Sairaita ja kyvyttömiä terveisiä, tekoälyä ja Instagramia 😊

Yllä olevassa kuvassa tekoälyn näkemys tyytyväisestä ihmisestä istumassa oliivipuun alla. :)

Ja heipä taas! Yksi hiljattaisista puheenaiheista täällä päin on ollut Ylen uutinen "Suomen sairaimpaan maakuntaan tulee mielenterveyskokeilu, jota ei ole tehty missään muualla". Pohjoissavolaiset aikuiset voivat täyttää verkkokyselyn ja kokeilla terveyttä tukevaa mobiilisovellusta ilmaiseksi kuukauden ajan. (Itse en aio kyselyä täyttää - osallistumista varten täytyisi antaa puhelinnumero ja sähköpostiosoite eikä missään nähdäkseni kerrota kuinka tietoja käytetään, säilytetään ja suojataan.)

Uutisen kommenttiosiossa viriteltiin myös keskustelua siitä, miksi ihmiset voivat huonosti Pohjois-Savossa. Erään nimimerkin mukaan "koulutustaso on melko alhainen ja geneettisiä sairauksia on alueella runsaasti. Siellä on ollut pitkään voimakas muuttotappio, joten voisiko osasyynä olla se, että jäljelle ovat jääneet sairaimmat ja kyvyttömimmät ihmiset?". 

Niin, usein pohdimme sitä, miksi mekin koetamme asua täällä Savossa vaikka voisimme istua Välimeren rantamilla oliivipuun alla odottamassa, että oliivi putoaa cocktaillasiin... :) Myönnän että täältä esimerkiksi Italiaan on sekä työntäviä että vetäviä tekijöitä. 

 A. Oksasen (eli August Ahlqvistin) sanoittaman "Savolaisen laulun" säkeet vastasivat tähän kysymykseen jo 1850-luvulla. (Onpa mielenkiintoista nähdä miten Google onnistuu kääntämään tämän.)

Mun muistuu mieleheni nyt

suloinen Savonmaa.

Sen kansa kaikki kärsinyt

ja onnehensa tyytynyt,

tää armas, kallis maa!

Kuin korkeat sen kukkulat,

kuin vaarat loistoisat!

Ja laaksot kuinka rauhaisat,

ja lehdot kuinka vilppahat,

kuin tummat siimehet!

Sen salot kuin siniset on,

puut kuinka tuuheat,

ja kuin humina hongikon

syv' on ja jylhä, ponneton,

ja tuulet lauhkeat!

Ja kussa tähdet tuikkivat

kovalla talvella,

ja kussa Pohjan valkeat

suloisemmasti suihkavat

kuin Savon taivaalla?

---

Me emme liioin kerskuko,

sanomme kumminkin:

Muu Suomi ellös ilkkuko,

jos meill' on hoikka kukkaro,

jos köyhiks' keksittiin.

Useinpa pelto kultainen

se sulla kellerti,

kun meidän vaivan, viljehen

kumohon löi vihollinen

ja poltti tuhkaksi.

Ja monta kertaa sattui niin,

kun meitä vainot löit,

kun vaimot, lapset kaadettiin

ja miehet sortui sotihin,

sä rauhan leipää söit.

Jos kielin voisi kertoa

näkönsä vanhat puut,

ja meidän vaarat virkkoa,

ja meidän laaksot lausua,

sanella salmensuut;

Niin niistäpä useampi

hyv' ois todistamaan:

"Täss' Savon joukko tappeli,

ja joka kynsi kylmeni

edestä Suomenmaan!"

Siis maat' en muuta tietää voi

Savoa kalliimpaa,

ja mulle ei mikään niin soi

kaikesta, minkä Luoja loi,

kuin: "armas Savonmaa!"

Yllä toisen tekoälyä käyttävän verkkopalvelun generoima "pastellivärimaalaus" edelleen sieltä oliivilehdosta. :) Nämä ja alla olevat kuvat on tuotettu maksuttomilla palveluilla, perusasetuksilla ja aika nopeasti. En ole vielä oppinut parantelemaan kuvia, mutta tulokset ovat kiinnostavia. Kuten näette, minua eivät niinkään kiinnosta unimaailmat, kaukaiset planeetat kaukana tulevaisuudessa tai historialliset tapahtumat vaan ne tavallisen elämän aiheet, joita koetan itsekin kuvata. Kokeilu on tosi hauskaa. Seuraavassa kahden eri tekoälyn samalla ohjeella tuottamat "valokuvat" lumisesta maisemasta. Ensimmäisessä kuvassa lumiset oksat ovat hieman hassun näköisiä, mutta tunnelma on juuri sitä mitä tarkoitin.

Ohjeessa oli sana "auringonnousu", joka alemmassa kuvassa jää hieman epäselväksi pilvisen taivaan takia. :) En huomannut pyytää kirkasta taivasta. Aika realistisen tuntuinen kuva:

Toinen värikäs näkymä:

Kertoilin tässä vuoden vaihduttua joillekin blogiystäville, että olen vähentänyt esimerkiksi puhelimen käyttöä... ja kuitenkin samanaikaisesti olen aktivoinut uudelleen Instagram-tilini. (𝅘𝅥𝅮𝅘𝅥𝅯 La donna è mobile...♩)

Postailin IG-kuvia jonkin aikaa vuosina 2017 - 18 ja sitten kyllästyin. Muistaakseni yksi syy oli, että minulle tärkeiden tilien päivitykset hukkuivat kuvatulvaan. Edelleenkin seuraamieni tilien postauksia löytyy joskus vasta "menneitä julkaisuja" selaamalla. 

Joulun alla halusin vilkaista Instagramia uudelleen ja huomasin ilokseni, että monet viiden vuoden takaiset kauniit Instagram-tilit ovat vielä olemassa ja aktiivisia. Seuraamistani tileistä kuitenkin suurempi osa on hiljaisia ainakin tällä hetkellä. Olen etsiskellyt täältä blogista tuttuja ihmisiä ja onneksi löytänytkin muutamia. Tilaa kuitenkin seurattavien listalla olisi. Siispä jos teillä, hyvät blogiystävät, on Instagram-tili, kertokaa se kommentissa!

Postailen tililläni (sara.villaemilia) suosikkikuviani blogista sekä toisinaan pieniä hetken tunnelmia, joista ei ihan blogipostaukseksi ole. On mukavaa, kun voi moikata blogituttavia melkein päivittäin. "Stooreja" ja "keloja" en muuten tee enkä niitä myöskään yleensä katsele. :)

Instagram esittelee käyttäjälle paljon sälää, joka ei kiinnosta ollenkaan. Pahimpana löydöksenä tällä hetkellä pidän kuitenkin sitä, että vaikka käytän Instagramia selaimella enkä ole ladannut sovellusta enkä mielestäni todellakaan antanut lupaa yhteystietojeni kaappaamiseen, Instagram ehdottelee minulle seurattavaksi naapureita, jotka ovat puhelimeni yhteystiedoissa! Onkohan tässä syynä yhteystietojen tallentaminen Google-tilille? Se on kätevää, mutta näköjään vielä haitallisempaa kuin luulin.

Kulunut viikko on ollut säältään oikea kunnon vanhan ajan talviviikko. Aurinko paistaa nytkin joten mennäänpäs ulos nauttimaan kevättalvesta! Mukavaa viikonloppua kohti valoa ja kevättä!

Helmikuun kuvahaaste - Some favourite pics

Hei taas ja hyvää Kynttilänpäivää! Päivät ovat jo pidentyneet ja auringonlaskun kohta kotijärvemme vastarannalla siirtyy vauhdilla kohti pohjoista. Yllä oleva kuva on muistaakseni maaliskuulta 2016 ja joka kevät vaihdan kevättalvella tämän kuvan blogin header-kuvaksi. 

Jos minun pitäisi valita paras koskaan ottamani kuva, se olisi hyvin mahdollisesti tämä. Rakastan sen lempeitä värejä ja valoa ja sitä, että lumisateenkin läpi aurinko paistaa ja ollaan menossa kohti kevättä ja lämpöä.

Otin paljon kuvia noina vuosina 2015, -16, -17... Silloin oli enemmän vapaa-aikaa ja ehkä energiaakin. :) Nyt on mukava katsella vanhoja kuvia ja siihen Kristiinan helmikuun kuvahaaste antaa hyvän mahdollisuuden. Haasteeseen voi tietenkin ottaa uusia kuvia, mutta tähän postaukseen halusin valita vanhoja suosikkejani.

Kristiinan omat kuvat tähän ensimmäiseen haasteviikkoon näette täällä. Mukaan ehtii vielä hyvin!

Helmikuun ensimmäisen päivän aihe on keittiö. Ensin valitsin kuvan, jossa näkyy hieman omaa keittiötämme, mutta sitten osui kohdalle tämä lehdestä talteen otettu kuva, jolla on varsin paljon tunnearvoa. :) Nuorena ostin antikvariaateista paljon kirjoja ja myös joitakin lehtiä. Jotkin Vogue-lehden numerot 1980-luvulta ja niiden muoti- ja sisustuskuvat jäivät mieleen ikuisiksi ajoiksi. :) Tämä kuva on saattanut vaikuttaa siihen, että rustiikkinen maalaishenkinen keittiö on minulle se parhain ainoa oikea keittiö. (Postasin tämän kuvan ensimmäisen kerran 2016.) 

Keittiöjutussa oli myös hauskaa riimittelyä:

"For those that long for gentler days

When things were done the proper way

There is our third and last design

Which also uses friendly pine.

But this is built of weathered wood

Which passing time has made look good

And it can boast a smart alliance

With every new and neat appliance.

Combining a nostalgic look

With all things for the modern cook."

Helmikuun toisen päivän aihe on käpy:

3. helmikuuta: Porkkanamuffinin päällä keskellä on mantelirouhetta. :)

4. helmikuuta: Eteeristä öljyä sisältävä pullo ei oikeastaan ole kaatunut, vaan asettelin sen noin. :)

Tämän "Aito frankinsensi" -öljyn hinta on yli 2000 euroa litralta. :) Sen raaka-aine on tullut Boswellia neglecta -puusta (kuten pullossa lukee) jo parin vuoden ajan, vaikka Frantsilan verkkokaupan tuotetiedoissa ja kuvassa on lukenut Boswellia carteri. Frantsilan asiakaspalvelu kiitti "arvokkaasta huomiostani", mutta muuten viestintä oli aika töykeää. Tällä hetkellä Frantsilan omilla sivuilla tekstiin on korjattu oikea laji, mutta kuvassa on edelleen pullo, jossa lukee Boswellia carteri.

Aihe muuten onkin mielenkiintoinen. Nykypäivänä frankinsensia eli olibaanihartsia käytetään kosmetiikkateollisuudessa eteerisenä öljynä kosmetiikkatuotteissa ja parfyymeissa. Sitä kerätään Boswellia-puista tekemällä runkoon viiltoja, joista mahla valuu ulos ja kovettuu hartsiksi. Olibaanipuut kasvavat hitaasti ja yleensä alkavat tuottaa hartsia vasta noin 40 vuoden iässä. Arvokkaita ja jo vuosituhansia käytettyjä hartseja saadaan lajeista Boswellia carteri/sacra, B. frereana, B. serrata ja B. papyrifera. Nämä Boswellia-lajit alkavat olla uhanalaisia sekä liiallisen hartsin keräämisen että ilmastonmuutoksen takia. Tästä voi lukea lisää esimerkiksi Save Frankincense -projektin (englanniksi) sivuilta.

Huomasin sattumalta, että eräs paljon mainostettu (ja minusta hieman epäilyttävä) "nivelten ja lihasten hyvinvointiin" kehitelty ravintolisä sisältää valmistajan mukaan Boswellia serrata -kasviuutetta. Mitenkähän lie ja onkohan raaka-aineen keruu kestävällä pohjalla?!

Kuten näette, minulla on käytössä useita tuoksuja. Seuraavat ostokset kuitenkin tulevat olemaan eri valmistajalta.

5. helmikuuta: Kuvassa ei kyllä ole kakku vaan luumu-juustopiirakka ennen uuniin menoa, mutta näyttäähän se nyt aika herkulliselta. :) (Lisää piirakasta tässä postauksessa.)

Briefly in English: Hello all and happy February! Today I'm pleased to participate in a photo challenge launched by Kristiina. The prompts all start with K and this week they were keittiö, käpy, keskellä, kaatunut and kakku, in English respectively kitchen, cone, in the middle, fallen and cake. :)

And as a bonus, some photos from Italy. :)

Ja lopuksi tietenkin...

Hello, September! - Apua niska-hartiaseudun kipuun

Hello all, this time first in English: September has begun. Once more it feels that the summer has whizzed by and the crisp mornings (my favourites) tell autumn is not far away. Some leaves have already turned yellow and some are beginning to fall. Here is a selection of end-of-summer/pre-autumn photos. :) Stay well and embrace the new season!

Heipä hei ja ihanaa alkanutta syyskuuta! Syksyn puuhat alkavat olla jo mielessä, käsityöt, lukeminen, lämpimät vaatteet... :) Vielä on kuitenkin paljon kesäistä nähtävää. Sitruunaperhonen poseerasi kaunopunahatun mykeröllä niin rauhallisesti, että otetaanpa vielä lähikuva:

"Joutomaatkin" alkavat näyttää kauniilta syksyn väreissä...

Joskus koronapandemian alkuvaiheissa kankaiset, pestävät kasvomaskit tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta joihinkin tilanteisiin. Ostin tällaisia Finlaysonin maskeja tarjouksesta. Nuo mustat kukalliset ovat yksinkertaisia ja melko mukavia käyttää (vaikka lopulta kertakäyttömaskit ovat ehkä kuitenkin parempi valinta), mutta useampikerroksiset, kuten nuo etualan Coronna-kankaiset, tuntuivat hieman hankalilta. 

Koska niitä oli kaksi samanlaista, päätin... ommella niistä pannulapun. :) Minulla on jossain työn alkuvaiheista talvella otettuja kuviakin, mutta koska en löydä niitä, kerron vain, että purin maskit auki, silitin ja ompelin kiinni toisiinsa kanttaamalla reunat valkoisella vinonauhalla.

Koska ompelun laatu jättää toivomisen varaa, näette tässä vain yksityiskohdan, jossa ommel näyttää suoralta. :)

Tämä kuva ei ole tältä vuodelta, mutta koska se on minusta mielenkiintoinen, lisäsin sen tähän:

Tässä postauksessa esittelen pari tuotetta, jotka – kuten aina – olen löytänyt, valinnut ja maksanut itse. Käytän mielelläni vuorotellen eri shampoita ja etsin uusia suosikkeja. Tällä hetkellä hiukseni pitävät XZ:n tervashampoosta. Hiukset tuntuvat pesun jälkeen puhtailta ja hyväkuntoisilta. Suosittelen kaikille, jotka pitävät tervan tuoksusta tai eivät muuten pelästy voimakkaita tuoksuja. :)

Siperiankissanminttu (eli siperianampiaisyrtti) kasvaa tähän aikaan vähän muodottomasti, mutta pääsee tähän postaukseen söpöjen kukkiensa ansiosta.

Verkossa toimivia lankakauppoja on moniakin, mutta minä olen usein tilannut lankoja ja muitakin tarvikkeita Lankavalta. (Onneksi en helposti pääse Kauhavalle myymälään, tulisi varmaan osteltua ihan liikaa.) Luettelo on aina ihanaa selattavaa...

... katsokaa nyt kuinka paljon langoissa on värivaihtoehtoja! :)

Syksyllä tulee vastustamaton halu alkaa taas neuloa (ja virkata ja ommella...). Hartiat kipeytyvät minulla helposti, vaikka yritän rentouttaa niitä. Niska-hartiaseudun hieronta auttaisi, ainakin minulla, valtavasti. Kokemukseni mukaan myös verenpaine laskee ja uni paranee. Koska hierojalle ei läheskään aina pääse, vaikka olisi tarvetta, olen etsiskellyt netistä kipukoukkuja ja muita lihasten itsehoitovälineitä. Hiljattain löysin tällaisen hierontakaaren, joka näytti minusta hyvin suunnitellulta. Kaari on noin metrin mittainen, joten esimerkiksi niskaa ja hartioita hieroessa asentokin paranee. Tässä mallissa on kaksi erimuotoista nystyrää, joista voi valita sopivamman lihaksen koon, sijainnin ja omien tuntemusten mukaan. Olen saanut apua tästä.

Minun oli tarkoitus saada tämä postaus valmiiksi jo aamulla, mutta tänään oli niin hyvä (työ)ilma, että päivä meni ulkohommissa.  Nyt aurinko on juuri laskenut ja sadekuuro ropisee katossa. Oikein hyvää yötä!

Zen :)

Nämä kuvat kevätpurosta metsässä ovat odottaneet postausta jo jonkin aikaa, ja nyt on niin paljon kiirettä ja stressiä, että on hyvä aika julkaista ne. :)

These photos have been taken already several weeks ago. The snow has disappeared by now and the woodlands look more green. I hope you can feel the refreshing scent of the woodland and enjoy the babbling of the brooklet.

For fun and for an extra calming effect, I added also some photos of piled pebbles. :) The small stones have been picked on the shores of the Lake Kinneret.

Hyvää viikonloppua!

Have a lovely weekend!