Yllä olevassa kuvassa tekoälyn näkemys tyytyväisestä ihmisestä istumassa oliivipuun alla. :)
Ja heipä taas! Yksi hiljattaisista puheenaiheista täällä päin on ollut Ylen uutinen "Suomen sairaimpaan maakuntaan tulee mielenterveyskokeilu, jota ei ole tehty missään muualla". Pohjoissavolaiset aikuiset voivat täyttää verkkokyselyn ja kokeilla terveyttä tukevaa mobiilisovellusta ilmaiseksi kuukauden ajan. (Itse en aio kyselyä täyttää - osallistumista varten täytyisi antaa puhelinnumero ja sähköpostiosoite eikä missään nähdäkseni kerrota kuinka tietoja käytetään, säilytetään ja suojataan.)
Uutisen kommenttiosiossa viriteltiin myös keskustelua siitä, miksi ihmiset voivat huonosti Pohjois-Savossa. Erään nimimerkin mukaan "koulutustaso on melko alhainen ja geneettisiä sairauksia on alueella runsaasti. Siellä on ollut pitkään voimakas muuttotappio, joten voisiko osasyynä olla se, että jäljelle ovat jääneet sairaimmat ja kyvyttömimmät ihmiset?".
Niin, usein pohdimme sitä, miksi mekin koetamme asua täällä Savossa vaikka voisimme istua Välimeren rantamilla oliivipuun alla odottamassa, että oliivi putoaa cocktaillasiin... :) Myönnän että täältä esimerkiksi Italiaan on sekä työntäviä että vetäviä tekijöitä.
A. Oksasen (eli August Ahlqvistin) sanoittaman "Savolaisen laulun" säkeet vastasivat tähän kysymykseen jo 1850-luvulla. (Onpa mielenkiintoista nähdä miten Google onnistuu kääntämään tämän.)
Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa.
Sen kansa kaikki kärsinyt
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa!
Kuin korkeat sen kukkulat,
kuin vaarat loistoisat!
Ja laaksot kuinka rauhaisat,
ja lehdot kuinka vilppahat,
kuin tummat siimehet!
Sen salot kuin siniset on,
puut kuinka tuuheat,
ja kuin humina hongikon
syv' on ja jylhä, ponneton,
ja tuulet lauhkeat!
Ja kussa tähdet tuikkivat
kovalla talvella,
ja kussa Pohjan valkeat
suloisemmasti suihkavat
kuin Savon taivaalla?
---
Me emme liioin kerskuko,
sanomme kumminkin:
Muu Suomi ellös ilkkuko,
jos meill' on hoikka kukkaro,
jos köyhiks' keksittiin.
Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
kun meidän vaivan, viljehen
kumohon löi vihollinen
ja poltti tuhkaksi.
Ja monta kertaa sattui niin,
kun meitä vainot löit,
kun vaimot, lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin,
sä rauhan leipää söit.
Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut;
Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
"Täss' Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!"
Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mikään niin soi
kaikesta, minkä Luoja loi,
kuin: "armas Savonmaa!"
Yllä toisen tekoälyä käyttävän verkkopalvelun generoima "pastellivärimaalaus" edelleen sieltä oliivilehdosta. :) Nämä ja alla olevat kuvat on tuotettu maksuttomilla palveluilla, perusasetuksilla ja aika nopeasti. En ole vielä oppinut parantelemaan kuvia, mutta tulokset ovat kiinnostavia. Kuten näette, minua eivät niinkään kiinnosta unimaailmat, kaukaiset planeetat kaukana tulevaisuudessa tai historialliset tapahtumat vaan ne tavallisen elämän aiheet, joita koetan itsekin kuvata. Kokeilu on tosi hauskaa. Seuraavassa kuvassa lumiset oksat ovat hieman hassun näköisiä, mutta tunnelma on juuri sitä mitä tarkoitin.
Toinen värikäs näkymä:
Kulunut viikko on ollut säältään oikea kunnon vanhan ajan talviviikko. Aurinko paistaa nytkin joten mennäänpäs ulos nauttimaan kevättalvesta! Mukavaa viikonloppua kohti valoa ja kevättä!
