Pilviä, pakkasta ja piparkakkujäätelöä

 

Viikon loppupuolen sateet alkoivat väistyä lauantaina ja illalla sää kirkastui. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli toistaiseksi kylmin tänä syksynä, yön alin lämpötila oli mittarissamme noin -3 C. Sunnuntailounaan valmistelu vei aikaa aamupäivällä, mutta muutama kuurakuva piti käydä pihalla nappaamassa, kuten joka syksy. :)

Viikonlopun kunniaksi on maisteltu kotimaista Jymyn Piparkakkujäätelöä. Kuten ostojäätelöt yleensä, se oli kahden hengen raatimme mielestä hieman turhan makeaa, mutta muuten oikein hyvää. Piparkakku maistui mukavasti.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Tähän voi. :)

Mukavaa iltaa, hyvää yötä ja kivaa uutta viikkoa! <3

Vielä on valoa ja värejä

 

Hyvää huomenta! Eilen oli vielä tuulinen päivä, mutta ei niin paha kuin tiistaina. Kiertelin tyytyväisenä pihalla auringonpaisteessa ja ihastelin sitä, kuinka tuuli oli puhdistanut lehdet pois teiltä ja jättänyt niitä vain kohtiin, jossa ne on maatuvat mullaksi ja ovat hyödyksi. :)

Sekin on hauskaa, että maisemat muuttuvat avarammiksi, kun osa puista on jo melkein lehdettömiä. Vaihtelu virkistää. Sitten keväällä, yli puolen vuoden jälkeen, puihin puhkeavat lehdet ovat taas enemmän kuin tervetulleita. :) Tässä postauksessa on näkemiäni pieniä, iloisia väripilkkuja. Vielä lokakuussakin on kukilla nuppuja!

Pilvipalvelu muistutti, että kolme vuotta sitten tänään herättiin lumiseen maisemaan. (Joinakin vuosina täällä lunta saattaa sataa jo syyskuun puolella.)

Tänään kuitenkin saadaan vielä nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Tuttuun tapaan tähän voi. :) Mukavaa torstaipäivää!

Syksyn hempeitä sävyjä

 

Hyvää Mikkelinpäivää! Näiden kuvien hempeä vaaleanpunaisuus liittyy Repolaisen haasteeseen, jossa tässä kuussa pohditaan feminiinisten ja maskuliinisten värien eroja. :) Nykyisin värejä ei varmaankaan juurikaan enää jaotella noin, onneksi, ja kukin saa pukeutua mieluisimpiin ja tilanteeseen tai vaikka omaan ihonväriin parhaiten sopiviin väreihin. Ainoa väri, jota en ehkä pikkupojalle pukisi tai isommalle ehdottaisi on vaaleanpunainen. 

Minulla sattuikin olemaan useita syksyisiä kuvia, joissa on juuri ihanaa vaaleanpunaista. Esimerkiksi vaatteissa tai sisustuksessa minulla ei sitä juurikaan ole, mutta kukkien värinä se on yksi suosikkini.

Pari vuotta sitten juuri Repolaisen kanssa kokeiltiin puolukanvarpujen säilömistä hiuslakan avulla. Minun varpuni säilyivät hyvännäköisinä aika pitkään, mutta eivät jouluun asti. :) Tänä vuonna ajattelin kokeilla lakkaamista uudelleen, kun sain tuomisina niin monta marjakanervaa, ettei niille kaikille ollut hyviä paikkoja. Tässä on vaaleanpunaisia lakattuina. Valkomarjaisia oksia myös lakkasin pari sekä ripustin joitakin kuivumaan pieninä nippuina. Niissä ovat marjat kutistuneet aika paljon, mutta toistaiseksi pysyneet kiinni varvuissa. Joulukoristeisiinhan näitä olisi tarkoitus käyttää... :)

Verikanukka on yksi lempikasveistani.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Kommenttiosio on auki kuukauden ensimmäisessä postauksessa.

"Mikkelistä päre pihtiin..." 

eli tunnelmallisia syyspäiviä kaikille!

24. syyskuuta

 

Syksyn värit alkavat olla kauneimmillaan ja jouluaattoon on kolme kuukautta. :)

Blogilistat eivät edelleenkään päivity normaalisti. Harmillisesti juuri joulublogilista jumittaa pahiten! Monessa blogissa on uusia postauksia, vaikka ne eivät sivupalkissa näy. Kannattaa klikata blogin nimeä eli mennä blogin pääsivulle.

Maaliskuun haastevastaukset :)

 

Hyvää naistenpäivää!

Käydäänpä suoraan asiaan: Repolaisen kuukausihaasteen aiheena ovat maaliskuun maut. Maaliskuussa odotetaan jo pääsiäistä (vaikka se useimmiten on vasta huhtikuussa) ja minulle pääsiäisen ykkösherkku ovat erilaiset rahkaleivonnaiset ja -jälkiruoat.

Maaliskuuhun ei muuten minusta liity mitään erityisiä ruokia. Päätinkin laajentaa makuaihetta myös väreihin ja muotoihin. Niitäkin voidaan kutsua maukkaiksi tai herkullisiksi. :) Maaliskuun väri on minusta vihreä. Olen viime vuosina tykästynyt siihen entistä enemmän ja vihreää löytyykin kodistamme sieltä täältä. Tämä pieni kahvikuppi on yksi suosikkini; sen muotokin on minusta herkullinen.

Lapsuudessani syötiin jouluaaton ateria Krokus-lautasilta. Muilla aterioilla niitä ei muistaakseni käytettykään. Nykyisin käytämme useimmiten Teema-astioita, valkoisina tai punaisina...

... ja tänä talvena tapahtui se, mitä olin toiveikkaana odottanut: joitakin Teema-astioita on saatavana tummanvihreänä! (Kuvassa nämä taitavat näyttää tummemmilta kuin ovatkaan.) Värin nimi on suomeksi "metsänvihreä", englanniksi "hunter" (höh?). Nämä mukit tulevat käyttöön ensi jouluna. 

Astiat on valmistettu Thaimaassa. Tarrat lähtivät hieman huonosti irti. Tästä tulikin mieleen näppärä konsti, jonka opin vasta viime syksynä, kun taistelin kurkkupurkkien etikettien kanssa. (Purkit kullanvärisine kansineen ovat kivoja säilytysastioita keittiössä ja muuallakin.)

Etiketit irtoavat kaikista helpoiten, kun laittaa kuumaa vettä purkin sisälle ja kannen kiinni. Jos veden pinta yltää suunnilleen kanteen asti, myös siinä mahdollisesti oleva etiketin saa poistettua. Etiketti ei saa kastua. Lämpö pehmittää liiman ja etiketti irtoaa vetämällä. Purkin kylkeen jää liimaa, jonka voi poistaa öljyllä. (Minä käytän laventelintuoksuista vartaloöljyä, joka jäisi muuten käyttämättä. :)) Öljy saa vaikuttaa hetken, minkä jälkeen liiman voi pyyhkiä vaikka talouspaperilla. Lopuksi pesu astianpesuaineella. 

Tällä vinkillä osallistun Selättömän puutarhurin vinkkihaasteeseen.

Sattumalta myös uuden ripsivärini hylsy on vihreä. On se vain herkullisen näköinen. :)

Kristiinan kuukausihaasteessa etsitään mietelauseita. "Kyllä aika tavaran kaupitsee" on lausahdus, joka tulee minulla mieleen usein. Paljon on tavaroita tallessa... ja aika monelle löytyy jossain vaiheessa käyttöä. Nyt olemme sellaisessa vaiheessa omaishoidossa, että hoidettava näyttää syövän mieluiten kevyellä ja paksuvartisella muovilusikalla, vaikka tarttumis- ja otevoimaa muuten on vielä hyvin.

Nämä piknik-aterimet ovat siis jälleen hyödylliset. Luulen että myös iloiset värit piristävät.

Vuosikymmeniä sitten olen saanut lahjaksi Kermansaven Heinä-aamiaissettejä. En vieläkään oikein tiedä, pidänkö niistä vai en, mutta nyt keksin käyttöä lautaselle. Se toimii yöpöydälläni tarjottimena vesilasille ja käsivoiteelle yms. Katsokaa kuinka hyvin se sopii kaveriksi Kirnu-kynttilänjalalle! :)

Vesilasin suojana on hillopurkin kansi. Näitä erivärisiä ruudullisia kansia on tullut kerättyä talteen muutamia ja onpas mukavaa, että joskus niillekin tulee käyttöä. :)

Pehmoisen lumikinoksen jälkeen tulee kauhistuttava kuva...

... nimittäin näkymä keittiön yhden laatikoston alimmasta laatikosta. :)

Rimasan keittiöhaasteessa etsitään tässä kuussa keittiössä olevia tavaroita, joiden paikka olisi aivan muualla. Olen joskus kertonutkin, että keittiömme on aika pieni eivätkä sinne edes mahdu kaikki keittiöön kuuluvat tavarat vaan esimerkiksi kodinkoneita on myös "apukeittiössä". 

Yksi hienoimpia asioita keittiössämme ovat laatikostot, joissa säilytetään aterimia yms. Alimmissa laatikoissa sen sijaan on esimerkiksi roskapusseja, keittiön laitteiden käyttöohjeita, kuminauhoja yms. Yhteen laatikkoon oli kerätty teippirullia... ja sitten päätin säilyttää siellä myös muuta sekalaista tavaraa, jolla ei ole tiettyä paikkaa ja nyt laatikosta löytyy esim. merkkausnauhoja, katkoteräveitsiä, pieniä meisseleitä ja työntömitta. Nämä eivät ehkä keittiöön kuulu, mutta toisaalta löytyvät hyvin tarvittaessa. 

Aihetta olisi voinut lähestyä myös toisin: Yhden perheenjäsenen mielestä keittiön vanhan lieden paikka olisi jo jäteasemalla ja taloon pitäisi hankki induktioliesi. Minä taas ihmettelen, miksi keittiössä on muovinen leikkuulauta, kun puisiakin on hankittu (ja tehty)... :)

Kaaoksen jälkeen tarvitaan hieman rentouttavaa vihreyttä. Sitä kohden ollaan taas menossa. Luku- ja kahvihetkiä puiden siimeksessä, poutapilvien lipuessa sinisellä taivaalla.

Täällä on tänäänkin aivan ihana ilma, aurinkoinen ja lämmin. Kevättä tulvii sisäänkin, kun vain ikkunan avaa. Tuskin kevät vielä oikeasti on tullut, mutta nyt nautitaan! :)

Tammikuun tunnelmaa ja touhua

 

Hiphei! Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin päivän pitenemisen huomaa jo selvästi, vaikkei se vielä kovin nopeaa olekaan. Varsinkin silloin kun taivas on kirkas, sekä aamut että illat tuntuvat jo huomattavasti valoisemmilta. "Pimeän" tultuakaan ei ole pimeää. Vastasatanut, pehmeä, puhdas lumi heijastaa vähäisenkin valon ja tekee iltakävelystä taianomaisen.

Kun kirjoitan tätä, pakkasta on 12 asteen verran ja taivaalta satelee hyvin hennosti lunta. Kun aurinko pilkahti hetken, kiiruhdin vielä rantaovelle ottamaan pikaisia kuvia. Tämän postauksen viimeinen kuva on juuri äsken otettu. 

Meillä ei lunta ole kovin paljon. Kaikki pahuksen heinät ja risut näkyvät selvästi. :)

Tästä on tullut yksi suosikkikuvakulmistani:

Aurinko voittaa jälleen kerran. Väritkin ovat palanneet. Maailma on eri kellonaikoina valkoinen, hopeinen, kultainen, sininen tai vaaleanpunainen tai yhdistelmä useampaa väriä... :)

Osallistun tällä postauksella Repolaisen tammikuun touhuhaasteeseen. Onhan täällä touhuttu vaikka mitä, varsinkin lämmitetty takkaa. (Matalin lämpötila meillä on toistaiseksi ollut noin -28 C, mikä ei ole paljon mitään Lapin pakkasiin verrattuna, mutta aika kylmää kuitenkin.) On ulkoiltu ja kolattu höyhenenkevyttä lunta. On pesty mattoja hangella. On paikattu vanhoja lempivaatteita. On leivottu, kokeiltu uusia ruokareseptejä, tehty viimeiset villasukat loppuun... ja siirrytty hauskempiin käsitöihin. 

Tekeillä (virkkaamalla) olevasta matosta minulla ei ole onnistunutta kuvaa, mutta alla näkyy virkattua sohvatyynyä. Tyynyssä on käytetty aika muhkeaa lankaa, mutta virkkaustöihin käytän myös tavallisia sukkalangan paksuisia lankoja moninkertaisina. Lankavaraston pienentäminen ei ole enää koskaan vaikeaa. :) Mattoihin saa menemään lankaa vaikka kuinka paljon. 

Villasta tehdystä matosta voi tulla liukas, mutta alle voi laittaa liukuestomattoa. Nestemäistä liukuesteainetta voisi myös ehkä kokeilla. Pienehköjä, pyöreitä mattojani olen myös asetellut väreihin sopivien isompien mattojen päälle esimerkiksi sänkyjen vierelle. Pehmeys jalan alla tuntuu ylelliseltä.

Sisäkuvista ei kerrassaan tule mieluisia nyt, mutta tästäkin näkyy kuinka ihania värit ovat. :)

Ja loppuun vielä siis se tämänpäiväinen kuva. Iloa ja valoa elämäänne! ☀️🤗