Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them!

Kommentit suomen kielellä ovat erityisen tervetulleita! - Puoi commentare anche in italiano!

Thank you for your visit.

20.2.2019

17: Kirjassa on kaksoset - Lupins, *dreaming of P.E.I.*





Minkä kirjan löytäisin hyllystäni Helmet 2019 -haasteen kohtaan 17? No, ensimmäiset mieleen tulleet kaksoset olivat Vihervaaran Annan lapsia, ja minulla on kirjojen valinnassa periaate, että ensimmäisenä mieleen tullut vaihtoehto on paras vaihtoehto.

Anne of Ingleside (suom. Annan perhe, 2002) on Annan elämästä kertovan tarinan kuudes osa, mutta se on kirjoitettu kahdeksasta kirjasta viimeisimpänä. Alkuteos julkaistiin vasta 1939, kun kuusi ensin kirjoitettua kirjaa julkaistiin vuosina 1908 - 21. Minulla on tästä kirjasta vain italiankielinen versio, La grande casa.




Minulla oleva laitos ei kirjana ole erityisen houkutteleva. Kannen kuvitukseen olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota... Eivätkä kaikki Anna ja Gilbert Blythen lapset ole punatukkaisia. :) Kaksoset Anne (Nan) and Diana (Di) ovat kirjan alussa noin viisivuotiaita. Diana punatukkaisena muistuttaa äitiään, mutta Annella on ruskeat silmät ja hiukset.




Sivuhuomio: Kuten kirjan lopussa olevista luetteloista näkyy, Italiassa julkaistaan vielä paljon vanhoja nuortenkirjaklassikkoja sekä lapsillle ja nuorille tarkoitettuja versioita antiikin mytologiasta, keskiajan runoudesta yms.





Anna-sarjan sankari on siis englanniksi Anne ("with an e"), suomeksi puhutaan kai aina Annasta, mikä tavoittaakin alkuperäisen idean hyvin. Italiassa kirjasarja tunnetaan nimellä "Anna dai capelli rossi" (siis "punatukkainen Anna"), mutta tässä minulla olevassa käännöksessä (vuodelta 1992) puhutaan Annesta. Pidän tässä laitoksessa myös siitä, että alaviitteissä kerrotaan (italialaiselle) lukijalle englanninkielisen maailman historiasta, ruokaperinteistä, kirjallisuudesta, jne. ja selitetään sanaleikkejä, esim. sanojen Blythe ja blight välillä.

Anna-sarjan juoni lienee useimmille tuttu tai löytyy helposti netistä. Tässä vaiheessa Anne ja Gilbert ovat muuttaneet isompaan taloon. Kirjassa kuvataan kuusilapsisen perheen vilkasta elämää. Anna kuulostaa täydelliseltä äidiltä, hän on aina ymmärtäväinen, viisas, hellä... ja kauniskin. Taloudenhoidosta vastaa suurelta osin kodin hengetär Susan, joka valmistaa maukkaita ruokia joka tilanteeseen.

Kirjan alussa kuvataan perheen elämää yleisemmin, esimerkiksi miten selvitään hankalan tädin pitkästä vierailusta. Varsinkin isoimpien lasten (Jem, Walter sekä kaksostytöt) seikkailuista kerrotaan yksityiskohtaisemmin. Huomio kiinnittyy siihen, kuinka Blythen lapset, jotka ovat kotonaan tottuneet aina totta puhuviin ihmisiin, joutuvat usein vilpillisten koulu- tai muiden kavereiden huijaamiksi. Onneksi mitään liian kamalaa ei kirjassa satu, mutta monilta harmeilta olisi vältytty, jos lapset olisivat puhuneet vanhempiensa kanssa mieltä askarruttavista asioista. :) Jopa täydellisen parin, Annan ja Gilbertin, liitto uhkaa säröillä, kun puhuminen ja toisen huomaaminen on hetkeksi unohtunut.

Kirja on viihdyttävää luettavaa aikuisellekin, mutta ei kirjasarjan paras. Siinä missä Montgomery parhaimmillaan tekee tarkkoja huomiota ihmisluonnosta, tässä kirjassa esimerkiksi Naisyhdistyksen tilaisuudessa juorutaan 12 sivun verran yhteen menoon, mikä minusta oli aika puuduttavaa luettavaa.

Anna on aikuisenakin sukulaissielumme. :) Hän rakastaa puutarhoja eikä Gilbertin mukaan voi olla ostamatta kirjaa, jonka nimessä on sana "puutarha". Luontoa ja maisemia kuvataan kauniisti, kuten Montgomeryn kirjoissa on tapana. Kirjan alussa Anna vierailee rakkaassa Avonleassa...

Lì ogni luogo le evocava un gradito ricordo. E nei giardini della memoria fiorivano le rose dei mille ieri.

Oi, ihanuutta! Etsin yllä olevaa kohtaa englanniksi ja Project Gutenberg tarjoaa meille luettavaksi koko kirjan! Wikipedian L. M. Montgomery -artikkelin yhteydessä on linkkejä myös äänikirjoihin.

Every spot she looked upon had some lovely memory. There were haunted gardens here and there where bloomed all the roses of yesteryear.

Vihervaaran Anna on aina ajankohtainen. Vuonna 2017 ilmestyi ensimmäinen kausi uudesta "Anne"-sarjasta (myös nimellä "Anne with an E" ja suomeksi "Anna, A lopussa"), josta Netflixissä on nähty kaksi kautta ja kymmenosainen kolmas kausi ilmestyy tänä vuonna. On sanottu, että "Anne" on "the most stylish adaptation ever" ja alussa minäkin olin siitä aivan innoissani. Joidenkin arvioiden mukaan sarjasta on kuitenkin tehty liian nykyaikainen, liian "raflaava"... ja toisaalta poliittisesti korrekti tavalla, joka ainakin minua hieman ärsyttää. Näyttelijävalinnat ovat tietysti kiinnostava keskustelunaihe. "Matthew" ja "Marilla" ovat minusta hyviä, samoin Annan ystävä "Diana" on sopivan herttainen. :)

(Netflixistä puheen ollen, kehuttu "Juhlat" ("Russian Doll") viittaa usein Montgomeryn toiseen tunnettuun hahmoon, Uudenkuun Emiliaan, mutta tästä aiheesta en jatka sen enempää, koska jaksoin katsoa sarjaa kaksi jaksoa, mutta kolmas jäi jo kesken...)

Anna-kirjojen tapahtumapaikka Prinssi Edwardin saari (Kanadan itärannikolla) on kuvauksista päätellen ihastuttavan kaunis paikka. Koska se on tunnettu, paitsi Annasta ja Emiliasta, myös lupiineista (googlettakaa "prince edward island lupins" tai "lupines" :)), lisään tähän postauksen loppuun lupiinikuvia. Ne ovat vuodelta 2017. Se oli hyvä lupiinivuosi, kun taas vuosi 2018 ei ollut.

Olen ollut niin "Italian puutarhoissa" -sarjan lumoissa, että eilen illalla, kun vilkaisin ikkunasta ulos, hämmästyin kun ulkona ei ollutkaan vihreää vaan aivan lumista. Nyt melkein tuiskuttaa.



















17.2.2019

39: Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja - Repost: Of bears and men


Hei kaikille ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Julkaisen uudelleen postauksen viime vuodelta. Jos olette jo kommentoineet, älkää kokeko velvollisuudeksenne kommentoida uudelleen. :D






Karhumies.
Kirjoittajat: Vesa Tuominen ja Esa Silander.
Kannen kuva: Tapio Paappanen.
Docendo. Jyväskylä 2018. € 29,90.

Mielipiteeni: Syvästi koskettava.
Suosittelenko? Ehdottomasti.

"Sulo Karjalainen on adoptoinut emonsa menettäneitä karhunpentuja. (...)
Elämäntyöllään hän on näyttänyt, että ihmisen ja karhujen välinen yhteys voi kasvaa ystävyydeksi."






Julkaisen siis uudelleen tämän Karhumies-postauksen, koska Helmet-haasteen kohdassa 39 etsitään kirjaa, joka kertoo ihmisen ja eläimen suhteesta. Hyllystäni olisi löytynyt useitakin vaihtoehtoja tähän kohtaan, mutta Karhumies on kirja ihmisen ja eläinten suhteesta par excellence.

Alunperin eli noin vuosi sitten, maaliskuussa 2018... postausvuorossa oli haastevastaus kevään merkeistä, mutta elämä (lue: influenssa perheessä) sotki suunnitelmani sekä edellisen postauksen kommentteihin vastaamisen, joka oli alkanut niin hyvin... :)

Minulla ei flunssa kovin paha ollut. Saipahan kerrankin loikoilla pitkään aamulla. Olen täyttänyt sudokuja ja ottanut Sherlock- ja Elementary-maratoneja. Ja ne unet, joita kipeänä näkee! Olen vieraillut puistoissa ja puutarhoissa, löytänyt metsästä eksoottisia puita ja tavannut monia kiinnostavia ihmisiä. :D

Toipilaiden piristykseksi tilasin tämän vastailmestyneen kirjan. Hinta Prisman verkkokaupassa oli € 27,56 ja kirja saapui kahdessa päivässä. Prismassa ei kirjaa näyttäisi nyt olevan saatavilla ja sivulla ilmoitetaan, että uusi painos on tulossa. Toivottavasti se tarkoittaa sitä, että kirjaa on ostettu paljon! Karhumies kuuluu jokaisen luonnon ja eläinten ystävän kirjahyllyyn.

Vilkaisin nettikirjakauppoja nyt helmikuussa 2019 ja myynnissä näkyy olevan jo kirjan viides painos.






Sulo Karjalainen ja Juuso-karhu kavereineen ovat varmaan jo tuttuja useimmille suomalaisille. Karhumies kertoo koskettavasti ja mielenkiintoisesti Sulon, Kuusamon Suurpetokeskuksen ja siellä elävien karhujen ja muiden pelastettujen eläinten elämästä.










Hello all! This is a repost of "a post-influenza post" I wrote almost one year ago. I participate with this to the Helmet 2019 reading challenge, to the subject No 39: "A book about the relationship between humans and animals". 

So, in March 2018, to cheer up the family, I bought a very interesting, recently published book. (I hope it will be translated into English too.) Sulo Karjalainen runs an orphanage for predators in Kuusamo, in the east of Finland in the Northern Ostrobothnia region. He has a unique relationship with the large predators, especially the brown bears.






Sulo Karjalainen demonstrates that a friendship with these impressive animals is not only possible, but it's also a highly rewarding, truly heart-warming experience.






Interesting links:












Have a great week ahead!











15.2.2019

18: Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Old favourites: Unopiù


Virkistävä föhn-tuuli puhalsi tänään aivan sääennusteen mukaisesti. Aurinko paistoi ja lämpötila oli korkeimmillaan kolmisen astetta plussan puolella. Tällaisena päivänä on täynnä energiaa. Kevät tuntuu olevan jo aivan lähellä. :) Lunta on puoli metriä, mutta vihreät kasvit ja tuoksuvat kukat loistavat haaveissa. Olen iltaisin katsellut vanhaa (2011) Monty Don -sarjaa "Italian puutarhoissa". Sehän on aivan ihana.

Lukuhaastetta (Helmet-lukuhaaste 2019) varten olen availlut muuttolaatikoita (koska koetan löytää kaikki kirjat omasta hyllystä - tai laatikosta :)) ja joitakin etsimiäni kirjoja olenkin jo löytänyt.


From: Clare Littlewood - Mario Ciampi: Gardens of Sicily


Yksi kauan kaivattu aarre oli Clare Littlewoodin (tekstit) ja Mario Ciampin (kuvat) Gardens of Sicily. Paitsi Sisilian komeita maisemia, kirjan sivuilla ihastellaan tunnettuja puistoja ja kasvitieteellisiä puutarhoja. Tekijät ovat myös päässeet tutustumaan yksityisiin puutarhoihin, jotka eivät ole koskaan auki yleisölle. Kirjan kuvat ovat aivan huikeita.

Halusin sisällyttää tämän kirjan Helmet-haasteeseen ja ainakin se sopii kohtaan 18. :) Puutarhasuunnittelija, maisema-arkkitehti Clare Littlewood on opiskellut Edinburghin yliopistossa ja työskennellyt pitkään Italiassa.


Clare Littlewood - Mario Ciampi: Gardens of Sicily


Laatikkoja availlessa löytyi muitakin kaivattuja aarteita, esimerkiksi Unopiù-luettelo vuodelta 2008. :)

Näitä tuli ainakin ennen italialaisen "Gardenia"-lehden mukana. Unopiù on 1978 Lazion alueella, lähellä Viterboa, perustettu puutarhakalusteita ja sisustustavaroita myyvä yritys. Sen nettisivulta voi tilata painetun luettelon postikuluja vastaan tai ladata digitaalisen version.


Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli


Kuten aina, tämä postaus esittelee omia suosikkejani, ilman mitään yhteistyötä yrityksen kanssa. Kauniiden ja hyvälaatuisten ulkokalusteiden valmistajia on varmaan paljon, mutta en ole koskaan nähnyt yhtä ihania ja viimeistä yksityiskohtaa myöten suunniteltuja luetteloita. :)


From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli

From: Unopiù catalogo 2008 - Servizi fotografici: Mario Mattioli



Hyvää viikonloppua!
Have a happy weekend!
Buon fine settimana!








12.2.2019

6: Rakkausromaani - Happy Valentine's Day!






Hei kaikki... ja erityisesti kanadalaiset blogiystävät! :)

Valitsin Helmet-haasteen kuutoskohtaan L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjan Sininen linna (The Blue Castle, 1926). Kirjan nimilehdellä lukee "rakkausromaani", mutta Sininen linna ei ole pelkästään rakkauskertomus, vaan myös kasvutarina, kiinnostava aikakauden kuvaus... ja mielestäni myös kirjailijan rakkaudentunnustus luontoa kohtaan.






Netistä löytyy paljon hyviä kirjabloggareiden postauksia tästä kirjasta. Niistä voitte halutessanne myös lukea juonen kuvauksen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosiin Ontariossa, Kanadassa. (Ontario on asukasluvultaan Kanadan suurin provinssi, ja Wikipedian mukaan sen nimi tulee huron-intiaanien kielestä ja tarkoittaa "kauniit järvet" tai "kauniit vedet". :)) Omana kommenttinani lisäänkin, että minua tässä kirjassa on aina viehättänyt  luonnon kauneus ja päähenkilöiden rakkaus sitä kohtaan.  Yksi kirjan henkilöistä, luontokirjailija John Foster kirjoittaa metsistä: Mutta jos ne tietävät, että tulemme niiden luo, koska rakastamme niitä, ne ovat hyvin ystävällisiä meille ja antavat meille sellaisia kauneuden ja riemun aarteita, joita ei osteta eikä myydä missään markkinapaikalla.

Elämänmuutoksensa myötä kirjan päähenkilö Valancy vapautuu nauttimaan luonnosta kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. Hän vapautuu myös joidenkin sukulaistensa varsin ahdistavasta tavasta uskoa:

»Siunaa tämä ruoka hyödyksemme ja pyhitä elämämme Sinun palvelukseesi», lausui Herbert-setä reippaasti.
Täti Wellington rypisti otsaansa. Hän piti aina Herbertin ruokarukouksia liian lyhyinä ja 'lörpöttelevinä'. Ruokarukouksen, joka oli ruokarukous myös täti Wellingtonin mielestä, piti olla ainakin kolme minuuttia kestävä, ja se piti lausua luonnottomalla äänellä, joka oli vaikerruksen ja laulun välillä. Hän piti vastalauseen ilmaukseksi päätänsä kumarruksissa melkoisen ajan sen jälkeen kun kaikki muut olivat nostaneet päänsä...

Yllä kuvattua ihmistyyppiä tapaa muillakin elämänalueilla kuin ruokarukouksen yhteydessä. :) Onneksi Valancyn uskonelämästä tulee kadehdittavan antoisaa:

Valancy meni joka sunnuntai-ilta pieneen vapaiden metodistien kirkkoon, joka oli laaksossa 'takamaan' reunalla. Se oli torniton, pieni harmaa rakennus mäntyjen keskellä, ja sen sivulla oli muutamia hautoja ja sammaltuneita hautakiviä pienessä, aidan ympäröimässä, ruohottuneessa neliössä. Hän piti papista, joka saarnasi siellä yksinkertaisesti ja vilpittömästi. Tämä vanha mies asui Port Lawrencessa ja tuli järveä pitkin pienellä perämoottoriveneellä pitääkseen maksuttoman jumalanpalveluksen mäkien takana sijaitsevien pienten kivikkoisten maatilojen ihmisille, jotka muuten eivät olisi saaneet kuulla evenkeliumin sanomaa. Valancy piti yksinkertaisesta jumalanpalveluksesta ja hartaasta veisaamisesta. Hän istui mielellään avoimen ikkunan ääressä ja katseli ulos mäntymetsiin. Seurakunta oli aina pieni. Vapaita metodisteja oli vähän, he olivat köyhiä ja yleensä oppimattomia. Mutta Valancy rakasti näitä sunnuntai-iltoja. Ensimmäisen kerran elämässään hän piti kirkossakäymisestä...






Meillä olevan painoksen kansikuva ei minusta sovi erityisen hyvin kirjaan. Minä valitsisin kanteen luontokuvan, maiseman tai jonkin yksityiskohdan, valokuvana, piirroksena, maalauksena, tai sitten Valancyn kuvitteleman hennonsinisen linnan, joka "mäntyjen verhoaman vuoren huipulla kuvastuu tuntemattoman maan auringonlaskua vasten". :)

Tämän postauksen kuvista osa on vuodelta 2015. (Mukana ovat myös senaikaiset kommentit. Halusin säilyttää ne, koska osa näistä alkuaikojen blogiystävistä osa ei bloggaa enää.) . Olen käyttänyt kuvissa Picasan "Pencil Sketch" efektiä ja sen jälkeen vielä "pehmentänyt" niitä. Linnakuva on "kotiseudulta" Italiasta.






PS I don't usually translate my own posts from Finnish into English (or other languages) using the Google Translate button because I know the results are depressing. I tried it, however, with my latest post. *a heavy sigh* The text becomes almost incomprehensible... and there are clear mistakes (sometimes the translation says exactly the opposite of what I wrote). You need to be really creative when you read the translations. Try to find the logic behind those strange chains of words!! :D






Hyvää ystävänpäivää!
Happy Valentine's Day!
Buon San Valentino!







Julkaisen tämän postauksen jo nyt, koska haluan jakaa kanssanne tämän videon. Ihana Susan Boyle esiintyy nyt America's Got Talent: The Champions -kisassa.

Huomatkaa upea kappeli (Wayfarers Chapel, also known as "The Glass Church", located in Rancho Palos Verdes, California) videon alussa ja AGT:n kauniit lavasteet!



10.2.2019

Helmet 2019 - Lukemani kirjat


Helmet-lukuhaaste 2019 sekä Kirjahyllyn aarteet -haaste

Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen kirjat omasta kirjahyllystä. :)


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

4. Kirjailijan ainoa teos

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

6. Rakkausromaani: L. M. Montgomery: Sininen linna (The Blue Castle)

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Mary Westmacott (Agatha Christie): Ruusun aika (The Rose and the Yew Tree)

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Maikki Harjanne: Mintun lääkärikirja

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

17. Kirjassa on kaksoset: L. M. Montgomery: La grande casa (Anne of Ingleside)

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Clare Littlewood - Mario Ciampi: Gardens of Sicily

19. Et pidä kirjan nimestä

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Margaret Craven: Kuulin pöllön kutsuvan (I Heard the Owl Call My Name)

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

23. Kirjan nimessä on jokin maa

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Bo Lundin: Dekkarisankarit: kuka kukin on (Dexikon: mer än 500 detektiver, thrillerhjältar, äventyrare, medhjälpare - samt en och annan minnesvärd skurk)

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

29. Kirjassa nähdään unia: Donna Leon: The Girl of His Dreams

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Colin Dexter: The Remorseful Day

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti: Daniel Pennac: La lunga notte del dottor Galvan (Ancien malade des hôpitaux de Paris)

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Sophie Kinsella: The Secret Dreamworld of a Shopaholic

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Markku Ropponen: Kuhala ja kuoleman hipaisu

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Pentti Haanpää: Korpisotaa

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Tuominen Vesa - Silander Esa: Karhumies

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Danielle Steel: Brilla una stella (His Bright Light)

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: Paul Gallico: Kukkia rouva Harrisille (Flowers for Mrs. Harris)

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja




8.2.2019

12: Kirja liittyy Isoon-Britanniaan





Hei taas! Helmet-haasteen kohta 12 taitaa olla yksi helpoimpia. :) Hyllystäni olisin voinut valita tämän kirjan...




... tai tämän...




... tai vaikkapa tämän:




Ruokaostoksilla marketissa kuitenkin tuli vastaan Agatha Christien salanimellä Mary Westmacott kirjoittama Ruusun aika (julkaistu ensimmäisen kerran 1948 nimellä The Rose and the Yew Tree), ja koska en ollut koskaan lukenut "Westmacottia", ostin pokkarin 3,95 euron hintaan. Pidin myös kirjan kannesta. :)




Onneksi en lukenut takakannen tekstiä. Siinä nimittäin lukee:

St. Loon linna ei totisesti ollut tästä maailmasta. Vanhanmustine muureineen se oli ylpeä ja suljettu kuin aristokratia itse. Kuin sadun prinsessa oli siellä asuva tyttökin, viehkeä Isabella. Kun John Gabriel, kieltämättä hieman rahvaanomainen seikkailija ja poliittinen onnenonkija tuli kaupunkiin ja näki Isabellan, hän ei enää voinut ajatella mitään muuta. Rakkauden ja vihan, koston ja omistamishalun huumaannuttamana Gabriel vannoi että vielä hän sen aatelistytön ottaa...

Kuka näitä tekstejä oikein kirjoittaa? :) Noin kuvattuna kirja kuulostaa kioskikirjallisuudelta huonoimmillaan. Jos olisin lukenut tekstin, en olisi kirjaa ostanut. Politiikkaan pyrkivä John Gabriel ja cornwallilaisessa linnassa asuva Isabella Charteris muodostavat eräänlaisen parin, mutta Ruusun aika kuvaa varsin kiinnostavasti myös sodanjälkeistä kuningaskuntaa ja heinäkuun 1945 parlamenttivaaleja, joissa Attleen johtama Työväenpuolue sai murskavoiton Churchillin konservatiiveista (alahuoneen paikat 393 - 197). Kirjassa tarkastellaan luokkayhteiskuntaa, pohditaan kuolemaa ja elämän mielekkyyttä, hyvän poliitikon ominaisuuksia... Konservatiivipuolueen ehdokas Gabriel on varsin älykäs ja tosipaikan tullen herrasmies, työväenluokkaisesta taustastaan huolimatta. :)

Shakespearen tuotannon tuntemisesta on iloa kirjaa lukiessa. Kirjan alkuperäinen nimi The Rose and the Yew Tree (Ruusu ja marjakuusi) ja alun lainaus sen sijaan ovat T.S. Eliotin (pitkästä) runosta "Little Gidding", johon kirjassa viitataan useassa kohtaa.


...
We die with the dying: 
See, they depart, and we go with them. 
We are born with the dead: 
See, they return, and bring us with them. 
The moment of the rose and the moment of the yew-tree
Are of equal duration. A people without history
Is not redeemed from time, for history is a pattern 
Of timeless moments. So, while the light fails 
On a winter's afternoon, in a secluded chapel
History is now and England.
...


"Ruusun aika ja marjakuusen aika ovat yhtä pitkät." Viittaakohan lainaus kirjassa tarinan päähenkilöihin? Englantiin ja sotiin? Ruusuun kauneuden ja rakkauden ja toisaalta marjakuuseen elämän ja kuoleman symbolina?

Agatha Christien teoksista on tehty niin paljon elokuvia ja TV-sovituksia, että kirjaa lukiessa alkaa automaattisesti kuvitella tapahtumapaikkoja - vanhoja, upeita taloja puutarhoineen, aurinkoista merenrantakaupunkia lokkeineen ja matkailijoineen, ruusupenkkejä ja teekutsuja, vistiotteluita ja tanssiaisia - sekä päähenkilöitä, joiden ulkonäköä kirjassa kuvataan osuvasti.

Loppuun yksi lempikuvani: kuihtuvat tulppaanit ovat naamioituneet kurjenmiekoiksi. :)


3.2.2019

30: Kirjan kannessa on kaupunkimaisema - Happy February!



Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30 tarvitaan siis kirja, jonka kannessa on kaupunkimaisema. Tämä amerikkalainen painos Colin Dexterin (1930 - 2017) kirjasta The Remorseful Day (1999, suom. Katumuspäivä, 2000) täyttää vaatimuksen juuri ja juuri. :) Kansikuvassa näkyy Oxfordin yliopiston keskeisten rakennusten kattoja, näkyvimpänä Radcliffe Cameran (osa Bodleian Librarya) komea kupoli.

TV:n Komisario Morse -sarja on ollut suosikkini jo pitkään, ja esimerkiksi puhelimessani on joskus ollut Barrington Pheloungin säveltämä tunnusmusiikki soittoäänenä. Minulla on kaikki TV-sarjan jaksot DVD:llä, mutta sarjan pohjana olleita kirjoja vain kaksi... enkä taida hankkia niitä lisää.

Osallistun näillä kirjapostauksilla myös Main Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen. Tämä kirja sopii haasteeseen erityisen hyvin, koska kirjan välistä löysin "valokuvan", jota en lainkaan muistanut omistavani. John Thaw'n kuva (siinä on nimmarikin! :)) ei ole oikea valokuva vaan varmaan netistä tulostettu. En muista koskaan printanneeni mitään valokuvapaperille, joten tästä kuvasta voinen kiittää IT-lahjakkaampaa jälkikasvua. :)





Katsoin "Katumuspäivän" tätä postausta varten. (Se on sarjan viimeinen jakso.) Kuten arvata saattaa, kaksituntisessa elokuvassa oiotaan mutkia kirjaan verrattuja ja jätetään joitakin henkilöitä tarinasta pois. Kirjan mainoslauseiden mukaan Chicago Sun-Times -lehti on kirjoittanut, ettei Morsea todella tunne, jos ei ole lukenut kirjoja ja että sarjaa katsoneet varmasti arvostavat kirjojen henkilöhahmojen syvyyttä. No jaa, ainakin tämän viimeisen kirjan perusteella Morse ja kollegat ovat miellyttävämpiä TV:ssä kuin kirjoissa. Sekä Morse, poliisitarkastaja Strange että ylikonstaapeli Lewis käyttävät kirjassa paljon aikaa (minusta) turhaan väittelyyn (esimerkki: kirjan alussa käytetään melkein 14 sivua siihen, että Strange pyytää Morsea tutkimaan selvittämättä jäänyttä murhaa) ja mm. arvioivat joitakin alaisiaan melko halventavasti.

Vaikkakin hivenen äreä, TV:n Morse on humaani, moraalinen ja romanttinen. Kirjan Morse panttaa tietoja alaisiltaan, teettää turhaa työtä ja tuntuu ihastuvan varsinkin vääriin naisiin... sometimes only for a brief term, yet sometimes throughout Michaelmas and Hilary and Trinity... Hyvin oxfordilaista sanaleikkiä. :)



From: Inspector Morse S8 E5


Kuitenkin Morsen tähän viimeiseen juttuun liittyvien toimien motiivi paljastuu kirjan lopussa paljon jalommaksi kuin TV-elokuvassa eikä hän alun perinkään omi juttua itselleen, komisarioksi pyrkivän Lewisin harmiksi, kuten TV-sarjan yksinkertaistetussa tarinassa.


From: Inspector Morse S8 E5


Morse rakastaa piilosanaristikkoja, oikeinkirjoitusta ja sivistyssanoja, ja niin teki varmaan Dexterkin. Kirjassa vilahtelee sanoja kuten prolegomenon, pterophobia, stichomythia ja sesquipedalian. :)


Kirjassa oikoluetaan. :)


Kesällä 1998 sekä komisario Morse että poliisitarkastaja Strange, vanhat ystävät, ovat jo lähellä eläköitymistä. Varsinkin Morsen terveys on huono. Puutarhabloggaajana huomaan mielelläni, että luonnon kauneus ja esimerkiksi kukat ovat tulleet Morselle entistä tärkeämmiksi. :) Hän on myös alkanut tarkkailla puutarhansa lintuja. Luin hiljattain kirjailija Merete Mazzarellan haastattelun naistenlehdestä. Mazzarellan mukaan vanhat ihmiset pitävät jostakin syystä erityisesti linnuista. Huomaan itsestäni, että ikääntymisen myötä on enemmän aikaa ja entistä suurempi tarve huomata luonto ja sen kauneus. Linnut taitavat olla helpoimmin havainnoitavia "luontokappaleita", yhdessä oravien kanssa. Siinä Mazzarella on varmaan oikeassa, että "luonto tuo lohtua, kun ihminen havahtuu ajattelemaan, että omaan kuolemaan ei välttämättä ole enää pitkä aika. Sitä miettii, että onneksi sentään tämä jää jäljelle."


From: Inspector Morse S8 E5


Punertaa taivas
Raskaasti kuolee
Pois länteen päin
Ei tuntea voi, ei kuulla, nähdä
Ei löytää enää
Toivoa vailla mailleen
Painuu katumuksen päivä


Sekä kirjassa että TV-elokuvassa lausuttiin viimeinen säkeistö englantilaisen runoilijan A. E. Housmanin (1859 - 1936) runosta "How Clear, How Lovely Bright". (Kääntäjän nimeä en tiedä.)


How clear, how lovely bright,
How beautiful to sight
Those beams of morning play;
How heaven laughs out with glee
Where, like a bird set free,
Up from the eastern sea
Soars the delightful day.

To-day I shall be strong,
No more shall yield to wrong,
Shall squander life no more;
Days lost, I know not how,
I shall retrieve them now;
Now I shall keep the vow
I never kept before.

Ensanguining the skies
How heavily it dies
Into the west away;
Past touch and sight and sound
Not further to be found,
How hopeless under ground
Falls the remorseful day.


From: Inspector Morse S8 E5


Mukavaa helmikuuta kaikille!
Alla olevissa kuvissa helmikuun kuvia saamissamme seinäkalentereissa.
Happy February!
Buon mese di febbraio! 




A heartfelt thank you to S. and K.! :)