Rauhaisaa juhannusta!

Toivotan tämän leppoisan (vanhan) kuvan myötä kaikille lukijoille oikein ihanaa ja tunnelmallista juhannusta. 

Huom.! Söpöydestään huolimatta kuvan eläin ei ole suloinen pupu (Lepus innocens), vaan joko jäynäjänis (Lepus timidus pestifer) tai retalerusakko (Lepus europaeus voracissimus). 😉

🍰

Edellisessä postaukseni kommenteissa David Kanadasta mainitsi raparperikastikkeen paistetun kananpojan kaverina. Yhdistelmä kuulosti herkulliselta ja aloin etsiä kastikkeiden ohjeita netistä. Monenlaisia niitä löytyikin, kermaisia ja tulisia, helppoja ja monimutkaisia. Vihreän Langan vanhalta sivustolta löysin tämän ohjeen, jossa raparperikastike tarjoillaan juustokakun päällä ja resepti kyllä kuulostaa niin hyvältä, että haluan jakaa tämän teille kesän juhlien kunniaksi.

RAHKAKAKKU JA RAPARPERIKASTIKE

POHJA

150 g keksejä, esim. digestive

75 g voita sulatettuna

1 tl kanelia

TÄYTE

2 tl luomusitruunan kuorta raastettuna

1/2 dl sitruunan mehua

500 g rahkaa

3 munaa

1 dl kermaa

100 g voita sulatettuna

2 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä

1 rkl vaniljasokeria

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat.
Tee pohja: Mittaa keksit muovipussiin ja murskaa ne. Sekoita pohjan aineet keskenään ja painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. 

Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.

Tee täyte: Pese (luomu)sitruuna ja raasta siitä keltainen, uloin pinta. Purista sitruunasta mehu.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. Voit käyttää sauvasekoitinta, jotta seokseen ei jää paakkuja.
Kaada täyte pohjalle ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja nosta se peitettynä yöksi jääkaappiin. Irrota kakku vuoastaan seuraavana päivänä ja tarjoa se raparperikastikkeen kanssa.

RAPARPERIKASTIKE

5 dl raparperipaloja

1 1/2 dl sokeria

1/4 dl vettä

2 tl vaniljasokeria

1/2 tl kanelia

Mittaa raparperipalat, sokeri sekä vesi kattilaan.
Kuumenna sekoitellen, kunnes neste irtoaa.
Keitä seosta noin 15 minuuttia ja nosta jäähtymään. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja kaneli.
Tarjoa kuumana tai kylmänä rahkakakun seurana.

🍰

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia (mutta edelliseen voi).

Ihanaa keskikesän aikaa!

Happy Midsummer!

Oikeustaju koetuksella

"Eläinlääkäri lopetti leikatun ja sirutetun kollin tiineenä naaraskissana."

Rotukissan vieminen omistajansa mökkipihasta ja kissan lopettaminen ei etene oikeuskäsittelyyn. Poliisi tutki tapausta varkautena, vahingontekona ja tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena, mutta aluesyyttäjä jätti syytteet nostamatta.

(...)

Syyttäjän mukaan asiassa olisi todennäköiset syyt nostaa syytteet tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta hän ei nostanut syytettä, kun katsoi teon kokonaisuutena arvioiden vähäiseksi. Syyttäjä toteaa, että lemmikki on omistajalleen arvokas, mutta oikeudellisesta näkökulmasta kyse on ollut arvoltaan vähäisen eläimen lopettamisesta.

(Savon Sanomat, uutinen paperilehdessä 23.4.2024, Ylen uutinen samana päivänä täällä)

Tavallisen ihmisen oikeudentajun näkökulmasta syyttäjän päätös on väärä. 

Näkemykseni tästä tapauksesta perustuvat tiedotusvälineissä olleisiin uutisiin. 

Leppävirralla elokuussa 2022 meni moni asia pieleen. Ensin kaksi yksityishenkilöä ottaa yksityisen loma-asunnon pihalla syliinsä sirutetun uroskissan, "kertoo" kissaansa etsivälle omistajalle pyydystäneensä tiineen kulkukissan, toimittaa kissan eläinlääkärin vastaanotolle, jossa valvontaeläinlääkäri tekee päätöksen kissan lopettamisesta. Hän "arvioi kissan olemusta", mutta ei tarkasta, onko kissalla sirua. Valvontaeläinlääkäri pyytää työvuorossa ollutta eläinlääkäriä lopettamaan kissan ja siinä vaiheessa, kun omistaja, joka on valvontakameran kuvasta nähnyt kissansa pyydystämisen, ehtii vastaanotolle, kissa on jo lopetettu.

Nyt tietysti joku sanoo, että kissat saavat ulkoilla vain tarhassa tai valjaissa...

Järjestyslaki ei velvoita pitämään kissaa kytkettynä taajamien ulkopuolella. Eläinsuojelulaki (5 §) velvoittaa kissanomistajaa pitämään huolta eläimestä ja kieltää kissan hylkäämisen. Metsästyslain (85 §) mukaan villiintynyt kissa on rauhoittamaton eläin. Kissan laiton tappaminen voi kuitenkin olla esimerkiksi eläinsuojelurikos tai vahingonteko.

Tässähän oli kyseessä hoidettu kissa, jonka ulkoilua omalla mökkipihalla omistaja seurasi.

Loma-asunto ja sen piha ovat kotirauhan suojaamia alueita. Yksityiseen pihaan ei saa mennä ilman lupaa... ei edes silloin, kun naapureilla on perusteltua syytä uskoa, että pihassa säilytetään heiltä varastettuja tavaroita. Suonenjoella (kyllä, Savossa tämäkin :)) on tutkittu erikoista tapausta, jossa kuopiolaismiehen epäillään varastaneen satoja postilähetyksiä jopa 20 vuoden ajan. Kirjeiden, lehtien ja korttien lisäksi miehen hallusta on löydetty peräkärryjä, venetrailereita, ruohonleikkureita ja muuta anastetuksi arveltua omaisuutta.

Kaikki olemme sitä mieltä, että kissat eivät kuulu luontoon. Toivottavasti ainakaan nämä villikissojen pyydystäjät eivät ole enää tulevaisuudessa yhtä "virkaintoisia". Eläinlääkäreiden toiminta oli syyttäjän mukaan huolimatonta. Heidän virkavelvollisuutenaan olisi ollut selvittää kissan alkuperä tarkemmin. Heidän olisi myös pitänyt tarkastaa, onko kissalla sirua. Syyttäjä ei pitänyt laiminlyöntiä vähäisenä.

Minusta kissan rahallinen arvo ei ole tässä olennaista.

Monille ihmisille lemmikkieläin on rakas perheenjäsen.

Voin vain toivottaa Lutu-kissan omistajalle jaksamista.

 

Mainio

 

MAINIO

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Kommenttiosio on auki ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. 

Koetan ehtiä vastavierailuille pikaisesti, mutta tässä kuussa on niin paljon kiireitä, ettei se välttämättä onnistu.

Tiesittekö, että Ranskassa järjestetään härkätaisteluja?

 

Minä en tiennyt...

Hei ja rentouttavaa heinäkuuta! Sateisten päivien iloksi olen katsellut TV:stä Ranskan ympäriajoa. Säät ovatkin muuten olleet aika hankalat viljelijän ja puutarhurin kannalta. Kesäkuu oli kuiva ja aika lämmin; sen jälkeen on sadetta saatu ajoittain kaatamalla. Puutarhan ulkoasu on hiukkasen ränsistynyt. Onneksi vuoripionia lukuun ottamatta pionit ovat vasta nupulla.

Yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilyn etappikilpailusta, Tour de France, on siis meneillään. Kisa alkoi Espanjan Baskimaalta ja toissapäivänä siirryttiin Ranskan puolelle. Maisemat, luonto ja arkkitehtuuri ihastuttivat katsojaa, kuten aina... kunnes selostaja alkoi kertoilla kuvissa näkyvistä härkätaisteluareenoista. {tyrmistys} Niinpä, onhan tästä puhuttu Suomessakin. Yle kertoi uutisessaan viime vuoden marraskuussa, että Ranskassa ei härkätaisteluja kielletä. Tässä uutinen kokonaisuudessaan (alleviivaukset minun):

Ranska ei kiellä härkätaisteluja

Ranskan parlamentti on hylännyt esityksen härkätaistelujen kieltämisestä.

Parlamentin 577-jäsenisen alahuoneen oli alun perin määrä äänestää asiasta. Kieltoa ajanut edustaja veti kuitenkin esityksensä pois sen jälkeen, kun aiheesta oli jätetty yli 500 muutosesitystä, joista moni oli tarkoitettu ainoastaan viivästyttämään äänestystä.

Vaikka yleinen mielipide on härkätaistelujen kieltämisen kannalla, lakiesityksen odotettiin menevän nurin. Enemmistö lainsäätäjistä ei halua suututtaa perinteen kannattajia maan eteläosissa.

Ranskan härkätaisteluissa tapetaan arviolta tuhat eläintä joka vuosi.

Lähde: AFP

Jos joku espanjalainen on sattunut kysymään, olenko käynyt Espanjassa, olen vastannut, että en matkusta sinne niin kauan kuin härkätaisteluja pidetään. (Varsinkin nuoret ovat hyväksyneet mielipiteeni ongelmitta.) Huom.! Katalonian parlamentti kielsi härkätaistelut vuodesta 2010 alkaen ja Kanariansaarilla ne oli kielletty jo parikymmentä vuotta aiemmin.

Ranskan lainsäätäjiä ei tietenkään kiinnosta vähääkään, mutta täten tiedotan, että en matkusta Ranskaan niin kauan kuin brutaali eläinrääkkäys saa jatkua... ja siitä ollaan vielä ylpeitä, kuten joidenkin lounaisranskalaisten kaupunkien matkailusivuilta voi lukea.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään. :) Kuvissa suosikkikurjenpolviani, perunamaa kauneimmillaan sekä sadepisaroita syysleimukukan lehdellä. Ihania kesäpäiviä kaikille!

🤗 to you all... and bulls!

😠 to bullfighters and the députés (the National Assembly's legislators)!

Lisää tekoälykuvia - In my happy place 😀

 

Hei ja mukavaa lauantaiaamua! Viime yönä sade ropisi kattoon lupaavasti, tänä aamuna sataa taas (märkää) lunta. Taivas on harmaa ja lunta on maassa vielä puolisen metriä. Olen kuitenkin hyvällä tuulella, koska tänä aamuna tekoäly ehti generoimaan minulle kerrassaan ihania kuvia. 😀 Jaan parhaita tässä teillekin. Ensiksi on neljä versiota välimerellisestä puutarhasta.

Sitten pari vanhempaa kuvaa. Värikäs kukkapenkki, joka näyttää hyvältä pienessä koossa, mutta lähempää katsottuna on hieman suttuinen.

Tässä "suomalainen maisema ilmakuvassa". Pyysin ajankohdaksi kesäillan ja minusta viistosti paistava aurinko on tässä kuvassa onnistunut hyvin.

Lopuksi palaamme reaalimaailmaan. Pari päivää sitten onnistuin ottamaan ensimmäiset kuvani kokonaan valkoisesta jäniksestä... ja siitä innostuneena julkaisen yhden niistä tässä, vaikka se on otettu kaukaa ja ryteikön läpi. 

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Dear all, the lovely, colourful views have been generated by an AI system that creates images from a description in natural language... and they are dedicated to all of you that (like me) have a cloudy and grey weather (also today). The mountain hare has been photographed by me. As you may know, in summer, it has a brown coat. In winter, its white fur is an excellent camouflage.

Thank you for your comments on my previous post. I'll try to visit you back soon. For this post, comments are disabled. Have a wonderful weekend!

Aina-karhu lumella - Wonderful videos of an orphaned bear cub

I don't know how I have missed the latest videos of the Bear TV Channel. 

These two videos (each three minutes in length) will make your day much better!

Koronasyksy - Life goes on

Hei taas! Heinäkuussa kirjoitin joitakin ajatuksia koronapandemiasta ja elämästä sen aikaan. Siitä on nyt kulunut kolmisen kuukautta, joten tässä tulee samantyypinen postaus syksyn tunnelmissa. Onneksi ei keväällä tiedetty (eikä tiedetä vieläkään), kuinka kauan tämä poikkeuksellinen tilanne tulee kestämään. On vain mentävä eteenpäin päivä kerrallaan.

Lämmin kiitos kommenteistanne! Valitettavasti en ole vielä ehtinyt vierailla kaikkien blogeissa. Talouden ruokavahvuus on kasvanut ja välillä ruokailemassa on ollut ihmisiä kolmesta eri "kuplasta". Suunnittelua, järjestelyä ja siivousta on niin paljon, ettei vapaa-aikaa ole juuri ollenkaan.

Olen myös saanut kaksi todella mielenkiintoista haastetta; koetan vastata niihin pian!

Postauksen kuvissa ihastellaan syksyisen luonnon kauneutta.

Eletään... nyt!

Oikeastaan minulla ei ole kovin paljon sanottavaa itse pandemiasta. Useimmissa maissa useimmat viranomaiset, hoitohenkilökunta ja yksittäiset ihmiset - näin uskon - tekevät parhaansa estääkseen ja hidastaakseen viruksen leviämistä. En ihmettele yhtään, että väsymystä on havaittavissa. Itse kuulun edelleenkin onnekkaisiin; hiljaiselo maaseudulla on jatkunut lähes entiseen tapaan.

Koetankin olla ajattelematta virusta ja sen aiheuttamaa ongelmaa kovin paljoa ja elää mahdollisimman mielekästä elämää, koettaen tietenkin noudattaa ohjeita (etäisyys, maskit, käsihygienia, jne.). Minusta on tärkeää koettaa keksiä tapoja hemmotella itseään - ja toisia myös, mutta kuten lentokoneissa sanotaan, pankaa happinaamari ensin omille kasvoillenne ja auttakaa sen jälkeen vierustoveria! Minulle hemmottelua on ollut esimerkiksi ripustella "kausivaloja" pihalle jo nyt, vieläpä useaan paikkaan. Ennen en olisi raskinut jättää valosarjoja kuukausiksi ulos säiden armoille, mutta nyt teen sen ongelmitta. :) 

Uutta normaalia on ollut myös naistenlehden tilaaminen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Pitkästä aikaa sattui muuten silmiini myös muotijuttu, josta pidin. Ihanaa samettia ja taustana puutarha. :)

Anna nro 36, Liisa Kokko, kuvat Kristiina Kurronen

"Jolla ei oo riihiremputtimia, sillä ei oo kirkkokemputtimia" on ollut aina tunnuslauseeni (ja jos näkee minut remputtimissa, ei osaa arvatakaan kuinka hienoja kemputtimia minulla on). :) Nyt olen kuitenkin alkanut ottaa useammin käyttöön kauniita vaatteita, koruja, astioita arjessakin. Suurin osa elämästämmehän on arkea. Koetan opetella siirtymään sitku-elämästä nytku-elämään. 

Elämänlaatua parantaa myös siivous. "If you don't love it or use it, it's clutter." Luopumalla jostain olen saanut lisää tilaa ja löytänyt kaappien kätköistä tärkeitä tavaroita, esimerkiksi nämä kupit, jotka kuuluvat ryhmään "rakastan niitä". 

Asioilla korona-aikaan

Tiedotusvälineitä seuratessa huomaa, että esimerkiksi jotkut nuoret aikuiset ovat unohtaneet vastuunsa. Täällä pienillä paikkakunnilla keski-ikäiset ja sitä vanhemmat pitävät huolen mokailusta. :) Välttelen henkilökohtaista asiointia, mutta perheen riskiryhmäläisten lääkkeiden hankkiminen on helpointa käymällä apteekissa. Viimeisimmällä käynnilläni sain seurata keski-ikäistä pariskuntaa, joka tuli apteekkiin vain tervehtimään tuttavaansa. Tämä ei ollut paikalla, joten pariskunta seisoskeli keskellä pientä apteekkia ohjeistaen reippaasti henkilökuntaa siitä, millaiset terveiset tulisi kertoa vierailta (parin sadan kilometrin päässä sijaitsevasta kaupungista). Voitte myös arvata, oliko näillä ihmisillä kasvomaskit...

Keväällä tilasimme ruokaostokset kotiin oman kunnan marketista. Kuten olen kertonut, 50 %:n hinnankorotus kotiinkuljetukselle tuntui liian kalliilta. Nyt tilaamme ostokset haettavaksi isompien marketien noutopisteistä. Pidän ostosten valitsemisesta verkkokaupassa, valinnat ovat harkitumpia ja on enemmän aikaa kiinnittää huomiota esim. tuotteen valmistusmaahan (jos se on ilmoitettu sivulla). Olen myös löytänyt uusia, mukavia tuotteita, joita en varmaan kauppakierroksella olisi ehtinyt huomata. Esimerkkeinä lakritsijuurishampoo (aivan yhtä tehokas kuin apteekin paljon kalliimmat shampoot ja tuoksuu hyvälle)...

... sekä astianpesuaine suihkepullossa. Tämä on todella kätevä yksittäisten pienten esineiden päivittäiseen pesuun.

Käytämme vuorotellen kahden ison keskusliikkeen noutopalvelua. Kummassakin on etunsa (ja pienet haittansa). Toiseen saa helpommin noutoaikoja, verkkokauppa on helpompi käyttää (vaikka toinenkin on kehittynyt ja saanut hyviä ominaisuuksia, joita toisessa ei ole), tuotevalikoima on laajempi, esimerkiksi lehdet kuuluvat siihen. Huomasin äskettäin, että Plussa-kortilla ruokatilauksen mukana voi "ostaa" Pirkka-lehden ilmaiseksi. Lehti on mielenkiintoinen ja Ruoka-lehtisen kuvat ovat kuin taideteoksia:

K-Ruoka nro 9 - en löytänyt kuvaajan nimeä!

Prismassa voi valita pakkaustavan vapaammin. Muovipussit ovat minulle parempi valinta. Ne voi käyttää uudelleen ainakin roskapusseina. Isolle määrälle pahvilaatikoita ei oikein ole uusiokäyttöä - olen kyllä jakanut niitä muutto- ja säilytyslaatikoiksi muillekin.

Kirjoituksen äreä osuus 

Syksy toi mukanaan myös bloggaajia koskevan "uudistuksen": Bloggerin uusi versio on nyt ainoa mahdollinen. Ehkä mobiililaitteiden käyttäjät voivat olla tyytyväisiä, mutta läppärillä työskentely on vain vaikeutunut, ja esimerkiksi tällaisen postauksen tekeminen - paljon kuvia tekstin seassa - oli aivan käsittämättömän hankalaa. Kiitos vain, Blogger! Ensimmäistä kertaa on tullut vakavammin mieleen idea vaihtaa blogi jollekin muulle alustalle.

Yllä olevassa kuvassa päivitellään ohjelmointiankan kanssa uuden Bloggerin ääliömäisiä statistiikkoja ja alla on strippi ihanasta Baby Blues -sarjakuvasta:

Rick Kirkman ja Jerry Scott: Baby Blues

Valokuvasta saattaa näkyä, että lehtileike on ryppyinen. Aamun lehti oli pudonnut heittolaatikosta maahan ja kastunut sateessa. Olen kiitollinen varhaisjakajille heidän tekemästään työstä (sanomalehti jaetaan laatikkoon aamuneljältä myös sysipimeinä syysaamuina, räntäsateessa ja paukkupakkasella) ja erityisesti niille, joilla on taitoa ja ammattiylpeyttä. Lehtiämme näyttää jakavan useampi ihminen, vuoroviikoin. Joskus lehdet ovat siististi käärönä aivan laatikon perällä, joskus taas hujan hajan laatikossa, jolloin tuuli tai ohiajava rekka voi lennättää lehden tai sen osan ulos laatikosta. Palautteen antaminen varhaisjakelusta on tehty jälleen kerran vaikeammaksi, joten lähetän tässä viestin kaikille tunnollisille varhaisjakajille. Sydämellinen KIITOS työstänne, joka tekee muiden elämästä parempaa! 

Joskus lehtien lukeminen ärsyttää. Eläinten viikkoa vietettiin jälleen 4.–10. lokakuuta. Sunnuntaina 11. lokakuuta metsästys ja lääketieteen eläinkokeet täyttivät maakuntalehden etusivun ja viisi sivua sisemmällä. Lääketieteelliset eläinkokeet koskevat meitä kaikkia (esim. rokotteiden kehitys), mutta jättiartikkelin ajoitus nosti verenpainettani. Olen viime vuosina ihmetellyt kovasti miksi metsästyksen mainostaminen (esimerkiksi naisten ja lasten harrastuksena) on otettu myös Ylen agendaan. Se, että joku saa nautintoa elävien olentojen tappamisesta, on minusta häpeän aihe, ei hauskaa viihdettä. 

Tämän kirjoittaja on itäsuomalainen metsänomistaja, joka toivoisi enemmän susia ja karhuja naapurustoon sekä vastustaa Finnpulp-hanketta, joka on taas pulpahtanut esiin. Korkein hallinto-oikeushan päätti viime vuonna, että Kuopion Sorsasaloon suunniteltu "maailman suurin havusellutehdas" ei saa ympäristölupaa muun muassa siksi, että tehdas vaarantaisi Kallaveden ekologisen tilan ja voisi pilata vesistöä merkittävästi. Tehtaan vuotuiseksi kuitupuutarpeeksi on arvioitu 6,7 miljoonaa kuutioita. Ympäristön pilaamista ja Suomen metsien ylihakkuuta, jotta kiinalaiset saavat vessapaperia? Ei kiitos, jos minulta kysytään. Ei tosin kysytä eikä vaara tehdashankkeen etenemisestä ole poistunut. Lehtiä lukiessa harmittaa juuri vaikutusmahdollisuuksien puute. Ympäristöä on täällä päin yritetty puolustaa esimerkiksi (ulkomaisia) kaivosyhtiöitä vastaan jo vuosikymmeniä, melko laihoin tuloksin.

 

Maalla asuminen muuttuu muutenkin koko ajan vaikeammaksi, vaikka koronaviruspandemia on saanut monet huomaamaan harvaan asuttujen seutujen hyvät puolet. Maaseutua autioitetaan verotuksella, investointien ja palveluiden sijoittelulla, jne. Hiljattain on uutisoitu esimerkiksi siitä, että pian sekä poliisipäivystys että poliisin lupapalvelu ovat meistä 70 km päässä.

Minulla oli muitakin sapettavia aiheita mielessäni, mutta huomaan, että kirjoittaessani niistä mielialani ei suinkaan parane, päinvastoin. Vaihdetaanpa siis aihetta:

Luonnon kauneus virkistää

Syksy on ollut leuto, ruskan väreistä saatiin nauttia mukavan pitkään. Kaakattavat hanhiaurat ovat minulle vieläkin eksoottinen kokemus. Varsinkin viikko, pari sitten niitä kulki tästä yli monia päivittäin. Eräänä hämärtyvänä syysiltana istuskelimme laiturilla ja ihastelimme auroja melkein joka viides minuutti. 

Piti sitten elää tähän ikään asti, ennen kuin huomasin, että tyynellä säällä haavan lehdet putoavat maahan spiraalimaisesti. Yksi iso haapa peittää allaan olevan alueen aika tehokkaasti lehdillään. Yritin ottaa kuvia putoilevista lehdistä, mikä ei ole aivan helppoa. :)

Tässä kuvassa kuitenkin näkyy, että haavan lehti siinä putoaa:

Aamuyöllä 15. lokakuuta lämpötila laski täällä nollan alapuolelle ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kotimittarin mukaan lämpötila oli -2°C. Kävin aamun lehdet vaille viisi ja jo toisen kerran tänä syksynä ihmettelin tähtitaivaan kirkkautta. Voiko koronapandemian aiheuttama päästöjen väheneminen vaikuttaa noin dramaattisesti?! En ole vuosikausiin erottanut Linnunrataa taivaalta ja nyt näen sen vaivatta, jopa ilman silmälaseja. :)

Hyvä vuosi

Vuoden 2020 alussa ajattelin, ainakin leikilläni, että nyt alkaa hyvä vuosi, kun vuosilukukin on niin kaunis... 

Vuotta 2021 varten minulla on jo jotain mukavaa odottamassa. Voitin nimittäin Visualaddict-blogin Fridan arvonnasta Hyvä vuosi 2021 -seinäkalenterin! Fridan kuvat ovat silmää hivelevän kauniita.

Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021

Monet kalenterin kuvista ovat ihanan eksoottisia näin itäsuomalaiselle...

Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021

Visualaddict-shopissa myydään myös muita kalentereita sekä kortteja ja julisteita. 

Kortit: Frida Steiner

Rakastan kalentereita ja muistivihkoja ja kirjoitan muistiin todella monenlaisia asioita. Koronaviruksesta en päiväkirjaani tai tähän blogiin kirjoita kovin paljon. Muistiinpanojen tekeminen voisi kuitenkin olla  iloksi tai hyödyksi monelle. Elämme nyt poikkeuksellisia aikoja, joissa riittää käsiteltävää tuleviksi vuosiksi. Yksittäisten ihmistenkin päiväkirjamerkinnöt voivat olla kiinnostavaa aineistoa tutkimukselle ja/tai kaunokirjallisuudelle. Miten koit rajoitukset tai sairastumisen uhan? Oletko sairastanut koronavirusinfektion? Onko pandemia vain paha asia vai voitko nähdä sen seurauksissa jotain hyvääkin? Mitä selviytymisstrategioita olet keksinyt? ...

In English: Autumn has come and in some days it looks like winter is coming soon. :) Life goes on even under the corona pandemic. Personally, I'm slowly learning that the best time to be happy is always now. 

Stay safe and well, dear ones!

Kohti talvea...

Minulle tuntematon lintu syksyisenä aamuna... sehän on pyy!

Auringonnousu kuvattuna puhelimella. Onko taivaalla Z vai H kyljellään? :)

Vieläkin paljon käpyjä...

Tuuli ja jo kaksi pakkasyötä ovat pudottaneet nämäkin lehdet. Eilen iltapäivällä alkoi sataa räntää ja tänä aamuna nurmikot olivat valkoiset, mutta hietikot eivät. Ehkä siis ei voi vielä sanoa, että ensilumi on tullut.

Kuten varmaan olette huomanneet, Volter Kilven Alastalon salissa on kuunneltavissa Yle Areenassa. Yhdeksänsataasivuinen merkkiteos on jaettu 31 jaksoon ja niiden kaikkien kuunteluun menee aikaa 36 tuntia. Minun on jotenkin helpompi löytää aikaa lukemiseen kuin kuuntelemiseen, mutta tätä täytyy ehdottomasti kokeilla.

Muutakin kiinnostavaa on nyt tarjolla: Muistiliiton sivulla on kuunneltavissa opas "Elämää muistisairauden kanssa - Opas etenevään muistisairauteen sairastuneelle ja hänen läheisilleen". Oppaan voi myös ladata itselleen pdf-tiedostona.

Aivan nolottaa, että en ole aikaisemmin huomannut, että Riston Valinta -sarjaa on kuunneltavissa Yle Areenassa yli vuoden ajalta. Vanhin jakso näkyy olevan toukokuulta 2019. Risto vierailee Bolognassa,  Ravennassa ja Roomassa, viettää joulua ja pääsiäistä, ihastelee Bachia ja varhaisperunoita, esittelee monenlaista ihanaa musiikkia, jne., jne.!

🍃🍂🍃 Terveyttä ja hyvää vointia! 🍃🍂🍃

Reposted: Icicles and cute critters - Kuvia viiden vuoden takaa

Hei taas ja mukavaa tiistai-iltaa! En ole ehtinyt valmistella uutta postausta, mutta halusin kuitenkin tervehtiä teitä, joten julkaisen kuvia viiden vuoden takaa. Tammikuussa 2015 oli lunta ja pakkasta ja hassunnäköisiä jääpuikkoja. :)

Hello all! January 2020 doesn't look quite like could be expected. Usually we have much more snow, like for example five years ago... All the photos and texts of this post have been originally published in January 2015.

There is beauty everywhere around us.

In the last few days, we have seen some unusual icicles. It had been snowing much and on all roofs there were thick, heavy blankets of snow. With thawing, the snow started slowly to slide downwards (and fell down).  In this photo, you can see some of the last chunks still on a roof:

The melt water running under the blanket of snow had formed funny-looking icicles:

This is one of them, seen through our kitchen window:

In the following day, it was sparkling golden in the rays of the afternoon sun:

Looking like abstract art:

Here another one, again seen from the kitchen window:

Below, you can see air bubbles and some seeds trapped in the ice. The colours haven't been edited. The sun was shining and the dark background colour of this and the first photo comes from the trees behind (on the other side of the lake):

♥

And then the critter update (of January 2015!).  One of "our" squirrels has learned to climb a steel pole to reach the bird feeder you can see in this post. I went to tell him/her that even though inventive, this approach is not appreciated by us. He/she decided to back away for a while:

A very cute willow tit came to keep an eye on the situation... and on the feeder:

Thank you for your visit!

xoxo