Syksyn ensimmäinen julmust ja kynttilät, joita en henno polttaa

 

Jouluherkkuja ja -koristeita on tullut kauppoihin minusta tänä vuonna kiitettävän hyvissä ajoin. :) Viime jouluna vihdoin maistoin länsinaapurin joululimpparia ja pitihän sitä hankkia tänäkin vuonna. En yleensä juo kovin paljon virvoitusjuomia, mutta jokin tumma virvoitusjuoma on meillä perinne jopa joulupöydässä.

Joulusuklaatakin on jo maisteltu.

Tämä julmust on valmistettu Suomessa. Lisäpisteitä juoma saa kauniista etiketistä. "Kuvituksen on toteuttanut käsin piirtämällä toholampilainen kuvataiteilija Jenna Nuorala, joka on lähtöisin samalta Härkänevan kylältä, jolla toimii juoman valmistava perheyritys Finn Spring", kerrotaan tuotetiedoissa.

Wikipediassa on muuten vielä sellainen tieto, että Finn Spring veisi lähdevesituotteita Venäjälle, mutta Ylen uutisen mukaan yritys keskeytti myynnin kevättalvella 2022 ja lahjoitti Venäjälle tarkoitetun vesilastin Ukrainaan. :)

Otsikossa mainitut kynttilät ovat tässä. En ollenkaan muista, keneltä ja milloin näitä on saatu kylävieraiden tuomisina, mutta pitkään ne ovat talossa olleet. Sytytin ne hetkeksi kuvaa varten, mutta eihän lumiukkoa voi polttaa, eikä punatulkkua eikä somia punaisia marjojakaan. :)

Kiitos kaikille kommenteistanne! Näitä (joulu)postauksia tulee nyt niin tiheään, että kommenttiosio ei ole auki läheskään kaikissa. Kuukauden ensimmäisessä postauksessa se on aina auki.

Tunnelmallista syysiltaa!

Syksyn hempeitä sävyjä

 

Hyvää Mikkelinpäivää! Näiden kuvien hempeä vaaleanpunaisuus liittyy Repolaisen haasteeseen, jossa tässä kuussa pohditaan feminiinisten ja maskuliinisten värien eroja. :) Nykyisin värejä ei varmaankaan juurikaan enää jaotella noin, onneksi, ja kukin saa pukeutua mieluisimpiin ja tilanteeseen tai vaikka omaan ihonväriin parhaiten sopiviin väreihin. Ainoa väri, jota en ehkä pikkupojalle pukisi tai isommalle ehdottaisi on vaaleanpunainen. 

Minulla sattuikin olemaan useita syksyisiä kuvia, joissa on juuri ihanaa vaaleanpunaista. Esimerkiksi vaatteissa tai sisustuksessa minulla ei sitä juurikaan ole, mutta kukkien värinä se on yksi suosikkini.

Pari vuotta sitten juuri Repolaisen kanssa kokeiltiin puolukanvarpujen säilömistä hiuslakan avulla. Minun varpuni säilyivät hyvännäköisinä aika pitkään, mutta eivät jouluun asti. :) Tänä vuonna ajattelin kokeilla lakkaamista uudelleen, kun sain tuomisina niin monta marjakanervaa, ettei niille kaikille ollut hyviä paikkoja. Tässä on vaaleanpunaisia lakattuina. Valkomarjaisia oksia myös lakkasin pari sekä ripustin joitakin kuivumaan pieninä nippuina. Niissä ovat marjat kutistuneet aika paljon, mutta toistaiseksi pysyneet kiinni varvuissa. Joulukoristeisiinhan näitä olisi tarkoitus käyttää... :)

Verikanukka on yksi lempikasveistani.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Kommenttiosio on auki kuukauden ensimmäisessä postauksessa.

"Mikkelistä päre pihtiin..." 

eli tunnelmallisia syyspäiviä kaikille!

(Joulu)kalenteriin

 

Hei ja tunnelmallista syyssunnuntaita!

Olen jo vuosikymmeniä koristellut kalenteri-päiväkirjaani runsaasti tai myös tehnyt kalenterin itse paksusta kierrevihkosta. Joulukuun koristelu on tietenkin erityisen mieluista. :) Vuonna 2019 minulla on ollut ihania, osittain kimaltelevia tarroja, jonka tyyppisiä en ole enää mistään löytänyt. En muista mistä ne aikoinaan ostin. Yksi esimerkki alla.

Myös kuvassa hieman näkyvä kierrevihko/muistikirja oli muuten yksi parhaista. Sen sivut oli jaettu neljään osaan ja merkitty sivun reunassa olevalla väriraidalla. Oli kätevää jakaa kalenteri vuosineljänneksiin. :) Kalenterissa näkyy nimi Lannoo Graphics ja vihko oli varmaankin Quattro Colori -sarjaa. 

Koska en ole löytänyt mieluisia tarroja, olen pyytänyt ChatGPT:tä tekemään minulle jouluisia kuvia. Jos pidätte yllä olevasta 25 kuvan ruudukosta, voitte tulostaa sen haluamassanne koossa ja käyttää pikkukuvia vaikka joulukalenterin koristeina. Minä printtasin sen A4-arkille ja kuvan laatu oli aivan kelvollinen.

Syyskuun säät ovat olleet syksyisemmät kuin useimpina viime vuosina. On ollut viileää ja sateista. Heinäkuussa 2025 päivittelin, kuinka säätiedotus lupaili sateita viikon päästä eikä niitä koskaan tullut. Viime viikkoina tilanne on ollut vastakkainen: Viikon päästä pitäisi alkaa poutajakso, mutta silti joka päivä sataa. :)

Puiden, pensaiden ja varpujen lehtien värit ovat kuitenkin hienoja. Ulkoilu on kivaa, kun hyttysiä ei enää ole. :) Sisällä on mukavaa lueskella ja juoda kupponen kuumaa. Takkatuli on sytytetty päivittäin jo reilun viikon ajan. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. (Tähän voi. :))

Voikaa hyvin!

Lisää punaista :)

Hei taas jo nyt! :) Testailen tässä Bloggerin toimintaa ja ihastelen aurinkoisen syyspäivän tunnelmaa. Jätän joulunajan jälkeen ainakin yhden pullollisen glögitiivistettä odottamaan seuraavaa syksyä. Aamukahviakin on maustettu glögimausteella tai ainakin kardemummalla jo monta kertaa.

Pihlajat aivan hehkuvat ja haavat ovat muuten toinen suosikkipuulajini syksyllä. Niiden lehdet loistavat upean keltaisina sinistä taivasta vasten.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. :)

Ihanaa syyspäivää!

Testing, testing...

 

Ja hei taas! Kuten jotkut teistä tietävätkin, olen alkanut kyllästyä Bloggerin ongelmiin. Nyt viimeisin pulma eli blogilistojen päivittymättömyys on korjautunut osittain, mutta esimerkiksi minun sivupalkkini listoilla useimpien blogien kohdalla näkyvät vielä vanhat postaukset. 

Monet epäilevät, että Google on melko lailla hylännyt Bloggerin ja odottaa, että käyttäjät kyllästyvät ja siirtyvät muualle. Minäkin olen pohtinut muita vaihtoehtoja, mutta koska bloggaus on minulle vain harrastus, en ole kovin halukas maksamaan siitä. :) Mainoksia en blogiin tietenkään halua.

Joten jos blogilistat eivät pian ala toimia kunnolla, siirryn lopullisesti vain "analogiseen" elämään, joka onkin ollut aika miellyttävää. Joululahjasukkatehdas on toiminut tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin, olen siivonnut innokkaasti ja elvyttänyt vanhaa kitaransoittoharrastusta. Ja huomannut, että lapsuudenaikainen kitarani on nykyään jo vintagea. :) Se on muuten valmistettu Italiassa ja edelleen kuin uusi.

Olisi ikävää luopua blogista, koska se on toiminut eräänlaisena kuvallisena päiväkirjana ja koska se on paikka, josta näen kätevästi teidän uudet postauksenne... tai ainakin näin aikaisemmin.

Joten katsotaanpa nyt, huomaako kukaan tätä postausta ja miten blogilistat muuten toimivat. Kaunista sunnuntaita kaikille!

(Kuvassa astiapyyhkeitä, jotka on ostettu tietenkin siksi, että ne ovat niin jouluisia. :))

On taas aika...

... aloittaa blogissakin joulunodotus. :)

Jouluaattoon on sata yötä. Joulu näkyy Villa Emiliassa edellisvuosia enemmän, mutta postauksissa tulee olemaan myös tuttuja näkymiä, kodista, pihalta ja luonnosta. Kommenttiosio tulee luultavasti olemaan auki ainakin kunkin kuun ensimmäisessä postauksessa.

🌲

It's one hundred nights from now until Christmas Eve and it's time to start getting into the Christmas spirit also on the blog. Don't worry, I'll still be posting about the usual topics too. :)

Syystunnelmaa ja haastevastauksia

Hei taas! Bloggerissa on ollut hieman ongelmia. Onneksi blogipostausten kommentointi näyttää jälleen onnistuvan. 

Syyskuun alun sää on ollut epävakainen. Täällä Itä-Suomessa sade on tervetullutta. Aurinkokin pilkahtelee välillä, ja puiden ja varpujen lehdet alkavat saada syksyistä väriä. :)

Pitemmittä puheitta kivoihin blogihaasteisiin: Riitan haasteessa etsitään henkilöitä, jotka ovat inspiroineet joko ruuanlaitossa/keittiön sisustuksessa tms. keittiöön liittyvässä asiassa. 

En oikeastaan osaa valita henkilöitä, jotka ovat inspiroineet ruoanlaittoani. Äiti tietenkin on ollut ruoanlaittajien numero 1 (ja hänen paistettu kananpoikansa uuniperunoiden kera säilyy ikuisesti perheen lempiruokien ykkösenä). Kuten olen kertonutkin, olen onnekas, koska kaikki perheeni jäsenet ovat innostuneita ja luovia ruoanlaittajia. Inspiraatiota ja reseptejä löydän blogeista ja lehdistä (nykyisin usein niiden verkkosivuilta). Nuorena keräilin reseptejä painetuista lehdistä ja liimailin niitä ruokalajeittain tai valmistusaineittain jaoteltuihin vihkoihin ja kansioihin. On minulla aika paljon keittokirjojakin. Jos niiden määrällä mitattaisiin keittotaitoa, olisin huippukokki. :)

Kuten olen sisustusasioista kertonut, kotoisa maalaiskeittiö on ollut ihanteeni niin kauan kuin muistan. Ymmärrän pelkistettyjen, minimalististen, esimerkiksi harmaiden keittiöiden viehätyksen, mutta omassa keittiössäni toivon näkeväni puuta, peiliovia, ripustustankoja, tekstiileissä ruutuja tai kasviaiheita jne.

Maalaiskeittiössä tehdään ruokaa paikallisista aineksista, ollaan säästäväisiä, kierrätetään, kompostoidaan. Myös vaivaa ja askelia säästetään. "Vie mennessäs, tuo tullessas". Tämän sanonnan opin jo lapsena... ja myöhemmin lisäyksen siihen: Tee ollessas. En tiedä, olinko hieman erilainen nuori, mutta kirjoittelin muistikirjaan perheeltä tai tuttavilta kuultuja tai kirjoista luettuja säästö- ja kierrätysvihjeitä. :) 

Kuten eräässä aiemmassa haastepostauksessa kirjoitin, yksi lempisanontani on "Aika tavaran kaupitsee". On todella mukava tunne, kun keksii jollekin tavaralle uutta käyttöä... tai löytää ihmisen, jolle siitä on iloa. Opin hiljattain ilmauksen "antaa jotain lämpimästä kädestä", joka tarkoittaa jonkin tavaran (tai rahalahjan) antamista omana elinaikana sen sijaan, että se siirtyisi eteenpäin vasta perintönä kuoleman jälkeen.

Kristiinan haasteessa kysytään syyskuussa edelliseen sopivasti: Minkä paikan siivosit viimeksi? Syyskuu on minusta uusien alkujen kuukausi. Olen viime aikoina siivoillut ja järjestellyt inspiraation johdattamana eri huoneissa kaappeja, lipastoja, varastotiloja, löytänyt hyödyllisiä tavaroita, ottanut jotain esille ja käyttöön, vienyt huonokuntoisia kattiloita metallinkeräykseen ja hyväkuntoisia astioita, vaatteita ja muutaman kirjankin hyväntekeväisyystorille, jollainen on onneksi aika lähellä.

Löysin ja otin esille esimerkiksi kuvan lautaset. Ne ovat yksinkertaiset ja kauniin valkoiset... aivan lumivalkoiset esimerkiksi verrattuna Teema-astioiden valkoiseen väriin. Olen ajatellut käyttää niitä tämän vuoden joulukattauksiin. Löysin myös söpöimmän teesiivilämme sekä muutamia keittiötyökaluja, joista en olen aivan varma mihin niitä käytetään, luultavasti esimerkiksi voin vuolemiseen kauniiksi kiehkuroiksi tjsp. :)

Toivottavasti joskus on aikaa ottaa erilaisista kattauksista kuvia ja tehdä niistä postauksia. Silloin voisi myös ostaa kimpun kukkia pöydän kaunistukseksi. Yleensä en poimi kukkia maljakkoon luonnosta tai pihalta, vaan annan niiden mieluummin kukoistaa siellä, minne ne kuuluvat. :) Viime kuun lopulla tein pienen kimpun suunnilleen kaikista kukista, joita pihalta löytyi... ja siinä olikin sitten melkein kaikkia mahdollisia värejä...

Pian täytyy käydä Kuopiossa tutustumassa (ja viemässä tavaraa) elokuussa avattuun Luuppi-kiertotalouskeskukseen, joka yhdistää kierrätyskaupan ja jätteiden lajittelun. Keskukseen tuodut tavarat ohjataan uudelleenkäyttöön sellaisenaan tai kunnostettuina ja jaoteltuna teemoittain omiin ”liikkeisiinsä”. Tiloissa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, korjauspajoja yms. Tavarat ja materiaalit, joita ei voida kunnostaa käyttöön, lajitellaan ja hyödynnetään esimerkiksi energiantuotannossa. Hienoa!

Kuva: Savonia-Ammattikorkeakoulu CC BY-SA 4.0

Siivoamisesta ja järjestelystä on pelkästään hyötyä. Siivous helpottuu, puhtaus ja viihtyisyys lisääntyvät. Tällä kertaa huomasin myös, että säilytyshuonekalujen paikan vaihtaminen huoneesta toiseen voi olla hyödyllistä. Laatikostot saatiin tehokkaampaan käyttöön uusissa paikoissa. Iloa ja hyötyä on tuottanut myös samantyyppisten tavaroiden kokoaminen yhteen paikkaan. Se on oikea suunta. :)

Repolaisen haasteessa kysytään tässä kuussa, mihin suuntaan nyt ollaan menossa. Tähän on helppo vastata. Minulla on jo suunta kohti joulua. :)

Löysimme puolison kanssa edellisen sukupolven talteen laittamia katajanrunkoja. Yhdestä sopivan paksusta palasta sahattiin, hiottiin ja porattiin adventtikynttilänjalka. Pala oli sen verran kapea, että tämä kynttelikkö on vain ohuille kuusenkynttilöille, mutta isompi versio on suunnitteilla. Siihen minulla on kupariset kynttiläholkitkin odottamassa.

Katajapuu tuoksuu hyvälle. Ehkä sahailemme myös sopivia palasia vaatekaappeihin sen sijaan, että ostaisimme seetripuupaloja/palloja.

Edellisessä postauksessa harmittelin, kuinka Teema-astiaston sesonkiväri "meripihka" ei vastannut odotuksiani. "Espresso" sen sijaan on sitä mitä pitikin eli hyvin samanlainen kuin vuosien takainen tumma ruskea. Kuvan muki on parin vuosikymmenen takaa ja söpö espressokuppi on uusi.

Sitten vielä muutama pakollinen kuva pihalta. On ihanaa, kun sataa. On ihanaa, kun vihdoin on vaahtera, jonka lehtiä voi ihailla. :)

Haavan lehdet alkavat punertaa.

Sammal alkaa vallata hiljaisen tien reunaa. :)

Tunnelmallista iltaa juuri sinulle!

Juliafton :)

 

Ruotsinkielisillä on mukavaa: Heillä ei ole ainoastaan julafton (jouluaatto), vaan myös juliafton (heinäkuun 24. päivä, jolloin voi jo hyvinkin alkaa nauttia jouluisista asioista :)).

Päivän kunniaksi olen lukaissut kaksi jouluista/talvista pokkaria, nimittäin Maija Kajannon hyvänmielen tarinat Talvikaupungin valot ja Kardemummajoulu. Jälkimmäinen on viimeinen osa suositusta Kahvila Koivu -sarjasta. En ole lukenut muita osia, mutta niilläkin on herkulliset ruokaan liittyvät nimet. Jotkin kirjan luvuista alkavat tarinaan liittyvällä reseptillä, ja ainakin mysliä aion kokeilla. :) Talvikaupungin valot -kirjassa osa luvuista alkaa lyhyellä esittelyllä Helsingin kiinnostavista kohteista, mikä on myös hauska idea.

Juonikuvauksia ja arvioita näistä kirjoista voitte löytää netistä useita. Molemmissa kirjoissa oli viehättävää talvista tunnelmaa sisällä ja ulkona sekä osuvia havaintoja ihmiselämästä. Feelgood-kirjallisuudelle on tarvetta ja tapahtumien ajankohdat ovat tietenkin aivan parhaita. Aika kevyitä nämä kirjat mielestäni olivat, eivätkä pelkästään hyvällä tavalla. Kardemummajoulu oli kirjanakin vankempi ja paikoin aika koskettava. Aivan tässä tekisi mieli uudistaa vihkivalat talvisella seremonialla. :) 

Lukukokemukseen saattoi vaikuttaa myös se, että luin näitä ulkosalla lämpötilan ollessa +28 C. Tuulisella, varjoisalla terassilla oleskelu oli aivan ihanaa, varsinkin kun hyttysiä on todellakin ollut vähemmän kuin useimpina kesinä. Muistakaan hyönteisistä ei ollut vaivaa. :)

Säässä on riittänyt ihmettelemistä. Joillakin alueilla on saatu aivan liikaa vettä, täällä on edelleenkin satanut vähän, epävirallisten mittausteni mukaan heinäkuussa 25 mm. Kun kirjoitan tätä torstaina, sää on pilvinen ja viileähkö, mikä minusta tuntuu aivan ihanalta. Ilmassa on loppukesän tuoksuja, mikä ei itseäni ollenkaan harmita, vaan herättää muistoja tunnelmallisista elokuista ja koulun alkamisen jännityksestä. 

Kesä toki jatkuu ihanana. Suosikkini kimalaiset keinuttavat kissankelloja kömpimällä niiden sisään. Myös pitkin poikin pihaa ja talon ympäri sinkoilevat pääskyt ovat näky, jota en kyllästy seuraamaan. 

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Kiitos vierailuistanne ja ihanaa heinäkuun loppua! <3

(Alimmassa kuvassa kotitekoista stracciatella-jäätelöä. :))

Vaikka onkin kaukainen...

Meiltä löytyy monenlaista tavaraa jo useamman sukupolven jäljiltä. Tänä kesänä siivotessani löysin mm. tämän varmaankin myymälän somistukseen tarkoitetun pahvikuvan, jonka koko on 50 cm x 50 cm. Kuvan alareunassa lukee SOK-Osuuskaupat Sokos. Veikkaan että kuva voisi olla 1970-luvulta.

Siitä tuli mieleeni "Tule joulu kultainen", Sokoksen tunnelmallinen joululaulu menneiltä vuosilta. Nettitietojen mukaan Sokoksen mainospäällikkö Seppo Mattila kirjoitti kappaleen sanat vuonna 1960 joulutervehdykseksi asiakkaille. Aarno Ranisen säveltämänä kappale äänitettiin vuonna 1970. Löysin sen YouTubesta Seija Simolan laulamana. 

Tule joulu kultainen

Juhla vanhain perinteiden

saapuu talven hämärään,

hyvän tahdon odotuksen

nostaa mieleen lämpimään.

Sadun lailla taaskin kuvat

mieliin nousee vanhan maan.

Aasit, lampaat, härkäin tuvat 

herää eloon uudestaan.

Vaikka onkin kaukainen,

satain vuotten takainen,

silti aina läheinen - 

Tule joulu kultainen!

Jälleen tähden opastuksin

tietäjät saa seimen luo.

Miehet vanhat kumarruksin

lahjat lapsoselle tuo.

Joka joulu muistot palaa

samaan vanhaan tarinaan.

Uudet polvet hengen valaa

perinteeseen jatkuvaan.

Vaikka onkin kaukainen,

satain vuotten takainen,

silti aina läheinen -

Tule joulu kultainen!

Joulun valon sydämiimme

tuokoon lailla tähden sen

taru, josta muistelmiimme 

saamme joulun ikuisen.

Vaikka onkin kaukainen,

satain vuotten takainen

jälleen kerran saamme sen -

Tule joulu kultainen!

Sata yötä jouluun! 

Blogin joulunodotus alkaa nyt,

mutta muitakin aiheita käsitellään. :)

Syksyisiä luontokuvia on vaikka kuinka paljon

odottamassa julkaisua.

Tulossa: Blogin ensimmäinen joulukalenteri...

Tervetuloa mukaan Villa Emilian joulunodotukseen! 

Kyllä, monivuotinen haaveeni on toteutumassa. :) Tänä vuonna olen alkanut valmistella joulukalenteria sen verran hyvissä ajoin, että jos ei mitään yllättäviä kamaluuksia tapahdu, joulukuussa ilmestyy postaus joka päivä 25.12. asti. Pääosassa ovat nämä verkkosovelluksella tehdyt kuvat ja niiden lisäksi kirjoitan muutaman sanasen joka päivälle.

❤

Did you know that the Advent calendar was first used by German Lutherans in the 19th and 20th centuries, and has since then spread to other Christian denominations?

Väriä elämään!

 

Mukavaa marraskuista keskiviikkoaamua! Täällä satelee ohuesti lunta. Sitä on pihamaalla muutaman sentin kerros, mutta mustikkavarvikko pihan laitamilla näyttää vihreältä (kun on valoisaa; nyt on vielä pimeää :)). Ja vihertävät ja ruskehtavat sävyt ovatkin ainoita näkyviä värejä. Taivaskin on ollut harmaa jo viikkokausia – siltä ainakin tuntuu. :)

Kaikki nämä kuvat eivät ole tältä syksyltä, mutta ne voisivat olla.

Siispä etsin väriä tähän harmaaseen päivään edes kuvista. Viikunaopuntian eli viikunakaktuksen hedelmän kauppanimi on Suomessa kaktusviikuna. :)

Nämä kaksi kuvaa ovat Italiasta.

Tässä kuvassa näkyy lankakorini. Seitsemän veljestä -lankaa tulee usein ostettua, koska sitä on niin helposti saatavilla marketeissakin. En ole nykyisin erityisen tyytyväinen sen laatuun, mutta isosta varastosta on se etu, että samanpaksuista lankaa on monenvärisenä monenlaisiin projekteihin. Joitakin värejä on aivan pikkuruinen kerä jäljellä, ja mietin miten haluaisin käyttää ne. Tekisi mieli tehdä jotain "kotikutoisia" koristeita kuuseen...

Alla oleva kuva on Internetistä. (Merkitsen alkuperäisen lähteen, jos löydän sen.) Tallensin tämän kuvan jo vuosia sitten. Olisikohan nyt aika opetella virkkaamaan sydämiä? Etsiskelin ohjetta ja löysin tämän kivan postauksen Pehemiä paketti -blogista ja sieltä taas tämän YouTube-videon, jossa on oikein selkeä ohje. Opin myös mikä on taikarengas. :)

Omaishoitajien minikalenteri ensi vuodelle on ilmestynyt. Posti toi sen tänään. Kalenterin 2024 teemana on "Virkistystä luonnosta" ja siinä on yksi vika. :) Kuvat ovat niin kauniita, että nyt en tiedä raskinko käyttää kalenteria tavalliseen tapaani eli raapustella sen täyteen tapaamisia, puhelinsoittoja, hoidettavien asioiden listoja yms. 

Tilasin samalla toisenkin tuotteen. "Ekspressiivisen taideilmaisun ohjaaja Taina Semi on tehnyt luovuuspakan, joka tarjoaa ideoita arjen luoviin ja toiminnallisiin hetkiin aikuisista läheisistään huolehtiville omaishoitajille ja perheenjäsenille. Kortteja voi käyttää kuka tahansa ja minkä ikäisenä vain, yksin tai ryhmässä." Pakassa on 50 kuvakorttia (ja ohjeet), joiden kääntöpuolella on erilaisia sanallisia, liikunnallisia, kuvataiteellisia ja musiikillisia harjoituksia.

Nämä kortit voisi ladata pdf-tiedostona ilmaiseksi, mutta minähän valitsen aina oikeat, "kouriintuntuvat" kortit, jos mahdollista. :)

Sittenpä ei muuta kuin jatkamaan joulun odotusta!