Taas kaikki kauniit muistot...

 

Oikein hyvää juuri alkanutta marraskuuta! Tänään on jo Yle Areenassakin julkaistu jouluelokuvia. Netflixin uusista jouluelokuvista ensimmäisen pitäisi ilmestyä keskiviikkona 4. päivä. 

Tällä postauksella osallistun Repolaisen kuukausihaasteeseen, jossa tällä kertaa etsitään tavaroita, joihin liittyy paljon muistoja.  Minä olen todellinen "hilloaja", joka on säilyttänyt matkalippuja, esitteitä, kirjeitä tietysti, jopa pieniä viestilappusia, mielenkiintoisilta paikoilta kerättyjä kauniita kiviä, leluja (omia ja muiden), koulussa tehtyjä askarteluja (omia ja muiden) ja vaikka mitä... Minulla ei taida olla yhtä jänniä muistoja kokoavia yksittäisiä esineitä, kuten Repolaisella, paitsi tietysti valokuvakansiot, aarrelaatikot ja tauluseinä, jossa on mm. aiemmin esitelty joululaulu printattuna ja mm. perheenjäsenten kuvia.

Yritän harkitusti luopua liiasta tavarasta. Yleensä luopuminen ilahduttaa, tilaa tulee enemmän ja kaaos pienenee. Joskus tulee tehtyä virheitä. Ehkä olen jo maininnutkin lapsuudenaikaisen, hieman erikoisen tähtimäisen kuusenkoristeen, joka ei minusta ollut kovin jouluinen ja oli hieman rikkoutunutkin. Joskus aikuisiällä heitin sen kai roskiin. Tämä tapahtui ennen kuin aloin digikuvaamaan ja bloggaamaan. Ei edes kuvaa tullut otettua. :(

Muuten jouluun liittyviä esineitä olen säilyttänyt erityisen huolellisesti. Joulukoristeita tai -tekstiilejä en nyt ottanut esille näihin kuviin.  Ensimmäisenä esimerkkinä pitkään säilytetyistä tavaroista ovat sen sijaan jouluiset askartelutarvikkeet: olen nämä (yllä ja alla) kuvannut vuonna 2014, eikä niitä vieläkään ole käytetty mihinkään, koska ne ovat mielestäni niin uskomattoman söpöjä. :)

Olen tietysti säilyttänyt kaikki saadut joulukortit, jotka ovat hyppysiini päätyneet. Ne ovat isoissa pahvilaatikoissa. Korteissa voi olla hienoja leimauksia:

Tässä on eri vuosilta kortteja, joita olen koonnut yhteen aiheenaan "kauneimmat korttimme". 

Saksalaiset piparkakut ovat ihania. Tämä rasia on saatu niin kauan sitten, etten muista minkä näköisiä ja makuisia piparkakut/keksit olivat! Pahvisen laatikon säilytin hienon kuvan takia. :)

Wikipedian mukaan "Speculaas on perinteinen hollantilainen ja belgialainen piparkakkua muistuttava maustekeksi, jollaisia on syöty perinteisesti Pyhän Nikolauksen päivän aattona. Belgiassa samankaltainen, vähemmän maustettu keksi tunnetaan myös ranskankielisellä nimellä spéculoos ja Saksassa Westfalenissa ja Reininmaalla nimellä Spekulatius".

Tämäkin pieni laatikko muistuttaa ihmisistä, joista osa on jo siirtynyt ajan rajan toiselle puolelle.

Postauksen otsikkona oleva "Taas kaikki kauniit muistot" on tietenkin joululaulu. Sulho Ranta on säveltänyt sen Viljo Kojon runoon 1930-luvun alussa. Laulua on esitetty radiossa jouluaattona heti joulurauhanjulistuksen jälkeen nimenomaan Sulo Saaritsin laulamana.

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:

lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.

Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin.

Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin.

Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin.

Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin.

Mitä ymmärsin, sit' en tiedä, pyhätunnelman muistan vain.

Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain.

Niin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen.

Ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen.

Niitä lausu ei enää kukaan, mutt' niiden tunnelman

saan joka joululta mukaan tueks' vuoden vaikean.

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:

Lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.

Joulukortteja, joulukortteja! :)

 

Huomenta ja hyvää reformaation päivää! Viime yönä olemme jälleen siirtyneet talvi- eli normaaliaikaan, mikä on varsinkin näin päivien lyhetessä oikein hyvä juttu.

Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen: Vaikka meidänkin perheessämme joulukorttien lähettäminen ja saaminen on vähentynyt murto-osaan aikaisemmista vuosikymmenistä, ostelen joulukortteja edelleen innokkaasti. :) Harmittavasti löysin Kantolan KorttiTuotteen verkkokaupan vasta muutama vuosi sitten, aikana jolloin meiltäkin lähtee monelle tuttavalle vain sähköinen tervehdys.

Minä kuitenkin omalta osaltani yritän pitää joulukorttiperinnettä elossa.  Olen tänäkin vuonna tilannut näitä Suomessa painettuja kortteja, ja nyt aion toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. :)

(Huom.: Tämä ei ole minkäänlainen yhteistyöpostaus, vaan olen valinnut ja maksanut kortit aivan itse.)

Aion järjestää blogin seuraajien iloksi joulukorttiarvonnan!

Tänä vuonna olen ajatellut valita palkinnoiksi kolme nippua, joissa kussakin on korteissa yhtä pääväriä. Yksi nippu voisi olla ruskeansävyisiä kortteja, yksi esimerkiksi punaisia, yksi vihreän tai sinisen sävyisiä. Minulla on jo ideoita myös tuleville vuosille, jos kiinnostuneita osallistujia tuntuu olevan. Nyt kun en ole juuri missään blogilistauksissa mukana, kaikki kiinnostuneet eivät ehkä edes huomaa tätä tulevaa arvontaa, mutta toivotaan parasta!

Arvonta ei siis ala vielä. Varsinaisessa arvontapostauksessa marraskuun alussa kerrotaan palkinnoista ja osallistumisajasta tarkemmin. Ainakin tänä vuonna lähetän palkintoja valitettavasti ainoastaan Suomessa sijaitseviin osoitteisiin.

Joten kirjoittakaapa kommentteihin: Aiotteko vielä lähettää joulukortteja? Oletteko kiinnostuneita arvonnasta? Minkälaisista korteista pidätte eniten? :) 

Aamukahvi on juotu, joten nyt lähden paistamaan tähtitorttuja. 

Postauksen viimeinen kuva näyttää kuinka hauskannäköisiä ovat 

tavalliset metsäkurjenpolven lehdet ruohottuneella kärrypolulla. :)

Voikaapa hyvin! xx

Vaaleanpunainen postaus - 150!

 

Hei taas! Olen käyttänyt sateisia hetkiä siivoiluun ja eräästä laatikosta löysin vaaleanpunasävyisen postikortin (se on tämän postauksen viimeisessä kuvassa :)) ja siitä innostuneena kokosin tähän postaukseen muutamia vaaleanpunaisia kukkasia.

Kärsämöt lisääntyvät pikku hiljaa, mutta niistä on vaikeaa saada kaunista kuvaa. Tässä kuvassa vaaleanpunaista ja hieman tummempaa siankärsämöä sekä koreakärsämöä.

Suloiset ruusut 'Sävel' ja'Ilo':

Ja nyt, tattadadaa, tässä on se kortti! Jouluaattoon on tänään 150 yötä. Kortissa ei valitettavasti lue taiteilijan nimeä eikä edes kustantajan nimi näy (onkohan se postimerkin alla?). Otin kuvan ulkona, jotta sain valoa tarpeeksi. :) Puiden rungot ovat kiiltävät, mikä kuvassani näkyy osittain.

Joulujuttuja toden teolla - Christmas cards!

 

Heipä hei taas! Melko pian edellisen postauksen julkaistuani muistin, että olinkin unohtanut siitä useita tärkeitä joulujuttuja!! Tässä niitä nyt tulee. :) 

Ensinnäkin, etsiessäni jouluisia aiheita verkosta törmäsin ihaniin Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -videoihin vuodelta 2020. Tässä on niistä ensimmäinen. Osat 2 ja 3 löytyvät YouTubesta. 

Tällä viikolla ilmestyneessä Joulu Maalla -lehdessä kerrotaan juuri sopivasti, että Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtuma järjestetään tänä vuonna 3. - 4.12. (kello 10 - 17, vapaa pääsy). Ei voi sanoa muuta kuin että onnekkaita te, jotka pääsette mukaan! :)

Hauska sattuma on, että Maalla-lehdessä kerrottiin myös mestarileipuri Sari Juntusen piparkakkutaloista. :) Minulla oli nimittäin tarkoitus vinkata, että Sarin Täykkäri-blogista löydätte ihania jouluisia postauksia ja niin hienoja piparkakkutaloja, etten tiennyt Suomesta sellaisia löytyvänkään. 

Sari sanoo haastattelussa mm. näin: 

"Väitän, että joulu täytyy tehdä itse. Jouluperinteitä ja yhdessäoloa ei voi ostaa, vaan ne täytyy luoda. Minulle joulussa tärkeintä eivät ole pyhät, vaan matka jouluun... "

Joulukortit ovat yksi ihanimmista asioista elämässä. :) Kunhan saan talossa paikkoja järjestykseen ja monen, monen vuoden joulukortit kerättyä yhteen, teen vielä uuden postauksen monta postausta niistä. :)

Nämä kuvat ovat viime jouluna saaduista korteista. Pidättekö te enemmän puna- vai sinisävyisistä korteista?

Nämä taas ovat kortteja, joita kirjoitin Lotille ja Sotiemme naisille Kortti veteraanille -kampanjaan.

Toivottavasti ne ilahduttavat saajiaan.

Tiesittekö, että ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Englannissa vuonna 1843?

Joulukorttihistoriikin mukaan ensimmäinen joulukortti Suomessa lähetettiin 1871. Vuonna 1918 suomalaiset lähettivät jo 6,5 miljoonaa joulukorttia. Huippuvuonna 2000 lähetettiin 50,3 miljoonaa korttia... ja täytyypä sanoa, että myös meidän perheessämme lähetettyjen korttien määrä on noista vuosista pienentynyt. Arvostamme kyllä oikeita kortteja, mutta postimaksut kohoavat niin nopeasti, että humina vain kuuluu. :) Kotimaan joulupostimerkki maksaa tällä hetkellä 1,40 e, kotimaan ikimerkki 2,10 e ja ulkomaan ikimerkki 2,25 e. 

Postimaksu on siis usein reilusti kalliimpi kuin itse kortti. Varsinkin, jos hankkii kortteja nokkelasti, kuten minä. :) Yllä olevat vaaleat kortit olivat osa tunnelmallista korttisarjaa, jonka tilasin joitakin vuosia sitten jonkin kirjakaupan kautta. Korttien valmistajan, Kantolan KorttiTuotteen, oma verkkokauppa on osoitteessa https://www.korttinurkka.com. Tilasin sunnuntai-iltana kaksi 50 kappaleen (posti)korttilajitelmaa, piparkakkukortteja... 

... ja kynttiläkortteja. Suoraan valmistajalta tilattuna yhden kortin hinnaksi tuli 0,33 e. Tilaukseni oli lähetetty maanantaina ja tuli keskiviikkona pikkupakettina (yli 25 e:n tilauksissa toimituskulut 0 e) omaan postilaatikkoomme. Olen myös tyytyväinen lajitelmiin, kutakin korttia on tarkalleen yhtä suuri määrä (+ r = 2). :)

Kirjoitan tätä postausta loppuun perjantaina. Vesisateen jälkeen sää on kirkastumassa. Huomiseksi on luvattu poutasäätä ja föhntuulta. Olen neulonut sukkia Pro Ukraina -sukkakeräykseen. Lankojen päättely on hieman tylsää hommaa, mutta se helpottui huomattavasti, kun huomasin että Jouluradiossa soivat jo kaikki kanavat. "Klassinen joulu" on edelleen suosikkini. Se soi nytkin.

Olen tukenut Ukrainaa muutenkin. :)

Lämmin kiitos kommenteistanne. Hyvää valvomisen sunnuntaita! :)

Thank you for your kind comments. Have a happy weekend!

Jokanaisen remonttikirja - Ice flowers (in old photos)

Hei taas ja kaunista talvipäivää! 

Jatkan Helmet 2022 -haastetta vauhdikkaasti. Tänään voin ruksata kohdan 15: "Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää" ja lukemani kirja on Ella Kannisen ja Jasmiini Lappalaisen viime vuonna ilmestynyt Jokanaisen remonttikirja. Klikkasin sen ostoskoriin ruokaostosten mukana. Minulla on tapana selata verkkokaupan tuotteista myös kirjat ja silloin tällöin sattuu kohdalle uutta, kiinnostavaa luettavaa.

(Helmet 2022 - Lukemani kirjat -postaus)

Jokanaisen remonttikirja on hyödyllinen ja rohkaiseva opas aloittelevalle remontoijalle, kuten minä. :) Olen esimerkiksi tapetoinut, mutta en ole koskaan irrottanut vanhaa tapettia. Kirjassa annetaan ohjeita sisämaalaukseen: seinien, katon, ovien, ikkunapuitteiden, laattojen, puulattian ja huonekalujen käsittelyyn. Opin uutta myös tapetoinnista, laatoituksesta ja laminaatin asennuksesta. Kirjan lopussa on neuvontaa antavien tahojen yhteystietoja, kompaktit luvut materiaalivalintojen vastuullisuudesta, oikeaoppisesta jätteidenkäsittelystä sekä – tärkeää, tärkeää! – asbestipitoisista materiaaleista. 

Inspiraatiota voisi ammentaa myös kirjassa vinkatuista Instagram-tileistä... jos nimittäin olisi Instagram-käyttäjä. Kivat sisustusblogit olisivat demokraattisempi inspiraation lähde. :D

Jasmiini Lappalaisella onkin Instagram-tilin lisäksi myös blogi, Yhden naisen armeija, josta löytää lisää remonttioppia kauniissa paketissa. :)

Joulukoristeet on jo keräilty melkein kokonaan pois. Yllä olevissa kuvissa näette vielä yhden tämän joulun tuunailuni. :) Liimasin vanhaan, pahviseen korttien myyntitelineeseen jouluisia tarroja ja siihen sai kätevästi esille saapuneet kortit. 

Kortteja lähetetään ja saadaan paljon vähemmän kuin vielä 5–10 vuotta sitten. Yli puolet jouluna 2021 saamistamme korteista on sinisävyisiä, mutta valitsin tähän näkyville punasävyiset, koska ne ovat kuitenkin ehkä enemmän jouluisia, minun mielestäni.

Mutta uuh, kuinka suttuisia kuvia. Valoa on vähän. Alla olevasta kuvasta erottaa juuri ja juuri, että siinä on suloinen pyrstötiainen. :) Jotain hyvää sentään joskus tapahtuu: paitsi pyrstötiaisia, lintulaudan läheisyydessä on ollut tänä talvena melkein tavallista enemmän hömötiaisia. Näyttäisi siltä, että ne arvostavat siemensekoituksia. Sekoitukset eivät sen sijaan miellytä esimerkiksi talitiaisia, jotka heittelevät kauransiemenet maahan, ja syövät vain pähkinät ja auringonkukansiemenet...

Tämän postauksen viimeiset kuvat ovat tammikuulta 2015. Kuvasin silloin innokkaasti jääkukkia kuistien ikkunoissa. Tänään aamupäivällä aurinko pilkahteli hieman esiin, mutta 24 pakkasastetta saivat minut pysymään sisällä ja katsomaan Chaplinin Diktaattoria Areenasta. 

Postauksen vanhoja kommentteja on nostalgista lukea. Kaipaan monia kommentoijia, jotka eivät valitettavasti bloggaa enää.

Hello all! In January 2015, I took many photos of ice in its different forms.

Fern frost is a great name for window frost: these patterns do look like some exotic, lush plants. I like this photo also because of the red background colour. Behind the window of a small glazed porch, there is a red wooden wall:

Beautiful flowers "grow" also on painted surfaces...

This is not a flower, this is... uh...

At this time of year, the sun doesn't climb much above the horizon, but it's there! These flowers were sparkling golden in the rays of the sun:

Enjoying the beauty of winter, but dreaming of spring...

Osallistuin tällä postauksella, siis tammikuussa 2015, Stephanien Roses of Inspiration -blogihaasteeseen sekä Kirstyn ja Rosin Our Beautiful World -haasteeseen. Linkit näkyvät toimivan vielä, mutta blogit eivät valitettavasti ole enää aktiivisia.

Pysykäähän terveinä!

Stay safe and well!

Itsenäisyyspäivä lähestyy - Blue and white

Hyvää marraskuista torstai-iltaa! Blogiystävä Rita Kieltenopen kotiblogista haastoi minut osallistumaanTiiun aloittamaan Sinivalkoista-haasteeseen, jolla juhlistetaan Suomen lähestyvää itsenäisyyspäivää sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kiitos, Rita! :) 

Haaste tuli juuri sopivasti, koska halusin - hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää - esitellä pari minulle tärkeää asiaa. Kuvissa on sinistä, valkoista ja... (armeijan) harmaata.

Tälläkään kertaa en jatka haastetta kenellekään erityisesti. Jos kiinnostutte aiheesta (kuvat voivat hyvin olla esim. sinisistä ja valkoisista kukista), muistakaa kertoa postauksestanne kommenttikentässä ja käykää jättämässä viesti myös Tiiulle Puutarhahetki-blogiin. 💙🤍

Muutama viikko sitten huomasin (vuosittaisen) Kiitä veteraania ja sotiemme naista kortilla -kampanjan (jo päättynyt tältä vuodelta).

"Suomen itsenäisyyttä puolustaneita veteraaneja on keskuudessamme vielä noin 6 500. Sotiemme naisia on noin 15 000. Veteraanien keski-ikä on jo 95 vuotta. Heidän ansiostaan meillä on itsenäinen, vapaa Suomi."

Kiinnostuin Postin sivulla mainitusta Sotiemme naiset -rintamerkistä ja löysin sen Veteraanit.fi-sivustolta. (Tilasin itselleni numeroimattoman merkin.) Etusivulta löytyy enemmän tietoa merkistä sekä kuvat kahdesta upeasta naisesta, jotka ovat vastaanottaneet numeroidut rintamerkit 001 ja 002.

Kopioin kuvat tähän, jotta ne jäisivät talteen kampanjan päättymisen jälkeenkin.

Jenni Haukio and Margaretha Mannerheim
Photos: Veteraanivastuu ry, veteraanit.fi/

In English: In 2020, Finland’s Independence Day (on the 6th of December) will be celebrated in a new way, due to the coronavirus pandemic. Fortunately, war veterans and members of the Lotta Svärd will be honoured also this time. The presidential couple will meet some of them over coffee and by remote connection.

I participate in an annual photo challenge, posting some blue-and-white photos, new ones and old favourites.

Stay safe and well, dear all!

Olette ehkä huomanneet, että blogini sivupalkista kiinnostavien sivustojen listalta löytyy myös Sotaveteraanit.fi. Pari viikkoa sitten ajankohtaisissa asioissa esiteltiin tämän vuoden joulukortit. Ihastuin näiden sinisävyisten korttien mietiskelevään tonttuun ja tilasin 10 kortin pakkauksen.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua

ja 

pysykäähän terveinä!

100 yötä - More autumn colours and a favourite book

Hei taas ja mukavaa lauantaipäivää! Tämä postaus on kasattu aika pikaisesti, mutta en voinut jättää huomiotta sitä, että jouluun on aikaa sata päivää. :) Kaikki tilaamani joulukortit eivät ole vielä tulleet, mutta lisään kuvia myöhemmin.

Kuten olen kertonutkin, minulla alkavat joululaulut soida mielessä syyskuussa, ihan itsestään. (Joulublogi olisi haaveeni, mutta toistaiseksi siihen ei ole aikaa.) Tämän vuoden erikoisuus oli, että aloin hyräillä ja vihellellä ihania säveliä jo elokuussa. :D

Niinpä tänä vuonna olen hyvin ajoissa. Syysvaloja on jo ripustettu etuovelle. En niitä toki vielä sytytä kuin erikoistilanteissa...

Olemme jo saaneet nauttia syksyn kauniista väreistä. Esimerkiksi pihlajien lehdissä (ks. edellinen postaus) on tavallista enemmän väriä ja lehdet ovat toistaiseksi aika terveen näköisiä.

En muuten tiennytkään, että harakatkin syövät sieniä:

A magpie and a delicious-looking fungus :)

Above: a selfie in splendid autumn colours. Below: a favourite scarf.

Ihanan ohutta ja hyväntuntuista sukkalankaa:

I think I have already mentioned this book, but it just is one of the best ones I've ever had. It's very helpful, interesting and full of gorgeous Fair Isle motifs.

Mary Jane Mucklestonen Fair Islen neulemallit on neulojan aarre.

Yleistietoa ja ohjeita

Kätevä mallihakemisto, josta on helppo valita suosikit kuhunkin työhön

Selkeät ohjeet

Vihjeitä eri mallien yhdistelyyn

Ihanaa viikonloppua!

Enjoy your weekend!

(I will, I'm thrilled with the new thin sock yarn I recently ordered.)