Parin viime päivän aikana on vihdoin saatu täälläkin muutama millimetri vettä (ja ensi yöksi on luvassa aika runsasta sadetta). Nyt on vihreys lisääntynyt ihan silmissä. Alla olevassa kuvassa oleva lehti kuuluu 'Elegans'-sinikuunliljalle. Koska kuunliljat näyttävät olevan melko helppohoitoisia eikä meillä ole toistaiseksi etanaongelmaa, hankin tänä keväänä paria lajiketta lisää. Ostoslistallani oli myös esimerkiksi Hosta 'Isoäidin hymy' hauskan nimensä takia, mutta sitä ei alkanut verkkokauppaan tulla, joten se jäi tältä keväältä hankkimatta.
Etanoista ja kotiloista puheenollen, meidän pihapiirissä on majoittuneena räkättirastaslaivue, jonka luulisi kyllä toimivan, jos kotiloita alkaisi näkyä. :)
Myös pioneille on löytynyt melko mieluinen paikka, joten hankin pihaamme tällaisia ihanuuksia.
Vesilinnuilla on jo poikasia! Kuva on otettu 22. toukokuuta.
Ruusujuuri on kauneimmillaan.
Yksi tämän kevään iloisista yllätyksistä oli tämä: Laajan pihapiirin luonnonvaraisten saniaisten joukossa kasvaa myös ainakin yksi kotkansiipi. Huomasin sen ruskeat itiölehdet siinä vaiheessa. kun kasvissa näkyi vain kuihtuneita viime vuoden lehtiä. Nyt sateen jälkeen uudet lehdet ovat kasvaneet yön aikana. :)
(Meillä on kotkansiipiä myös ostettuina taimina, mutta ne ovat vielä aika pieniä.)
Pihlajan tyylikkäät nuoret lehdet ovat jokavuotinen kuvauskohteeni.
Minulla on "omaishoitajan sairaalakassi", jolle halusin hauskan ripustuskoukun. Sienestävälle miehelleni olen ostanut koukun, jossa on koristeena puinen herkkutatti. Koukuissa on myös monia eläinhahmoja. En ollut koskaan ajatellut hankkia sellaista, koska niistä tulee mieleen "metsästysmuistot", joita jotkut ripustavat seinilleen... mutta sitten keksin: Tällainen jäniksen kuva on pieni hyvitys kaikista syödyistä kesäkukista, vahingoitetuista puista ja pensaista ja siitä, että suurin osa istutetusta kasveista on pitänyt suojata enemmän tai vähemmän rumilla ja hankalilla verkotuksilla. :D
Tämä olisi oikeastaan arktisten alueiden napajänis, mutta kyllä tämä suomalaisesta metsäjäniksestä käy. :)
Martta Wendelinin kortissa oikealla alhaalla lempeä kesätuuli leyhyttää ikkunaverhoa ja kortin yläpuolella näkyy Virpi Pekkalan maalaama Paratiisi. Kyllä, oma pieni saari keltaisine huviloineen ja kukkivine puineen voisi olla monen paratiisi. Minna Immosen korteista olen aina pitänyt ja Kaarina Toivanen oli uusi, miellyttävä tuttavuus.
Kiitos, Sini, todella kivasta arvonnasta!
Ja kiitos teille, blogin lukijat, vierailustanne.
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!
