuva... Kuvia tulossa myöhemmin. :)

Varsinkin näin vuoden alussa voi blogeissa ihailla mielenkiintoisia postauksia kalentereista, bujoiluharrastuksesta ja muusta sellaisesta. Minä olen pitänyt päiväkirjaa alakouluiästä lähtien ja jo vuosia sitten kirjoitin muistiin monenlaisia listoja ja liimailin kirjojen sivuille muistoja, kuten viestilappusia tunneilta, piirroksia, runoja, matka- tai elokuvalippuja, lehtileikkeitä, tarroja jne. Nyt harrastaminen on vielä hauskempaa, kun esimerkiksi verkosta löytää rajattomasti ideoita sekä esimerkiksi kuvia, joita voi itse tulostaa. Yhden tosi tärkeän asian olen oppinut vasta netistä: nuorempana näin paljon vaivaa, kun yritin leikata lehtikuvia siisteiksi suorakulmioiksi, mutta revityt reunathan ovat paljon rouheampia. :)

Pahvipakkauksista ja korteista saa helposti kivaa materiaalia askarteluun, leikekirjaan ym. Minä liimailen kalenterin sivuille tunnelmaan sopivia kuvia lempikekseistäni tai kosmetiikkatuotteista, esimerkiksi tämä iiriksen kuva on italialaisesta voidepurkin pakkauksesta.

Kun pahvista kuorii päällimmäisen kerroksen erilleen...

... saa ohuemman kuvan, jota on mukavampi liimailla esim. päiväkirjan sivuille:

Blogeista saa paljon hyviä ideoita. Sivun raidoittaminen/viivoittaminen yliviivaustussilla on yksi suosikkini:

Aurinkoisia kuvia ihanasta amarylliksesta en siis tänä joulunseutuna saanut, mutta tässä vielä muutama kuva sen vaaleasta eleganssista:

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Toivotan kaikille oikein mukavaa iltaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Vielä on muutama päivä aikaa katsella ja kuunnella upeaa konserttia "Barokin laulumusiikkia Leipzigista" Yle Areenassa!

Vuodenvaihteen tunnelmia ja ensimmäinen Helmet-kirja

Vuoden pimeimpänä aikana räpsittyjä kuvia:

Superhelppo rahkakakku - Saimme valkean joulun - Eksoottisia herkkuja - Lämpötilat ovat vaihdelleet muutamasta plusasteesta noin -22:een C. - Joulukoristeita, joulupalapeli, lisää koristeita... - Tavallista kirkkaampi päivä ilahduttaa - Jouluiloa - Herkullisen väristä lankaa - Ihanaa valoa

Seuraavaksi lyhykäinen kirja-arvio:

Ostin itselleni joululukemiseksi Natalie Jennerin 2020 ilmestyneen esikoisteoksen, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Jane Austenin talo. Lukaisin sen vasta tämän vuoden puolella, joten se sopii Helmet 2023 -lukuhaasteen kohtaan 4: Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna. :)

Toisen maailmansodan jälkeen pienessä englantilaiskylässä epätavallinen joukko ihmisiä lyöttäytyy yhteen pelastaakseen Jane Austenin kodin ja perinnön. Tapahtumapaikat ovat todellisia, mutta henkilöt ja tapahtumat eivät.

"Hyvän mielen lukuromaani kaikille Jane Austen -faneille" luonnehtii teosta takakannen teksti. Pitää ainakin osittain paikkansa. Huomasin, että vaikka arvostan tätä omana aikanaan sangen oivaltavaa ja modernia naiskirjailijaa, en ole niin suuri Austenin ihailija, että jaksaisin kovin paljon innostua tästä tarinasta, sen henkilöistä ja Austen-viittauksista. Kaksi Austenia löytyy kirjahyllystämme ja ne täytyy laittaa lukulistalle... kukapa tietää, vaikka ne luettuani joutuisin muuttamaan tätä postausta! :)

Osa henkilöistä on kyllä sen verran sympaattisia, että heidän kohtalonsa alkaa kiinnostaa lukijaa. Kai kirjaa voi kuvata hyvän mielen romaaniksi, mutta itselleni tarinan lopusta jäi lievästi pettynyt olo. Kirjassa muuten pohdiskellaan Austenin hahmojen suosiota, jota selitetään sillä, että kirjojen henkilöt ovat yhtä inhimillisiä ja epäjohdonmukaisia kuin me lukijatkin, eivät parempia, eivät huonompia. "Minusta tuntuu, että jos henkilöhahmot tuntevat itsensä ja ymmärtävät itseään jo heti alussa, he eivät ole lukijoiden mielestä yhtä kiinnostavia." Tjaa-a, minä nimenomaan pidän hahmoista, jotka ovat hankkineet viisautta ja itsetuntemusta ennen kuin kirjan tarina edes alkaa... :D

Yllä olevan kuvan kaunotar on kerrottu amaryllis 'Amadeus Candy'. Hippeastrum viihtyisi parhaiten valoisassa paikassa, mutta uusi vuosi on alkanut varsin pilvisenä ja siksi erityisen pimeänä. Kasvilamppu täytynee hankkia. Oletteko muuten huomanneet, että valoisa aika on kyllä jo lisääntynyt? Valoa kohti!

Tammikuu on ihana arkikokkailukuukausi. Tällä hetkellä olen innostunut kiisseleistä. On syöty luumukiisseliä, luumu-taatelikiisseliä, taatelikiisseliä terästettynä glögitiivisteellä, sitruunakiisseliä, rusina-omenakiisseliä jne. :D

Viime viikkoina roskapostikommenttien määrä blogissani on ollut aikamoinen. Onneksi Bloggerin suodatin on toiminut melko hyvin. Joskus kuitenkin aivan selvää roskapostia pääsee kommenttiosioon ja toisaalta blogiystävien kommentteja löytyy roskapostikansiosta. Olen pannut päälle moderoinnin vanhempiin postauksiin. Tarkistan kansiot päivittäin... ja iloitsen kaikista blogiystävien kommenteista, hauskoista, viisaista, koskettavista...

💚

PS: Ukrainaan toivotaan lähetettävän nyt erityisesti maanläheisistä väreistä neulottuja, suuria (koot 44-48) villasukkia sekä nk. ampujan- eli liipaisin- eli metsästäjänlapasia.

Moomin Impossible Puzzle 1000 pcs - Tammikuu, helmikuu...

Ja hei taas pitkästä aikaa! Tämän postauksen oli tarkoitus ilmestyä ystävänpäivän tienoilla ja siksi ensimmäisenä kuvana on soma, vaaleanpunainen gerbera. Vuosi on alkanut kiireisenä ja niinpä tässä postauksessa on kuvia monelta viikolta - talvisia näkymiä ja joulun jälkeen kokoamani palapeli.

Edellisessä postauksessani mainitsin erään palapelissä esiintyvän hahmon lukevan Agatha Christietä. Muumipappa on kiivennyt puuhun rentoutumaan hyvän kirjan ja juotavan kanssa. Tove Janssonin alkuperäisessä sarjakuvassa hän vielä lausuu "Hiiteen velvollisuudet!" 

Back to Nature!

We only live once!

All responsibilities are only a nuisance.

                                                                                                Moominpappa

Tämä Clementonin "mahdoton" muumipalapeli oli mahdottoman hauskaa koottavaa.

Kuvassa on paljon hauskoja yksityiskohtia. Eniten pidän Niiskuneidistä kukkien ympäröimänä...

... mutta jos sattuisi olemaan esimerkiksi kiukkuinen, tämä kuva helpottaa. :) 

Hello dear all! I guess you all know who the Moomins are. There are many Moomin-themed jigsaw puzzles and I have recently done a fun 1000 piece puzzle.

Here in Eastern Finland, it has been snowing. We have about 80 cm of snow now. Everything looks soft and clean. :)

The coldest temperature so far has been -33 C, last week.

Eläinten jälkiä...

... ja ihmisten:

A true snowball tree. :)

Tammi- ja helmikuussa on usein satanut hyvin kevyttä lunta. Ilman kameraa ja valokuvia en ehkä huomaisi, kuinka ihastuttavan kaunista lumi voi olla.

Even poorly resourced and lacking serious photography skills, one can see that snowflakes are amazingly beautiful. :)

Tähtisadetta... :)

Sinuous forms...

The comments are enabled for this post but please notice that it may take some time before I manage to visit you back. Take care and stay well!!

Auringonnousu tänään. Pilviverho paksuni pian ja luvattu lumisade alkoi aamupäivällä. 

Terveyttä ja hyvää vointia!