Ihanaa juhannusta!

Viime aikojen sateet ovat ilahduttaneet monia. Niin meitäkin. Monet alkukesällä kukkivat kasvit eivät tänä vuonna kuki meillä kovin runsaasti, mutta suloinen vihreys ihastuttaa sitten sitäkin enemmän. Huomaan että tämän postauksen kuvat on otettu pilvisellä säällä, mutta kyllä aurinkoakin on nähty. :)

Huomenna vietetään juhannusaattoa. Toivon tunnelmallista keskikesän juhlaa teille kaikille ja rentouttavaa kesää muutenkin.

(Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.)

Keltaista, vihreää ja iloista pääsiäistä!

 

Hyvää kiirastorstaita!

Kyllä on ollut ihania kevätpäiviä. Täällä ei kukkia vielä näy, kuten etelämmässä jo, mutta olemme nauttineet auringosta, lumen nopean sulamisen seuraamisesta ja lämpenevän maan tuoksuista, jotka tuovat mieleen lapsuuden. :) Tänä aamuna puoli kuuden maissa katsoin onnekkaasti ulos keittiön ikkunasta ja näin komean täysikuun laskemassa metsän taakse vastarannalla.

Tällä postauksella osallistun yhteen blogimaailman kivoista kuukausihaasteista. Kristiinan haasteessa etsitään huhtikuussa KELTAISTA JA VIHREÄÄ. Ne ovat minunkin mielestäni kevään ja myös pääsiäisen ihanat värit.

Yllä olevan kollaasin kukkakuvat oli helppo löytää: etsin vain kuvistani keltaista ja vihreää tuli samalla mukana. Alla olevat tulppaanit ovat tuttuja jo keväisin käyttämästäni header-kuvasta.

Tämänkin kuvan olen postannut jo ainakin kerran. Kultasade kukkii siinä Pohjois-Italiassa.

Ja kun jo päädyin Italiaan, postaan jälleen kerran tämän magnolian. Paremman puoliskoni ottama keväinen kuva Milanon tuomiokirkon vierestä on yksi parhaita kuvia tämän blogin historiassa ja olen käyttänyt sitä jo monena pääsiäisenä. :)

Myös tässä jouluruusukuvassa on tiettyä pääsiäistunnelmaa. :)

Iloista pääsiäistä!

Happy Easter!

Buona Pasqua!

Katsaus menneeseen vuoteen

 

Oikein hyvää loppiaista! Tämä on perinteinen vuosikollaasipostaukseni, johon olen koonnut päättyneen vuoden (suosikki)kuviani. Kuvia tuli muuten otettua tavallista vähemmän; ainoastaan kesältä ja alkusyksyltä niitä oli niin paljon, että täytyi tehdä aika tiukkaa karsintaa.

Bloggausvuosi oli entisten kaltainen. Blogiystävien postauksista saa valtavasti iloa ja ideoita.

Blogger sen sijaan ei toimi täysin moitteetta. Esimerkiksi uudet postaukset, omat ja muiden, päivittyvät blogin sivupalkin listalle joskus harmittavan hitaasti. Myös tunnisteluettelot aiheuttavat ihmetystä: Jo kuukausia sitten tunnisteiden järjestys muuttui; ensin ovat kaikki sanat, jotka alkavat isolla alkukirjaimella ja toisena ryhmänä sanat, jotka eivät ala...

Monestakin eri syystä olen vähentänyt netissä viettämääni aikaa. Olen lukenut enemmän kirjoja, tehnyt käsitöitä, laittanut ruokaa ja leiponut enemmän... ja nauttinut rauhaisammasta elämästä. 

Kuten edellisinäkin vuosina, joulua on keräilty meillä pois pian jouluvieraiden lähdettyä. Kun on odottanut joulua jo syksystä alkaen, tammikuussa on ihanaa alkaa suuntautua kohti valoa ja kevättä. :)

 

Joulukuusi on kuitenkin vielä paikoillaan, koristeinaan enää vain valosarjat. Tänään aion tunnelmoida valoja ihaillen ja kirjaa lukien. Ulkoilemassa täytyy myös käydä ennen kuin pakkanen kiristyy uudelleen. (Nyt lämpötila on -14 C.) Niinpä tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Voikaa hyvin! 

Kotini vanhin esine - Vuosi 2024 kollaaseina

 

Mukavaa talvista lauantaita ja aivan ensiksi iso kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! Toivottavasti olen nyt käynyt vastavierailulla kaikkien blogeissa.  Vaikka bloggailuintoa olisi paljon, aikaa on vähän ja siksipä yhdistänkin kaksi aihetta tässä postauksessa.

Kristiina on aloittanut uuden hauskan haasteen, jossa on uusi aihe joka kuukausi. Tammikuun aihe on kotini vanhin esine. 

Kuvan silitysrauta on luultavasti 1900-luvun alusta. Se painaa 2,075 kg ja on tullut meille Italiasta, missä se varmaankin on valmistettu. Kahvan alapuolella näkyy valettu ruusukuvio ja joitakin kirjaimia, joiden merkitystä emme saaneet selville pikaisella etsimisellä. :)

Tämä ei oikeasti ole kotimme vanhin esine. Vanhin olisi luultavasti kolikko 1600-luvulta. Joitakin kirjoja on 1800-luvulta ja huone- ja työkaluja vuosisadan vaihteen molemmilta puolin. Tämä oli kuitenkin esineenä erityisen söpö, joten valitsin sen tähän haasteeseen.

Sitten ovat vuorossa perinteiset vuosikollaasit. Pitäisi kyllä koota parhaat kuvat yhteen joka kuukausi, niin ei olisi sitten kamalan iso työ vuoden lopussa! :D Taaskaan en osannut karsia kuvia, joten piti tehdä monen monta kollaasia... Tässäpä vuoden 2024 tunnelmia ja kohokohtia:

Tänä vuonna joulu keräiltiin meillä pois pian jouluvieraiden lähdettyä. Tosiaan, kun on nauttinut joulunodotuksesta jo syksystä alkaen, nyt on kiva jo suuntautua kohti valoa ja kevättä. :)

Olin myös kuunnellut harrastakin joulumusiikkia niin pitkään, että nuorison valitsema joulumusiikkikanava (irlantilainen Christmas FM) sopi minulle paremmin kuin hyvin. Aattoillan ateriaa olivat pienessä keittiössämme valmistelemassa kaikki, jotka sinne mahtuivat, ja nuorison tanssahtelu parhaiden jouluhittien tahdissa oli unohtumattoman ihanaa.

Vielä kerran iso kiitos kauniista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Pitkäaikaiset blogiystävät ja ‑ystävyydet lämmittävät sydäntä, ja toisaalta on ollut mahtavaa huomata, että vieläkin löytyy (minulle) uusia kauniita ja mielenkiintoisia blogeja! 

Hyvää uutta vuotta! - Happy New year!

 

Alkuvuosi 2023

Loppuvuosi 2023

2023 kuvageneraattorin silmin :)

Ja niin päättyi vuosi 2023. Maailman tapahtumista tulee enemmän mieleen pahoja kuin hyviä asioita. Ukrainassa taistellaan edelleen vapaan maailman tulevaisuudesta. Onneksi Suomi sentään sai vihdoin liityttyä Natoon.

Omassa elämässäni kulunut vuosi on sujunut suhteellisen rauhallisesti ja sisältänyt niin iloja kuin surujakin. Perinteisissä vuosikollaaseissani näkyy arjen hetkiä ja hieman juhlaakin. Kummassakin valokuvakollaasissa on mukana yksi tekoälyn luoma kuva. Tunnistatteko ne? :)

Ja koska kuluneena vuonna hurahdin kuvageneraattoreiden kanssa leikkimiseen, yksi kollaasi on tehty sovelluksen luomista "vesivärimaalauksista". 

Uusi vuosi alkaa kylmässä pakkassäässä. Tässä vielä muutama talvinen kuva. Joulukuun 17. päivä meidänkin taivaallamme näkyi helmiäispilviä matalammalla olevien pilvien raoista:

Pakkasaamu auringon alkaessa vasta nousta:

Matalalta paistava aurinko kultaa puiden "kermakuorrutuksen":

Pidän männyistä aina vain enemmän:

Toivon ja toivotan kaikille onnellista ja rauhaisaa uutta vuotta. 

Rauhasta puheen ollen, muistakaamme tukea Ukrainaa sen taistelussa rikollista hyökkääjää vastaan!

2022: Kotoilua ja varautumista - Happy 2023 to you all!

Hei taas ja mukavaa ja turvallista vuodenvaihdetta! Tänä vuonna sain aikaiseksi kollaasin päättyneen vuoden kuvista. :)

2022 oli suurien mullistusten vuosi. Ukraina taistelee itsenäisyytensä ja vapaan maailman puolesta, naamiot on nyt riisuttu... ja Suomesta on vihdoin tulossa länsimaa. Aivan kuin ilma olisi ohjusiskujen ja pommitettujen siviilikohteiden nostattamasta pölystä huolimatta hieman raikkaampaa hengittää. Kuten The Economist kirjoitti joulun alla, our country of the year for 2022 can only be Ukraine. For the heroism of its people and for standing up to a bully. Niinpä kollaasin ensimmäisessä kuvassa on epävirallinen "vuoden kukka".

(A small note in English: The phrase "the masks have now been taken off" doesn't refer to Covid-19 but to what our President, Sauli Niinistö, said in February about Putin: "The mask has now come off and only the cold face of war is visible." --- I notice that this time the translation by Google is partly very good, partly somewhat wacky. 😁)

Alkuvuonna lunta kertyi katoille niin paljon, että ne oli pudoteltava alas.

Pidän orvokeista aina vain enemmän.

Tuulikello on ollut haaveissani jo pitkään. Vihdoin löysin tällaisen bambuisen, jossa on ihana ääni.

Kotivarasta on puhuttu tänä vuonna entistä enemmän. Maaseudun asukkaalle se on välttämätön. :) Meillä on pieni, viileä varastotila, jossa on kapeita kaappeja. Niihin ei kovin paljon ruokavarastoa mahdu, mutta melko hyvin kuitenkin. Varastossa on tuotteita, joita säännöllisesti käytämme ikäjärjestyksessä.

Suomen kesä on ihana. :)

Syön mieluiten kasviksia, mutta tässä kuvassa on lautasella hirvenlihaa. Hieman reiluutta sentään: hirvet syövät männyntaimiamme, me syömme sitten hirviä. :)

Pehmoleluja lepäilemässä sohvalla ennen pitkää matkaa Ukrainaan. 

Matkustelu on muuten edelleen hyvin vähäistä, joten ihania matkakuvia saadaan kirjeenvaihtajilta. :)

Syksyn kauneutta.

Jauhoja, ryynejä, hilloja... varastossa. 

Syksyn 2022 hittituote: polttopuut. Puun poltosta teen erillisen postauksen. :)

Syksy 2022 oli niin leuto, että nostimme palsternakkaa, porkkanaa ja punajuurta kasvimaalta vielä marraskuun puolivälissä... ja teimme makoisia keittoja.

Minäkin olen hankkinut vesikanistereita. Nämä Plastexin vesiastiat on muuten tehty Suomessa.

Syksyisin, kun ulkotyöt alkavat vähetä, iskee aina käsityöinnostus. Tänä jouluna kaikki villasukat perheelle eivät valmistuneet ajoissa, koska syksyn ensimmäiset sukat lähetin Ukrainaan. Yleensä vuodenvaihteessa neulomisinnostus vaihtuu lukuinnostukseksi, kun uusi Helmet-lukuhaastekin julkaistaan (on muuten taas mahtavan hauskoja haastekohtia!), mutta nyt villalangat kutsuvat puoleensa, varsinkin tällaiset keveän aurinkoiset värit. 

Lämmin kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiini. Koetan vastailla niihin mahdollisimman pian. Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2023!

Wishing you all a happy, safe and peaceful new year 2023!

Valkeiden kukkien lehto - White flowers, red shoes

Hei taas pitkästä aikaa! Lukaisin jo viikkoja sitten kirjahyllystä löytyneen pokkarin, mutta postausta ehdin laatimaan vasta nyt.

Irlantilaisen Maeve Binchyn (1939–2012) Valkeiden kukkien lehto on kepeää kesälukemista, mutta siitä löytää myös vakavampia teemoja. 

Kirja alkaa lupaavasti. Ensimmäisessä luvussa yksi päähenkilöistä pohdiskelee mielenkiintoisia aiheita, (katolisen) kirkon ongelmia, pyhiinvaellusten teologista taustaa, rukouksen merkitystä jne. Valitettavasti isä Flynnin toimia seurataan vain muutamassa luvussa. Itse kirja onkin kokoelma lyhyitä, nopeasti eteneviä kertomuksia. Luvut ovat pareittain: samat tapahtumat tai ihmissuhde kerrotaan kahden ihmisen näkökulmasta (Helmet-haasteen kohta 19: Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa). Pidän kerronnasta, siinä on usein enemmän tai vähemmän humoristinen pohjavire. Arvelen myös, että (Liisa Honkasaari) suomentaja on tehnyt hyvää työtä.

Juttuhan oli selvä alusta alkaen. Minä täyttäisin kuusitoista kesäkuun kuudentenatoista päivänä, ja nimeni oli June. Mihin me muuallekaan voisimme mennä kuin Dubliniin James Joycen nimikkopäivänä. Äiti sanoi, että päivästä tulisi taianomainen.
Minä en oikeastaan uskonut taianomaisiin päiviin, mutta hän oli niin haltioissaan, että kertoi siitä kaikille jotka tapasi. "Tyttäreni täyttää kuusitoista samana päivänä kuin Leopold Bloom tapasi Mollyn." Useimmilla ihmisillä ei ollut aavistustakaan, mistä hän puhui, mutta koska se olisi äitiä ennenkään haitannut?

Henkilögalleria on hengästyttävän laaja. Jotkut päähenkilöistä ovat todella hyviä ihmisiä, jotkut pahoja, mutta onneksi eivät liian; tämä on "hyvänmielen kirja". Veikeä Vera on yksi henkilöistä, jonka elämänasenteesta voisi ottaa oppia. :)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Irlantiin: on katolisten vanhainkoteja, protestanttien vanhainkoteja ja kaikille sopivia vanhainkoteja. :) Valuuttana on euro, mikä tuntuu hieman hassulta, kun joidenkin ihmisten hieman vanhakantainen ajattelu saa ajankohdan tuntumaan kaukaisemmalta. Myös esimerkiksi ympäristönsuojelua ("kehitys" vastaan perinteet) ja muistisairauksia sivutaan. 

Postauksen valkoiset kukat on kuvattu pikaisesti ja huonosti. :) Tätä täytyisi opetella. Valkoinen kukka ylivalottuu kuvissani ja raikkaankin vihreästä taustasta tulee jotenkin tunkkainen. Lisäsin mukaan pari punaista juttua pirteyttä lisäämään. Sokoksen verkkokaupan -24 % alennuspäivä sattui sopivasti. Pidän Marimekon Ilma-paidan venepääntiestä ja vajaamittaisista hihoista. Löysin myös jo vuosia etsimäni mieleiset punaiset ballerinat. Punainen kenkäpari on minusta yksi piristävimpiä asusteita. Tylsätkin menot muuttuvat hieman hauskemmiksi, kun voi kipsutella punaisilla kengillä. :)

Kiitos jo etukäteen kommenteistanne! Niitä tylsiä menoja riittää näille päiville ja viikoille, mutta koetan ehtiä blogivierailuille mahdollisimman pian.

Talven iloja - Bye bye, January!

 

Hei ja ihanaa helmikuun alkua! Edellisen postauksen kollaasiin tein pitkästä aikaa Picasan "Polaroid-kuvia". Pidin niistä niin paljon, että tässä postauksessa näette niitä lisää. :) Lunta on satanut ympäri Suomen. Uusi lumi on puhtaan valkoista ja pehmeää ja houkuttelee ulkoilemaan. Kun vain aurinkoakin näkyisi hieman!

Talvi-iltoina on ihana käpertyä sohvalle kirja kädessä. Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on julkaistu 2018. Se on esitelty monessa kirjablogissa...

... ja arvioihin oli valittu tekstikatkelmia, jotka saivat minut ehkä odottamaan kirjalta hieman liikaa. Odotin merkityksellisiä huomioita elämästä ja ihmisistä... ja jonkinlaista vahvempaa kasvutarinaa.

Pidän Savonlahden kirjoitustyylistä, teoksen päiväkirjamaisesta rakenteesta sekä lukujen hauskoista otsikoista. Muutaman kerran nauroin ääneen.  Kirjan kertoja ei minusta kuitenkaan ole erityisen kiinnostava tai sympaattinen henkilö. Nykyisten kolmikymppisten elämä lienee hankalampaa kuin meidän vanhempien aikoinaan, mutta 34-vuotiaan päähenkilön elämänhallinnan ongelmat (esim. työnhaku, parisuhdeongelmat, rahankäyttö) ja teinimäinen kiukuttelu äidille alkavat ennen pitkää väsyttää. (Kustantaako Kela psykoterapiaa tosiaan vuosikausia? Kertoja käy säännöllisesti terapiassa ja kirjan puolivälissä mainitaan psykologin yhteenveto käynneistä jo 11 vuotta aikaisemmin.)

Yksityiskohtainen sipseistä ja dipeistä puhuminen ei minua häirinnyt – ehkä jopa maistan kertojan suosikkisipsejä vielä joskus. Jos helsinkiläisten päähenkilöiden baari- ja ravintolavalinnat viestivät jotain, viesti jää ymmärtämättä tällaiselta maalaislukijalta. Kauneudenhoitoa taas opastetaan yksityiskohtaisesti. Kyllä jokainen tähän kirjaan tarttuva tietää, mitä ovat T-alue ja microblading. Ei niitä tarvitse selittää. :)

Kirjan takakannen mukaan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu "on suora ja tarkka kuvaus kaupunkilaisarjesta, joka on samanaikaisesti kovaa ja kaunista". Hmm, tekisi mieleni sanoa, että myös maalla elämä on kovaa ja kaunista samanaikaisesti. :)

Kansaneläkelaitoksesta puheen ollen, verkossa puhuttiin hiljattain äitiyspakkauksesta. Sen aikaisempia versioita luvattiin löytyvän tältä sivulta. Jännittyneenä menin katsomaan, kuinka kauas taaksepäin ajassa mennään... ja löytyihän sieltä tuttu paketti! Aikoinaan pakkaus saapui meille samana päivänä kuin iso paketti lastenvaatteita serkkuni perheeltä ja sepä olikin oikea joulu keskellä kesää.

EDIT 6.2.2022: Äitiyspakkauksella on arvokas historia äitien raskaudenaikaisen terveyden turvaajina ja se on asia, josta suomalaiset voivat olla ylpeitä. Maakuntalehden artikkeli "Laatikollinen liikaa – Vuoden 2022 äitiyspakkaukset lähtevät vauvaperheisiin ylikulutuskritiikin säestämänä" ärsytti minua kahdesta syystä. 

1. Besserwisser-bloggarin mukaan pakkauksen "tuotteista on tullut ongelmajätettä" ja myös esikoistaan odottavien pitäisi valita pakkauksen sijasta rahasumma (tällä hetkellä 170 €). Ja niin se maailma pelastuu... 

Artikkelin mukaan 95 % vanhemmista valitsee ensimmäiselle lapselleen pakkauksen. Kelan tutkimuksessa vuonna 2020 pakkaus sai vanhemmilta kouluarvosanan 8,7. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että paketin sisältö oli ensikertalaiselle erittäin hyödyllinen eikä siinä (ainakaan siihen aikaan) ollut mitään turhaa. Oli myös alusta asti selvää, että jo ensimmäisen pakkauksen sijaan voi valita rahasumman. 

2. Se että lainsäädäntömme ei ohjaa suosimaan paketin tuotteiden valmistusta Suomessa on sen sijaan minusta todella typerää. Artikkelin mukaan tuotteista vain kuusi on valmistettu Suomessa ja suuri osa maissa kuten Kiina, Bangladesh ja Turkki. Tähän asiaan toivoisi muutosta.

Artikkelin mukaan julkisia hankintoja tehdään Suomessa vuosittain noin 45 miljardilla eurolla. Äitiyspakkausten osuus tästä on noin seitsemän miljoonaa.

Briefly in English: Hello all, in this post, there are some winter photos and a mini review of a book I've read. Reading is of course a favourite pastime in winter. 

Streaming services are appreciated as well. :) I loved the Italian comedy/crime series Framed! A Sicilian Murder Mystery on Netflix. In Palermo, Valentino and Salvatore are two unfortunate TV technicians who find themselves at the scene of a crime and to avoid being suspected they end up getting into more and more troubles. Unfortunately, there are only six episodes in the first season and who knows how long time we'll need to wait for the second one.

As you know, I love knitting. And I love colours. Please don't ask what I'll be making with this yarn. I have run out of lies and will be forced to admit that I am just feeding the stash. :)

In this post, I mentioned also the Finnish maternity package. If you don't know what it is, learn more here! :)

Tänä vuonna onnistuin hankkimaan ihania konvehteja joulun jälkeiseen alehintaan -50 %. 

Männyt ovat komeita puita ympäri vuoden.

Ihailkaamme eurooppalaisia snookerin pelaajia nyt, kun vielä voimme!  ;)

Netflixin Lavastettu - Sisilialainen murhamysteeri (pääosissa Palermossa syntyneet Salvatore Ficarra ja Valentino Picone) on viihdyttävin TV-sarja pitkään aikaan. (Kammottavan epätarkka kuva otettu pienen läppärin ruudulta.)

Tämän videon musiikkikappale liittyy jollain tavalla tähän postaukseen...

Lämmin kiitos kommenteistanne! 

En ole vielä ehtinyt vastata kaikille, joten tässä postauksessa kommenttiosio on jälleen suljettu.

Tavataan pian! xx