Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them!

Thank you for your visit.

19/10/2020

Koronasyksy - Life goes on




Hei taas! Heinäkuussa kirjoitin joitakin ajatuksia koronapandemiasta ja elämästä sen aikaan. Siitä on nyt kulunut kolmisen kuukautta, joten tässä tulee samantyypinen postaus syksyn tunnelmissa. Onneksi ei keväällä tiedetty (eikä tiedetä vieläkään), kuinka kauan tämä poikkeuksellinen tilanne tulee kestämään. On vain mentävä eteenpäin päivä kerrallaan.

Lämmin kiitos kommenteistanne! Valitettavasti en ole vielä ehtinyt vierailla kaikkien blogeissa. Talouden ruokavahvuus on kasvanut ja välillä ruokailemassa on ollut ihmisiä kolmesta eri "kuplasta". Suunnittelua, järjestelyä ja siivousta on niin paljon, ettei vapaa-aikaa ole juuri ollenkaan.

Olen myös saanut kaksi todella mielenkiintoista haastetta; koetan vastata niihin pian!




Postauksen kuvissa ihastellaan syksyisen luonnon kauneutta.




Eletään... nyt!

Oikeastaan minulla ei ole kovin paljon sanottavaa itse pandemiasta. Useimmissa maissa useimmat viranomaiset, hoitohenkilökunta ja yksittäiset ihmiset - näin uskon - tekevät parhaansa estääkseen ja hidastaakseen viruksen leviämistä. En ihmettele yhtään, että väsymystä on havaittavissa. Itse kuulun edelleenkin onnekkaisiin; hiljaiselo maaseudulla on jatkunut lähes entiseen tapaan.

Koetankin olla ajattelematta virusta ja sen aiheuttamaa ongelmaa kovin paljoa ja elää mahdollisimman mielekästä elämää, koettaen tietenkin noudattaa ohjeita (etäisyys, maskit, käsihygienia, jne.). Minusta on tärkeää koettaa keksiä tapoja hemmotella itseään - ja toisia myös, mutta kuten lentokoneissa sanotaan, pankaa happinaamari ensin omille kasvoillenne ja auttakaa sen jälkeen vierustoveria! Minulle hemmottelua on ollut esimerkiksi ripustella "kausivaloja" pihalle jo nyt, vieläpä useaan paikkaan. Ennen en olisi raskinut jättää valosarjoja kuukausiksi ulos säiden armoille, mutta nyt teen sen ongelmitta. :) 




Uutta normaalia on ollut myös naistenlehden tilaaminen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Pitkästä aikaa sattui muuten silmiini myös muotijuttu, josta pidin. Ihanaa samettia ja taustana puutarha. :)


Anna nro 36, Liisa Kokko, kuvat Kristiina Kurronen


"Jolla ei oo riihiremputtimia, sillä ei oo kirkkokemputtimia" on ollut aina tunnuslauseeni (ja jos näkee minut remputtimissa, ei osaa arvatakaan kuinka hienoja kemputtimia minulla on). :) Nyt olen kuitenkin alkanut ottaa useammin käyttöön kauniita vaatteita, koruja, astioita arjessakin. Suurin osa elämästämmehän on arkea. Koetan opetella siirtymään sitku-elämästä nytku-elämään. 

Elämänlaatua parantaa myös siivous. "If you don't love it or use it, it's clutter." Luopumalla jostain olen saanut lisää tilaa ja löytänyt kaappien kätköistä tärkeitä tavaroita, esimerkiksi nämä kupit, jotka kuuluvat ryhmään "rakastan niitä". 




Asioilla korona-aikaan

Tiedotusvälineitä seuratessa huomaa, että esimerkiksi jotkut nuoret aikuiset ovat unohtaneet vastuunsa. Täällä pienillä paikkakunnilla keski-ikäiset ja sitä vanhemmat pitävät huolen mokailusta. :) Välttelen henkilökohtaista asiointia, mutta perheen riskiryhmäläisten lääkkeiden hankkiminen on helpointa käymällä apteekissa. Viimeisimmällä käynnilläni sain seurata keski-ikäistä pariskuntaa, joka tuli apteekkiin vain tervehtimään tuttavaansa. Tämä ei ollut paikalla, joten pariskunta seisoskeli keskellä pientä apteekkia ohjeistaen reippaasti henkilökuntaa siitä, millaiset terveiset tulisi kertoa vierailta (parin sadan kilometrin päässä sijaitsevasta kaupungista). Voitte myös arvata, oliko näillä ihmisillä kasvomaskit...




Keväällä tilasimme ruokaostokset kotiin oman kunnan marketista. Kuten olen kertonut, 50 %:n hinnankorotus kotiinkuljetukselle tuntui liian kalliilta. Nyt tilaamme ostokset haettavaksi isompien marketien noutopisteistä. Pidän ostosten valitsemisesta verkkokaupassa, valinnat ovat harkitumpia ja on enemmän aikaa kiinnittää huomiota esim. tuotteen valmistusmaahan (jos se on ilmoitettu sivulla). Olen myös löytänyt uusia, mukavia tuotteita, joita en varmaan kauppakierroksella olisi ehtinyt huomata. Esimerkkeinä lakritsijuurishampoo (aivan yhtä tehokas kuin apteekin paljon kalliimmat shampoot ja tuoksuu hyvälle)...




... sekä astianpesuaine suihkepullossa. Tämä on todella kätevä yksittäisten pienten esineiden päivittäiseen pesuun.




Käytämme vuorotellen kahden ison keskusliikkeen noutopalvelua. Kummassakin on etunsa (ja pienet haittansa). Toiseen saa helpommin noutoaikoja, verkkokauppa on helpompi käyttää (vaikka toinenkin on kehittynyt ja saanut hyviä ominaisuuksia, joita toisessa ei ole), tuotevalikoima on laajempi, esimerkiksi lehdet kuuluvat siihen. Huomasin äskettäin, että Plussa-kortilla ruokatilauksen mukana voi "ostaa" Pirkka-lehden ilmaiseksi. Lehti on mielenkiintoinen ja Ruoka-lehtisen kuvat ovat kuin taideteoksia:


K-Ruoka nro 9 - en löytänyt kuvaajan nimeä!


Prismassa voi valita pakkaustavan vapaammin. Muovipussit ovat minulle parempi valinta. Ne voi käyttää uudelleen ainakin roskapusseina. Isolle määrälle pahvilaatikoita ei oikein ole uusiokäyttöä - olen kyllä jakanut niitä muutto- ja säilytyslaatikoiksi muillekin.




Kirjoituksen äreä osuus 

Syksy toi mukanaan myös bloggaajia koskevan "uudistuksen": Bloggerin uusi versio on nyt ainoa mahdollinen. Ehkä mobiililaitteiden käyttäjät voivat olla tyytyväisiä, mutta läppärillä työskentely on vain vaikeutunut, ja esimerkiksi tällaisen postauksen tekeminen - paljon kuvia tekstin seassa - oli aivan käsittämättömän hankalaa. Kiitos vain, Blogger! Ensimmäistä kertaa on tullut vakavammin mieleen idea vaihtaa blogi jollekin muulle alustalle.

Yllä olevassa kuvassa päivitellään ohjelmointiankan kanssa uuden Bloggerin ääliömäisiä statistiikkoja ja alla on strippi ihanasta Baby Blues -sarjakuvasta:


Rick Kirkman ja Jerry Scott: Baby Blues



Valokuvasta saattaa näkyä, että lehtileike on ryppyinen. Aamun lehti oli pudonnut heittolaatikosta maahan ja kastunut sateessa. Olen kiitollinen varhaisjakajille heidän tekemästään työstä (sanomalehti jaetaan laatikkoon aamuneljältä myös sysipimeinä syysaamuina, räntäsateessa ja paukkupakkasella) ja erityisesti niille, joilla on taitoa ja ammattiylpeyttä. Lehtiämme näyttää jakavan useampi ihminen, vuoroviikoin. Joskus lehdet ovat siististi käärönä aivan laatikon perällä, joskus taas hujan hajan laatikossa, jolloin tuuli tai ohiajava rekka voi lennättää lehden tai sen osan ulos laatikosta. Palautteen antaminen varhaisjakelusta on tehty jälleen kerran vaikeammaksi, joten lähetän tässä viestin kaikille tunnollisille varhaisjakajille. Sydämellinen KIITOS työstänne, joka tekee muiden elämästä parempaa! 




Joskus lehtien lukeminen ärsyttää. Eläinten viikkoa vietettiin jälleen 4.–10. lokakuuta. Sunnuntaina 11. lokakuuta metsästys ja lääketieteen eläinkokeet täyttivät maakuntalehden etusivun ja viisi sivua sisemmällä. Lääketieteelliset eläinkokeet koskevat meitä kaikkia (esim. rokotteiden kehitys), mutta jättiartikkelin ajoitus nosti verenpainettani. Olen viime vuosina ihmetellyt kovasti miksi metsästyksen mainostaminen (esimerkiksi naisten ja lasten harrastuksena) on otettu myös Ylen agendaan. Se, että joku saa nautintoa elävien olentojen tappamisesta, on minusta häpeän aihe, ei hauskaa viihdettä. 

Tämän kirjoittaja on itäsuomalainen metsänomistaja, joka toivoisi enemmän susia ja karhuja naapurustoon sekä vastustaa Finnpulp-hanketta, joka on taas pulpahtanut esiin. Korkein hallinto-oikeushan päätti viime vuonna, että Kuopion Sorsasaloon suunniteltu "maailman suurin havusellutehdas" ei saa ympäristölupaa muun muassa siksi, että tehdas vaarantaisi Kallaveden ekologisen tilan ja voisi pilata vesistöä merkittävästi. Tehtaan vuotuiseksi kuitupuutarpeeksi on arvioitu 6,7 miljoonaa kuutioita. Ympäristön pilaamista ja Suomen metsien ylihakkuuta, jotta kiinalaiset saavat vessapaperia? Ei kiitos, jos minulta kysytään. Ei tosin kysytä eikä vaara tehdashankkeen etenemisestä ole poistunut. Lehtiä lukiessa harmittaa juuri vaikutusmahdollisuuksien puute. Ympäristöä on täällä päin yritetty puolustaa esimerkiksi (ulkomaisia) kaivosyhtiöitä vastaan jo vuosikymmeniä, melko laihoin tuloksin.
 
Maalla asuminen muuttuu muutenkin koko ajan vaikeammaksi, vaikka koronaviruspandemia on saanut monet huomaamaan harvaan asuttujen seutujen hyvät puolet. Maaseutua autioitetaan verotuksella, investointien ja palveluiden sijoittelulla, jne. Hiljattain on uutisoitu esimerkiksi siitä, että pian sekä poliisipäivystys että poliisin lupapalvelu ovat meistä 70 km päässä.

Minulla oli muitakin sapettavia aiheita mielessäni, mutta huomaan, että kirjoittaessani niistä mielialani ei suinkaan parane, päinvastoin. Vaihdetaanpa siis aihetta:




Luonnon kauneus virkistää

Syksy on ollut leuto, ruskan väreistä saatiin nauttia mukavan pitkään. Kaakattavat hanhiaurat ovat minulle vieläkin eksoottinen kokemus. Varsinkin viikko, pari sitten niitä kulki tästä yli monia päivittäin. Eräänä hämärtyvänä syysiltana istuskelimme laiturilla ja ihastelimme auroja melkein joka viides minuutti. 






Piti sitten elää tähän ikään asti, ennen kuin huomasin, että tyynellä säällä haavan lehdet putoavat maahan spiraalimaisesti. Yksi iso haapa peittää allaan olevan alueen aika tehokkaasti lehdillään. Yritin ottaa kuvia putoilevista lehdistä, mikä ei ole aivan helppoa. :)




Tässä kuvassa kuitenkin näkyy, että haavan lehti siinä putoaa:




Aamuyöllä 15. lokakuuta lämpötila laski täällä nollan alapuolelle ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kotimittarin mukaan lämpötila oli -2°C. Kävin aamun lehdet vaille viisi ja jo toisen kerran tänä syksynä ihmettelin tähtitaivaan kirkkautta. Voiko koronapandemian aiheuttama päästöjen väheneminen vaikuttaa noin dramaattisesti?! En ole vuosikausiin erottanut Linnunrataa taivaalta ja nyt näen sen vaivatta, jopa ilman silmälaseja. :)





Hyvä vuosi

Vuoden 2020 alussa ajattelin, ainakin leikilläni, että nyt alkaa hyvä vuosi, kun vuosilukukin on niin kaunis... 

Vuotta 2021 varten minulla on jo jotain mukavaa odottamassa. Voitin nimittäin Visualaddict-blogin Fridan arvonnasta Hyvä vuosi 2021 -seinäkalenterin! Fridan kuvat ovat silmää hivelevän kauniita.


Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021


Monet kalenterin kuvista ovat ihanan eksoottisia näin itäsuomalaiselle...


Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021


Visualaddict-shopissa myydään myös muita kalentereita sekä kortteja ja julisteita. 


Kortit: Frida Steiner


Rakastan kalentereita ja muistivihkoja ja kirjoitan muistiin todella monenlaisia asioita. Koronaviruksesta en päiväkirjaani tai tähän blogiin kirjoita kovin paljon. Muistiinpanojen tekeminen voisi kuitenkin olla  iloksi tai hyödyksi monelle. Elämme nyt poikkeuksellisia aikoja, joissa riittää käsiteltävää tuleviksi vuosiksi. Yksittäisten ihmistenkin päiväkirjamerkinnöt voivat olla kiinnostavaa aineistoa tutkimukselle ja/tai kaunokirjallisuudelle. Miten koit rajoitukset tai sairastumisen uhan? Oletko sairastanut koronavirusinfektion? Onko pandemia vain paha asia vai voitko nähdä sen seurauksissa jotain hyvääkin? Mitä selviytymisstrategioita olet keksinyt? ...




In English: Autumn has come and in some days it looks like winter is coming soon. :) Life goes on even under the corona pandemic. Personally, I'm slowly learning that the best time to be happy is always now

Stay safe and well, dear ones!




Kohti talvea...

Minulle tuntematon lintu syksyisenä aamuna... sehän on pyy!




Auringonnousu kuvattuna puhelimella. Onko taivaalla Z vai H kyljellään? :)




Vieläkin paljon käpyjä...




Tuuli ja jo kaksi pakkasyötä ovat pudottaneet nämäkin lehdet. Eilen iltapäivällä alkoi sataa räntää ja tänä aamuna nurmikot olivat valkoiset, mutta hietikot eivät. Ehkä siis ei voi vielä sanoa, että ensilumi on tullut.




Kuten varmaan olette huomanneet, Volter Kilven Alastalon salissa on kuunneltavissa Yle Areenassa. Yhdeksänsataasivuinen merkkiteos on jaettu 31 jaksoon ja niiden kaikkien kuunteluun menee aikaa 36 tuntia. Minun on jotenkin helpompi löytää aikaa lukemiseen kuin kuuntelemiseen, mutta tätä täytyy ehdottomasti kokeilla.

Muutakin kiinnostavaa on nyt tarjolla: Muistiliiton sivulla on kuunneltavissa opas "Elämää muistisairauden kanssa - Opas etenevään muistisairauteen sairastuneelle ja hänen läheisilleen". Oppaan voi myös ladata itselleen pdf-tiedostona.

Aivan nolottaa, että en ole aikaisemmin huomannut, että Riston Valinta -sarjaa on kuunneltavissa Yle Areenassa yli vuoden ajalta. Vanhin jakso näkyy olevan toukokuulta 2019. Risto vierailee Bolognassa,  Ravennassa ja Roomassa, viettää joulua ja pääsiäistä, ihastelee Bachia ja varhaisperunoita, esittelee monenlaista ihanaa musiikkia, jne., jne.!





🍃🍂🍃 Terveyttä ja hyvää vointia! 🍃🍂🍃